Helmikuun Helmet 2014 *joulukuussa*

Angelica Kiitos Kela-Kerttu -tiedosta, en siis lähde sinne soitteleen vaan odottelen rauhassa vaikkapa tuonne kuun loppuun.

Iitu Lueskelin tuossa iltalukemisena neuvolasta saatua "Meille tulee vauva" -vihkosta (THL 2012) ja siinä sanotaan, että "kaikissa äitiysneuvoloissa järjestetään perhevalmennusta". Joten soita ja kysy, pitäisi tosiaan tämän mukaan olla automaattisesti tarjolla. Mulla olis ollut eka kerta kolmesta viime viikolla, mut en päässyt. Menen huomenna seuraavaan, ja siellä on aiheena synnytys. Mielenkiinnolla menen mukaan! Valitettavasti meillä päin ei kuitenkaan käyntiä synnärillä kuulu ohjelmaan ollenkaan.

 

Hyvää joulukuuta vaan kaikille!

Kiitos tiedosta Kelan päätösten suhteen Angelica. Olin myös ihmetellyt, että mikä maksaa kun ei päätöstä kuulu. Äitiysavustus on tullut ja lapsilisää ovat luvanneet maksaa, kunhan muksu syntyy.

Nukkuminen on täälläkin joinain öinä hankalaa. Esim. viime yöstä olin hereillä varmaan yhtä kauan kuin unessa, vaikka mitään suuria asento-ongelmia ei olekaan. Sitten taas maanantaina vedettiin koko perhe unta melkein kaksi tuntia yli herätyksen...

Mulla oli aika samanlaisia kokemuksia kuin Jokalla viime oleskelusta sairaalassa. Oltiin 6 päivää ja se oli ihan tajuttoman pitkän tuntuinen aika. Pää ihan sekaisin hormoneista ja tosiaan itketti milloin mikäkin asia. Että juu ei paljoa nukuttu, mutta en usko sen niinkään johtuneen vieraasta paikasta, vaan kaikesta muusta siinä tilanteessa.

Huomenna olisi taas neuvola, saas nähdä mitkä mitat siellä saadaankaan.

 

Sori en jaksa kommentoida muuta ku pikainen omanapailu vaan..

Mulla siis edelleen joku tulehdus ja kohdunsuu on vähän pehmennyt... Kiva kun ei yhtään tiedä että mitä tuo nyt sitte suomeks tarkoittaa! Pitääkö tässä nyt alkaa pelkäämään jotain ennenaikaista synnytystä... Mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei... Parin viikon päästä uus lääkärikäynti...

30+4

 

Nla käynti meni hyvin, oli oma terkkari ja sit opiskelija harjottelemassa.
Huimaus jphtuu siitä että vauva painaa verisuonia, tänäänkin ollut ihan kamala olo,
Paino noussut vain 210g/vk! Hb 117 (ilman mitään ravintolisää)
Sf mitta 29,5, syke 140-160. Eli kaikki hyvin, ainoa huoli tuo huimaus..

Tänään olisi synnytysvalmennus, aiheena synnytys.

Rumpali 30+2

 

Minä katselin vielä pari kk sitten tällaista Doomoon isoa imetystyynyä nukkumiseen: Lastentarvike Baby Style Oy - Doomoo Buddy Imetystyyny, White/taupe

Olin ajatellut ostaa sen imetystyynyksi ja ottaa käyttöön nukkumisapuna jo raskausaikana. Kaikki keneltä kysyin kuitenkin sanoivat, että tuo on huono imetykseen ja paljon parempi on saman merkin Softy. Päädyin sitten ostamaan Softyn ja luopumaan uniavusta. Nyt vain tavalliset tyynyt apuna.

Uusin vaiva tällä hetkellä on närästys ja vatsalaukun takaisinvirtaus makuulle mennessä. En tiedä mitä pitäisi tehdä tuolle? Olla ehkä syömättä ja juomatta lähellä nukkumaan menoa? Inha vaiva, oksut kurkussa joka ilta.

