synnytystarinaa oli täällä jotkut toivoneet. "Taavi" nukkumassa, joten jos sitä jonkinmoisen yrittäisi saada aikaiseksi
Eli silloin viime viikon keskiviikkonahan limatulppa tuli yöllisellä wc-reissulla. Muita oireita ei tuolloin ollut. Rv oli 39+6.
Torstai-iltana maha oli vähän oudon tuntuinen ja etova olo muutenkin. Miehelle sanoin, että toivottavasti ei mahatauti ole iskemässä kun sitä täälläpäin liikenteessä. Yö tuli nukuttua melko levottomasti.
Perjantai-aamuna heräsin klo 6 siihen, että mahaa kouristeli. Vessassa tuli käytyä useasti ja maha tyhjeni kunnolla. Edelleen kuvittelin, että olin saanut sen mahataudin koska kouristelu oli ihan samankaltaista. Mies lähti töihin ja itse jäin kotiin nukkumaan ja "sairastamaan". Yhden maissa päivällä olo alkoi olemaan jo melko tukala ja laitoinkin miehelle viestiä, että ei helpota yhtään. Sovittiin, että soitan sairaalaan ja kysyn tarvitseeko lähteä näytille kun ei olo ollut todellakaan hyvä. Sairaalasta antoivat luvan tulla. Mies tuli töistä kahden maissa ja lähdettiin kohti sairaalaa. Tässä vaiheessa olin vielä sitä mieltä, että ollaan kotiin tulossa vielä yöksi.
Automatkalla sairaalaan vasta ensimmäistä kertaa tuli mieleen, että jos ne kouristukset onkin supistuksia. Kellottelin niitä siinä matkan aikana sitten ja pisin väli supistuksilla oli 6min, lyhin 1min.
Klo 15:00 saavuimme sairaalalle ja olo alkoi todellakin olemaan jo tukala. Pääsimme suoraan tutkimushuoneeseen ja käyrille. Pojan sydänkäyrät hyvät ja tasaisesti piirtyi supistuksiakin näytölle. Sisätutkimuksessa olin auki 3cm. Sain luvan alkaa vaihtamaan sairaalavaatteita päälle. Kerkesin omat housut laskemaan alas, kun lapsivedet meni. Nappiajoitus siis.
Päästiin lepohuoneeseen lepäilemään. Lämpöpussin kanssa selvisin jonkin aikaa supistuksista ihan hyvin. Laiteltiin ystäville viestiä, että ei täältä taideta kotiin enää lähteäkkään.
Jonkinlaisen puudutepiikin sain kankkuun, mikä auttoi oikein mukavasti reilu tunnin.
Klo 20:15 siirryttiin synnytys-saliin ja mua alettiin valmistelemaan epiduraalia varten. Epiduraalin sain klo 21:23. Puudutepiikki sattui ja kirveli jonkin verran, mutta muuten ei tuntunut oikein miltään. Epiduraalin laitoin jälkeen meni vain pieni hetki, kun olin autuaan kivuton. Ihana lääke
Käyriltä vain seurailin, että milloin supistaa. Jossain vaiheessa sain oksitosiinin supistuksia vauhdittamaan. Käyn wc:ssä ja yritän viettää aikaa hetken pystyasennossa, jotta vauvaa saadaan tulemaan hieman alaspäin.
Klo 23 sisätutkimuksessa olen auki jo 7cm ja supistukset alkavat taas tuntua kipeämmiltä. Epiduraalin annostusta nostetaan pikkuhiljaa maksimiin, mutta siitä ei enää tunnu olevan mitään apua.
Klo 24 auki 10cm ja saan alkaa pikkuhiljaa kokeilla ponnistamista. Varsinaista ponnistamisen tarvetta ei kuitenkaan vielä ole. Kätilö kehuu ponnistamisen sujuvan hyvin. Jossain vaiheessa synnytyslääkäri käy huoneessa, koska supistusten jälkeen vauvan sydänäänet laskevat jonkin verran. Tasoittuivat aina kuitenkin suht nopeasti takaisin normaaliin, joten lääkäri lähti pois.
Jatkan ponnistelemista ja yhtäkkiä huoneeseen tulee synnytyslääkäri, lastenlääkäri, 2 kätilöä lisää sekä joku jonka virka ei selvinnyt itselle missään vaiheessa. Mies ajettiin huoneesta pois samalla selittäen sydänäänien laskevan aivan liikaa, joten pakko auttaa vauva imukupilla nopeasti ulos. Välilihan leikkaavat enkä edes tunne sitä. Tässä vaiheessa itsellä olo myös todella tukala. Ponnistaa piti joka supistuksen aikana niin kauan, kuin supistusta kesti. Supistuksia vain alkoi tulla yhtä kyytiä enkä saanut tilaisuutta levähtää missään vaiheessa. Saan lisähappea itseni ja vauvan takia.
Vauva syntyy ja kaikki kivut häviää. Kuulen meidän poikamme ensimmäisen rääkäisyn klo 1:52 ja harmittelen, että kun isä ei ole sitä kuulemassa. Joku lähtee hakemaan miestä paikalle. Itku pääsee miehen tullessa huoneeseen ja mies saa leikata napanuoran. Meistä oli tullut perhe :heart:
Poitsu syntyi toinen käsi poskella, napanuora kaulan, rintakehän sekä olkapään ympärillä. Toisella kädellään poika vielä piteli napanuorasta kiinni.
Hetken kuluttua saan pojan rinnan päälle ja päästään tutustumaan toisiimme samalla, kun minua aletaan tikkaamaan. Muualle ei tikkejä tullutkaan, kuin välilihaan.
Tikkauksen jälkeen poika pestään, punnitaan, mitataan ja tarkistetaan muutenkin jonka jälkeen saan hänet rinnalle imemään. Poitsu on vain niin kiinnostunut äänistä, että silmät pyöreänä katselee ympärilleen ja tissi ei kiinnosta pätkän vertaa hetkeen.
Saamme varhaisen aamupalan ja pääsen suihkuun jonka jälkeen siirrymme osastolle. Mies lähtee 5 aikaan kotiin nukkumaan ja itsekin pääse unille.
Lapsivesi oli vihreää joten Taavi kävi säännöllisesti seurannoissa sairaalassa oltaessa. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Itselläkin olo oli muuten hyvä, mutta tikkejä kiristi ja kävely sekä istuminen oli melko hankalaa. Sairaalassa oltaessa Taavi tosi rauhallinen. Itki vain nälkäänsä ja syönnin jälkeen nukkui aina sen 3-4h.
Kotiin päästiin maanantaina, pari päivää synnytyksestä.
Kotona arki lähtenyt sujumaan ihan hyvin. Ilmavaivat alkoivat vaan samana yönä kotiin tultaessa ja niitä onkin jonkin verran itkeskelty. Yöt menee valvoessa ja päivät nukkuessa.
Maito ei tahdo riittää, joten pullosta joudumme syöttämään osan. Poitsu todella kova seurustelemaan ja silmät auki, suu pyöreänä jaksaa valvoa parikin tuntia juttelemassa. :heart: Koiratkin ottaneet pienen todella hyvin vastaan.
Eli:
31.12 klo 1:52 syntyi poika 3640g, 50cm pitkä ja py 35cm. Rv 40+2.
Synnytyksen kesto: I.vaihe 19h 15min, II. vaihe 37min, III. vaihe 5min.
Napanuoran pituus oli yli metri ja istukka painoi 530g.
Loppuun vielä kuva meidän pienestä rakkaudesta. :heart:
iseeyou & Taavi kohta 7vrk:heart: