Jospa minäkin kirjoittelisin tänne jotain
Sivusta olen lukenut teidän juttujanne mutta en ole saanut itse kirjoitettua mitään..
Tänään on ensimmäinen lääkäriaika, neuvola oli jo pari viikkoa sitten. NP-ultra on varattu 16. päivä. Raskaus on mennyt yllättävän hyvin, meillä oli kohdunulkoinen joka keskeytyi itsestään toukokuussa viikolla 7+ joten kauheasti en viitsinyt alussa iloita vaikka mieli niin toivoi
Nyt kuitenkin tuntemukset hyvät ja en jännitä enää ollenkaan. Luottavaisin mielin siis.
Alussa oireina oli kylmyys, aina paleli jokapaikassa. Meidän asunto (vuokra) on kyllä sellainen lato että jokaisesta ikkunan- ja ovenraosta vetää ja asunto pysyy viileänä. Toivon että löydetään joku parempi tässä kevään aikana. Omaa ei viitsitä ostaa kun juuri saatiin edellinen myytyä eikä haluta sitoutua mihinkään. Muutenkin pitäisi löytyä isompi sitten vauvaa varten, nyt asumme 75 neliöisessä kolmiossa. 3- ja 5-vuotias jakavat toisen makuuhuoneen ja toinen on vanhempien. Pinnasänkyä ei meidän makuuhuoneeseen enää mahdu ja olisikin ihana saada vähän enemmän tilaa. Kodinhoitohuonekin olisi ehdoton nautinto tälle äidille.
Muita oireita....aika samanlaista kuin muillakin täällä. Pahoinvointia on ollut (edellisissä raskauksissa vähän, tässä enemmän muttei mikään paha mielestäni). Yleensä pahoinvointia iltaisin ja jos yltyy pahemmaksi niin menen nukkumaan. Oksennuskammosena en ole oksentanut kertaakaan eikä suunnitelmissa olekaan moista toimintaa harrastaa :/ Tissit arat ja hieman kasvanu, se tosin harmittaa kun kuppikoko on nyt D enkä paljon isompia halua, imettäessä ne on olleet aivan kauheat puskurit
Mutta kai se on kestettävä. Kaameaa voimattomuutta on ollut koko joulun ja uudenvuoden ajan! Minä joka en koskaan nuku päikkäreitä ja jolla aina on jotain työtä käsissäni, olen nukkunut päivisin, löhöillyt sohvalla, katsonut lastenohjelmia ja kotihommat on jäänyt tekemättä! :O Toivottavasti saan taas pian voimat takaisin!
Himoja täällä on ollut lihaan.. kaikki lihaisa ruoka uppoaa.. Suolakurkuista on ollut puhetta, niihin ei mitään erikoista vetoa. Makeaan en ole koskenutkaan..ei vaan tee mieli. 3 suklaata söin jouluna ja nekin melkein pakosta "koska kuului asiaan".
Jouluna kerrottiin omille vanhemmilleni, miehen vanhemmille ei olla vielä kerrottu. Isän kommentti oli "nuorillehan niitä kuuluuki tulla" ja äidin "kaikki on tervetulleita". Ilosia olivat. Miehen läheisimmälle veljelle ja hänen vaimolleen kerrottiin viime viikolla, ilahtuivat kovasti
Heillekin nimittäin tulossa vauva elokuussa. Minun läheisimmälle siskollenikin ja hänen miehelleen kerrottu joulukortissa ja sieltäkin tuli riemastunutta onnittelua.
Kiitos teille kaikille jotka kirjoittelette tänne ahkerasti, juttujanne on kiva seurata. Ehkä minäkin tästä innostun enemmän