Moikka kaikille! Vihdoinkin ehdin tänne kirjoitella, tähän asti olen vain käynyt lukaisemassa muiden kuulumisia.
Miuskille kiitokset uudesta pinosta, mukava on ollut teidän kaikkien juttuja seurata
Eli itsellä menossa 7+5, neljättä lasta odotellaan. Nuorimman kanssa tällä tulokkaalla tulee ikäeroa himpun vajaat kaksi vuotta, isotsiskot ovat elokuussa sitten jo 5 ja 6,5. Tämä oli meille hiukian tällainen suunniteltu yllätysraskaus; lopetin pillerit kun resepti loppui ja päätettiin että jos ennen miehen vasektomiaa tärpää niin hieno homma. Eikä siihen sitten menyt kuin kaksi kiertoa, ihan niin nopeaa toimintaa emme uskaltaneet kuvitellakaan!
Raitapaitainen minua taisikin jo aiemmin tuolla Mitäs nyt-puolella asiasta onnitella, terkkuja vaan sinulle (ja tuplaonnea
)
Hiukan iloa himmentää ja varjostaa ystäväpariskunnan äärimmäisen huonosti päättynyt raskaus. Aiemmin toki tiedostin riskit sun muut ikävyydet mitä VOI sattua, mutte en tällä tavalla ollut asioista huolissani. Nyt kuitenkin tuntuu, että ennen np-ultraa en pysty jättämään ikäviä asioita mielestäni
Toki heillä oli äärimmäisen huono tuuri, mutta jos lähipiirissä tapahtuu tuollaista, tajuaa aika konkreettisesti, että se voisi sattua ihan kenelle tahansa. Nyt täytyy vaan koittaa miettiä mukavampia asioita ja olla stressaamatta. Varhasiultraan emme ole menossa, ensimmäinen neuvolakin saatiin vasta 17.1.
Äitiysloma alkaa itselläni ihanasti jo kesäkuun alussa, samalla koulujen kesäloman alkaessa. Ei tarvitse ihan niin ison mahan kanssa ähkiä ja kyykistellä oppilaitten kanssa luokassa
Hiukan minua mietityttää keväällä alkava keittiöremonttimme; kuinka saadaan kaikki käytännönasiat rullaamaan kun eletään näillä näkymin keskellä poikkeustilaa aika lähelle laskettua aikaa. Asutaan vaaanhassa vanhassa talossa, joten remontti voi tuodsa mukanaan yllätyksiä..
Vähän myös jännittää kertoa tästä uusimmasta tulokkaasta lähisuvulle ja kavereille. Viime keväänä ilmoitimme polleana kaikille etä "Meidän perhe on nyt valmis, lisää EI tule ja piste." Kummasti se mieli vaan muuttui. Oman äitini reaktiota odotan mielenkiinnolla, hänen mielestään kun nykyäänkin meidän perheessä on välillä aikamoinen hulabaloo. Vanhimmat lapset ovat aika vilkkaita mutta eiköhän se aika tee tässä tehtävänsä. (koputtaa puuta..)
Olo on olut ihan ok, pientä kuvotusta ja väsymystä lukuunottamatta. Jouluruoka teki tehtävänsä ja kinkun rippeet ja ajatuskin lanttulaatikosta saavat pitkän syljen suuhun. Yök. Mandariineja ja sipsejä tekee koko ajan mieli, onneksi saatavilla on vain ensin mainittuja. Neuvolassa on viime raskaudesta tuttu terkka, joka on ihan ok. Ainoa asia minkä tiedän jo nyt ärsyttävän, on tämän terkan painonkyttäys. Hänen mielestään +10kg on aivan max mitä saa tulla. Itse olen ihan normipainoinen mutta joka kerralla pitää selostaa mitä, missä, miten ja miksi olen syönyt. Toivoisin pystyväni jättämään nuo natinat omaan arvoonsa mutta tiedän että se alkaa taas ärsyttämään.
Kaikille oikein ihanaa alkanutta vuotta ja onnea odotukseen!!
Hopsula+Urho-Alisa 7+5.
Niin joo, mies uskoo vahvasti, että tämä on poika. Ei kuitenkaan myönnä toivovansa