40+ so what (vol. 3)

Luopumiseen liitty kummallista surua. Se tulee pala palalta, eikä sitä voi kiinnittää mihinkään konkreettiseen. Kuukautisten alettua tulee tiuskittua kaikille asiaan kuulumattomille vastaantulijoille. Saatan olla vihainen naapurin rouvalle vain siksi, että hän on minua kymmenen vuotta nuorempi ja saisi vielä lapsia jos vain haluaisi - en tiedä, haluaako hän vai ei, mutta se ei ole tässä ratkaisevaa. Tavallaan suru tuntuu luvattomaltakin, koska lapsia kuitenkin on ja he kaiken lisäksi voivat hyvin.

Eilen illalla se löytyi: kohde alakulolle. Iloisina olemme siirtäneet kaksivuotiasta kuopusta nuorisosänkyyn. Mies on nakutellut sängynpaloja yhteen, ja minä olen puolestani ommellut patjaan uutta huppua. Itse sängynvaihtaja on ylpeä saavutuksestaan. Puolen tunnin kiehnäämisen jälkeen uni tuli hyvin tyttöjen huoneessa, ja sitä jatkui aamuun asti.

Mutta äiti sitten. Meni tavalliseen tapaan illalla makuuhuoneeseen ja katsahti tyhjään pinnasänkyyn. Siihen valkoiseen rotiskoon, joka aikanaan ostettiin esikoiselle ja jossa he kaikki kuusi ovat sittemmin vuorollaan nukkuneet. Malli on jo vanhentunut, ja pienet maitohampaat ovat nukkumista vastaan protestoidessaan kalunneet ylärimasta maalin. Siihen sänkyyn liittyy monta muistoa, enimmäkseen niitä kaikkein kultaisimpia (tiedättehän nukkuvat lapset...).

Aikaisemmin lasten siirtyminen pinnasängystä isojen sänkyyn on sujunut muun tohinan keskellä. Vauvansänky on siirretty varastoon odottamaan tulevaa käyttöä, joka siinä vaiheessa on jo ilmoittanutkin itsestään. Mielen on täyttänyt ilo lapsen kasvusta ja ilo uuden pienokaisen odotuksesta.

Eilen tajusin ensimmäistä kertaa, että sänkyä on tuskin enää tarvis varastoida. Seuraava osoite taitaa olla kierrätyskeskus. Se kouraisi sydäntä, enkä vieläkään pysty ajattelemaan asiaa itkemättä. Mies ei ymmärrä tätä surua, ja tuskin kukaan muukaan. Näytän varmaan tyhmältä ja itsekkäältä ihmiseltä, joka ei ymmärrä, että elämä parhaimmillaankin on rajallista. Oikeasti tunnen kuitenkin olevani laulaja, jolta juuri meni ääni. Tai Marja-Leena Kirvesniemi, joka pakkailee tarpeettomiksi käyneitä suksiaan ullakolle.

Aurinko on tänään piristänyt oloani, ja olen pikku hiljaa ymmärtämässä, että tämä on niitä suruja, joilla on tarkoitus. Ainakin se, että minun on tilanne hyväksyttävä ja olosuhteisiin alistuttava. Toivoakaan en vielä ole saanut häädetyksi. Sen verran aion saada aikaiseksi, että alan joka tapauksessa laihduttaa, vaikka ei neuvolan vaakaa enää tarvitsisikaan pelätä.

Kiitos kun taas jaksoitte kuunnella.
 
Voi Plättä :hug: Tiedän tasan tarkkaan tuon tunteen. Meillä oli sama juttu muutama kuukausi taaksepäin. Itku pääsi kun mies lähti viemään pinnasänkyä varastoon. Tosin siellä se on vieläkin. En suostu luopumaan siitä...ainakaan vielä.
 
Tuo on riipaisevaa Plättä. Ymmärrän tunteesi. Sanoisin, että älkää vain viekö sänkyä kierrätyskeskukseen, älkääkä luopuko siitä. Sillä on varmasti vielä käyttöä. Jos ei teidän omilla lapsilla, niin ainakin lapsenlapsilla. Ne hampaanjäljet ovat samaa kultaa vielä vuosikymmenienkin perästä. Meillä on lapsella käytössä miehen (ja hänen sisarustensa) vanha pinnasänky (rotisko sekin ihan suoraan sanottuna). Pienet hampaanjäljet koristavat kuin pitsi senkin reunoja. Lisäksi yksi pinna on yritetty katkaista sahalla (!). Kun haimme sängyn mummulasta, mummi kertoi melkein kyynelsilmin siihen liittyviä tarinoita. :heart:
 
Lapsellinen, Synarelan vaikuttava aine on nafareliini, mutta en tiedä, onko se jotain synteettistä hormonia vai mitä. Mutta nafareliini lamauttaa oman hormonituotannon niin, että munikset eivät omin voimin kasva eikä tule ovulaatiota eikä pitkään käytettynä kuukautisiakaan. Pitkän kaavan ivf-hoidossa siihen päälle piikitetään progesteronia siinä toivossa, että saataisiin kasvamaan useampia tasakokoisia munasoluja. Eikä omat hormonit pääsisi vetämään sitä omaa kaavaansa eli esim. kasvattamaan vain yhtä follia muita suuremmaksi. Enpä täysin ymmärrä itsekään, ovat niin monimutkaisia juttuja.

Plättä, minä puolestani en voi väittää, että täysin ymmärtäisin tunteesi. Mehän ollaan saman ikäisiä, mutta elämäntilanne on ihan toinen. Mietin vain, että onko sulla kyseessä enemmänkin ikäkriisi kuin varsinainen lapsen kaipuu? Että siirtyminen uuteen elämänvaiheeseen pelottaa? Pelottaa, että elämän mieli ja oman olemisen merkitys ja arvokkuus pitääkin nyt löytää jostain muusta kuin synnyttämisestä ja pienen lapsen hoidosta?

Voin vain vakuuttaa sinulle, että elämässä on muitakin merkittäviä ja tärkeitä ja tyydytystä tuottavia asioita kuin vauva. Minähän sen tiedän, kun lapsia ei ole ensimmäistäkään. Enkä sano tätä katkerana, vaan ihan tosissani. Elämä ympärillä on niin rikasta ja värikästä ja iloja täynnä, kun vain pysähtyy katsomaan. Äänensä menettänyt laulaja ryhtyy säveltämään tai kirjoittaa kirjan tai etsii jonkun muun reitin luovuudelleen. Marja-Liisasta nyt puhumattakaan, elossa on selvinnyt hänkin!
 
Moi!

Oireita...tänä aamunakin olo oli tosi pahoinvoiva, sekä herätessä että työmatkalla autossa kauhee olo. Rinnat eivät vielä ole kipeinä. Katotaan minkälainen olo on huomenaamulla.

Matsalulle on tunnustettava, että taidan tuon karkkipussin kanssa olla samaa mieltä kuin miehesi...meillä kun taas tuo mies valikoi =)

Plätälle tsemppiä luopumiseen, muistan kyllä kun noita (monia) luopumisen hetkiä tuli pojastani, nyt hän 24 eikä sitä enää ajattelekaan, mutta elämä on tällaista.

- Minni


PS. HUOM! Nikki B)
 
Hei vaan,
Älkää luopuko niistä pinnasängyistä! Niinkuin yllä sanoitte, jälkipolvella on niille käyttöä ja varmasti mahtuvat jossain varastossa olemaan. Minua on monesti harmittanut, kun omat vanhempani eivät ole säästäneet lapsuusajan vaatteita, eivätkä leluja. Tosin minulla on useampi veli, että menneet monen käytön kautta ja olleet ehkä puhkikuluneita, mutta tuntuu joskus, että lapsuusajan muistot ovat vain mielessä ja muutamissa valokuvissa, ja muististahan häviää asioita. No mitäpä sitä enää vanhana mistään leluista ymmärtäisi, mutta ehkä ne leluihin liittyvät muistot ehtisi kertoa mahdollisille omille lapsilleen tai sukulaislapsille, niin tarina niissä jatkuisi..

Luopumista on niin monenlaista. Tein valtavan ratkaisun nyt syksyllä, kun sanouduin itse irti työpaikastani ja ns. "hyvästä asemasta", muutin rakastamani miehen luokse toiselle paikkakunnalle, josta en tunne ketään. Samalla jäivät ystäväni kauaksi monen sadan kilometrin päähän. Olin muuttanut ennenkin. Tiesin, että ei se helppoa ole aluksi, vaan itkua ja ikävää onnen keskellä. Mutta jostain oli luovuttava, että sain sen onnen mitä halusin.

40 v. tulee mittariin ensi keväänä. Lapsia minulla ei vielä ole. Se on hartain haaveeni tällä hetkellä, että vielä ehtisi lapsen saada. Mutta elämää jatkuu sitä ilmankin. Minulla on rakastava mies, ihanat höppänät kaksi kissaa, hyvät ihmissuhteet ja terveys.

En osaa sanoa, mitä ilman jään jos en saa koskaan lapsia. En kuitenkaan usko olevani mitenkään vaillinainen naisena tai ihmisenä. Paitsi kerran, kun kuulin tuttavani sanat, kun tarjouduin hänelle kerran lapsenvahdiksi, että hän pääsee "bailaamaan". Hän epäili, etten osaa vahtia hänen lastaan, koska minulla ei ole omia lapsia. Sillä hetkellä ajattelin, että äitiyden on oltava jotain aivan ihmeellistä. Mutta hän oli törppö, enkä tuosta loukkaantunut, mutta nuo hänen sanansa jäivät mieleeni.

Ymmärrän vauvakuumettanne, on kyseessä ensimmäinen, toinen tai kuudes lapsi. Niin kauan kuin toivetta on, ei sitä kuumeilua ole helppo unohtaa tai jättää taka-alalle.. mutta elämässä tosiaan on muitakin asioita, kuten Matsalu kertoi.

:attn: Jos minä joskus plussaan, lupaan ostaa kaikki maitohampaan puremat pinnasänkynne varastoista lojumasta :attn:

SS
 
:attn: Tässä esittäytyy 22.11.08 44-vuotta täyttävä äiti, joka on lueskellut foorumianne pitkät ajat ja välillä mukanakin ollut...meillä viisi lasta ( 24,22, 14, 6 ja 4-vuotiaat) tuon pienimmän jälkeen oli vielä kova vauvakuume vaan eipä sitä iltatähtöstä sitten tullut ja viime gyne käynnin tulos oli, että rouvalla taitaa tuo hedelmällinen aika olla takana päin ( oli ollut kaikenlaista häikkää kierroissa jne) mitään kokeita ei kuitenkaan tehty ja nyt sitten tänään muutaman todella väsyn päivän jälkeen , kun olin aikani ihmetellyt outoa olotilaani ( joka on ollut aiemminkin, mutta täti kuitenkin aina tullut vierailulle) tässä vaan oli noina päivinä aika totaalista väsymistä, että nyt kun rinnatkin ovat olleet kireät ja kipeät ( tätätkin ennen) ajattelin sitten "muodon vuoksi" testata ja Plussa tuli! :| olen tässä ollut aivan shokissa
( tiedän, että monet teistä kuumeilevat kuukausikuukuden jälkeen ja monien keskenmenojenkin jälkeen toivotte , että plussa tulisi, no nyt tässä on teillekkin aivan kongreettinen vastaus siihen, että ei kannata menettää toivoaan, mutta minulla kyllä on niin sekava olotila ,että ei paremmasta väliä: mielessä pyörii oma jaksaminen ja ne riskit yms...miten te muut kuumeilevat ja jo raskautuneet olette jaksaneet ja miten ympäristö on suhtautunut siihen, että odotatte lasta vielä "tässä" iässä?
Kaikkea hyvää ihan kaikille ja kuten sanottu yritystä ei kannata lopettaa !!Ja niin vielä tähän , että lapsistani kolme on saatu klomifenien avustuksella ja tämä nyt tulla tupsahti ihan näin kulman takaa
:heart: :heart:
 
Onnea Tipsuli :flower:
Ihanaa kuulla että "tässä" iässä voi tupsahtaa nurkan takaa, kiva juttu.
Itse bongasin aamulla ovisplussan ja iltapäivällä kävin inssissä, huh huh nyt alkoi piinaviikot. Tällä kertaa en lentele pilvissä enkä huijaa itseä, vaikka se viime kerralla oli niin helppoa se huijaaminen...
Nyt koitan ottaa normaaalistiiiii ja neutraaaliiistiiii, enkä ala kyttäämään kroppaa miten se reagoi vai tunteeko se mittään. Inssi tehtiin ihan luomukiertoon, ultrassa oli yksi hyväfolli 19mll ja siihen nyt toivo laitetaan. Toisella puolella oli monta pientä joista ei mihinkään ole. Eli mulla taitaa kasvua tapahtua ilman clomejakin. Raskaustesti joka jäi käyttämättä viime kierrosta on tuolla laatikossa saapa nähdä tuleeko sille käyttöä.

Hauskaa alkavaa viikkoa ja plussaonnea niille jotka testiä tekee

 
....ja aivan ihanaa, että tulit tänne pinoon plussauutisesi kanssa! Varmasti sinulla pyörii riskit ja oma jaksaminen mielessä - se on ihan luonnollista - mutta kuitenkin viestistäsi välittyy myös ilo "yllätysplussastasi"! Kysyit ympäristön suhtautumisesta...Minä sain tämän vuoden alussa vauvan ja en huomannut minkäänlaisia negatiivista suhtautumista ympäristön taholta, ainoastaan tämän palstan mitäsnyteissä on ollut kriittisiä ketjuja... Minä olen sinua peräti kaksi päivää nuorempi ja kuumeilen myös omine ristiriitaisine tunteineni, mies meillä on aktiivisempi kuumeilija ja kovin kärsimätön. Hieman hassulta tuntuu, mutta siirsin yrittämistä kuukaudella, kun haluan viettää vielä huolettoman joululoman. Minä olen niin äärettömän kiitollinen jo meidän pienestä ihmeestä ihan joka päivä, että hyvin arasti haaveilen toisesta ihmeestä. Samalla kuumeilu on huomattavasti rennompaa, en kiertopäiviäkään jaksa seurailla. T
 
Moikka!
Oma napa:kp5/28 ja täti tekee lähtöä kylästä pois.
Kävin tänään gynellä ja kaikki oli ok,munasarjassa näkyi munasoluja kaksi.Gyne sanoi mulle,että sillä yksi asiakas sai ekan lapsen 45-vuotiaana ja valoi minuun positiivista uskoa,etten heitä kirvestä kaivoon vauva haaveen takia,vaikka toki ikäkin jo tuo omat vaikeudet asiaan,että ei raskaudu helposti ja sitten on muita ongelmia myöskin iäkkäillä ensi odottajilla.

Mukava tuo mun gyne,meni 16vuoden pitkän väsytyksen jälkeen kun ei antanut periksi,niin mies suostui ja pääsi haluamansa miehen kanssa naimsiin,sanoi mullekkin,että älä luovuta,elämä on yllätyksiä täynnä ja ne pitää ottaa vastaan silloin kun ne kohdalle tulee.

Nyt sitten vaan odotellaan täällä ensi viikkoa ja sitä,että pääsen ovistikkua taas käyttämään hyödyksi.

Mukavaa alkavaa viikkoa teille kaikille ja peukkuja teille kaikille!

 
Huomenia kaikille! :heart: :flower:

Nillanillalle!*peukut pystyssä täällä, että nyt tulee plussa tässä kierrossasi! :heart: :flower:

tipsuli: Ihana yllätysplussa, Onnittelut siitä! :heart: :flower:
Oma jaksaminen pahoinvoinnin kanssa välillä "rankkaa", mutta kuitenkin onnellinen Olen Pahoinvoinnistakin, koska silloin "takeet", että kaikki onkin tällä kolmannella kerralla hyvin kahden keskenmenon jälkeen 2/08 ja 8/08 olisikin nyt hyvin, ainakin niin toivon. :saint:
Toisten suhtautuminen, ne ketkä tietävät ovat suhtautuneet hienosti, kannustaen, monihan ei edes tiedä, koska ultria ei ole vielä ollut. Onkohan npultra ennen joulua ja toinen ultra muutaman viikon kuluttua. :heart:

Kaikille PlussaOnnea kiertoon! :heart: ++++++++++++++++++ :whistle:


 
Tipsulille onnittelut! Kiva kun tulit kertomaan, rohkaisee meitä muitakin. Minäkin ehdin keväällä olla vähän aikaa raskaana ennen keskenmenoa. Kovin moni ei siitä tiennyt, mutta ne jotka tiesivät, mm. neuvola ja muutamat työ- ym kaverit, olivat ihan rohkaisevia. Yhtään lannistavaa komenttia en kuullut. Joku totesi, että "tässä se nyt taas nähdään, vauva tulee sitten kun on hänen aikansa."

Nillanillalle lykkyä tykö! Ihan hyvähän se on ainakin yrittää ottaa rauhallisesti, mutta veikkaanpa, että viimeistään tokalla piinaviikolla alkaa taas sinullakin tunnelma tiivistyä. Sellainen se on ihmisen mieli. Enkä ole ollenkaan varma, onko parempi, että ei muka odota mitään ja pettyy kuin että elää iloisen odottavissa tunnelmissa edes sen kaksi viikkoa ja sitten pettyy. Mutta itse tiedät, mikä on omalle mielenterveydellesi parasta. Ja eihän sulle välttämättä tule pettymystä ollenkaan!

Minni, kirves kaivoon vasta sitten kun menkat tosissaan tulevat!

Omaan napaan ei mitään erityistä kuulu. Kolmas Synarela-päivä ja sumuttelu sujuu jo rutiinilla.
 
Matsalu Tuli mieleeni, että kun teillä klinikka lopettaa vuoden vaihteessa, niin mitä niille teidän, toivottavasti kaikille kymmenille, alkioille tehdään silloin? Ei kait niitä nyt kotipakastimeenkaan voi viedä... :whistle:
 
Voiko ovis olla 2 kertaa saman kierron aikana??Tuolla joku kirjoitteli että oli bongannut oviksen kp 10 ja 21?Olisikohan minullakin näin kun ovis oli jo kp 11 :eek: .Yritystä oli kyllä tämän oviksen aikaan,ja ovispäivänä tuntui kipeä riipaisu munasarjan kohdalla ja nyt vähiinsä tullut jänniä tuntemuksia,niinkuin olisi pieniä palloja liikkunut tuolla alavatsalla,heh oli varmaan hauskasti sanottu..Muuten olo ihan normaali,ei ole rinnat alkaneet aristaa ym..Mutta kiva jännäillä kun yritykset meni niin nappiin tällä kertaa!Ja ONNITTELUT Tipsulille!!
 
Päikki, alkiot pakastetaan ja ne voi viedä mukanaan toiseen hoitopaikkaan mahdollista PAS:sia varten. Mutta minä kyllä epäilen tähänastisiin kokemuksiin viitaten, että vaikka kaikki menisi nappiinkin, kovin monta munista en pysty tuottamaan. Jos viime kertaisessa lyhyen kaavan hoidossa kaikki näkyvissä olleet solut olisivat kasvaneet yhtä suurina, saalis olisi ollut max 5-6 solua. Niin että erittäin hyvä, jos päästisiin edes siirtoon asti.

Haave, jospa sulla on jo raskausoireita. Jostain palstoilta olen kyllä lukenut, että munasolut voisivat irrota viikonkin välein, mutta enpä tiedä, onko legendaa.
 



Nimi (ikä )........... Kiertopv....Yrityskierto...Monesko haaveissa

pääpilvissä (45)..........kp4/25-43.........?................1.yhteinen
Taikakuu (40)..............kp4/27-32.........?................2./1.yhteinen
gitte (39).....................kp6/28...............?................1.
Plättä (44)...................kp7/28-30.........?................7.
velmuliina74 (34).......kp7/24-30........yk2........... 6./1.yhteinen
mimmimamma (46).....kp9/27...............y6v...........4.
touhu tenava (45).......kp9/27-30.........y3v............6.
AinoEmilia (44)...........kp11/31-34.......?................4./1.yhteinen
Saara10 (41)..............kp11/28.............yk?............1.
Matsalu (44)...............kp15/24-25........?................1.
haave3 (39)................kp15/28.............?................3.
kenzie64 (43).............kp16/28-29.......yk3............4.
liiza (42)......................kp17/28............yk5.............4.
Solakka Silakka (39)..kp17/26-27.......yk1............1.
Nuusku (43)................kp18/28.............?................4.
Päikki (40)..................kp19/27.............y1,5v.........2.
Minni-07 (44) .............kp25/28.............yk4...........2./1.yhteinen
Kirsikka68 (40)...........kp27/28-39.......?................5.
äippä67 (41)...............kp47/26-39.......y1,5v........2.

tirulii (40) ."tuubat poissa"...kp14/?... yk?.....1./1.yhteinen
nillanilla (41) "yksityisyrittäjä"......kp18/ 28-30.INS 17.11....1.
einiinvaan (42) toipuu km:stä....kp?............yk1..........3.
babo67 (41) piuhat katki..kp20/29-31..PAS?/09..5./1.yhteinen

Tilastojen mukaan yli 40 v. vuoden sisään n. 33% raskautuu --> 33%/28 = 9,24 Pino alkanut 21.2.2008 --> 20.11.2008 mennessä "tavoite" = 6 - 7 (mukana laskuissa ei ole kadonneet lampaat, taustailijat, taukolaiset, reilusti "alaikäiset" ja poistuneet)



Mukana myös:
Pinon päivittäjä lapsellinen67
Taustajännäilijät pyrstötähti , Pilvenpyörä, vilmaville,ikiemo, Pömppöli ja baby5


"Kadonneet lampaat" ja taukolaiset, ilmoitelkaahan itsestänne

Pennanen (41)............kp56/29-32........y0,5v........2.
Höpisijä (42)...............kp100/28............?...............3.
Elina67 (40)................kp?.......................?...............1.
ruujakengu...................kp120/28...........?...............3.
Mussukka67 (40)........kp173/29...........yk11........2./1.yhteinen
Hellu1...........................kp?/?...................?...............3.
Kesälomatauko 10.6.2008 alk.: annastiina (42)..kp5?/30..?..6.
Palstatauko 8.5.2008 alk.: (kp8/28) Karpalo67 (41)[/i]

[/color] Pinon jättäneet:Riikkaliisa, kane, keijukka, dinosaurus61



Plussanneet

eli yrjöklubilaiset:


torpeedo (42)....17.4.2008..kp24....yk1..LA 31.12.2008

Mari66 (41)......9.6.2008....kp37.....y1,5v..LA 8.2.2009

päivänkakkara67 (41)..11.7.2008..kp40......................

mimuli (42).....30.7.2008...kp29..........yk4..LA 8.4.2009

äittä-67 (40).......15.9.2008....kp29.....yk1......................

Rva Pikkumyy (43)..24.10.2008..kp28..yk2..LA 4.7.2009


[/b]





40+ SO WHAT (VOL. 2)
http://kaksplus.fi/keskustelu/t1091269
YLI 40-v. KUUMEILIJA-KERHO VOL 1. http://kaksplus.fi/keskustelu/t976636
[/quote]

 
Ihana tuo tipsulin kertomus. :heart: Minä vaan en koskaan usko ihmeisiin omalla kohdallani... :/

Minni: RKTT :hug:

Haave: 2 ovista voi olla, tai siis irrota useampia munasoluja, mutta ne tapahtuu n. vuorokauden sisällä toisistaan, ei voi tapahtua päivien päässä toisistaan.

Peukut nillanillalle. :)
 
Tervetuloa Tipsuli :flower: Kiva, kun annat muille toivoa esimerkilläsi.
Minnille haleja :hug: , jos tädin tulon jo tunnet. Hätistä pois pian ja eikun uuden yritykseen!
Haave En usko toiseen ovikseen viikon päästä, mut miten olis raskausoireet?? Jos raskautuminen kerran näkyy ovistesteistä, niin sehän tullee näkyviin n. viikko ovulaatiosta, siksi ehkä moni luulee sitä toiseksi ovikseksi. Eikös Pikkumyyllä ollut juuri näin ovistikuissa, näytti toista kertaa n. viikon päästä?

Nillanillalle peukkuja!

ON: paleltaa, mutta johtuu pakkasesta. Tissit vähän kipeänä, mutta johtuu PMS:stä. Alaselkä on kipeänä ja pientä valkovuotoa, epäilen peräti jotain tulehdusta
:|

Illanjatkoja kaikille!!

SS
 
Ovis näkyi liuskatestissä kp 8 ja kp 14digitaalisessa ovismittarissa, ja jälleen kp 21 alkoi ovistikussa vahvistumaan päivä päivältä, kunnes kp 25 haamu raskaustestissä, en tiedä oliko ovis 2 kertaa? Kuka sitä voikaan tietää, mutta tosiaan kyllä se ovistesti aina plussan näyttää raskaanakin! :heart: Minulla taitaakin olla 1 ovistesti jemmassa :D

Ihanaa iltaa kaikille! :heart: :wave:


 
Kiitos toivotteluista, toivotaan parasta ja pelään pahinta :D
MATSALU viititkö sanoo mikä klinikka lopettaa vuodenvaihteessa? ja tiedätkö miksi... Voittehan te mennä johonkin toiseen klinikkaan??
Ja jos oiken hurjaksi menee ja koska tuttua puuhaa toi oviksen testaus, niin voihan sitä ens viikol sillä testata ja yrittää siten todistaa onko siinä mittään perää että antaako se viitteitä siihen isoon plussaan ;)
 
ONNEA TIPSULI! Ja kiitos, kun valat uskoa meihin muihinkin. Oli myös tosi kiva lukea giten keromus 45-vuotiaasta ensisynnyttäjästä. Ehkä sitä vielä itsekin...

Raskausoireet tuli mullekin ekana mieleen sun kuvailusta haave. Tosin itsekin kyllä mietin tuossa pari kiertoa sitten sitä, että ovis olis ollut kaks kertaa. Silloin oli nimittäin hormonilääkitys päällä ja tuloksena kaksi tosi erikokoista follia, jotka jätettiin puolivälissä oman onnensa nojaan. No, täti myöhästy viikolla, mitä en muista tapahtuneen aikasemmin. Kyselinkin silloin lapsentekolääkäriltä, mutta hän ei oikein osannut ottaa kantaa. Oli kyllä lähinnä sitä mieltä, että kyllä se eka yleensä määrittää kuukautisten alkamista ja sen mä bongasin normaalisti 14.pv. Eipä tullu mieleen testailla sen jälkeen.

Olen mielenkiinnolla seurannut Matsalun vaiheita. Ja erittäin tärkeä juttu heti aluksi: mäkin tykkään valita ne lakut, vaan mies on toista mieltä. Tehän olette menossa pitkällä kaavalla, vai? Oliko teillä aikasemmin lyhyt? Meillä on yritetty kaks kertaa lyhyellä ja se munissaalis on tosiaan ollut aika vähäinen (ekalla 2 ja tokalla 4 follia, joissa kolmessa munis). Ymmärrän hyvin tuon skeptisyytesi munisten määrän suhteen. Ja jotenkin se on niin turhauttavaa, kun niitä ei kasva sen enempää. Jos jäis sinne pakkaseenkin jotain, niin olis helpompi uusia yritys. Ja silloin vois ehkä päästä helpommin tuonne julkiselle puolelle. Meillä on nyt taukoa, kun ollaan oltu yksityisellä ja rahat / usko ym. ym. on vähissä.

Joo, vaikka usko ym. ym. on vähissä, niin tänään (kp11) sain haalean viivan ovistikkuun. Jotta saattaapi se sieltä vielä tullakin, se ovis, vaikka ajattelin jo, että voi tämä kierto jäädä väliin, kun oli niitä hormooneja viime kierrossa ja alkukierrosta munasarjat vähän kupristelivat. Kyllähän se ovis sieltä yleensä tuleekin (tai ainakin viiva tikkuun), mutta kun ne onkin ne simpat, jotka kaipais piristystä sekä määrän että porhaltamisen suhteen.

Kiitos muuten Mari omasta kokemuksestasi. Siitä tosin on jo jonkun aikaa, kun sen kirjotit, mutta kun olen tällainen vähän hidas toimimaan... Luen kuitenkin palstaa säännöllisesti, kirjoittaminen vain usein jää ( kun on alakuloinen ja turhautunut olo, niin tuun vähän passiiviseksi ja syön).

Minnille, Kirsikalle ja äipälle peukkuja (jospa se täti kurvaisi kaukaa ohitse)!

Tunnelmallista marraskuun iltaa kaikille!
 
Pikainen pyörähdys täällä, kun sauna odottaa lämpimänä. Meillä jotain kummaa kuumetautia pukkaa, kun toiseksi nuorin (8v) lapsista sai eilen illalla kovan kuumeen, ei muuta oiretta ja justiin kolme viikkoa sitten samanlaista :/ .

Voi Plättä, miten hienosti kerroit niin kovin tutusta tunteesta! Mullakin on varastossa se iänikuinen pinnis, kuopukselle ostetut vaunut+ kauhiasti vauvanvaatteita ja itselleni yritän kovasti todistella, että ovat sitten tuleville lapsenlapsille mummolareissulla jo valmiina! Vaikka kaikesta huolimatta jotain pienen pientä ihmettä toivastelen minäkin :snotty: . Ja tästäpä oiva aasinsilta lapsuusmuistoihin; Olen aivan ymmälläni, kun miehellä on tulevana viikonloppuna pikkujoulut ja sinne pitäisi etukäteen toimittaa lapsuuden valokuva (=ok), mutta sitten pikkujoululahjaksi pitäisi antaa jokin lapsuuden tavara!!! Ihan totta, joo! Jos yli nelikymppinen immeinen on säästänyt jotain lapsuusajan lelua tai muistoa, niin ei kai sellaisesta ole kukaan valmis luopumaan pikkujoululahjana jollekin työkaverilleen??? Tän idean on pakko olla joltain parikymppiseltä, onhan?

Tipsulille huisin paljon ONNEA!!! Upeeta ja mahtavaa! Kaikkea hyvää odotukselle, ja huolet jaksamisesta huitsin nevadaan: kyllä sitä taas jaksaa, kun on pakko ja kyse on noin ihanasta jaksamisen syystä :heart: .

Nyt lapset roikkuu selän takana odottamassa musta saunakaveria, joten pakko mennä..

Ihanaa illanjatkoa, kosketelkaa toisianne ;) .

Pilvis
 
Saara, meillä on nyt tosiaan pitkä kaava menossa. Ekaks yritettiin lyhyellä, mutta siinä kasvoi ihan pienellä Puregon-annoksella (100 IU/pva) sikanopeasti yksi suuri johtofolli, josta muut munikset jäivät huimasti jälkeen. Lääkäri halusi sitten tehdä inssin. Nyt yritetään tätä rajumpaa metodia, josko soluraasuni kypsyisivät tasaisemmin. Mitenkäs sulla on, joko uusi hoito on suunnitteilla?

Nillanilla, mä en viitsi mennä ihan yksityiskohtiin asti: nämä lapsettomuuspiirit ovat niin kovin pienet.
 

Yhteistyössä