Heipat vielä yömyöhällä, tänään on ollut paha päivä, joten ei nukkumaankaan jouda, tai sitten mielessä myllertää liikaa asioita liian pienessä päässä, auto ei aamula startannut, kun piti poikaaa hammaslääkäriin viedä, sain kyllä apua rahaa vastaan lähikorjaamolta iltapäivällä onneksi kuitenkin, ei tarvitse viikkoa polkea kauramoottorilla, mutta ei se siihen hätään auttanut, näin voi käydä vain minulle juuri silloin kun mies on työmatkalla ja minulla kiire jonnekin, mieskulta on viikonlopun siellä kotipuolessa, siellä äitykän suunnalla, mutta tämähän on siellä etelän auringossa, etteivät voi törmätä kylillä, niinpä ja minä kiroan täällä yksin, kun muutenkin on nyt vähän vaikeaa... no se on elämää vaan, ja tätä vuoristorataa, no kiva lukea että äipällä ja Onnelilla kaikki on kuitenkin hyvin, voi mama sinullakin siellä elämä potkii päähän, myötätunnon enkeleitä lähetän, vaikka itsekin joudun niitä vähän omana turvana pitämään, mutta jaetaan kaikki liikenenvät, kun ei pääse miehen kainaloon itkemään, ja taas siltä tuntuu, no varmaan sielläkin samankaltaiset tunnelmat, voimia sinnekin, ja toivottavasti miehesi operaatio meni toivotulla tavalla... voi kun ehtisit meilisi lukemaan, olisi ehkä jotain sanottavaa ja ... täällä harmittaa kaikki maailman asiat, no maalilista tämäkin, maailmassa paljon suurmapaakin hätää, kun vaan jaksaisi asiat laittaa oikeisiin mittasuhteisiin taas, eihän nämä minunkaan murheet lapselle kuulu, joten äiti yritää jaksaa, haukuin hänet jo syyttä aamulla, kun auto temppuili, emmekä päässeet sovittuun aikaan hammaslääkäriin, no onneksi siellä oli mahdollisuus joustoon, pääsimme kuitenkin hieman myöhmmin ja minulla tasoitusvapaapäivä, joten ei tarvinnut töihin kiirehtiä, tää on elämää eikä risuaitaa, mokomakin viisivuotias uhmaikäinenn auto- ja akun ikä mukamas jo täysi, lyhyet ovat alkuperäisakkujen ikävuodet... Ja vielä tässä äsken meinasin sytytää nahkaise työtuolin palamaan, jotenkin oli liian lähellä hehkulamppua, ja sehän on julmetun kuuma, alkoi nahka kärytä, ja vaahtomuovi sulaa, ja hui kun pelästyin... ja voi mikä kamala haju, ei muuta kuin tuoli vaudikkasasti parvekkeelle, ja vettä perään, mitä tuhoa vielä voin saada aikaiseksi, no onneksi vuorokausi kohta vaihtuu, minuun on jo syytä haudata tämä kamalapäivä... no jotain hyvääkin tässä vihanpurkauksen siivittämässä päivässä, tulipahan vimmassa siivottua huusholli ja pestyä muutama ikkunakin siinä sivussa... Mutta nyt yritän käydä nukkumaan, hyviä unia jokaiselle; toiset jo höyhensaaarilla lienee....