Ajatuksista Asiaan 09/2010

[Brou*]

Brouster täällä hengittelee paperipussiin.. Menkat eivät ole alkaneet, mikä ei sinänsä kerro vielä mitään. En ole pitänyt tarkkaa kirjaa kiertojen pituuksista sen jälkeen kun Poju syntyi. Mulla vaan on sellainen mutu, että "joskus kuun lopulla ne aina alkaa" ... Kuitenkaan pidemmät kierrot eivät olisi ennenkuulumattomia minulla, kun ennen pojuakin saattoi kierto venähtää lähemmäs kuuteenkymmeneen päivään. Ja Pojuhan sai alkunsa terolutien voimalla. Nyt mulla kuitenkin pelottaa jotenkin erilailla, että mitä jos... Siis just tuo itkuherkkyys ja väsymys. Tissit ei kyllä ole kipeät ollenkaan, mutta tänäänkin oli sellaista menkkamaista jomotusta. Ei vaan näy mitään. Ja viime viikon _tulvin_ valkovuotoa. Anteeksi tämä yksityiskohtainen selostus.

Saitte mut pelkäämään/ajattelemaan, että hemmetti voinkohan olla raskaana. Mitä enemmän netistä googletin niin tottakai mulle tuli sellainen vääristynyt kuva, että tosi moni on tullut kuparikierukan kanssa raskaaksi. Tässä kuussa mulla oli kyllä taas The Ovis oireetkin oikein kunnolla, joten senkin puolesta. Jaiks. Tilasin netistä raskaustestin. Toivottavasti menkat alkaa ennenkuin se tulee enkä joudu tekemään.

Täällä myös poju sairaana, mikä ei ole mitenkään uutta, se on koko ajan kipeä.

 

[Jellybean]

Voi Brou! Toivon onnellista päätöstä. Voe kaoheata! Voin sanoa, että tiedän tunteen. Itselläni oli parisen viikkoa sitten närästystä ja mua ei ikinä ole närästänyt muulloin, kuin raskausaikana. Oli paniikki, kun musta alkaa tuntua siltä että lapsiluku on täynnä. Raskaana en lopulta ollut, närästykseen oli syypää liika pepsin kittaaminen. Ja olipa helpotus kun menkat alkoivat. Toivottavasti käy niinkuin perheellenne on parhaaksi.

 

[angsteri..]

Huomenta ja kiva, että Miiukin on käynyt jättämättä elonmerkin! Jos et jaksa odotella, niin soitahan tänään neuvolaan, että pääset ultraan. Mäkin olen nyt odotellut muutaman päivän, kun liikkeet on selvästi vähentyneet. Niitä on, mutta ei enää potkuja, vaan vain möyrintää. Kai siellä käy tilat ahtaaksi. Neuvola olisi torstaina ja sairaala perjantaina. Täytyy nyt puntaroida uskallanko odottaa. Jos en niin sitten soitan vielä tänään neuvolaan ja koitan aikaistaa aikaani sinne. Olisi hyvä kuulla sydänäänet. Toi on muutenkin tosi tyhmästi, kun ne on peräkkäisinä päivinä.

Bro Bro....vetää sanattomaksi...jospa se on se kohtalo. Nyt jännittää mitä testisi sanoo tai alkaako menkat ennen sitä. Tsemppiä! Et tekisi tänään testiä...? T. malttamaton Anneli

Miiulle vielä sen verran, että mä uskon et jotkut miehet vain on hitaampia toimijoita (huom.jotkut, en siis yleistä...). Meilläkin harvoin toimitaan heti, kun pitäisi. Mä en nyt tarkoita pitäisi sanallakaan sitä, että minä päätän milloin mitäkin pitäisi tehdä, vaan lähinnä lapsen mukaan pelaamista ja hänen aistimistaan. Lapselle puolikin tuntia saattaa olla pitkä aika nälkäisenä ja tehdä hänet levottomaksi tai kiukuttelevaksi.

Jokos Amilda ja Enni ovat parantuneet? Pikaista paranemista kaikille nuhanenille. Täällä näkyy jo aurinkoa tunnelin päässä ja terveinä ollaan.

Jospa sitä saisi hieman kirjoitustöitä tehtyä, kun kerran on näin aikaisin taas kerran hereillä.

 

[Jellybean]

Oon ihan raato. Kuinka voi ihmistä väsyttää näin paljon? Nykyään koko ajan ihan tajuton väsymys. Plus tämä flunssa. Pitäisi varaosia lähteä kaupungista hakemaan. Jospa sitten saisi nukkua vaikkas päiväunet. Että huomenta vaan! Toivottavasti olette pirteämpiä kuin minä.

 

[MainStreet]

Brouster täällä hengittelee paperipussiin.. Menkat eivät ole alkaneet, mikä ei sinänsä kerro vielä mitään. En ole pitänyt tarkkaa kirjaa kiertojen pituuksista sen jälkeen kun Poju syntyi. Mulla vaan on sellainen mutu, että "joskus kuun lopulla ne aina alkaa" ... Kuitenkaan pidemmät kierrot eivät olisi ennenkuulumattomia minulla, kun ennen pojuakin saattoi kierto venähtää lähemmäs kuuteenkymmeneen päivään. Ja Pojuhan sai alkunsa terolutien voimalla. Nyt mulla kuitenkin pelottaa jotenkin erilailla, että mitä jos... Siis just tuo itkuherkkyys ja väsymys. Tissit ei kyllä ole kipeät ollenkaan, mutta tänäänkin oli sellaista menkkamaista jomotusta. Ei vaan näy mitään. Ja viime viikon _tulvin_ valkovuotoa. Anteeksi tämä yksityiskohtainen selostus.

Saitte mut pelkäämään/ajattelemaan, että hemmetti voinkohan olla raskaana. Mitä enemmän netistä googletin niin tottakai mulle tuli sellainen vääristynyt kuva, että tosi moni on tullut kuparikierukan kanssa raskaaksi. Tässä kuussa mulla oli kyllä taas The Ovis oireetkin oikein kunnolla, joten senkin puolesta. Jaiks. Tilasin netistä raskaustestin. Toivottavasti menkat alkaa ennenkuin se tulee enkä joudu tekemään.

Täällä myös poju sairaana, mikä ei ole mitenkään uutta, se on koko ajan kipeä.

Tsemppiä epäselvään tilanteeseen! Muista, että kierukka ja mahdollinen kohdunsisäinen raskaus yhdessä ovat riski äidille, eli toimi pikaisesti jos on sellainen olo. Ja kierukan käyttäjillä kohdunulkoiset raskaudet ovat myös hieman yleisempiä kuin ei-kierukan käyttäjillä eli senkin mahdollisuuden takia tee testi tai soittele neuvolaan jos vaikka verikokeen ottaisivat.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille ketjulaislle!

 

[Rosis]

Brousteri, tee se testi nyt. MainStreet kirjoitti tosi fiksusti. Ymmärtääkseni vaikka virtsatesti ois nega, niin kohdunulkopuolinen raskaus on silti mahdollinen, ja se voi olla aika vaarallinenkin. En viitsi kertoa kauhukertomuksia parista ystävästäsi joille näin kävi, mutta mitä pikimmin saat asiaan selvyyden, sen parempi. MainStreetin suosittelema verikoe kertoo lopullisen tuloksen, jos raskausoireet jatkuu. Tsemppiä!

Puppe on hyppinyt trampoliinilla koko viikonlopun ja sama meno jatkuu nyt kotona ilman tramppaa. Sohva toimii, hurjia temppuja.

JB, sulla on kyllä p*ska anoppi. Surullista. Muistan niitä edellisiäkin juttuja. Ei oo Pölkyllä helppoa. Onneksi sillä on noin ihana vaimo & pikkuämmät.

Miuska, kiva kuulla susta! Anopeista puheen ollen, niin miten se sun anoppi loukkas sua ekan km: aikaan? En muista sun kertoneen. Mut jos et välitä puhua asiasta, niin ymmärrän!

Angstis, mullakin perjantaina sairaala. Yritän päättää kokeilisinko alatiesynnytystä, koska lupasivat että jos edellinen synnytys näyttää toistuvan niin päädytään nopeasti sektioon. Toisaalta suunniteltu sektio olis huomattavasti turvallisempi (tilastojen mukaan) kuin kiireellinen. Perjantaina päätän kun kuuntelen lääkärin mielipiteen. Olen alkanut ajattelemaan, että se miksi synnytyksestäni tuli niin traumaattinen, johtui ehkä suurimmaksi osaksi totaalisesta unettomuudesta ennen synnytystä. Kaikkihan tietää miten psyyke jaksaa jos ei nuku moneen päivään. Eli jos saisin nukuttua kunnolla niin ehkä uskaltaisin kokeilla synnytystä. En tiedä auttaako se kun nämä vanhat tarumat ovat päällä... Jännittää paljon enkä malta odottaa...

Sade, tules ilmoittautumaan.

 

[MainStreet]

Brousteri, tee se testi nyt. MainStreet kirjoitti tosi fiksusti. Ymmärtääkseni vaikka virtsatesti ois nega, niin kohdunulkopuolinen raskaus on silti mahdollinen, ja se voi olla aika vaarallinenkin. En viitsi kertoa kauhukertomuksia parista ystävästäsi joille näin kävi, mutta mitä pikimmin saat asiaan selvyyden, sen parempi. MainStreetin suosittelema verikoe kertoo lopullisen tuloksen, jos raskausoireet jatkuu. Tsemppiä!

Puppe on hyppinyt trampoliinilla koko viikonlopun ja sama meno jatkuu nyt kotona ilman tramppaa. Sohva toimii, hurjia temppuja.

JB, sulla on kyllä p*ska anoppi. Surullista. Muistan niitä edellisiäkin juttuja. Ei oo Pölkyllä helppoa. Onneksi sillä on noin ihana vaimo & pikkuämmät.

Miuska, kiva kuulla susta! Anopeista puheen ollen, niin miten se sun anoppi loukkas sua ekan km: aikaan? En muista sun kertoneen. Mut jos et välitä puhua asiasta, niin ymmärrän!

Angstis, mullakin perjantaina sairaala. Yritän päättää kokeilisinko alatiesynnytystä, koska lupasivat että jos edellinen synnytys näyttää toistuvan niin päädytään nopeasti sektioon. Toisaalta suunniteltu sektio olis huomattavasti turvallisempi (tilastojen mukaan) kuin kiireellinen. Perjantaina päätän kun kuuntelen lääkärin mielipiteen. Olen alkanut ajattelemaan, että se miksi synnytyksestäni tuli niin traumaattinen, johtui ehkä suurimmaksi osaksi totaalisesta unettomuudesta ennen synnytystä. Kaikkihan tietää miten psyyke jaksaa jos ei nuku moneen päivään. Eli jos saisin nukuttua kunnolla niin ehkä uskaltaisin kokeilla synnytystä. En tiedä auttaako se kun nämä vanhat tarumat ovat päällä... Jännittää paljon enkä malta odottaa...

Sade, tules ilmoittautumaan.

Rosa, mulla oli kamala eka synnytys joka päättyi hätäsektioon ja vaikkei tietenkään voi verrata kenenkään kokemuksia keskenään, niin olen iloinen, että kuopuksen kanssa kokeilin alateitse. Mullakin ehtona oli, että jos paniikki iskee tai ei etene niin sektioon herkästi, niin kammottavaa edellinen kymmenien tuntien puskeminen oli. Tän "lupauksen" voimin uskalsin yrittää ja kaikki meni tosi hienosti. Imetys lähti sujumaan paljon paremmin, ja uskomattominta oli, että kävelin suihkuun itse tunti synnytyksen jälkeen! Sektion jälkeen ei ollut edes tunto palautunut jalkoihin siihen aikaan.

Tsemppiä mitä ikinä päätätkin, tämä vaan kannustuksena. Tosin, ymmärrän että jollekin voi jäädä sellainen trauma ettei never ever kokeilisi alateitse enää, lähellä oli mullakin. Useat pelkopolikäynnit ja tuo sektio takaporttina sai mun pään kääntymään.

Iloista syksyä edelleen Ja nimimerkistä, jos vielä tunkeudun ketjuunne, lupaan vaihtaa sen, MainStreet on melkomoinen juottola täälläpäin, en tosiaan tiedä mistä sen keksin...

