Ajatuksista Asiaan 09/2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angsteri.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Telepatiaa. :)

Saanalla jännittävä päivä, onnea matkaan!

Angsterin poika on todellakin pieni hurmuri! Ja äiti vaikuttaa olevan täynnä virtaa facebookin kommenteista päätellen. :)

Rosalle jaksamista viimeisiin päiviin. Mistä moinen tuntemus, että vauvasta tulee vaaka? Millä mielin Puppe odottaa vauvaa? Onko nimisuosikki ennallaan? Kyllä jännittää puolestanne!

Meille kuuluu ihan hyvää. En hirmuisesti jaksa kirjoitella, vaikka kurkkailenkin kuulumisia aktiivisesti. Hieman koetan suojella itseäni palstan "vauvahuuruilta", vielä ei ole meidän aikamme hankkia kakkosta. Ja vauvakuume tarttuu niin helposti... Yksikin rikkonainen yö ja olen ihan naatti. Ja en tiedä, miten viihtyisin taas kotona. Anyway, jos ja kun perheenlisäystä tulee, Vinkku ei jää kotiin kokopäiväisesti. Poika viihtyy päiväkodissa niin hyvin ja nauttii kavereista suunnattomasti. Vinkusta on kehkeytynyt esimerkillinen päiväkotilainen: näyttää kuulemma mallia hyvistä tavoista muille. Iso poika ja kuitenkin niin äidin vauva! Vinkku on uskomattoman kova halimaan ja suukottelemaan, täytyy nauttia joka hetkestä. Pian voi olla toinen ääni kellossa.

Kasa halauksia täältä ja pahoittelut palstahiljaisuudesta! Olen kuitenkin hengessä mukana, vaikkakin hieman taustalla.
 
Telepatiaa. :)

Saanalla jännittävä päivä, onnea matkaan!

Angsterin poika on todellakin pieni hurmuri! Ja äiti vaikuttaa olevan täynnä virtaa facebookin kommenteista päätellen. :)

Rosalle jaksamista viimeisiin päiviin. Mistä moinen tuntemus, että vauvasta tulee vaaka? Millä mielin Puppe odottaa vauvaa? Onko nimisuosikki ennallaan? Kyllä jännittää puolestanne!

Meille kuuluu ihan hyvää. En hirmuisesti jaksa kirjoitella, vaikka kurkkailenkin kuulumisia aktiivisesti. Hieman koetan suojella itseäni palstan "vauvahuuruilta", vielä ei ole meidän aikamme hankkia kakkosta. Ja vauvakuume tarttuu niin helposti... Yksikin rikkonainen yö ja olen ihan naatti. Ja en tiedä, miten viihtyisin taas kotona. Anyway, jos ja kun perheenlisäystä tulee, Vinkku ei jää kotiin kokopäiväisesti. Poika viihtyy päiväkodissa niin hyvin ja nauttii kavereista suunnattomasti. Vinkusta on kehkeytynyt esimerkillinen päiväkotilainen: näyttää kuulemma mallia hyvistä tavoista muille. Iso poika ja kuitenkin niin äidin vauva! Vinkku on uskomattoman kova halimaan ja suukottelemaan, täytyy nauttia joka hetkestä. Pian voi olla toinen ääni kellossa.

Kasa halauksia täältä ja pahoittelut palstahiljaisuudesta! Olen kuitenkin hengessä mukana, vaikkakin hieman taustalla.


