**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**

merilintu, mielelläni tulen toukokuun plussanneisiin
Odotuspuolen pinoon siirrytään vissiin vasta ultran jälkeen?
Minullakin on ollut välillä menkkamaista juilintaa, mikä saa vähän hermostuneeksi, mutta onneksi se menee aina ohi. Sellaiset tuntemukset taitaa kuulua ihan asiaan.
Itse mietin samaa pahoinvoinnista, että uskaltaisiko sitä toivoa, mutta parempi varmaan, että sitä ei tule.

kuumetta on tosiaan ollut poissa pitkään! Olisi niin kiva kuulla kuulumisia.

vaahtokarkki, en siirrä sinua vielä plussanneisiin, kun olet niin toivonut. Toivottavasti pian liityt seuraamme.

Kaikille aurinkoista kevätmieltä!

 

Keskiviikko 20.5.2009



Lumikeiju 33v..........kp18/29...........yk14.....................esikoinen
Vaahtokarkki...........kp44/28............n. 1 v 10 kk.............esikoinen

Tuulia-76 33v..........kp?/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Heksu76 31v...........kp?/25...............................................esikoinen




Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen.... tyttö 30.3.09

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

Maaliskuun 2009 plussat
Jääkyynel 31v..........yk1.................esikoinen

Huhtikuun 2009 plussat
kuumetta36v............yk33..............1. yhteinen
Mona78 30v..............yk2..................esikoinen

Toukokuun 2009 plussat
merilintu.................n.3v.....................esikoinen
Tirlittan-75 33v........yk22.................esikoinen

 

Heippa kaikille! Kiva kuulla että voitte hyvin Tirlittan ja Merilintu! Vaikka tiesinkin, että menkkajuilinnat kuuluvat asiaan, olin mäkin ihan alussa niistä hermostunut. Mua siis juilii yhä päivittäin vaikka huomenna alkaa 11.viikko.

Kuvotus ja pahoinvointi alkoi mulla siinä 6. viikon tienoilla. Niiden fiilisten kanssa olisin vielä voinut elääkin, vaikka ruokahaluttomuuden takia paino tippuikin.

Mutta nyt viimeisen reilun viikon aikana pahoinvointi on muuttunut rajummaksi. Kuljen naama totisena ja kalpeana täällä töissäkin kaiket päivät enkä edes ruokaostoksille voi mennä kun ällöttää enkä saa ostettua oikein mitään. Mies on nyt 100% vastuussa ruokahuollosta ja joka ilta kokkaa mulle jotakin mitä sillä hetkellä kuvittelisin saavani syötyä! Haaveilen oksentamisesta ja hengailen vessan lähistöllä, mutta mitään ei tapahdu!

Älkää käsittäkö väärin, olen yhä onneni kukkuloilla! Tämän pahoinvoinnin kanssa selviäminen vaan vie suuren osan ajatuskapasiteetista tällä hetkellä! Kerroin töissä pomolle ja työkaverille jo pari viikkoa sitten ja se on osoittautunut hyväksi ideaksi. Suhtautuvat mun vaiteliaaseen olemukseen (ja tietty noihin poissaoloihinkin) paljon suopeammin.

Joten ymmärrän kyllä, että olisi ihana tuntea oireita, mutta tätä en silti voi sanoa muille toivovani.. Toivottavasti teille tulisi kaikki muut oireet vaan! Ja silti tiedän, että monet ovat mua paljonkin kipeämpiä. Kun neuvolan täti sanoi mulle, että he suhtauvat raskauteen luonnollisena tilana, eivät sairautena, teki siinä mieli sanoa, että joo no ihan sama mulle, olo on silti vaan niin sairas, ettei paremmasta väliä! Hormonit heittelee fiiliksiä varmaan..

Jos haluatte, niin tulkaa tuonne toiselle puolella kirjoittelemaan vaan! En ole vieläkään siellä kovin aktiivinen (taidan odotella teitä seuraksi , mutta aion kyllä aktivoitua!

Minäkin mietin, että mihin onkaan Kuumetta kadonnut..

Me lähdetään tänään pitkäksi viikonlopuksi Suomeen! En voisi paljon onnellisempi olla. Nyt on todella sellainen olo, että tarvitsen yhdessäoloa äidin ja perheen kanssa. Lasken tunteja täällä työpaikalla lentokentälle lähtöön..

Hyvää viikonloppua kaikille!

 

Tirlittan, mulla oli mennyt jotenkin ihan ohi sun PLUSSA! Sorry siitä, ja ennen kaikkea aivan supermahtavat onnittelut! Tosi hienoa! Kuten Bantsku taisi sanoa, tässä keväässä on sitten jonkinmoista taikaa! Varmasti sulla on sanoinkuvaamattoman hieno fiilis. Toivottelen kovasti onnea alkutaipaleelle! :hug: :heart:

 

kati, et ole tähän ketjuun kirjoittanut minun plussani jälkeen, joten en ajatellut, ettet ollut plussaani huomioinut Kiitos onnentoivotuksista!! Onnea todella tarvitaan varsinkin näin alkutaipaleella.
Täällä tosiaan ollaan onnellisia, vaikka ei sitä oikeastaan vielä tajua, että on raskaana.

Mona, sen verran kurjalta kuulostaa pahoinvointisi, että päätin olla toivomatta sitä omalle kohdalle. Voimia sinulle tuon vaiheen yli selviämiseen!
Vaikka tiedän, että menkkatuntemukset kuuluu asiaan, niin kyllä se rauhoittaa mieltä, kun tietää, että niitä on muillakin. Kiitos siis, että sinäkin totesit niiden olevan ihan normaali osa tätä kaikkea.
Mukavaa vierailua Suomessa!! Ainakin täällä pohjoisessa luonto näyttää parastaan B)

 

Täällä alkoi eilen niukka vuoto, joka on tänään muuttunut runsaaksi.
On ollut varmaan elämäni vaikein päivä.

 

Tirlittan, voi sinua. Voin kuvitella ja tiedän myös kokemuksesta, kuinka raastavaa tuo on, kun vuotoa tulee. Toivotaan, ettei se olisi mitään vakavaa. Meillä ainakin klinikalla toitotettiin, että lähes puolella on jonkinlaista vuotoa. Ja nyt omasta kokemuksesta voin tässä plussauksessa sanoa, että vaihtoehto on myös hematooma. Eli kohdun sisäinen verenpurkauma, joka sieltä vuotelee. Suurin osa niistä on harmittomia, mutta vaatii seurantaa ja säikäyttää kyllä. Tällä siis taistellaan sellaisen kanssa, joten turvallisesta odotuksesta ei pääse nauttimaan. Yritin tällä siis huonosti sanoa, että toivottavasti pääset pian lääkäriin tai vaikka suoraan ensiapuun varmistuttamaan, mikä on tilanne. Vuodolle voi olla niin monta syytä, mutta kaikki eivät tarkoita välttämättä sitä pahinta. Aivan hurjasti voimia ja jaksamista!! Kaikki peukut ja varpaat on pystyssä.

Mona, toivottavasti pärjäilet jo paremmin pahoinvointisi kanssa. Täällä ei oksenneta, mutta tasainen etova olo on kyllä tiivis seuralainen.

Sen verran vielä omaa napaa, että plussaksi en uskalla vieläkään tunnustautua vaikka sykekin on jo todettu ja alkio vastaa viikkoja. joita on siis nyt 7+0. Hematooma on kohdussa iso ja voi aiheuttaa vielä komplikaatioita, vuotaa pois ja vetää alkion mukanaan. Viikko kerrallaan seurataan ja tekemisen suhteen on oikeastaan täyskielto kaikkeen.

Hyviä vointeja ja aurinkoa kaikille!

 

Tirlittan: Toivotan sinulle voimia ja jaksamista. Toivottavasti kyseessä ei kuitenkaan ole keskenmeno vaan hematooma, kuten itsellänikin oli. Joinakin päivinä se vuoti todella runsaasti -- ihan lorahtelemalla ja useampi side kului. Pieni ihme on kuitenkin edelleen matkassa mukana.

Voimia myös Vaahtokarkille!!! Toivottavasti pikkuisesi on hyvässä nurkassa kohdussa hematooman ulottumattomissa.

Ellastiina (18+4)

 

Voi Tirlittan :hug: Varmasti aivan kamalaa. Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki olisi kuitenkin hyvin. Voihan tosiaan olla kyse hematoomasta, mikä näyttääkin olevan hyvin yleinen vaiva. Oletko jo käynyt tarkistamassa tilanteen? Mitkä sulla onkaan rv:t nyt? Jokohan siellä näkyisi ultrassa tilanne? Voimia.

Vaahtokarkillekin voimia. Onpa todella harmillista, että joutuu jännäämään tuollaista hematoomaa, kun tuntuu, että ilman vuotojakin ja aiempaa keskenmenotaustaa on aika piinallisia olleet nämä ekat viikot. Pidän NIIN kovasti peukkuja myös sinun puolestasi.

Mulla on parin päivän päästä vihdoin ultra. Nyt huomaan, että jännitys kasvaa. Tunnustelen esimerkiksi rintojani vähän väliä, että ovathan vielä hieman arat. Olen seikkaillut oireentutkiskelupalstoilla ja se ei kertakaikkiaan sovi mulle! Huoh. No, ylihuominen näyttää totuuden. Kunpa siellä sykkisi pieni sydän...se mullistaisi maailmamme ja toivottavasti myös rauhoittaisi mieltä. Sellainen oire on kyllä ilmaantunut, että minun piti käydä ostamassa yhtä kuppikokoa isommat liivit, kun vanhat alkoivat täyttyä hiukan yli äyräiden

 

Tirlittan, olen niin pahoillani että teitä nyt noin koetellaan! Toivon kovasti, että vuoto olisi vaaratonta. Voimia!

Vaahtokarkki, ihanaa että pikkuinen on vielä matkassa! Toivottavasti tyhmä hematooma lähtisi ja jättäisi pikkualkion rauhaan kasvamaan. Kuvotus on hyvä oire!Jaksamista!

Merilintu, jännät paikat ultran suhteen! Tulethan sitten kertomaan? Mäkin puristelen joskus rintojani, että vieläkö on kipeät jos joskus sattuu hetki, että pahoinvointi on hetkeksi helpottanut! Ei kai sitä koskaan voi olla liian varma! Mutta pian se paha olo sieltä aina palaa. Naamakin mulla kukkii kuin teinillä, senkin lasken oireeksi.

Tsemppiä kaikille vaiheisiinne!

 

Vaahtokarkki, Ellastiina, merilintu ja Mona, kiitos tsempeistä!
Viikko on ollut melkoinen. Sunnuntaina tiputtelua, maanantaina runsaampaa vuotoa, tiistaina tuhrua vessassa käydessä, keskiviikkona taas vähän reilumpaa vuotoa, eilen niukkaa vuotoa ja tänäänkin vielä tuhrua. Henkisesti tämä on ollut todella raskasta ja piina jatkuu edelleen. Olen soitellut klinikalle ja ovat sitä mieltä, että vielä on toivoa, sillä vuodon mukana ei ole tullut hyytymiä eikä minulla ole ollut kovia kipuja.
Nyt on menossa viikot 6+3, joten ultraaminen olisi kuulemma tällä viikolla turhaa, sillä syke näkyy vasta ensi viikolla. Minulla on se alunperin varattu ultra ensi viikon torstaina, joten tämän hetken suunnitelman mukaan yritän sinnitellä sinne saakka.
Tekisi kyllä mieli käydä tarkastuttamassa, että onko minullakin kyse hematoomasta. Täällä maalla se vain ei käy kätevästi, kun lääkäriin on vaikea päästä ja yksityistä vastaanottoa ei ole. Klinikalle minulla on matkaa 160 km, joten sinnekään ei noin vain voi töiden keskeltä lähteä käväisemään.

Vaahtokarkki, onnittelut sykkeen löytymisestä, mutta suuret pahoittelut hematoomasta. Pitkiä on tulevat viikot sinullakin. Toivon kovasti, että kaikki menee hyvin.

merilintu, tulehan kertomaan ultrakuulumiset.

 

Moikka!

En ole tarkoituksella viivyttänyt kuulumisia...vaan vasta nyt ehdin rauhassa koneelle.
Nyt suoraan omaan napaan - tai sen alle:

Siellä se kuulkaa vähän yli 11 milliä pitkä sintti hengaili ja sydän sykki. :heart: !!
Viikkoja on nyt kaiketi kasassa 7+4 (saa nähdä miten neuvola laskee). Olen niin onnellinen!

Usko meinasi todella monta kertaa loppua, että tähän joskus päästäisiin ja nyt se on TOTTA. Olen tottakai suunnattoman helpottunut, mutta aivan niin rauhalliset tunnelmat ei vieläkään ole kuin mitä ehkä kuvittelin. Kaikki tilastot kuitenkin alkavat jo sykkeen näkymisen jälkeen näyttää melko valoisilta. Lisätreeniä vaan siis vaatii tuo positiivinen ajattelu =) Treenistä tulikin mieleen, että olen aina ollut liikunnallinen, voisin sanoa sporttinen ihminen, mutta nyt hoitojen aikana on kyllä päässyt niin aerobinen kuin lihaskuntokin repsahtamaan. Nyt olisikin varmaan pikkuhiljaa hyvä ruveta kuntouttamaan itseään tuleviin koitoksiin. Ainakin selkälihaksia olisi varmaan hyvä vahvistaa..En nyt ryhdy tietenkään riehumaan liikkumisen kanssa ja olen toki nytkin käynyt säännöllisesti reippailla kävelylenkeillä, mutta tuossa kesän aikana voisi vaikka viritellä vähän jumpassa käyntiäkin taas.

Tirlittanille valtavasti VOIMIA ultranodotteluun! Kieltämättä on varmaan tosi hankala järjestää ylimääräisiä käyntejä noin pitkän matkan päähän töiden keskeltä. Toivon kovasti kaiken kääntyvän vielä hyväksi!! Kunpa siellä olisi sitkeästi pikkuinen kiinni. Samaa toivon tietysti edelleen myös vaahtokarkille.

Mona toivottavasti Suomi-loma meni hyvin. Onko sinulla vielä pahoinvointia? Toivottavasti olet jo päässyt pahimmasta ohi. Mulla ei vieläkään ole varsinaista pahoinvointia ollut, ellei lasketa paria hampaidenpesukertaa, jolloin on tullut sellainen yökkimisrefleksi. Nälkäisenä myös saattaa tulla hiukan huono olo, ei varsinaisesti oksettava. Sinulla alkaakin olla 1. kolmannes pian onnellisesti ohi. Yksi rajapyykki sekin.

MItäköhän Tuulialle kuuluu? Muistaakseni hän puhui hoitojen jatkamisesta tässä keväällä...
Kuumeilijoiden pinosta pitäisi vielä tuulia, heksu ja lumikeiju teidät saada plussanneisiin ja PIAN.

Aurinkoista viikonloppua! B)

 

Voi, etta Tirlittan ma toiivon niin kovasti etta kaikki olisi sulla hyvin ja masusta loytyisi sykkiva pieni sydan. :heart:

Onnea kuumetta ja Merilintu plussista! :heart: Olen todella onnellinen puolestanne. Olen kaynyt teidan iloiset uutisenne taalta jo lukemassa jokin aika sitten, mutten kyennyt onnittelemaan kun samaan aikaan aina joku toinen epaonnistui. Elama on kylla valilla julmaa. Ihanaa raskausaikaa teille molemmille! :heart:

Mitaan muuta en nyt toivo kuin Tirlittanille hyvia uutisia tulevaan ultraan! Sina olisit plussasi enemman kuin ansainnut, mutta jos huonosti kay, niin lupaathan kuitenkin ettet lannistu.

 

Hei!

Tirlittan: kuulostaisi kyllä hematoomalta sinunkin tapauksesi. Sehän on sellainen, että se kerää sitä verta itseensä ja sen takia välillä tulee vain niukasti ja sitten jo seuraavana päivänä voikin lorottaa. Nyt se oma lorottamiskokemus tuntuu jo kaukaiselta, mutta kyllä sitä välillä herää miettimään, että miten ihmessä siitäkin selvisi "järjissään". Oikeastaan alussa ollut pahoinvointi jäi sen verenvuodon takia ikään kuin "huomaamatta". Väsynyt oli niin henkisesti kuin fyysisesti ja illat menivät makoillessa. Pahoinvointi oli se pienempi paha (vaikka sitäkään ei nyt ihan kamalasti ollut).

Olen miettinyt myös sitä, että vaikka niitä munasoluja IVF:ssä kerätään monia, niin elämä lähtee vain harvasta kuitenkaan liikkeelle. Itselläni moni ei jatkoviljelyssä blastokystiksi sitten enää jatkanutkaan elämää. Blastoja tuli lopulta viljelyssä kaksi, joista yksi oli elinkelpoinen. Toinenkin lähti, mutta kohdussa sitten ei jaksanutkaan elää. Mietin vaan sitä, että jos ei blastoiksi oltaisi näitä meidänkään soluja viljelty, niin kuinkahan monta PAS:ia sitä olisi takana, jos kaikki oltaisiin istutettu. Ja kuinka monta pettymystä.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille!!!

 

merilintu, ihania ultrakuulumisia teillä! :flower: Onnea sylintäydeltä!!!
Ehdin jo jännittää puolestasi, kun et heti kirjoitellut kuulumisia.
Minulla on hyvin samanlainen tilanne liikunnan kanssa kuin sinulla. Hoitojen myötä on jäänyt juoksulenkit ja kuntonyrkkeilyt ja muu hikiliikunta. Täytyy alkaa taas pitää paremmin huolta itsestään. Minä jo varovaisesti haaveilen, että syksyllä voisi mennä mammajumppaan... Voih, kunpa kaikki menisikin hyvin, vaikka nyt niin huolestuttavan epävarmalta raskauden eteneminen tuntuukin.

Iida-Liina, lämmin kiitos toivotuksista. Lupaan, etten lannistu.

Ellastiina, kauanko sinulla kesti hematooman vuotaminen? Vuotiko useammalla viikolla vai miten tilanne eteni?
Olen itse huomanut nyt tuon saman, että pahoinvointi jää huolestumisen varjoon niinä päivinä kun on ollut vuotoa. Tänään kun ei ole oikeastaan vuotanut juuri ollenkaan, niin olo on ollut tosi etova. Kai se johtuu vain siitä, että nyt on riittänyt huomiota enemmän ololle, kun ei ole vain tarvinnut surra vuotoa. Vuoto on kyllä henkisesti todella raastavaa.

Hyvää yötä ja lämmintä viikonloppua!

 

Tirlittan: Kyllä se hematooma vuosi neljä viikkoa. Testasin ystävänpäivänä 14.2. (pp12) ja tiputtelu alkoi 18.2. Olin sairalomalla siitä sitten viikon, mutta hcg arvon nousua seurattiin ja se nousi tosi hyvin vuodosta huolimatta (ja oli niin korkea, että arvasi kahden kiinnittyneen siinä vaiheessa). Reilu viikko vuodon alkamisesta sitten tuli niitä hulahduksia. Muistan, että se oli päivä, kun olin lepäillyt, mutta kävin verikokeessa. Ja illalla oli oikea tulva, joka todella säikytti. Se oli kamalaa, koska tunsi kuinka verta oikein pulppusi ja sitä tuli useamman siteen verran. Sitten se taas seuraavana päivänä laantui ja parin päivän päästä uudestaan. Tuo hulahtelu oli ihan kirkasta verta, mutta muuten oli ruskeaa tuhrua. Runsasta vuotoa taisi tulla pari kertaa koko aikana. Ensimmänen ultra oli mulla 5.3. (aikaisemmin kuin normaalit, koska oli pidemmälle viljelty alkio) ja sen jälkeen ultrattiin viikottain neljän viikon ajan. Viimeisessä ultrauksen aikaan taisi tuhrukin olla loppunut. Ensimmäisen ultran jälkeen helpotti, kun tiesi mistä on kyse, vaikka tilanne oli vielä vauvan kannalta uhkaava. Tosin mulla sitä uhkaa taisi aiheuttaa se toinen alkio enemmän kuin hematooma, koska jos se olisi lähtenyt vuotamaan pois, olisi se saattanut viedä toisenkin mukanaan. Onneksi näin ei käynyt, vaan se pikkuhiljaa sulautui sitten kohtuun. Erona viime syksyiseen keskenmenoon tässä hematoomassa olit se, että keskenmenon ollessa kyseessä siihen vuotoon liittyi aina voimakkaat kuukautiskrampit. Hematoomassa ei sellaista ole ollut -- ehkä jonkinlaisa pientä kivistystä runsaan vuodon aikaan, mutta ei sellaista selkeää kuukautiskramppausta, jotka tyhjensivät kohtua.

Jumppakiellossa olin siihen asti kunnes vuoto loppui. Sen jälkeen sitten pikku hiljaa aloittelin ja nyt olen jo ihan normaalisti jumppaillut. Tosin vatsalihasten tekemistä olen ruvennut välttämään. Pikku hiljaa se luottamus on kasvanut siihen, että kyydissä pysyy. Ehkä se luottamus tuli viimeisen klinkan ultrauksen jälkeen, kun lääkärikin onnitteli ja sanoi, että nyt voi olla jo luottavaisella mielellä. Silloin oli 11. viikko menossa. Siihen asti oli pelko ollut jatkuva seuralainen, eikä asiasta juuri uskaltanut iloita.

 

Minäkin olen taustaillut, kun meillä jatkuu lääkekuurin jälkeen yritys taas seuraavien menkkojen jälkeen...ja clomit sitten ehkä syyskuussa...jospa alkaisi jotain tapahtua täälläkin
Kiva lukea teidän jo odottavien kuulumisia...toivottavasti itse saa olla pian mukana niissä!
Varmasti pelottavaa, kellä on vuotoa ollut...toivotaan että kaikki menee hyvin! On niin monta plussannutta, että kohtahan jään yksin ketjuun...no se on hyvä kun on plussia tullut.
Mutta mukana olen vaikka harvemmin olen kirjoitellutkin nyt!
Mukavaa kesää kaikille!

 

Ellastiina, kiitos paljon kun kirjoittelit hematooma-kokemuksestasi. Se nostaa hieman toiveitani, kun voin ajatella, että pienellä saattaa sittenkin olla kaikki hyvin.
Tänään ja eilen ei ole ollut vuotoa, mutta pahoinvointia senkin edestä. Eilen illalla tuli yhtäkkiä niin huono olo, että luulin jo pyörtyväni. Söin sitten rauhassa palan ruisleipää ja olo helpotti hiljalleen. Raskausoireita on siis edelleen.
Mona ja merilintu, minäkin puristelen välillä rintojani Ja kyllä - arat ne ovat.
En siis vielä ole toivoton, mutta henkisesti olen kyllä varautunut siihen, että torstain ultrassa ei välttämättä ole hyviä kuulumisia. Voih, siihen on vaikka kuinka monta yötä vielä.

Heksu, sinä olet aina niin ihanan positiivinen! Toivottavasti teillä tärppää pian.

 

Heksu: Kiva kuulla sinunkin kuulumisiasi! Toivottavasti pian tärppää!!! Siunausta teille ja rauhaa edelleen sydämeesi asian suhteen!


Tirlittan: Kyllähän tuo pahoinvointi kertoo siitä, että pikkuinen on siellä sitkeästi kiinni. Uskon, että kaikki tulee lopulta menemään hyvin teidänkin kohdalla. Itsellä pahoinvointi saattoi kadota pitkäksi aikaa ja olin aina ihan varma, että nyt se alkio on kuollut. Vuotoja lukuun ottamatta raskauteni on tainut olla aika helppo tähän asti. Nyt on suhteellisen normaali olo ollut jo useamman viikon (mitä nyt virtsa välillä karkailee aivastaessa ja närästää -- suonenvetoon auttoi magnesium ja nenäverenvuotoon nenän huuhtelu suolaliuoksella ja öljyinen nenäsuihke).

 

Merilintu, onnea tosi paljon aivan ihanista ultrakuulumisista! Se on vaan uskomaton tunne, kun ultrassa näkee oman pienen "sintin" ja vahvan sydämen sykkeen. Ihanaa! :heart:

Tirlittan, toivotaan kovasti, että sun tapauksessa kyse olisi nimenomaan hematoomasta. Kyllä ne ymmärtääkseni on aika yleisiä. Yhdellä tutullanikin oli raskauden alkuvaiheessa todella runsasta punaista veristä vuotoa, mutta niin vaan kaveri pysyi kyydissä. Sekin kai vaikuttaa, missä kohtaa hematooma on, vuodon runsauteen. Onnea ultraan! :hug:

 

Ellastiina, minulle sanottiin klinikalta, että raskausoireet jatkuu noin viikon, vaikka alkio olisi menehtynyt. En siis ihan uskalla luottaa pahoinvointiin varmana merkkinä, vaikka toki pidän sitä hyvänä asiana, että on edelleen raskauteen viittaavia tuntemuksia.
Minusta oli niin ihanasti kirjoitettu, että sinun raskautesi on ollut vuotoja lukuunottamatta helppo, vaikka onhan sinulla ollut pahoinvointia, virtsankarkailua, närästystä, suonenvetoa, nenäverenvuotoa =) Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat, sillä toki voisi olla vaikka mitä muutakin. Ja mitäs pienistä, jos kaiken jälkeen saa oman pienen tuhisijan syliinsä :heart:

kati, kiitos onnentoivotuksista :hug:

 

Kiva lukea aina teidän kuulumisia...joo hyvää kuuluu tosiaan minulle ja en stressaa edelleen vauva-asiaan, koska luotan että Taivaan Isä antaa kun on aika, ja jos ei saada niin sille on hyvä syy. Minun elämässä on niin hyvin asiat järjestynyt ja ajallaan että uskallan yläkertaan luottaa...täysin!
=)
Minulla alkaa syksyllä olla sitten kouluhommatkin hyvässä järjestyksessä...joten sitten olisi aikaa vauvan tulla...mutta nyt aion nauttia kesästä...vuoden parasta aikaa...
Mulla on nyt aivan ihana työharjoittelu menossa...tosi kivaa...vielä kaksi viikkoo...sit on viikko lomaa...ja sitten töihin 5 viikkoo ja taas 4 viikkoo lomaa...sitten onkin syksy ja clomikuuri päälle...että kesä nyt nautiskellen...Kiitos ihanat ystävät kehuista...joo oon mä oikeeti positiivinen...kuulen siitä usein! Mutta elämä on opettanut vaikeuksien kautta mua nauttimaan pikkuasioista, eikä turhia valittamaan!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!!! Luen kyllä kuulumisianne!!!

 

Merilintu, onnittelut tosiaan sykkeestä. Kyllä mahtoi olla helpottava näky ja tunne! Me taidamme mennä muuten täsmälleen samoilla päivillä. Ja täällä ei ole vielä kummallakaan kerralla sykkeestä juurikaan iloittu, kun lääkärin on aina huolehtinut tuosta hematoomasta ja sen vaikutuksesta. ON siis ollut perin kummallista, että syke on nähty jo kahdesti, mutta se on aina ollut se toisarvoinen asia. Ja totta on, että ilman näitä riskitekijöitä, mitä meillä on mukana, syke on jo aika levollisen mielen merkki. Joten nautihan sinä siellä nyt täysillä sekä siitä, että oireista kaikessa komeudessaan

Tirlittan, hyvä kuulla, että mieli on sentään jo vähän rauhoittunut tilanteen suhteen. Rauhallista ultran odotusta torstaille asti. Ellastiinan tarina oli kyllä hyvä osoitus siitä, miten kaikki voi mennä hyvin hematoomasta huolimatta. Itseasiassa mies on lukenut kaikenmaailman tieteelliset tietokannat ja niiden mukaan ne ovat kovinkin yleisiä ja jos eivät sijaitse istukan alla ja vuoda jatkuvasti, on ennuste hyvä, muistaakseni noin 75 %:n ennuste normaalisti jatkuvaan raskauteen. Heh, muilla siis, mutta meille lääkäri ei aikaisemmasta keskenmenosta johtuen anna todellakaan noin toiveikkaita arvioita. Sekös sapettaa lisää.

Täällä myös ohjeena oli jumppa-, juoksu-, pyöräily sekä seksikielto.. Siis kaikenlainen tärinä itseasiassa. On ihmeellistä olla paikallaan ja möllöttää, kun tuntuu että tässä stressaavassa tilanteessa juuri liikunta auttaisi hoitamaan myös mieltä.. Mutta onhan se ymmärrettävää. Onneksi ei sentään täyttä vuodelepoa.

Heksu, ihanaa että olet positiivisella mielellä. Se auttaa taatusti tässä touhussa!

Meillä siis seuraava ultra huomenna. Alkaa jo jännittää melkoisesti. Kaikki ajatukset alkion kuukahtamisesta on jo käyty läpi. Hematoomaa en varsinaisesti enää edes pelkää, koska vuotoja ei ole enää ollut. Minä kaipailen kovasti kipeitä tissejä, kun se tuntuu niin tyypillinen oire olevan. Sillä rintamalla ei mitään. Sen sijaan etova olo on läsnä jatkuvasti, välillä auttaa syöminen välillä se lisää pahaa oloa. Muuten olo on kuin 85-vuotiaalla mummolla. Mitään ei jaksa ja kaikki hengästyttää. Uni maistuu töiden jälkeen vaan ei öisin. Yritän kuvitella, että ne ovat hyviä merkkejä huomiseen, mutta onhan se nähty, että oireet eivät kerro todellista tilannetta.

Voikaa kaikki hyvin!

 

Vaahtokarkki, valtavasti onnea huomiseen ultraan :heart:

).( Minulla oli tänään ihan hiukan niukkaa vuotoa sen jälkeen kun olin nostellut aika painavia tavaroita. Jälkeenpäin ajatellen aiemminkin vuoto on liittynyt jonkinlaiseen rehkimiseen. Nyt yritän ottaa rauhallisemmin.

 

Onnea Merilintu tosiaan tuosta sykkeestä ultrassa!

Ja samoin Vaahtokarkille onnea ja pikkuiselle sisua! Sehän on hyvä, jos vuotoa ei nyt enää ole ollut! Onko sulla se hematooma vauvaan nähden kriittisessä kohdassa? Tsemppiä huomiseen ultraan!!!

Lääkärit kai luovat pessimismiä enemmän kuin toivoa. On mukavampi sitten ilahtua kun pelkää ensin pahinta.