Voi Saaban kuningatar, miksi ei uni kanna?
Mua känkättää taas siitä samasta syystä, mistä en jaksaisi jauhaa. Lapsiasiasta. Taas juteltiin miehen kanssa eilen ja se sanoi, ettei osaa vaan kuvitella meille toista, koska arjen asiat kuten huushollin hoito ei hänen mielestään oikein suju. No ei suju, ei. Tullessani yhtenäkin päivänä töistä kotiin (mies oli vapaalla), nälkäisenä tietysti..mies oli kontillaan eteisen lattialla silittämässä höyryraudalla mattoa suoraksi, mutta ei se kaupassa ollut käynyt, ei sentään. Ei ollut kotona mitään, ei maitoa, leipää, kasviksia, ei niin mitään. Mies taisi tarkoittaa enemmänkin sitä, että minä en siivoa tarpeeksi, mutta mä en taas käsitä sitä, että kun se on vapaalla, kaupassa ei käydä eikä ruokaa koskaan laiteta valmiiksi, vaan mun pitäisi ilmeisesti ruveta tultuani heti hommiin. Kokonaan se on jäävännyt itsensä esim. pyykkirumbasta. Sitä mä en voi sanoa, etteikö se siivoaisi, kyllä se sitä tekee, mutta arkisiisteys kuten astiat koneeseen, kone tyhjäksi, pyykit pyörimään, pyykit narulle..ei onnistu. Sitten se voi kyllä nysvätä jonkun hemmetin maton tai sohvan alusen kanssa vaikka kuinka kauan. Mistä ne miehet olikaan..Marsista? Mä en osaa edelleenkään riidellä/ tai siis välttelen sitä kaikin tavoin, joten yksinäni tässä taas pohdiskelen ja teille länkytän.
Miehelle moiskautin suukon ja kiitin kyydistä, kun heitti mut äsken tänne koululle.
Ja niin, muutenkin tuntuu, että hänen unelmiaan ja toiveitaan kohti tässä vaan mennään. Tästä asiasta hänelle sanoinkin. Sen meiliasian lisäksi, on mahdollista, että se lähtee 4-6 kk yksinänsä mualimalle, toki hyötyisimme koko perhe tästä rahallisesti. Mä kyllä pärjään, enkä näe mitään syytä miksi pitäisi jotain kieltää tai asettua poikkiteloin toisen haaveiden eteen. MUTTA kieltämättä odotan, että myös munkin toiveet huomioidaan, kuten nyt tämä piinaava lisääntymistarve. Eilenkin tarjosin seksiä, mutta ei kuulemma jaksa, eikä pysty. Ime munaa kekkonen!
Vauva on varmasti jo maailmassa. Ihanaa ihanaa