 

[Ulla up]

Brou: Jaiks. Tiedän minäkin tunteen, olen kuparikierukan käyttäjä myös. Vielä ei ole kosahtanut vaikka valehtelematta joka kuukausi ajattelen, mitä jos..


Jellybeanin ja miekkosen terapiaistunto tuotti paljon hyvää. Mikä hassua, myös tänne. Kerroin miehelle siitä Pölkyn kynttilälausahduksesta (mikä oli tosi liikkis) ja yhdessä hymisteltiin sille. Mies tosin näytti vähän siltä, että olisi itsekin voinut tokaista samoin. Päätti sitten kysyä: Haluaisitko säkin? Niinpä meillä syötiin viime lauantaina herkullinen iltapala kynttilöiden ääressä.

Ja juuri , kun pääsin teille kertomasta, että mieheni ei ole kovin syviä luotaava ihminen, hän latasi täyslaidallisen ajatuksiaan elämästä ja siitä, että hän kokee vaikeutta olla läsnä aina kulloisessakin hetkessä. Minä hädin tuskin uskalsin hengittää, kun pelkäsin "kuplan " puhkeavan. Hän piirsi myös lapselle ja mulle haavekuvan siitä minkälaisia asioita haluaisi elämässään olevan. (Siis ihan konkreettisen piirustuksen, jonka tyyliä voisi luonnehtia hmm..naiivistiseksi.)

Meillä on ollut nyt oikein muutaman postauksen teema nämä parisuhdeasiat, kiva niin. Mukavaa kun voidaan kaikkea yhdessä tuumailla. Toivon, että tämä ketju jatkuisi vaikka elämäntilanteet/maat/miehet tms. muuttuisivat.

Oliko Rosiksella ihana viikendi?
Mikäs Saanan tilanne?
Entä SADE?

 

[Saana...]

Missä Sade on? Huolestuttavaa hävitä noin...

Hui Brou!

Täällä harrastetaan tyy-hyy-hyy-hyyyyneyttä. Tosin Eemeli koettelee äärimmäistä buddhalaista tyyneyttä. Virtaa riittää niin hirmuisesti ja uhmaa alkaa olla tosissaan. Muuten kaikki ihan jees.

 

[Jellybean]

Mikä parasta, me oltiin lauantaina niin väsyneitä illalla, ettei muistettu koko kynttilöitä! Hyvä että Ullan luona vietettiin edes kynttiläillallinen. Mä en edes tiedä missä kynttilät muuton jäljiltä on. Joko autotallissa, ulkovarastossa, ullakolla, tai jossain muualla..

On Sade facessa jotain duunaillut hiljattain, että ei ihan ole poissa maisemista ainakaan.

Mua väsyttääääää....!!!

 

[ulla up]

Hahaa, kynttilöistä viis, kunhan on hyvä meininki.

Hmm..kylläpäs Sade pitää meitä varpaillaan, ollaan kuin magnustit pesäkolojensa edessä tapittamassa, että missä "eukko" luuraa. Hyvä kuitenkin, jos elonmerkkejä on havaittu.


(Aika kreisi tää nykymeininki, kun oikeasti sitä huolestuu, jos joku ei kirjoita "tarpeeksi usein" julkiselle nettipalstalle..)

 

[Brou*]

Joo, ei täs mittään.

Nyt tunnen itseni vähän hölmöksi. Tein testin ja negahan se oli tietysti. Nyt on kp38. Eli tää on taas NIIN tätä. Kerkesin jo riemastua, että kiertoni olisivat palanneet suht normaalehin mittoihin. Eli jos raskaana olisin, kohdussa tai sen ulkopuolella niin kyllä jo näkyisi testissä. Voin toki tehdä sen toisenkin, sitten kun se kilahtaa postilaatikkoon, mikäli ei menkkoja näy siihen mennessä. On kyllä tosi menkkamainen olo aina välillä, mutta kierukka se varmaan vaan siellä pyörii karuselliä.