Minä olen pitänyt Balleriinaa fiksuna ihmisenä. Suosittelet hyviä kasvatusalan kirjoja ja kirjoitat muutenkin tietävästi. Sitten kirjoitatkin että pitäisit lapsesi päivähoidossa jos teille tulisi vauva! Pitäisi sinun tietää, että vaikka lapsi itse tykkää olla päiväkodissa, niin paras paikka alle 3-vuotiaalle on oma koti. Minusta on törkeää, miten äitiyslomalla olevat kotiäidit pitävät esikoista tarhassa. Enkä tarkoita sitä miten sillä tavoin vievät muiden tarvitsevien paikan, vaan sitä, että maalaisjärkikin sanoo, että lapsen paras paikka on elää arkea kotona vanhempien ja sisarusten kanssa. Kaikilla maalaisjärki ei sitä kyllä sano, mutta jos on yhtään aiheesta lukenut kirjallisuutta ja tutkimuksia, ja ammattilaisten mielipiteistä tietoinen, ei voi väittää että lapsen paikka on tarha kun äiti kotona vauvan kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Tarhaan vaan tieltä pois;10664298:
Minä olen pitänyt Balleriinaa fiksuna ihmisenä. Suosittelet hyviä kasvatusalan kirjoja ja kirjoitat muutenkin tietävästi. Sitten kirjoitatkin että pitäisit lapsesi päivähoidossa jos teille tulisi vauva! Pitäisi sinun tietää, että vaikka lapsi itse tykkää olla päiväkodissa, niin paras paikka alle 3-vuotiaalle on oma koti. Minusta on törkeää, miten äitiyslomalla olevat kotiäidit pitävät esikoista tarhassa. Enkä tarkoita sitä miten sillä tavoin vievät muiden tarvitsevien paikan, vaan sitä, että maalaisjärkikin sanoo, että lapsen paras paikka on elää arkea kotona vanhempien ja sisarusten kanssa. Kaikilla maalaisjärki ei sitä kyllä sano, mutta jos on yhtään aiheesta lukenut kirjallisuutta ja tutkimuksia, ja ammattilaisten mielipiteistä tietoinen, ei voi väittää että lapsen paikka on tarha kun äiti kotona vauvan kanssa.


Olen täsmälleen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa. Pieni lapsi ikävöi vanhempiaan päiväkodissa ja pitkät hoitopäivät stressaavat lasta, vaikka tämä näennäisesti tuntuisikin "viihtyvän" päiväkodissa. Kun äiti palaa töihin, ei tietenkään muuta vaihtoehtoa ole, mutta jos äiti on syystä tai toisesta kotona, mielestäni on hyvin lyhytnäköistä ja hieman julmaakin viedä esikoinen pois jaloista hoitoon.

Olisiko parempi harkita esim. kerhoa, joka olisi kerran- kaksi viikossa pari tuntia kerrallaan? Esikoinen saisi siellä leikkiä muiden kanssa mutta hoitopäivästä ei tulisi liian pitkä ja saisi kuitenkin pääasiassa olla kotona äidin ja vauvan kanssa.

Suosittelen perehtymään asiaan lapsenkin kannalta (ei vain äidin) ennen kuin päätätte pitää esikoisen päiväkodissa. Onhan sitä helppo myydä itselleen ajatus että "esikoinen viihtyy siellä niin hyvin" Niinpä... pakkohan se on noin sanoa jos aikoo jotenkin sen itselleen perustella.

Tsemppiä kaikille, enkä tarkoita tätä pahalla, ihmetyttää vain kun työttömät ja vauvan kanssa kotona olevat vievät defaultina isommat lapset päiväksi pois hoitoon.
 
Ensinnäkään, Baltsu ei edes vielä mieti toista lasta. Toiseksi, tilanne saattaa silloin olla erilainen ja puhehan oli muutenkin vain siitä, ettei lapsi kokopäiväisesti jäisi kotiin. Kolmanneksi: Mitä se teille kuuluu? :D ..ihme nurinaa..

Rosalle tsemppiä, Saanalle myös!
 
Onnea, Saana!

Olen pikkutytskien kanssa yksin illat tällä viikolla, kun Pölkky tekee iltaa töissä. Pitäisi imuroida, mutku laiskottaa! Hurjaa, että Rosallakin alkaa synnytys olla jo käsillä. Aika menee ihan mielettömän nopeasti. Varmaan raskaana ollessa ei niinkään nopeasti, mut ulkopuolisena tuntuu että vastahan te tulitte raskaaksi. Ettehän te vielä voi synnyttää!
 
Onnea Pojasta Saanalle! Ja hyvistä ultrakuulumisista!

Mä olen koko aika ajatellut, että Hugo menee ensi kesänä päiväkotiin, oli tilanne mikä tahansa. Jos (bd) meille toinen lapsi vielä suodaan, ni mä ainakin haluan sen "helpotuksen", että isompi on vaikka vaan aamupäivät päivikisessä ja vauvan kanssa ollaan kaksin.
Musta se on lapselle hyväksi, että saa olla muiden lasten kanssa vuorovaikutuksessa ja näin (mä oletan) lapsi oppii olemaan porukassa, jakamaan leluja jne.

Asiasta puheenollen meillä oli eilen inssi. Nyt kaks viikkoa piinaillaan sanan jokaisessa merkityksessä. Tsäänssit on ehkä (toivossa on niin kiva elää) isommat, koska munasoluja oli peräti 3!! Mutta mutta. Nyt peukut pystyyn!!

Hei eiks Neiliskin plussannut kesällä? Vai muistanks mä ihan väärin.. Mitäköhän sinne kuuluu.

Onkohan ihan normaalia, kun tolla Hugolla on semmonen lilahtava mollukka ikenessä? Mä oon ajatellut, et se olis vaan poskihammas tulossa, mut se on ollut siellä nyt parisen viikkoa ja hampaasta ei näy vilaustakaan. Pitäiskö mun mennä hammaslääkäriin ton kanssa?
 
Ihan mahtavaa Saana! Oikeastiko ihan kaikki hyvin?!! Aina ihana kuulla ultrasta noin hyviä uutisia, mutta erityisesti Eemelin pikkuveljestä. Ja onnea siis pojasta.

Anteroo, mitä kuuluu?

Mehän ollaan kaikki fiksuja tässä ketjussa, vaikka ei oltaisikaan kaikista asioista samaa mieltä, vai mitä? Moni olisi varmasti esimerkiksi mun tilanteessa käyttänyt pelkopolin psykologin palveluja enemmän hyödykseen ja tehnyt kaikkensa voittaakseen synnytyspelon, saadakseen normaalin synnytyksen. Kun taas mä menin siitä mistä helpoin. Ja se mulle suotakoon. Jokainen tyylillään. Itse edustan tuota toista päätä päiväkotikeskustelussa. Mulle ei tulis mieleenkään pitää esikoista hoidossa jos jompi kumpi vanhemmista kotona. Musta oli tosi absurdi luku, kun kuulin että lähipäiväkodissa melkein 40 %:lla lapsista toinen vanhempi kotona (oli sitten äitiysloma tai työtön, syitä ei eritelty). Olen pitänyt itsestään selvänä, että hoitopaikat on sitä varten että vanhemmat käy töissä. Mutta kaikilla on oikeus mielipiteisiin ja hoitopaikkoihin. Olen lukenut varmaan liikaa varhaislapsuuden merkityksestä (ei olisi pitänyt lukea kaikkea!), joten me yritetään tehdä kaikkemme että saisimme homman/arjen toimimaan niin, että lapset saisi olla mahdollisimman pitkään kotihoidossa, siihen maagiseen 3v asti siis. Joutuu toki tekemään kompromissejä, mutta me ollaan priorisoitu homma näin. Esim. mun uraani se vaikuttaa niin, ettei mitään kummempaa uraa tule:) Mutta mä olenkin aika paljon muuttunut arvoiltani näiden muutaman vuoden aikana. Kuten aiemmin olen monta kertaa sanonut, luulin että juoksen äitiysloman jälkeen töihin kun seinät kaatuu kotona päälle. Mutta nyt mulle ei ole mikään tärkeämpää kuin jokainen kotona vietetty kuukausi. Jos mulla olisi paremmin palkattu työ kuin miehellä, niin tietty mies olis se, joka olis jäänyt kotiin. Tietty talousasiat ja muut voivat muuttaa suunnitelmia, mutta miehen kanssa sama linja ja tavoite. Ja voihan vaikka olla, että kahden lapsen kanssa ne seinät kaatuukin päälle ja alkaa tämä kotiäiteily riittää. Sen näkee sitten.

Puppe & mies taas uimassa. Aika ei kulu millään. Paitsi syömällä.
 
Ihan pakko nyt kyllä tässä kohtaa mainita sellainen pikku juttu, että Baltsu ei tosiaan vielä edes suunnittele toista lasta JA vaikka tulisi raskaaksi tällä sekunnilla niin Vinkku ehtisi täyttää kolme ennen uuden vauvan syntymää. Että tuota noin ja niin. Toisekseen Baltsu kirjoitti ettei Vinkku jäisi kotiin kokopäivätoimisesti. Siitäpä sitten joku apina kuitenkin veti johtopäätöksen kokopäivätoimisesta päiväkotiin viemisestä?

Oon nyt pahalla päällä ja meen pois ennen kuin provosoidun sanomaan kaikenlaista.

Onnea Saanalle pojasta ja Pimmu ei tuommoisia uutisia saa pihdata.
 
Tunkeilija täällä taas :)

Kakspiippusia juttuja nää päiväkoti-hommelit. Mutta tottahan se on, että jos äiti/isä on kotona niin on aika väärin viedä paikka joltain, joka tarvitsisi sen siksi, että vanhemmat ovat töissä, eikö? Tai ainakin itsekästä. Kotihoidossa oleville isommille on liuta kerhoja (ainakin meidän kaupungissa, ei tosin ehkä kaikkialla...) joissa saa seuraa ja jonne voi viedä huiliakseen itse hetken vauvan kanssa.

Sydäntä oikeasti kylmää, kun pienten ryhmään tuodaan aamu seitsemältä kaksivuotias lapsi ja äiti poistuu vauvan kanssa kotiin. Kärjistän, mutta kun oman mielipiteen tunkemisen tarve joka väliin on mulla joku synnynnäinen vietti ;)

Toisaalta, nyt kun ajattelen kolmannen lapsen hankkimista (kamala sana tuo hankkia, en keksi parempaa...) niin itsekkyys on vähällä voittaa... Esikoinen ja keskimmäinen (tällä hetkellä vielä kuopus) on lähipäiväkodissa hoidossa 3pvää vkossa meidän vanhempien töissä ollessa ja on aivan ihana paikka. Kolmosen syntyessä nuorinkin olisi reilu 4-vuotias, joten jotain kodin ulkopuolista aktiviteettia heille haluaisin. Miksi siis näkisin sen vaivan, että etsisin kerhon tms uuden paikan, jossa joutuisin näkemään siihen totuttelemisen vaivan kun helpommalla pääsisi jättämällä tämän nykyisen paikan... Olisinko mä niin reilu, että luovuttaisin ne muille vai ajattelisinko itsekkäästi??

Eli musta aika paljon vaikuttaa se isomman lapsen ikä ja tätä mieltä varmaan muutkin. Ja pointtina taas-jälleen-kerran, että asioilla on aina vähintään kaksi puolta.

:) Baltsulle erikois-moi, älä ota itseesi, musta on ihana kun te kaikki täällä kirjoitatte niin elämän makuisesti ja rehellisesti, ei täällä tarvitse sanojaan miettiä, tämä on teidän ketju.
 
Aloitinkin teille jo turinat tuossa aiemmin, mutta sammutin vahingossa koneen välillä ja siinä ne sitten menivät.

Saana, ihanaa, olenpas tosi iloinen kuulumisista. :) Ja poikanen, tervetuloa aikanaan hänelle.
Niin, olen kai aiemminkin jo kertonut, että jos toisen lapsen saisin haluaisin, että hän saisi olla kotona ainakin kaksi ensimmäistä vuottaan. Esikoisen veisin osa-aikaisesti päiväkotiin, olisihan hän sitten jo miltei esikoululainen. Kovin pientä esikoista tuskin hoitoon veisin, mutta juuri muun muassa siksi minulla ei niitä kahta pienellä ikäerolla olekaan, koska en ole uskonut jaksavani kahden pienen kanssa kotona oloa. Sitä kaikkea mitä kuvittelen sen vaativan. Sinänsä en usko mihinkään kolmen vuoden maagiseen rajaan, että ennen sitä päivähoito on ehdottomasti pahasta, mutta sen jälkeen jo lähes tarpeellisesta, että yksilöstä saadaan yhteiskuntakelpoinen. Meillä lapsi on aina viihtynyt päiväkodissa, siellä on paljon ystäviä ja kivaa touhua ja se on hänelle "tärkeä" paikka, mutta ihan mieluusti hän jäisi kotiin tavallisia kotitouhuja tekemään. En kuitenkaan suostu tuntemaan huonoa omatuntoa siitä, että pystyisimme pitämään lapsen parina päivänä kuukaudesta enemmän kotona, sen sijaan että olisi muutaman tunnin hoidossa. Minä rakastan olla joskus ihan vain ajatusteni kanssa ja tehdä mitä huvittaa tai sitten ollaan miehen kanssa kahdestaan muutama tunti. (esim. joku yhteinen arkivapaa)

Muista Rosa aloittaa se maidon pumppaaminen sitten jo heti laitoksella, että päästään väittelemään hyvässä hengessä kaiken maailman asioista yhdessä. ;)

Ja pimmu, melkoista, tuli ihan puun takaa, vau! Onnea paljon matkaan.

P.s Onks paha jos ei jaksanutkaan mennä jumppaan ja sit leipoo suklaakeksejä?
 
Voi ihanaa Saana, et kaikki oli kunnossa ultrassa! Aivan mahtavaa! Nyt voit vihdoin huokaista helpotuksesta ja nauttia loppuraskaudesta... Tosi, tosi upeeta!

Juu Ullis, täällä vähän samaa ilmassa. Mies oli sopinut neidin kanssa iltapäiväksi menoa, jotta pääsen jumppaileen. Mut eipä sit innostanut lähtee sateeseen fillaroimaan jumpalle vaan päätin tuhota kavereiden roudaamia omenoita ja tein piirakan ja omenakaurapaistosta. Niitä mussutellessa mennyt tämäkin ilta.
Itseasiasa sen jälkeen kun päätin, et alkaa terveellinen elämä ensi kesän häitä silmällä pitäen, oon herkutellu ja mussutellu varmaan tuplasti entiseen verrattuna. Ja mulla kun on niitä raskauskilojakin lähes kymmenen viä jäljellä näin kahden vuoden jälkeenkin ;). Ei hyvältä näytä...

Pimmulle tsemppiä matkaan!
 
Mä haluan vielä korostaa, etten tarkoittanut ketään syyllistää mielipiteilläni. Vähiten Baltsua. Eihän hänelle ole edes vauvaa tulossa. Tarkoitin mielipiteeni ihan yleisesti tästä aiheesta. Me äidit otamme kaikki äitiyteen liittyvät asiat niin henkilökohtaisesti, tietenkin. Siksi on välillä vaikea puhua äitiysasioista ilman että vahingossa saa jollekin pahan mielen. Mä haluan vain puhua omista mielipiteistä ja kasvatuspäätöksistä ja kuunnella muiden mietteitä, enkä todellakaan arvostella muita, koska jokainen äiti tässä ketjussa tekee varmasti parhaansa tuntien oman lapsensa ja jaksamisensa.

Blaah, sain miehen kanssa kivasti täysin turhan riidan aikaiseksi näin illan päätteeksi. Nää viimeiset raskausviikot taitaa koetella kummankin hermoja. Ärsyttää kun en voi olla hyödyksi, olen vain kasa sohvalla. Mitään en voi tehdä varastoon, kuten pestä lattiaa tai mitään muutakaan, jota sitten leikatulla mahalla en pysty tekemään. Aika turhauttavaa. Puppen kanssa yritän tehdä kaikkea kivaa, mutta ei sitäkään pysty varastoon tekemään. Jännittää miten Pupson ottaa sairaalassa oloni ja sitten kotiutumisemme... Puppe on ymmärtänyt ihmeen hyvin vauvan tulon, haluaa katsella omia vauvakuvia ja kertoo kaikille että meille tulee pian pikkuvauva jolle hän sitten laulaa ja ostaa ilmapallon. Iltaisin antaa suukon vatsalleni ja tunnustelee liikkeitä. Jaksaa muuten odottaa liikkeitä paljon pitempään kuin mies. Ei ole mies hirveästi mulle muutenkaan läheisyyttä jakanut lähiaikoina. Mur.

Päivän pelastus oli Kaunarit, jossa Ridge sanoi Rickille vihaisena jotain sen tyyppistä kuin Siitäs sait, MÖLLI! Mahtava suomennos.

Sain muuten ihanan Muumi-kortin, jossa Muumimamma sanoo:
"Huomenna on uusi pitkä päivä. Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
 
Pieni lisäselvitys meilissä.

Pimmulle onnea matkaan! :)

Tarhakeskusteluun lisään vain sen, että ennen ajatus päivähoidosta oli tosi iso peikko. Mieli on aika lailla muuttunut...

Aivot ei toimi ja ajatus ei kulje. Sateiset aamut eivät ole mun juttu. *nenä kiinni kirkasvalolampussa*
 
Saana, ihanaa!!! Ja onnea!

Pimmulle peukkuja matkaan!!!

Jes, kerrankin sain keskustelua aikaan! ;) Kiitos niille, jotka lukivat viestini ja peilasivat sitä taustatietoihin. Meille ei ole tulossa vauvaa. Ja kirjoitin, että Vinkku ei jäisi kotiin kokopäiväisesti. Yli 3-vuotias kaipaa jo ikätoveireidensa seuraa, joten jos meitä joskun toisella lapsella siunataan, haluan Vinkun saavan myös kaipaamiaan virikkeitä, joita kotona oleva äiti ja vauva eivät ehkä voi tarjota. Kyseessä voisi olla osa-aikainen päiväkotipaikka tai kerho. Korostan vielä, että olen onnekas, sillä minulla on lyhyt työviikko ja pitkät lomat, joten koen saavani nauttia ajasta esikoiseni kanssa, vaikka hän päiväkodissa onkin. Lisäksi perheet ja lapset OVAT erilaisia, en kannata mitään mustavalkoista ajattelua.

Kiitos jokaisesta kommentista, tämä on tärkeä aihe! Ja yhdestä asiasta olemme varmasti samaa mieltä: yhteiskunta saisi tukea pienten lasten kotihoitoa entistä enemmän. Surullisen usein vaihtoehtoja töihin menolle ei ole.
 
Voe. Nyt ilo irti! Sehän on kuin vieraissa kävisi, kun menette "nukkumaan".

Olen yrittänyt Pölkkyä saada innostettua roolileikkeihin. Esim se voisi olla sotilas, tai jotain.. Ei se rupea. Mut teidän tilanne päälaelleen vääntäen; Pölkylle voisi ostaa irtovaletukan! Ehkä se siihen suostuisi ja voisin kuvitella sen olevan vaikkas tarzan! :D

Äh, oon jo väsynyt ja juttujen taso on olematon ja lisäksi vailla päätä ja häntää. Päätäkin särkee ja vituttaa. Lisäksi olen lihonut jotain 4-6 kiloa ja kylläpä korpeaa sekin.
 
Meillä muuten kun tytöt on päivisin hoidossa mun äidillä ja siellä asuu myös teini-iän kynnyksellä olevat pikkuveljeni.. ne tietenkin tapella natistaa usein.. No Irene oppii niiltä kivasti uusia sanoja.. Yksi ilta iltapalalla, ihan normaalilla kirkkaalla pikkutytön äänellä "anna nyt vittu eetille sitä maitoa". Ja heti perään samalla kirkkaalla äänellä "kiitos ei äiti, en jaksa enää". Jättipä melko sanattomaksi. Ja samoin saattaa kesken leikin tulla, että "anna eeti saatanaperkele se lelu tänne!" Oon veljiltä uhannut suut pestä saippualla, mutta eihän ne kollit enää isosiskon sanomisista välitä. Että mitenkähän olisi, liekö kunnallinen hoito sittenkin parempi? Vai opitaanko sielläkin vittusaatanaperkeleet? Oltiin viime viikolla tupperwarekutsuilla ja koko ajan jännitin, että milloin se kiroilu alkaa. Itsellänikin kyllä saattaa livahtaa joskus sopimattomuuksia, mutta en edes muista milloin viimeksi, kun tosi tarkkaan varon sanomisiani nykyään. :(
 
Kiukkupussi-Brogan tuli palstalle, mutta viimeistään Ulliksen JB:n sanailu sai hymyn huulille. Pitäisiköhön mennä ja tilata kaalimadosta jokin munkki ja nunna asukokonaisuus?

Suureen päivähoitokeskusteluun palatakseni. On hyvä, että aihe tosiaan herättää keskustelua ja on hyvä välillä pysähtyä miettimään omia motiiveja; miksi meidän perheemme toimii juuri näin. Voisiko olla toisin ja mitä sitten? Kiintymyssuhteen kehitys, varhainen vuorovaikutus ja eräänlainen lapsentahtisuus ovat hyvin hyvin lähellä sydäntäni. Koko tässä paletissa on niin paljon liikkuvia osia, että olisi hullua antaa jokin yksi ohje ja viisaus jonka mukaan eläen toimisi oikein. Täydellisessä maailmassa kaikki lapset hoidettaisiin kotona siihen saakka, kunnes lapsi alkaa kaivata ikäistään seuraa. Sen jälkeen opeteltaisiin sosiaalisia taitoja turvallisesti koko perheen voimin ja tuella. On harmi, ettei -niinkuin Baltsu jo totesi- se ole monestikaan tässä yhteiskunnassa mahdollista.

On kuitenkin tilanteita, enkä nyt viittaa keneenkään tässä ketjussa tai muutenkaan erityisesti, jolloin voi olla parempi, että lapsi on päivähoidossa/kerhossa. Äidit ovat nykyään melkoisessa ristitulessa pienten lasten kanssa. Kuntien palveluita karsitaan koko ajan, vaatimukset täydellisestä äitiydestä painavat päälle ja tämä jatkuva informaatiotulva asettaa aivan erimoiset lähtökohdat oman äitiyden kanssa kipuilulle kuin vielä 10-20 vuottakin sitten. Ei ole enää yhteisöllisyyttä ja suurta ydinperhettä tukemassa vanhemmuudessa kasvamista ja jaksamista. Aina vain harvemmassa ovat ne äidit joiden ei ole pakko mennä töihin.

Jos lapsella on turvallinen kiintymyssuhde, ei lapsi siitä vaurioidu vaikka meneekin päivähoitoon. Pienenäkin. Saati jos lapsella on erityisiä kehityksellisiä tarpeita, joita ei kotona voida/ole voimavaroja tukea, niin eikö silloin ole kaikkien edun mukaista että lapsi on osan päivästään päivähoidossa? Ei ole herkkua ei esimerkiksi sellainen tilanne, että isä on 24/7 töissä, jotta perheen rahat riittävät äidin kotona olemiseen. Äiti hoitaa väsyneenä vauvaa ja taaperoa, koska kokee päivähoidon tekevän hänestä huonon äidin. Pitäähän hyvä äiti tottakai lapsensa kotona tiettyyn ikään.

Jokainen perhe ja tilanne on erilainen ja siksi välillä hieman kiukuttaa sellaiset mustavalkoiset slipsahdukset, joilla syytetään äitejä ties mistä. Jokainen äiti varmasti on niin hyvä äiti lapsilleen kuin vain osaa. Aika harva varmaankaan tietentahtoen, ihan vain laiskuuttaan käyttää kunnallista päivähoitoa hyväkseen.

Puhumattakaan jo vähän vanhempien lasten tarpeesta "laumautua" ja opetella niitä sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja.
 
Voi kuule, meillä on kaikennäköistä kikkelinvarteen laitettavista tärinänalleista lähtien, mutta mies ei lämpene niille yhtään. Yritin vähän aikaa sitten kuvitella meille jotain tosi extremeä makkarin puolelle ja sit latistui jo minunkin halut, kun kuvittelin Pölkyn pvc-pukuun nahkanaamari päähän, eikä se ilkeäisi tulla edes vaatekomerosta ulos. Se ei kerta kaikkiaan tahdo muuta kuin perussetin, ilman lisukkeita. :)
 
Voi JB, Pölkky tarvitsee nyt ihan selkeästi apua mielensä avaamiseen. Tiedä mikä performanssitaiteilija siitä kuoriutuisi kun löydät sen, hmm, oikean narun josta vetää. Pienin askelin kato. Apua. Menen nukkumaan X)
 

Yhteistyössä