Toggle sidebar

Ajatuksista Asiaan 07/2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Angsteri..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
onnea Anna!

ärsyttää neuvola. soittivat ja siirsivät aikaa viikolla eteenpäin kun se meidän alueen terkka lähtee johonkin työkiertoon eikä ole sijaista ennenkuin seuraavalla viikolla. Kuinkahan monta eri terkkaa saankaan? onneksi ei ole eka raskaus. ja mennään nyt siis sitten varhaisultraan 6+1 kun tuo neuvola kerta venyi.

pitäisi mennä poimimaan mustikoita kun löysin paikan jossa eivät ole aivan nuukahtaneita, loppuu vaan aika kesken kun on niin paljon kaikkea muutakin.

Jaksuja Saanalle töihin, millon pääset äitiyslomalle?

ja aika hurja poika tuo Poju =)
 
Tämä tyttö käyttää kyllä tänään liukuvaa työaikaa härskisti hyväksi. Muuten tulee ruumiita.

Jos en nyt ihan väärin katsonut, niin jouluna alkaisi äitiysloma :) Onneksi ei niin pitkään tarvitse täällä olla.

Voih, jossain on mustikoita... Täällä kaikki ovat ihan pippureina...

Täällä yksityiselle ei päässyt ultraan kun vasta viikolla 7+. Perustelu oli se, että aikaisemmin ei vielä välttämättä näy sykettä vaan pelkkä ruskuaispussi. Eemelistä kävin 6+ viikolla. Jännästi nuo vaihtelevat.

Nyt kotiin. Huomattavasti töitä mielekkäämpää on keskustella siitä mitä lehmät sanovat...
 
Annalle lämpimät onnittelut <3


omaa napaa pikasesti.. eka työpäivä loman jälkeen ja meinasin jo jäädä kiinni... yrjötti aivan sairaasti, mutta ei sitten lentänyt.. onneks.. kotona olin jo yrjönny ihan huolella aamupalat jne.
eli tais tulla jäädäkseen tää yrjöily, vaikkei tätä nyt ookkaan ku jonkun viikon kestäny... kuhan ei jatku sitten 40+viikoille.

Luulin että olis "tylsä" mennä töihin, mutta tänään tajusin kuinka hyvä paikka se on ja olihan niitä murusiakin siellä ikävä (lapsia siis).. Pikkikselläkin meni hienosti päivä :)

tänäänkään ei ahdistanut sen raskaanaolevan työkaverin puheet kaikesta voinnistaan jne. olin ihan ylpeä itestäni, pystyin olemaan oikeasti kokonaan ilonen sen puolesta, vaikka meijän lasketut ajat heitti siis vajaa parilla viikolla.. välillä se on kuitenkin "nipistänyt" vaikka kuinka yrittäis ajatella kaikkea, tänään ei nipistänyt.:)

kaikenkaikkiaan siis hyvä mieli. :) nyt syömään.

brooke, ihana poju! :D oikea Mies :)
 
Moiks!

Jee, Mi-iu,kuulostaa hyvältä!

Mä olen nyt kotiympyröissä ja läppäri rötköttää aina tässä sohvalla, niin tulee usein käytyä kurkkimassa, josko joku olisi turissut jotakin plus muut "vakisaitit", missä tulee pyörähdettyä. (Kuten the Martinan blogi..) Tänäänkin olen onneksi viettänyt koko päivän ulkosalla, vaikka tuntuu, että aina mä olen täällä kommentoimassa. ;) Töistä mä en useinkaan voi mitään kirjoitella paitsi satunnaisina hetkinä, jos ehtii takapuolensa jonnekin lösäyttämään.

