Moikka :wave:
Zoe-F, kuulostaisi siltä että ehdottomasti kannattaisi käydä ihan liikkeessä sovittamassa rintsikoita. Olen kertomasi perusteella melkein satavarma, että kuppisi on oikeasti isompi ja tuo ympärys pienempi. Kyllä jokaiselle naiselle löytyy yksi oikea kuppikoko, kun vaan asiantuntija auttaa
Tietysti merkeissä voi olla eroa, esim. mulla La Senzan (brittivalmisteisia) kaikki rintsikat menee koossa 75F, kun taas Changella tai Funky Ladyllä täytyy olla 65-70F. Ennen liikkeessä käymistä, luulin olevani 75D (sitten selvisi että olenkin 65E, ja raskaus täytti nyt kupin F:n asti).
Suukkisko oli kaatunut? Onneksi pieni on vielä tosissaan erittäin hyvässä suojassa, etkä kaatunut edes mahallesi. Hiukan varovaisemmin jatkossa. Hauskaa työpäivää! Koitas jaksaa =)
Toivis ja EM kiitos jälleen kerran toivotuksista
Äitini naureskelikin tuota mulle, että kun eilen finskillä synty se tyttö, et ei ainakaa salama kahdesti iske samaan paikkaan samalla viikolla! Ja tuohan oli mitä erinomaisin osoitus siitä, miten harvinaista lentokonesynnytykset ovat vaikka pitkiä lentoja saakin lentää rv 36 asti. Sehän oli historian ensimmäinen, ja kaikki meni ihan loistavasti (ja vaikkei olisi mennyt, olisivat tehneet välilaskun sairaalaan!). Luottavaisin mielin tässä ollaan menossa, en usko yhtään siihen et huomenna muka syntyisi
Jännitystä toki, mut ihanaa päästä pois täältä ankeuden keskeltä kotiseuduille :heart:
Talvis oli käynyt neuvolassa, kuten
Zoekin. Taisi olla vielä joku muu? Dämn tätä RADEA, ku ei muista
Jokatapauksessa, kaikille tasapuoliset onnittelut siitä että kaikki hyvin :heart:
Miekin neuvolassa pistäydyin, kaikki hyvin:
Painoa +400g/vko (heittelee lukemat vaa'alla +/- 800g melkein päivittäin :/)
RR 117/79 (taas otettii heti ekalta istumalta)
U-prot & gluk -
lapsivettä normisti ja RT (pää tosi alhaalla)
Sf 32
:heart: 145
Täti toivotti meille hyvää matkaa ja rohkaisi mua, kun puhuttiin synnytyksestä ja siitä etten halua epiduraalia. Kyseli että millä mielillä siihen asennoidun, että onko pelkoja tmv. Alkuraskaudessahan olin ihan paniikissa, pelkäsin synnytystä ihan kamalasti. Nyt kun se lähestyy, tuntuu siltä lähinnä että se on luonnollinen päätös tälle ajalle, ja se on vain kestettävä. Tarvitsen sen kivun, että suoriudun hyvin ja jaksan keskittyä ponnistamiseen. Eppariakin ja repeämiä pelkäsin hirveesti, mut nyt tajuan että ei sitä välttämättä tarvita, enkä siihen voi etukäteen valmistua. Sen näkee sitten. Olen selvinnyt melkoisen raskasta ja vaiheikkaasta odotuksesta, varmasti selviän sitten synnytyksestäkin.
Koiriksella oli asiavinkkejä synnytykseen liittyen, ja hyvin kasvanut topi-poju! :heart: Onnea, kiva kun tulit kertoilemaan kuulumisia! Jokos ens kuussa perustetaan vauva-puolelle meidän pino?
DD ja potkurineiti 36+2 :heart: