vauvis, tuskin meneekään kovin montaa Kiva kuulla, et en ole ainoa malttamaton sielu. Toki haluan että vauva kasvaa täysaikaiseksi masun turvassa, mut oon myös helpottunut et nyt kun oon äitiyslomalla ja selvinnyt tänne asti, et enää ei tartte rajottaa elämää supistusten pelossa. Tietenkään en ole (vielä) turhaan rasittamassa itseäni synnytyksen toivossa, mutta ylenpalttisen varovaisuuden jätän vihdoin. Jatkuva varominen kun on jatkunut rv 16 asti, niin kyl on helpotus et enää ei tarvii! Taitaa muillakin joulumasuilla olla näitä fiiliksiä, harmi vaan etten oikeen osaa kirjotella siel pinos. Hukkuu jotenkin. Kiva että tääl on muutama muukin yhtä pitkällä, niin voi sitten tällä puolella vaihtaa ajatuksia näistä ah niin ihanista loppumetreistä =)