Tänään oli just sellainen kesäilma mun makuun, lämmin , mutta ei niin kuuma, että muuttuu toimintakyvyttömäksi. Oltiin ystäväperheen kanssa piknikillä meren rannassa ja ihanaa oli. Ripustettiin rippumatto rantapuiden väliin, syötiin, uitiin ja relattiin. Sattui tosin pikku kommelluskin, mutta siitä ei tässä enempää.. Koitin tallettaa mielen ja aistien sopukoihin sellaista kiireettömän kesäpäivän tunnelmaa, jota voisin sitten talven pakkasten ja hermojen kiristyessä kaivella esiin. Just vaikka sellaisena aamuna, kun lapsi (ja äiti) kiukkuaa väsymystään ja,kun jokaisesta tumpusta on toinen pari hukassa, eikä pipostakaan ole tietoa. Nykyään on melkein parasta ajan vietettä muuten ollakin toisen lapsiperheen kanssa, jotka tietysti on ensisijaisesti samanhenkistä porukkaa meidän aikuisten kanssa. Silloin vallitsee sellainen sanaton sopimus, että kaikki vahtii kaikkia ja ei tarvii olla huolisssaan jos oma "kullanmuru" juoksee hiekkavarpaineen jonkun viltille. Who cares. Samalla voi sitten itse välillä relata, kun miehet menee lasten kanssa ongelle tms. ja me naisten kesken jäädään leikkimään pientä merenneitoa rantakivelle. ;)

Kiitos kaikille vielä, jotka olette mulle mailanneet. Ihania kuvia, suloisia lapsia ja kauniita äitejä.

Saanalle extravoimia töihin.
 
unohdin eilen kokonaan Brolle toivottaa jaksuja ja pikaista paranemista!

pitäkää peukkuja pystyssä että mies löytäisi uuden työn pian. On nyt viikon ollut taas töissä ja on ihan maassa ja voimaton. kauhea katsella kun ei voi mitenkään auttaa :/ kesäloma oli niin ihanaa kun kuitenkin oli perusolotilaltaan parempi vaikka olikin välillä alakuloinen. mutta nyt kun ei jaksa edes yrittää mitään kun ei kuitenkaan hyödytä niin on ihan kamalaa =(
 
Nyt ei auta positiivisen ajattelun kurssit eikä mitkään viritykset. Ottaa niin päähän! Ei mitään erityisen erityistä, monta pientä ärsyttävää asiaa ja pitkä talvi edessä. Ymmärrän Saden miestä. Mutta mites ne hänen työkuviot nyt menikään...? Muistelin, että tämä nykyinen työpaikka olis ollut ihan hyvä, mutta ei kai sitten. Sori, mikään ei pysy päässä.
 
Annalle lämpöiset onnittelut pikkunyytistä <3

Saanalle ja Broulle jaksuja töihin! Mä odotan niin paljon sitä, että palaan syksyllä vihdoin töiden pariin. Pääsee töihin hieman "rentoutuun ja rauhottuun" ja saa ladata akkujaan ollakseen hyvä äiti sit sen ajan, minkä kerkee lapsensa kanssa työn ohella viettään. Nyt ajatuskin siitä tuntuu niin ihanalta ja vapauttavalta, etten malta odottaa sitä, mut kattokaas vaan, niin varmaan vuodenvaihteen jälkeen oon täällä samanlailla avautumassa kuinka rankkaa ja ahdistavaa on... Ihminen kun ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä on.

Saden miehelle jaksuja myös. Mäkin tosin muistelin, et eikös se miehes jo vaihtanut työpaikkaa työn rankkuuden ja ahdistavuuden vuoksi. Onko siis tämä uusikin työ sellainen? Oletteko miettinyt vaihtoehtoa, etää sinä palaat uuteen äitiyslomaan asti töihin ja miehesi olis kotona. Sais samalla sitä kuntoo kohennettua, kun juoksis Nöpön perässä...

Ihanaa olla koko perheen kanssa vihdoin lomalla!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja sadee:
unohdin eilen kokonaan Brolle toivottaa jaksuja ja pikaista paranemista!

pitäkää peukkuja pystyssä että mies löytäisi uuden työn pian. On nyt viikon ollut taas töissä ja on ihan maassa ja voimaton. kauhea katsella kun ei voi mitenkään auttaa :/ kesäloma oli niin ihanaa kun kuitenkin oli perusolotilaltaan parempi vaikka olikin välillä alakuloinen. mutta nyt kun ei jaksa edes yrittää mitään kun ei kuitenkaan hyödytä niin on ihan kamalaa =(
Click to expand...