Kun odotin testiviivojen ilmestymistä, tunne oli jännä. Joku solumuisti palasi takaisin siihen aikaan, kun yritettiin Pojua ja jokainen tyhjä raskaustesti oli äärimmäinen pettymys. Huomasin jopa kokevani -ehkä tuosta flashbackistä johtuen- jonkinlaista pettymystä, kun testi näytti negaa. Ja ajattelin, että jos testiin tulisi kaksi viivaa, niin en missään nimessä haluaisi raskauden keskeytyvän niinkuin kierukan poistossa sitten usein käy. Jos joku haluaisi niin sinnikkäästi elää, että tarrautuisi kiinni kierukasta huolimatta, niin silloin se olisi tarkoitettu niin.

Mutta jos raskaus olisi "vahinko", olisi se paljon helpompi hyväksyä kuin nyt yhtäkkiä itse päättää, että haluan lisää lapsia. Tai haluamme. Edelleen olen sitä mieltä, ettei nyt ole ollenkaan oikea hetki. Mutta jos raskaana olisin ollut, mieli olisi sopeutunut asiaan hyvin hyvin nopeasti.

 

[angsteri..]

Brou, mä luin sun ajatukset. Tiesin, että ajattelet noin, sillä siitä kohtalosta vitsailinkin keveästi. Halauksia vaikka vähän minkä asian takia, negatestin, mahdollisen positestin ja ihan vain muutenkin.

Rosalla mielenkiintoisia ajatuksia synnytyksestä. Mäkin tosiaan kävelin melkein heti synnytyksestä suihkuun. Alap.oli arka ja kipeä jonkun päivän ajan ja eihän se normilta tietenkään hetkeen tuntunut. Mutta siis toi mitä lääkärisi ehdotti, kuulostaa hyvältä. Tsemppiä perjantain päätökseen -mikä se sitten onkin!!

 

[Jellybean]

Kuulostaa hyvältä, että Rosa saat sektion jos haluat.

Meillä tauti jatkuu edelleen. Tytöt siis ovat jo terveitä, mutta meikäläinen edelleen kipeä. Ärsyttää. Olisi vaikka mitä hommaa ja kaikki menee pipariksi, kun aivastuttaa, nokka vuotaa, silmiä kutittaa ja väsyttää.

 

[Amilda]

Meilläkin letsu jatkuu vaan... Tai siis mulla jatkuu. Nyt jo kymmenes päivä Enni vetelee jo tuhatta ja sataa.

Kiva kuulla, et Rosalle annetaan mahdollisuus itse vaikuttaa synnytykseen. Ja mahdollisuutta halutessa kokeilla alakauttakin, jos siltä tuntuu. Mä olen kans miettinyt tota, et jos seuraavalla kerralla sais kokeilla sitä alakautta synnytystä, mut jos näyttää siltä, ettei pysty kykeneen, niin olis se sektio mahdollisuus hyvinkin herkässä. Mulla kun ei edes ole varsinaista "yritystä" alakautta. Mulla se ei vaan ikinä käynnistynyt niin pitkälle, kun kiireelliseen sektioon päädyttiin. Sektio kuitenkin oli niin "helppo" tapa synnyttää... Mutta tosiaan Rosalla on ihan eri tilanne! Ja siksi tosiaan toivon, että saat parhaan madollisen synnytyskokemuksen tästä toisesta kerrasta. Vähän niinkuin korjaamaan ensimmäisen synnytyksen jälkeen jättämiä jälkiä.

Tää painuu nyt huilaan tätä tautia pois, kun Enni on päikyillä. Kohta saa taas painattaa sen perässä, minkä kerkee...

Broulle halaus!

 

[Amilda]

letsu = lentsu (eli tää saakelin räkätauti)

 

[Brou*]

Mua jännättää perjantai ja mitä Rosa aikoo päättää. Kaikki tuki täältä, jos aiot kokeilla synnyttää alateitse. Ei siksi, että se olisi mitenkään oikeampi tapa, vaan siksi, että niinkuin Amilda sanoi, se voisi olla se sun korjaava kokemuksesi. Niinkuin kaikkien synnyttäjien, mutta sun erityisesti, kohdalla se turvallisuuden tunne on tärkeää. Ja se, että sulle luvattaisi että riippumatta siitä kuinka kiire on, tai ketä on työvuorossa tai onko tieto "muistettu" välittää kaikille, sä ihan varmasti saat hyvin pian sektion jos synnytys ei etene.

