Vai Angsteri on synnärillä, ihanaa! Saadaan Nuki maailmaan!
Me kotiuduimme toissapäivänä ja olisi niin mahdottomasti kerrottavaa! Aloitan kuitenkin synnytyskertomuksella...
Merkkejä lähenevästä h-hetkestä taisivat olla pirteys ja touhukkuus, limailut sekä vähäisempi unen tarve. Lauantai-iltana olimme kylässä ja sen jälkeen olin kyllä poikkeuksellisen väsynyt ja kävin aikaisin nukkumaan. Jotain taisin vihlaisuja taisin tuntea unen läpi ja yhdeltä heräsin vessaan. Siinä sitten lirahti housuun lapsivettä ja sitä tuli tulemistaan. Ei voinut erehtyä! Määrä oli paljon suurempi kuin ikinä olisin voinut uskoa, ja vettähän tulee sitten synnytykseen saakka. Pieniä pyyhkeitä vain tungin housuihin. Miehelle huikkasin, että nyt taisi tulla lähtö ja olo oli todella epätodellinen. Soitin polille ja he käskivät tulla kahden tunnin päästä näytille, jos supistuksen eivät alkaisi. No, kolmelta olimme polilla ja katsoivat käyrällä vauva sydänäänet, supistukset (joita oli 1) ja sitten lääkäri teki sisätutkimuksen. En ollut avautunut juurikaan ja saimme luvan lähteä kotiin odottelemaan. Ohjeena palata takaisin kun supistuksia olisi 5 minuutin välein tai sitten viimeistään maanantaina klo 8.30. Palasimme kotiin n. 4.30 ja torkahdin tunniksi. Supistuksia tuli ja meni ja yhtäkkiä niitä todella voimakkaita ja pitkiä alkoi tulla 10 minuutin välein ja herätin miehen kellottamaan. Ei voinut erehtyä, että nämä supistukset olivat nyt niitä oikeita. Kävin suihkussakin ja sitten yhtäkkiä supistuksia vain tuli ja tuli. Autossa huusin saatanaa (harvinaista minulle) ja en pystynyt puhumaan miehelle mitään. Ajatuksena vain, että jos tätä jatkuu tuntikaupalla, en kestä. Polilla hoitoja yritti ottaa käyrää ja tutkia minun huutaessa kivusta. Poli on kaamea, ei mitään yksityisyyttä -koko käytävä kuuli mekastukseni. Mies-raukkakin odotti käytävällä. Hoitaja sanoi minun olevan auki 4cm ja alkoi kysellä vapaata synnytyssalia. Joo, täyttä oli ja sitten tekivät päätöksen viedä minua "ponnistussaliin" (yhtä salia pidetään syöksysynnytyksiä varten). Kyselin, että ehdinkö saamaan ilokaasua tai epiduraalia ja näin kätilön naamasta, ettei taida olla toivoakaan. Mies oli juuri saanut eväänsä jääkaappiin kun lähdimme saliin n. 15min saavuttuamme. Salissa kyselin taas kivunlievitystä ja kätilö sanoi, että paras apu on ponnistus -olin siis täysin auki ja pääsin lähes suoraan ponnistamaan. Ponnistamisen tarve olikin valtava ja auttoi kipuun. Ponnistin joka supistuksella n. 3 kertaa ja kieltämättä tunne oli kuin olisi VALTAVAA numero kakkosta yrittänyt saada ulos. Koska en ollu saanut peräruisketta, niin voitte vain arvata mitä myös tapahtui. En itse edes asiaa tuolloin tajunnut, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Miehen kättä puristin ja kuuntelin kätilön ohjeita. Jotakin alkukantaista murinaa ja huutoa olin ponnistaessani päästänyt ja sanonut välillä, että voimat loppuu, en jaksa. Pian oli kuitenkin tukka näkyvissä ja sain voimia ajatuksesta että lähellä ollaan ja samassa pääkin oli syntynyt. Loppu oli helppoa, ja 9.29 terhakka poikamme syntyi parkuen ja pissaten äitinsä jalalle. Synnärille olimme saapuneet alle tunti sitten! Kyyneleet valuivat ja ihastelimme vauvaa kätilön puuhaillessa. Istukasta näin vilauksen, se riitti. ruma kapistus. Välilihaani oli leikattu ja sain tikkejä. Repeämiä ei onneksi tullut, pari pientä virtsaputkeen (?) joita vain piti suihkutella. Kätilön ollessa valmis, vauva pääsi kunnolla rinnalle ja osasihan tuo heti imeä. Sanoinkuvaamaton hetki! Sitten minut passitettiin suihkuun ja mies piti vauvaa sylissä kapaloissa kiikkutuolissa. Pisteitä herra sain 9, painoa 3340g ja pituutta 48 cm. Vauvan synttärikahvit joimme miehen kanssa ja söimme aamupalaa. Seuraava meidät vietiinkin osastolle ja pääsimme aloittamaan harjottelun... Ja kuulemma seuraavan muksun kanssa voi tulla vielä kiireempi!
Synntyksestä jäi uskomattoman hieno muisto. Koska toimitus oli niin nopea, olin todella hyvävointinen ja kivut unohtuivat saman tien. En voi kuin ihailla ja ihmetellä tätä naisen kroppaa! Pieni ihmistaimi kasvoi sisälläni ja nyt se tuhisee tuossa vieressä. Ja nyt taitaa olla imetyksen aika.
Teillä on koko ihanuus vielä edessä, uskokaa pois, palkinto on maailman kallein lahja!!!
Halauksin Ballerina ja Poikanen
IHANAA!!!! 
No heh heh, ei taida hyminöistä olla apua kun sattuu pirusti.