Onko teillä muuten tiedossa, miten päin teidän vauvat tällä hetkellä lymyilee kohdussa? Minä luulen, että omani kääntyi ympäri kun potkuja tuntuu nyt voimakkaasti palleassa

 

Mulla poitsu on ilmeisesti jo ainakin sieltä rakenneultrasta asti majaillut pää alaspäin, viimeksi neuvolalääkäri tsekkasi ja totesi raivotarjonnan. Potkut tulee kylkiä kohti ja peppua pusataan kohti palleaa.

 

Rv 25 neuvolalääkärikäynnillä oli vaaveli jo raivotarjonnassa

 

Mulla baby poikittain! Poikkitilassa kuulemma
Vielä on tilaa kääntyillä..

 

Pää alaspäin ainaki viimeks. Sf-mitta oli 29 ja sykkeet 135++...

 

Heippa taas pitkästä aikaa!
Miten jakselette töissä olla? Ja onko teillä kuinka fyysistä työtä? Kävin tänään neuvolassa ja kerroin thlle työn rankkuudesta (pienten lasten kanssa työskentelen, paljon nostelua, kyykkimistä jne.) Ja hän varas mulle ajan lääkäriin, josko saisin jäädä jo kotiin.. töitä ei olis enää kuin 12 päivää mutta silti tuntuu että viitsiikö jäädä viel kotiin

 

Viime käynnillä oli pikkuisella pää alaspäin, mutta itsestä tuntuu että olisiko kääntynyt nyt poikittain.
Todella kipeästi punkaa oikean kylkiluun alla, ja jollain ruumiinosalla taas vasempaan nivuseen ilmeisesti johonkin hermoon

Miss Piggy, onpa todella kumma homma ettei ne nyt tutki tuota tarkemmin?? Ei kai nyt kahta viikkoa pitäisi joutua kärsimään, ennen kun taas katsovat oisko tulehdus lähtenyt itsestään pois?!?

Työt alkaa kyllä tuntua todella nihkeiltä, ei kyllä jaksaisi enää yhtään. Itse joudun työni puolesta siirtelemään painavia kalusteita, kantelemaan mattoja jne, joten aika iisisti on joutunut viime aikoina ottamaan. Vähän statistin roolissa siellä notkun.

 

Mulla työ on fyysisesti todella kuormittavaa, mutta mammaloman alkuun asti yritän jaksaa. Otan iisimmin ja kevennän hommia sen minkä pystyn. Itse saan kuitenkin päättää tahdin ja sen mitä minäkin päivänä teen, jos jotain ei jaksa niin teen seuraavana päivänä.
Päivä kerrallaan katselen jaksamista ja vointia, sitten kun tuntuu ettei enää jaksa, niin haen saikkua. Eipä tässä onneksi ole enää kuin 16 työpäivää jäljellä.

 

Minä oon työttämänä ja voin kyllä sanoo, että vaikka töitä oiski ollu nii en oisi niitä pystyny enää tähän asti tekemään.. Erittäin fyysistä vanhustyötä, alkoi käymään jo syksyllä raskaaksi selälle. Töitten jälkeen sai itkua tuhertaa, että sai itsensä edes sohvalta revittyä ylös.. Vaikka päivät käypi melko tylsiksi, nii mieluummin lepäilen ja touhuilen omaan tahtiin, mitä itseäni töissä revin. Toive kyllä ois, että saisin tämän selän treenattua siihen kuntoon, että mahdollinen seuraava raskaus ois sit helpompi.. Selän kanssahan mulla siis on ongelmia ollut ennen raskautta jo.

 

Minä oon kokki enkä työtehtäviä pysty helpottamaan. Koko päivä seisomista, nostelua, kantamista, kääntämistä..nyt oonkin sit tosissaan loppuajan saikulla ja ihan hyvä näin.
Tää on tasan vika raskaus mulle, joten otan kaiken ilon irti enkä ota mitään riskejä

 