Kiitos myötätunnosta. Mua ihmetyttää missä se täti luuhaa. Oi tule jo.

Amildalle tsemiä letsun selätykseen Apuva, tämä ei nyt ole mitenkään pahansuopa kommentti, etenkään kun mulla on itselläni niin paljon kirjoitusvirheitä kuin olla voi, mutta Amilda tuo on hassu sormen lipsahdus tuo että toivot Rosa madollisen synnytyksen Hihii..

 

[sadee]

täällähän minä, en oikein tiedä olenko hengissä vai en.

hurjasti olette kirjoitaneet, ehdin vain silmäillä kaikki. JBlle ja Brolle halit ja muillekin jotka niitä tarvitsevat.

tänne ei mitän uutta, olo vaan aika syvältä. Jos mies ei voisi olla kotona auttamassa niin en tiedä missä olisin. Siis nyt on taas menty siihen mihin nöpönkin kanssa että mun pitäisi syödä jotain suolaista tunnin välein jos haluaa että olo normaali. Sipsit ja salmiakki on edelleen kova sana mutta en tietty vaan niillä pärjää. ja hikoilen kuin pieni possu. Nöpöllä oli pieni flunssa viikonloppuna, nyt näyttää jo parmmelat. ulkona olo on jotenkin siedettävä mutta ulkoilukin vie multa kaikki voimat. ja kaiken huippuna mietin onko kaikki hyvin (se eka typerä ultra ahdistaa edelleen..) ensi viikolla np-ultra niin ehkä sen jälkeen jo vihdoinkin alan uskoa tähän.

Nöpö rakastaa myös trampoliinia ja pomppii vaikka tasajalkaa lattialla jos ei muuta vaihtoehtoa ole. ja on ihana lenkkeilijä. Käydään iltaisin vähän kävelemässä ja eilen en aikonut lähteä niin tulee sanomaan "lenkki mennään" ja lähtee eteiseen...hyvä että edes joku ulkoiluttaa meitä vanhuksiakin kierretään varmaan n.kilsan verran siis ihan vaan kävellen, tekee kyllä aina hyvää.

yritän nyt aktivoitua taas mutta tämäkin kirjoitus vei kaikki voimat ja nyt pitää taas suunnata makuulle hetkeksi. mutta en oikeasti valita kuten tiedätte, on tämä niin suuri lahja.

 

[Jellybean]

Sadelle voimia! Jospa helpottuisi. Ja Amildalle paranemisia! Täällä sama tauti, blaah.

Tein pätkiskakkua ja Irkun kanssa ollaan sitä päivä väännetty. Eetille kelpaa vain salmiakki. Ei ainakaan äitiinsä siinä suhteessa tullut, kun itse en voi sietää salmiakkia.

Tänään oli yksilökäynti terapiassa ja mitä minä sanoin, minusta tuli ilmeisesti kunnon rahasampo terapeutille. Seuraavaksi psykiatrille hakemaan kelan lausunto, niin saan jopa osan käynneistä korvautettua kelalla. Huhhei.

 

[angster..]

Ja Sadella kaikki suht hyvin! Hienoa! Ei saa pelästytellä noin! Miten ukkelin kanssa? Aika on tosiaan mennyt, kun sullakin on jo np-ultra.

Jellylle tsemppiä pariterapiaan! Varmasti on kannattava juttu ja hyvä, että saat korvauksia Kelalta! Bro käski kertomaan sitten, kun arpaa heitellään. No, tänään heiteltiin ja samasta koulutehtävästä ja määäääää voitin (jesjesjes). Hyvin toimi ja arpa on ankara -toinen vaietkoon iäksi arvan edessä, jos häviää.

ja Ulliksenkin miekkonen intoutunut avautumaan -lupaavaa ! Kai noissa miehissäkin on syvällisiä, salaisia syövereitä.

Mä olen nyt kotikonstein käynnistellyt synnytystä. Sekstailu tunti sitten aiheutti suht kivuliaita supistuksia (sellaisia, että pisti irvistyttämään) ihan 5min välein. Täytyy tänään vielä ahkeroida. Harmi, että mies on päivävuorossa, muuten voisi vielä iltasella banna menemään. Tehokasta tuo s-neste....

Huomenna rv 38+0...pitäkää peukkuja, että pääsen viikonlopun aikana synnyttämään!!

 

[angsteri..]

Huh, supistelee viiden min ja alle välein. katsotaan miten käy. Onkohan se menoa vai odottaako huomiseen ?

 

[Rosis]

Anterooo.... Jännää!! Pidä ajan tasalla! Voimia synnytykseen (sitten kun se koittaa). Jos se ei alkanutkaan vielä, niin kertoiles pitääkö Kaskiainen heti isyysloman ja meneekö Nuudeli anoppilaan synnytyksen ajaksi vai miten ootte järjestäneet?

Hyvä kuulla Sadesta!

Puppe & mies kotiutuivat jo sunnuntaina, koska kummatkin sai kovan flunssan. Kuten näköjään koko tämä ketju ja kaikki muutkin lapsiperheet. Nyt se flunssa iski mullekin. Kävin silti kampaajalla tänään ja siitä iloinen olo.

Jännittää hurjasti huominen sairaala. Viimeksi (n. rv 32?) mä pelkäsin että siellä on liuta opiskelijoita ja harmaa ukkolääkäri ja kaikki puhuvat mua ympäri alatiesynnytykseen ja saan itku kurkussa puolustella kantaani. Siellä ei ollut kuin 1 hoitsu ja 1 ihana lääkäri, joka kysyi vain että onko mulla mukavampi loppuraskaus jos kirjoittaa jo nyt sektiopäätöksen. Eli sektiöpäätös mulla on selvä, mutta toki saan koittaa alatiesynnytystä. Kiitos Juottolallekin omasta kannustavasta kokemuksen kertomisesta. Korjaavaa kokemusta mäkin haluaisin, mutta siihen voisi riittää sekin, että muistan vauvan ensipäivät enkä ole pihalla kuin lumiukko (en ymmärtänyt puhetta jne). Ei se ollut psykoosi, eikä mitään masennustakaan. Pelkopolin psykologi selitti asian niin, että ihmiset reagoi unettomuuteen eri tavoin ja siihen lisäksi synnytyksen hormoonit. Eli jollain muulla olisi puhjennut synnytyksen jälkeinen masennus, mutta mun keho reagoi tuossa stressitilanteessa niin että "sulki" mut itseni ulkopuolelle, koska se kaikki oli vaan liikaa. Sitten kun sitä ei hoidettu (en osannut pyytää apua), kehittyi traumaperäinen stressihäiriö. Kiitos psykologin, mä pystyn jo kuuntelemaan synnytyskertomuksia menemättä paniikkiin ja voin puhua omastakin synnytyksestä. Enkä enää ajattele että mä olen surkea nainen kun en osaa synnyttää. Jos asiat menis kuten haluisin, mitä ne ei tietenkään synnytyksessä mene, niin saisin normaalin alatiesynnytyksen. Mutta en tiedä haluanko riskiä että päädytään taas kiireelliseen sektioon. Suunniteltu sektio on aivan erilainen tilanne valmistautumisineen & riskeineen, plus että mies pääsis tällä kertaa mukaan.

Sori että jauhan tätä sektiopäätöstä, mutta te, ystäväiseni, olette ainoita kenelle siitä puhun. Livenä en ole kellekään kertonut. Äidilleni yritin sanoa jotain että käyn pelkopolilla ja ehkä haluan sektion kun jäi traumoja ekasta synnytyksestä. Siihen äiti keskeytti, ettei kannata synnytystä pelätä ja että tietenkin synnytät alakautta. Jepulis. Tattis vaan mamma hedelmällisestä keskustelusta.

 

[Jellybean]

Lycka till, Angsteri!

 

[Rosis]

Huh, multa meni ohi että Angstiksen supistelut jo noin tiheitä!! Tulikohan lähtö jo?? Jos ehdit nähdä tämän, niin ole kulta tosikulta ja laita mulle viesti kun Napu saapuu. Jos siis ehdit ja kykenet. Olisin kiitollinen.

 

[Amilda]

Angsterille tsemppiä matkaan, jos lähtö tulee/on tullut!!! Pidä meijät ajan tasalla!