Minä ilmottaudun heti vaihtamaan nimeäni, siis tässä ketjussa, jos joku keksii vain sopivamman, tai parhaiten minua kuvaavan uuden nimen mulle, tämä nykyinenkin on sellainen hätäseen viritetty, alkuperäinen tuli vain jostain meileen, ja jonkun toisenkin käytössä, että joten tuumasta toimeen?.... katseeni suuntautuu nyt äitykkään tai mamaan, nämä taitavat jo ""tuntea"" minut parhaiten tässä joukossa... tulin vasta töistä, tosin kampaajan kautta, ja voi veljet, ja pois alta, kun mun kampaajalla on söpö vauvamaha, on enää vajaa pari kuukautta töissä, kunnes poks!
Niin ja vain hetken tässä vain vanhenen, kunnes taas säntään kokoukseen, äippä, sopii minulle mainiosti, mene sinä puolestani hörppimään kahveeta tämänpäiväiseen ay-kokoukseen, niin minä menisin mielläni välillä jumppaan, pakko kun on yrittää jotenkin tehdä jotain ja liikkua, ettei tämä tasapaksu kroppa, mikä ei koskaan ja ikinä enää saa sitä omaa vauvamahaansa, muutu ihan pelkäksi palloksi, ja oikeasti jumppa on minulle sitä ""jotain muuta"" ajateltavaa, ja vaihtelua tähän arkeen, ja omien asioiden mietintään...
Mama varmaan hoitelee miestään hellällä huolenpidolla, hyvä niin, meitä kerkee sitten myöhemminkin taas tervehtiä, ja kertoia uusimpia kuulumisia...
Ihanaa Manna, tervetuloa rouvassäätyn, minä tein sen kyllä jo toistamiseen, kun en kerralla osannut tehdä sitä hyvin

jos nyt olisi parempi tuuri, toivossa on hyvä elää... silloin 26.5 on melkein meidän 2 kk hääpäivä, hih. pitäiskö alkaa juhlimaaan joka kuukausi, niin saisi lisää juhlia elämään

ja meidän töistä sai ihan kaksi palkallista vapaapäivää vihkiäisten yhteyteen, olisi saanut vielä lisäksi varsinaisen vihkipäivänkin, jos se olisi osunut arkipäiväksi,mutta meillä se oli lauantai, että on näissä eroja, mies ei saanut mitään ylimääräistä vapaata, eikä häälahjaa talosta, meiltä tuli sellainenkin, no niin se siitä... Me ei koskaan menty kihloihin, tämä oli meidän tapa toimia, miehen äiti sitä vähän kyllä ihmetteli... Nimiasia oli minulle henkilökohtaisesti hankala valinta, asiassa oli niin monta puolta, olin kuitenkin poikani kanssa saman niminen, ja sekin nimi minulla oli ollut jo aika kauan, joten nyt olen sekä poikani, että mieheni niminen, siis tälläkin on yhdysnimi, ja en ole siihen itsekään vielä ihan tottunut, mutta ehkä joskus totun, tai sitten en...?
Ei kai me muuta nyt kuitenkaan voida, kun aloitetaan virtuaalipolttareiden suunnittelu mannalle, ja äkkiäkös minä ala-osan mannalle ompelen, eikun kangasta ja mittoja vaan tulemaan, tulihan ne morsiustyttöjen mekotkin ommeltua ja paljon kehuja saivatkin... niin olis tarjolla yksi kuusivuotias ja toinen 14 vuotias morsiustyttö, voisin lainata

... ja kukista vielä, minulla oli pieni sievä kimppu ajankohtaisista kukista sidottu ja vähän hopealangalla koristeltu, kimppu oli erittäin kaunis, eikä maksanut paljon, ja sulhasella viehe näistä molemmista ja pojalle vain toista kukkaa,(lilaa ja vihreää), ja olin tyytyväinen,moni ihmetteli kukkavalintojani, mutta kaikkien mielestä kimppu ja vieheet olivat kauniita, huvittaa ihan, kun jotkut upottavat kukkiin satoja euroja, mutta en tuomitse kenenkään tapaa toimia, kukin tekee tavallaan ja valitsee itselleen sopivat kukat, puvut ja juhlat, ja tämä valitsemani tapa sopi minulle ja miehelleni, olenhan jo tälläistä kierrätystavaraa itsekin... (mieheltä ihanin kiitos oli, kun hän häiden jälkeen sanoi:"" jos olisin itse osannut häät suunnitella, olisin juuri tuollaiset halunnut, kun sinä rakas vaimoni meille suunnittelit ja toteutit"" ja arvatkaa itkinkö minä, kun hän tämän sanoi?