Eikö sun miehellä ollut aluksi ihan hyvä työ mutta se ei sopinut sulle niiden työaikojen takia, eikä hän ottanut lopputiliä juuri siksi, että sinä niin vaadit? Sitten löysi työn joka kelpaa sinulle, eikä itse viihdy siinä? Eikö sitten taas vaihtanut työtä? Etkö sinä ymmärrä, että ei miehesi alakulossa ole kyse liikakiloista tai siitä ettei viihdy töissä. Se syy on paljon syvemmällä ja nuo ovat pelkkiä oireita eli seurauksia.

Kaikille ketjun plussanneille ja jo raskaana oleville onnea! Mutta Saden kohdalla se ei hyvää tiedä, kun katsoo menneeseen. Voisin lyöd vetoa ettei tule ihan harmonista perhe-elämää kun noin sekavaan ja onnettomaan tilanteeseen hankitaan uusi vauva. Tuntuu että ne kulissit ovat kaikkein tärkeimmät eikä oikealla onnella ole väliä. Moni kehotti hakemaan apua ihan selvään synnytyksen jälkeiseen masennukseen, mutta et hakenut apua. Sekin taisi olla vain miehen vika..? Miten ihmeessä luulet parisuhteen kestävän ja jaksavan uuden vauva-ajan, kun miehesi on jo nyt ihan loppu ja oireilee pahasti? Itsekin myönsit olleesi masentunut, mutta uutta vauvaa vain kehiin... Vaikka vauva-aikana muistaakseni omat vanhempasi hoitovat Nöpöä melkein päivittäin koska sinä olit niin loppu. Tarkoitus ei ole loukata, vaan ravistaa sinut hereille. Kun se vika ei ole kaikissa muissa (naapureissa, miehessä, miehen työpaikassa, sinun opiskelukavereissa jne) vaan sinussa itsessäsi on avaimet parempaan elämään. Lopeta muiden syyttäminen.
 
Viimeksi muokattu:
Mä en ny jaksa kommentoida tuota herättelijää mitenkään.

Saana, hengitä. :D Oikeasti nuo sun viestit on jotenkin hulvattomia, vaikka uskon kyllä että tutisee ja lujaa. Joo, mullakin oli aamulla jotain ihme antipatioita. Nyt on enää laamamainen olo.
Amilda, se on niin totta ettei ikinä ole hyvä. Pääsääntöisesti mä olenkin tyytyväinen tällä hetkellä tähän tilanteeseen, mutta se jatkuva riittämättömyyden tunne kulkee vierellä. Ei ole tarpeeksi työlle, Pojulle, miehelle, itselle, ystäville, sukulaisille, ... Mutta tätähän tämä elämä on. Mua helpottaa se, että tiedän, että Poju viihtyy hoidossa. Siellä on nyt käynyt melkoinen heiluriliike ovissa, siellä tais olla jotain kesäellejä töissä. Tiedän, että Pojulla on hyvä päivisin. Mutta mua ahdistaa jo valmiiksi tuleva talvi, mun täytyy ehkä lisätä työaikaani. Pojun päiviin se ei vaikuta, kun miehen kanssa voidaan pallotella, mutta mä en tajua kuinka jaksan. Ajattelin, että lisään vähitellen, pikkuisen, jos vain töihin sopii. Niin niin ja tietysti olis paras pojalle olla kotona, mutta meidän tilanteessa tää on nyt vähintäänkin kelvollinen tilanne.

Nautin myös siitä, että saan olla välillä jotain muuta kuin äiti. Karua tunnustaa, mutta näin se vain on. Ja tykkään työstäni. Vaikkei siltä aina kuulosta :D

Jellyyyy?
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

A
Ajatuksista Asiaan 06/2010
Viestiä
110
Luettu
6K
Vauvat ja taaperot
Neilikka..
N
B
Ajatuksista Asiaan 08/09
Viestiä
148
Luettu
3K
Vauvat ja taaperot
sadee
S
A
Ajatuksista Asiaan 09/2010
Viestiä
204
Luettu
11K
Vauvat ja taaperot
Ullaup
U
B
Ajatuksista asiaan 10/2010
Viestiä
140
Luettu
9K
Vauvat ja taaperot
Banderollis
B
S
Ajatuksista asiaan 07/09
Viestiä
1
Luettu
394
Vauvat ja taaperot
sadee
S

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa