Hei kaikille!
Minunkin viime käynnistäni on vierähtänyt taas tovi...ja täällä on taas tapahtunut monenlaista.
Kuumetta olen hirmuisen onnellinen ja iloinen puolestasi! Oli sydäntä lämmittävää lukea pienen Alkionne sydämensykkeestä! :heart: Ihanaa kertakaikkiaan!
Tirlittanille paljon tsemppiä ja onnea matkaan huomiseen! Kunpa nyt kaikki sujuisi hyvin. Täytyy sujua! Olet ajatuksissani.
Vaahtokarkille voimia piinailuun! Itse asiassa meillä tehtiin jo viime viikolla kanssa siirto (4.PAS). Alkaa olla jotenkin niin paljon pettymyksiä takana, että en oikein pysty enää täälläkään käymään. Te, Ihanat Ihmiset, ette ole siihen tietenkään syynä vaan se, että täällä käydessä kuitenkin koko projekti kaikkine vaiheineen on niin kokonaisvaltaisesti mielessä. KUn olin viime siirron jälkeen aivan loppukierron ilman nettiä, huomasin, että se teki hyvää minulle. Nyt olen kuin huomaamatta ollut täältä pois. Ongelma on myös siinä, että usein kun käyn täällä palstalla, tulee googlailtua myös kaikkea tyhmää, ihan kuin Suuri Google vastaisi jos googlaan "Milloin raskaudun?" Ja kun olen stressaamiseen taipuvainen, olen YRITTÄNYT elellä niin kuin mitään ei olisi meneilläkään...kohtalaisin tuloksin. Ymmärrän siis hyvin Lumikeiju, että olit myös tauolla tästä maailmasta. Olen myös jonkinlaisesta masennuksesta varmaan kärsinyt, ainakin olen itkenyt enemmän, ja vauvauutiset ja ylipäätään vauvojen näkeminen on alkanut herättää aiempaa enemmän tunnemyrskyjä.
Mulla on myös ollut sellainen olo, että mulla ei ole mitään annettavaa muille. En tiedä, olen jotenkin käpertynyt omaan itseeni ja ainoa, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä on oma mieheni. Hän kun ymmärtää minua puolestakin sanasta.
En ole jotenkin jaksanut tuonne lapsettomuuspuolellekaan pinoutua, kun ei oikein usko enää riitä, että meitä onnistaisi. En jaksa katsella nimeäni siinä neganneet-listassa neljättä kertaa tänä keväänä...
Tuohon alkioiden määrään voin sanoa, että jos lääkäri kahta ehdottaisi (tilannekohtaistahan se kaiketi on), niin suostuisin, mutta en lähtisi itse erityisesti sitä vaatimaan - kai. Tässä siirrossa toinen alkio ei ollut "siirtokelpoinen", joten yksi ok alkio on matkassa. Ymmärrän kuitenkin tirlittan mietteesi, koska teillä kävi noin harvinaislaatuinen ja tosi surullinen kato alkioiden sulatuksessa. Mielestäni on kohtuullisen loogisen oloista, että ensin siirretään yksi alkio, varsinkin jos se on top-luokkaa. En tiedä. Hankalia asioita. Toisaalta kun meillä viimeksi kaksikaan ei auttanut, tuntui nyt siltä, että höh, vain yksi. Vaikka tiedän, että vain yksi siihen tarvitaan...
Tänään ei riitä usko, ei toivo ja kaikki kiertyy omaan napaan. Ehkä huominen on parempi. Toivottavasti ainakin sinulle tirlittan!
Kaikille joilla myös on vaikeat ajat iso :hug: ! Monalle vielä: toivottavasti kaikki on nyt hyvin ja olet päässyt kivuista.
Minunkin viime käynnistäni on vierähtänyt taas tovi...ja täällä on taas tapahtunut monenlaista.
Kuumetta olen hirmuisen onnellinen ja iloinen puolestasi! Oli sydäntä lämmittävää lukea pienen Alkionne sydämensykkeestä! :heart: Ihanaa kertakaikkiaan!
Tirlittanille paljon tsemppiä ja onnea matkaan huomiseen! Kunpa nyt kaikki sujuisi hyvin. Täytyy sujua! Olet ajatuksissani.
Vaahtokarkille voimia piinailuun! Itse asiassa meillä tehtiin jo viime viikolla kanssa siirto (4.PAS). Alkaa olla jotenkin niin paljon pettymyksiä takana, että en oikein pysty enää täälläkään käymään. Te, Ihanat Ihmiset, ette ole siihen tietenkään syynä vaan se, että täällä käydessä kuitenkin koko projekti kaikkine vaiheineen on niin kokonaisvaltaisesti mielessä. KUn olin viime siirron jälkeen aivan loppukierron ilman nettiä, huomasin, että se teki hyvää minulle. Nyt olen kuin huomaamatta ollut täältä pois. Ongelma on myös siinä, että usein kun käyn täällä palstalla, tulee googlailtua myös kaikkea tyhmää, ihan kuin Suuri Google vastaisi jos googlaan "Milloin raskaudun?" Ja kun olen stressaamiseen taipuvainen, olen YRITTÄNYT elellä niin kuin mitään ei olisi meneilläkään...kohtalaisin tuloksin. Ymmärrän siis hyvin Lumikeiju, että olit myös tauolla tästä maailmasta. Olen myös jonkinlaisesta masennuksesta varmaan kärsinyt, ainakin olen itkenyt enemmän, ja vauvauutiset ja ylipäätään vauvojen näkeminen on alkanut herättää aiempaa enemmän tunnemyrskyjä.
Mulla on myös ollut sellainen olo, että mulla ei ole mitään annettavaa muille. En tiedä, olen jotenkin käpertynyt omaan itseeni ja ainoa, jonka kanssa jaksan olla tekemisissä on oma mieheni. Hän kun ymmärtää minua puolestakin sanasta.
En ole jotenkin jaksanut tuonne lapsettomuuspuolellekaan pinoutua, kun ei oikein usko enää riitä, että meitä onnistaisi. En jaksa katsella nimeäni siinä neganneet-listassa neljättä kertaa tänä keväänä...
Tuohon alkioiden määrään voin sanoa, että jos lääkäri kahta ehdottaisi (tilannekohtaistahan se kaiketi on), niin suostuisin, mutta en lähtisi itse erityisesti sitä vaatimaan - kai. Tässä siirrossa toinen alkio ei ollut "siirtokelpoinen", joten yksi ok alkio on matkassa. Ymmärrän kuitenkin tirlittan mietteesi, koska teillä kävi noin harvinaislaatuinen ja tosi surullinen kato alkioiden sulatuksessa. Mielestäni on kohtuullisen loogisen oloista, että ensin siirretään yksi alkio, varsinkin jos se on top-luokkaa. En tiedä. Hankalia asioita. Toisaalta kun meillä viimeksi kaksikaan ei auttanut, tuntui nyt siltä, että höh, vain yksi. Vaikka tiedän, että vain yksi siihen tarvitaan...
Tänään ei riitä usko, ei toivo ja kaikki kiertyy omaan napaan. Ehkä huominen on parempi. Toivottavasti ainakin sinulle tirlittan!
Kaikille joilla myös on vaikeat ajat iso :hug: ! Monalle vielä: toivottavasti kaikki on nyt hyvin ja olet päässyt kivuista.