Vauvan asennosta, luulen että ompi pää alaspäin ollut jo jonkin aikaa. Jalat tuntuu ainakin heiluvan ylä-ja keskimahalla.
Itse oon ollut esikoisen kanssa kotona koko raskausajan ajan, mutta en ois pystynyt kyllä oman alan hommissa olla enää kesän jälkeen kun alkoi issiaskivut ja nyt tullut lisäksi vielä toi "sappikipu", joka rajoittaa jo tätä elämää kotonakin. Tästä kotiarjestahan ei sairaslomalle voi jäädä, onneksi mies kuitenkin osallistuu myös tähän arjen pyöritykseen.
Mulla on kanssa ikävät muistot tosta osastoajasta esikoisen ajalta. Synnytyksestä kyllä jäi hyvä mieli, mutta jouduttiin olemaan sairaalassa 4 yötä ja tuntui kuin olisi ollut vankilassa kun ei lupaa annettu lähteä pois vaikka meillä oli kaikki hyvin ja lapsi terve. Kolmantena päivänä lääkärintarkastuksessa lääkäri vaan totesi, että kaikki hyvin mutta ette pääse vielä pois. Nyt jälkeenpäin oon harmitellu monet kerrat, miksi en silloin tivannut syytä tai jos syytä ei ollut niin ilmoittanut lähteväni kotiin. Ikävää tosta osastollaolosta teki sen kun en saanut yksinkertaisesti nukuttua ja hormonihuuruissa kaikki vaan itketti vaikkei ollut mitään syytä itkeä. Oon ollut useamminkin sairaalassa yötä ja saanut hyvin nukuttua mutten tuolloin. Joku yö meni niinkin, etten nukkunut silmäystäkään niin voi kuvitella kuinka sekava on olo 4 yön jälkeen. Tossa tilanteessa ärsytti just sekin, kun vauva syntyy ja ohjeistetaan äitiä huolehtimaan unen saannistaan, jotta jaksaa hoitaa vauvaa niin toihan oli oikein loistava heitto vauva-arkeen kasata hirveät univelat päälle. Nojoo, tuli nyt purkauduttua tästä asiasta Tällä kertaa en aio huvin vuoksi viettää aikaa sairaalassa, vaan lähden kotiin jos meidän voinneissa ei ole vikaa.

 

Vauvan asennosta: täällä heitetään monta kertaa päivässä voltteja vielä, nyt poikittain, aamulla oli suorassa jalat alaspäin. Eli ei ainakaan vielä ole tila loppunut sen mielestä kesken, mun maha sanoo kyllä muuta ku työntyy nahasta läpi ku kääntyilee...

Synnytysvalmennus oli kyllä ihan ajanhukkaa, ei tullut mitään mitä en ois vauvakirjasta lukenut...

 

Tuo sairaala-aika saa jäädä meilläkin tällä kertaa niin minimiin..toivon et pääsen mahd nopeesti sieltä pois, siis jos kaikki hyvin!
Oltiin siis se 5päivää viimeks niinkuin jo kerroinkin ja 2 hengen huoneessa, mikä oli ihan ok, paitsi että mulla vaihtu huonekaveri 3 kertaa ja yhdellä oli NIIN kova ääninen vauva et meinas taju lähteä..ei ollu siihen omaankaan ekaan millään tasolla vielä tottunut ja kaikki oli uutta ja sit stressas jo vieruskaverin vauvasta
Sittenkun vihdoin päästiin kotiin (illalla noin 18), saatiin vielä lähete takasin joka oli seuraavana aamuna klo 8. Oli niin outoa kun pääsit vihdoin sen vauvelin kanssa kotiin, eka yö ekan vauvan kanssa kotona ja sit aamulla piti olla takas sairaalassa johonkin tiettyyn kellonaikaan.en tiä miten ees selviydyttiin sinne ajallaan, meikäläinen ajeli ihan hormonihöyryissä aamusella sen 20km yksin vauvan kanssa takas sairaalaan
Ja syy miks oltiin kauemmin sairaalassa plus lisätutkimuksissa oli vauvan keltaisuus..siihen kuulu myös se että en saanut antaa vauvan nukkua 2tuntia pidempään eli herätyskello soi kahden tunnin välein sitä oli päästään ihan sekasin mut en halunnu jäädä yhdekskään yöks enää sairaalaan!

Mut nyt tokan kanssa pitäiskin päästä nopeemmin kotia. (Jos kaikki ok)
Mulla yks huonekaveri synnytti yöllä (tyyliin klo2) ja pääs saman päivän aikana iltapäivällä kotiin! Se ois meikäläisenkin tavoite

Meinas unohtua, tänään poks 31+0

 

Vauva syntyi
Huh! Tässä on mun suurin ja oikeestaan ainoa pelko, mitä synnytykseen tulee. Mikään ei enää huoleta sen jälkeen kun pääsee ajoissa sairaalaan.

 

Täällä tuli aamulla jotain erikoisen väristä vuotoa (punertavaa/rusehtavaa) mutta en tiedä johtuuko siitä kun eilen otettiin streptokokki-näyte, että raapaisiko limakalvoja jotenki. Neuvolasta ei kukaan vastaa puhelimeen ja päivystyksessä käskivät soittaa neuvolaan. Muutoinkin epämukava olo jatkuu. En tajua miks en saa mitään antibioottikuuria tähän tulehdukseen. Ja täällä vaan pallotellaan paikasta toiseen ja käsketään kokeilemaan sitä ja tätä reseptivapaata hölynpöly-lääkettä jotka ei varmana auta kun ei auttanut tuo resepti-lääkekään.

30+5

 

No ohhoh, tuota lahkeeseen syntymistä. Sinällään olisi toki omalla tavallaan helppo synnytys, mutta jos ei nyt ihan suunnitelmaksi kuitenkaan...

Meillä viimeksi minä halusin olla kotona niin pitkään kuin vaan mahdollista ja niinhän ne sairaalastakin monesti ohjeistaa olemaan. Mies sitten alkoi hermostuneen olla sitä mieltä, että "niin pitkään kuin vaan pystyt" on tyhmä ohje ja sinne sairaalaan pitäisi ajaakin. Meiltä on matkaa vaan joku 15 min, mutta kyllä se silloin tuntui pitkälle. Kumpikaan ei puhunut mitään, mies tosiaan vaan ajoi eikä kysellyt ja mulla supistukset koko ajan päällä. Lähdetään ehkä tällä kertaa vähän aikaisemmin

Niin ja sanottava vielä siitä sairaalassa olosta, että henkilökunta oli kyllä mukavaa eikä heistä ole mulla moitittavaa. Ihme homma tuo Papustimen, että eivät kertoneet miksi ei saanut lähteä... Meillä oli ensin asfyksiaa ja sitten vielä tulehdusarvot sen verran koholla, että vauvan piti saada antibioottia. Oli tosi tarkkaa, että hän söi tasan kolmen tunnin välein tietyn määrän, joten meilläkin herätyskellot koko ajan tikittämässä vuorokaudet läpeensä. Huonetta vaihdoin itse kolme kertaa. Ensin olin yksin kolmen hengen huoneessa ja vauva oli eri osastolla, sitten saatiin perhehuone ja loppuaika kolmen äiti/vauva-parin huoneessa.
Onneksi suurin osa huonekaverieista oli mukavia. Ainoastaan oli yksi äiti ja lähes koko ajan vierailemassa ollut isä, jotka valittivat suureen ääneen kaikesta taukoamatta ja kuulemani perusteella aivan tyhjästä. Uusien aiheiden loputtua he palasivat alkuun valittamaan jo moneen kertaan kuulluista jutuista. Tuntui, että siinä tilanteessa oma pää ei yhtään kestänyt sellaista turhasta länkyttämistä. Työntelinkin aika paljon vauvaa sängyssä pitkin käytäviä ja oleiltiin päivähuoneessa, vaikka kätilöt kovasti yritti saada sänkyyn lepäämään.

 

Huh tuota lahkeeseensyntymisuutista! :O

Meillä matkaa sairaalaan on reilu 60 km eli tahtoo sanoa talvikeleillä ja -nopeuksilla sellaista tunnin ajomatkaa. Onneksi on esikoinen kyseessä, joten tuskin mitään syöksysynnytystä odotettavissa. :kieh:

miss_piggy kumma ettei siellä aleta tehokkaammin tutkimaan mistä on kyse. :/

(.) Mulla on ilmaantunut molemmille puolille mahaa/ kylkiin kutisevaa, näppyläistä ihottumaa. Eilen laitoin reilun satsin sinkkivoidetta ja ainakin pahin punoitus noista on laskenut. Täytyy muistaa seuraavan kerran neuvolassa tuosta mainita jos ei siihen mennessä ole rauhoittunut kunnolla, oireet vaan viittaa jonkin sortin raskausihottumaan. Tiedä sitten puuttuvatko asiaan sen kummemmin. Eipä tässä kyllä itsekään osaa hätiköidä, ainakaan niin kauan kun jalkapohjat ja kämmenet säästyy kutinoilta.

 

No neuvolasta soittivat takas, ja oli sitä mieltä että jos tulee kipeitä suppareita tai veristä vuotoa niin sitten suoraan synnärille puhelua. Toisilla kuulemma saattaa olla koko raskausajan joku tulehdus Kiva jos tässä nyt viimeset 2 kuukautta saa kärsiä kutiavasta jalkovälistä. Oli myös sitä mieltä että kyllä mulle kantsis kokeilla vielä vaikka toisen kerran sitä Zidovalia, että saattaa olla jotta yks kerta ei vaan auttanu. Se vuoto ilmeisesti onneks johtui vaan siitä eilisestä näytteen otosta.

 

Poks poks 31+0. Poks poks myös hermot tähän kaikkeen, en jaksais enää olla raskaana

 

Asennosta, on onneksi kääntyny vähän aika sitte raivotarjontaan, ettei vieläki hengais siinä perätarjonnassa. Toivottavasti pysyyki loppuun asti noin!

Neuvola oli eilen ja kaikki oli hyvin Sykkeet hyvät ja liikku paljon. Tosta sf-mitasta kun on ollut puhetta, ni ite en siitä sen enempää stressaa. Mulla eilen sf-mitta oli 28 ja ihan tasan keskikäyrällä mennään. Ja oon huomannu, että täällä on muilla isompi mitta ja vähemmän viikkoja, ni eiköhän se aika ihmiskohtasta oo ja pääasia, että kasvaa, muuten kannattaa olla huolehtimatta.

Seuraava neuvola taas kahen viikon päästä. Sitä seuraava nevola onki "vasta" kolmen viikon päästä tosta tammikuun alussa, ku osuu noi joulunpyhät päälle. Se onki sit kolmas ja mielestäni viimenen neuvolalääkäri, koska sen jälkeen on sit 3 viikkoo laskettuunaikaan. A-p-u-v-a! Jännitys kasvaa ja maha.

Puhuin neuvolassa univaikeuksista ja sano, että voi hyvinkin jatkua univaikeudet loppuraskauden ja äärimmäisessä tapauksessa jos haluaa, ni lääkäriltä voi kysyä nukahtamislääkkeitä. Sanoin, että siihen vaihtoehtoon en kyllä tartu, yritän ite saada rytmini sillai että öisin tulis nukuttua ja vaikka kuinka päivällä väsyttäs ni jättää ne päikkärit ottamatta ja menee sit aikasemmin sänkyyn. Saa nähdä miten käy

32+3

 

Missy Mullahan oli puolivälissä raskautta samantyyppistä oiretta. outoa valkovuotoa, kutinaa ja jatkuvaa kirvelyä. Lopulta syyksi selvisi kuivat limakalvot, jotka myös vuosivat.Sain jotain kortisonilääkettä jota sai käyttää raskauden aikaan ja se auttoi. Valkovuoto on edelleen outoa, mutta mitään tulehdusta ei löydy joten sanovat vaan että se on kait sitten mulle normaalia vuotoa. Kohdunkaula saattaa todella jo alkaa pehmenemään näillä viikoilla ja synnytys voi silti olla jopa LA:n jälkeen. Toivottavasti sun oireet helpottaa.

Töistä Mä olen osittaisella sairaslomalla huonon olon takia. Haluaisin jaksaa käydä töissä edes osittain mahdollisimman pitkään. ainakin rv 35 asti. meillähän täällä alkaa äippäloma vasta rv 37. Eli vielä olisi jaksettavaa .

Täällä on masussa tänään rauhallisempi päivä. Nyt onkin muutaman päivän ollut kauheeta melskaamista (ja yön). Viime yönä sain pitkästä aikaa kunnolla nukuttua. meillä isommat jo kyselee, että koska se vauva oikein syntyy. ollaan jouduttu tarkkaan selittämään, että vauvan on hyvä vielä kasvaa muutaman kuukausi äidin masussa.