**3-kYMPPISET ENSIKERTALAISET, vol.4**

Tirlittanille iso :hug: ja tsemppiä uuteen yritykseen!

Kuumeen tunnelmia on tosi kiva lukea =)

Ja mannalle iiiisot onnittelut ihanan kullannupun johdosta :heart:

Hui, kuinka nopeasti aika kuluu. Meidän vastasyntynytkin on jo 2 kuukautta ja hymyilee ja hekottelee vanhemmilleen kuin oikea pieni ihminen Itsekin olen alun väsymyksestä toipunut suht hyvin, luulen, että alussa sitä on niin kauhean väsynyt senkin takia, että kaikki on uutta ja ihmeellistä ja pelottavaakin ja imee siksi hirveästi henkistä energiaa.

Nyt, kun vauvaan on jo tutustunut paremmin ja kylvettäminen ja muut arjen ihanuudet sujuvat jo suht rutiinilla (eikä koko ajan tarvitse panikoida sitä, että syökö vauva tarpeeksi ja tuleeko masu kipeäksi jne.), ei ole enää sitä alun henkistä stressiä, ainoastaan pelkkä katkonaisten ja vähäiseksi jäävien yöunien aiheuttama väsymys, mutta se ei oikeastaan tunnu enää niin raskaalta, koska vauvasta on tässä vaiheessa paljon enemmän iloa kuin huolta.

Toivon koko sydämestäni, että kaikki tämän pinon kuumeilijat saavat pian kokea oman lapsensa ensihymyn, sitä ihanampaa ei olekaan :heart:

Plussapuhureita ja tarrasukkia kaikille! +++++++

Tv. lentis ja Greta 2kk+ :heart:

 

Voi nenä, meille pääsiäispupu toi PLUSSAN raskaustestiin.

Olemme ihmeissämme ja onnessamme mutta samaan aikaan en melkein meinaa uskoa tätä..

 

Mona78 aivan hurjasti onnea!! :flower: :heart: Onpa mahtavasti plussauutisia tällä palstalla näin kevään kunniaksi =)

 

Mona, valtavan paljon onnea!! :flower: =)

Jos se pupu on vielä niillä nurkilla, niin ehdottaisitko sille, että alkaisi pomppia tähän suuntaan

 

Sunnuntai 12.04.2009



Lumikeiju 33v..........kp8/28-30...........yk13.....................esikoinen
Tirlittan-75 33v.......kp28/29.................yk21.................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp?/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Heksu76 31v...........kp?/25...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen.... tyttö 30.3.09

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

Maaliskuun 2009 plussat
Jääkyynel 31v..........yk1.................esikoinen

Huhtikuun 2009 plussat
kuumetta36v............yk33..............1. yhteinen
Mona78 30v..............yk2..................esikoinen

 

Kiitos onnitteluista! Tirlittan, lähetin pupun heti eteenpäin kaikkien luokse tässä ketjussa! Tulossa on!

Ehdin tosiaan jo luopua toivosta tämän kierron suhteen, sillä leukaan ilmestyi tuttu finni, kuukautiskivut alkoivat ja olin kiukkuinen kuin ampiainen - juuri niin kuin ennen kuukautisia. Mä tietysti huomasin oireeni ja aistin, että jotakin oli tapahtumassa, mutta mitään seesteistä tietoisuutta raskaudesta mulla ei kyllä ollut. Olin ärtsyillyt miehelle koko viikon, mutta laitoin sen väsymyksen piikkiin.

Ollaan niin alussa vasta, että mä melkein odotan koko ajan, että kuukautiset alkaa. Vuotoja ei ole, mutta kuukautismaisia kipuja kylläkin on ajoittain. Alaselkää hieman särkee välillä. Rinnat ovat paitsi kipeät, myös entistä turvonneemmat. Väsymys ei ole ihan niin paha nyt, mutta mua huimaa usein ja pahasti. Välillä pelottaa, että pyörryn. Noustessa tai liikkuessa tuntuu joskus repäisevä kipu alavatsalla, välillä vasemmalla ja välillä oikealla.

Eilisaamuna noustessa tunsin NIIN voimakkaana kivun molemmissa rinnoissa, että päätin hetken mielijohteesta tehdä ovulaatiotestin. Raskaustestejä mulla ei siis ollut ja jostakin olin lukenut, että ovulaatiotesti voi näyttää raskauden. Ovulaatiotesti näytti plussaa ja vahvoja viivoja. Sen jälkeen lähdinkin heti raskaustestiostoksille ja niinpä vaan siihen Clearbluen testi-ikkunaan ilmestyi sana raskaana. Uskomattoman huonoa tuuria on, että mies on juuri tämän viikonlopun poissa. Arvaatte varmaan paljonko puhuimme eilen puhelimessa! Mies sanoi, että mun on tehtävä uusi testi kun hän tulee takaisin! Olisin normaalisti voinut odottaa hänen paluutaan, mutta ystäväni on kylässä ja illaksi oli tiedossa juhlat. Joten halusin varmistuksen. Juhlat jäi multa väliin, väsymys oli kova enkä saanut ajatuksia oikein pois tästä asiasta.

Soitin myös äidille, siskolle ja veljelle. He ovat mun paras tuki tässä asiassa, miehen jälkeen. Tuntuu hyvältä kun tiedän, että mulla on tällainen 'armeija' tukemassa ja toivomassa, että kaikki menisi hyvin ja raskaus jatkuisi. Voi kuinka toivonkaan sitä! Tuntuu, että kaikki pitelemme nyt hengitystä..

 

Onnea Mona!!!!!!!! :flower:

 

Mona, varmasti on alussa epäuskoinen olo, mutta onneksi sinulla on oireita, jotka tekee asian todemmaksi Joko sait miehen kotiin ja pääsitte yhdessä testailemaan?

kuumetta, mitenkäs sinun oireet?

).( Täällä kuukaustiskipuilut on selvät ja en kyllä muutenkaan varmaan osaisi haaveilla luomuplussasta. Ovulaation perusteella kierronpituus tulee olemaan 30, joten enää pari päivää ja pääsen aloittamaan piikittelyn. Eilen hain apteekista ison kasan lääkkeitä. Onneksi lääkkeiden omavastuuraja on jo täynnä, joten itselle ei jäänyt maksettavaa kuin 30 euroa. Jos olisi pitänyt ihan koko summa itse maksaa, niin ei olisi 1200 euroa riittänyt ja tavallisten kelakorvausten jälkeenkin olisi maksettavaa jäänyt 700 euroa. Ei näitä asioita voi tietenkään rahassa ajatella, eikä millään summalla ole merkitystä, jos hoidot tuottavat toivotun tuloksen. Hoidon aloittaminen ei ihmeemmin jännitä, mutta kyllä jännitys tietenkin taas nousee asian edetessä. Piikittelyt ja muut toimenpiteet eivät ole mukavia, mutta viimeksikin selvisin niistä hyvin, joten uskon, että niin menee nytkin. Täytyy vaan päättää, että on urhea.

 

Moi pitkästä aikaa, olen palannut nettiyhteyksien ääreen. Loma tuli tarpeeseen ja nyt olen aivan pää pyörällä kaikista uutisista.

Ensinnäkin Tirlittanille valtavasti voimia ja ISO halaus! Olen todella mykistynyt ja pahoillani puolestanne.

Meillä 3. PAS päättyi negatulokseen ja menkat alkoivat lomalla. Onneksi niin, sillä töissä en olisi varmaan pystynyt olemaan. Tämä pettymys tuntui tosi pahalta. Huusin suoraa huutoa kun tein testin ja menkatkin alkoivat samana päivänä. Oli silti ihana lukea näin jälkikäteen, että olin ollut ajatuksissanne. Kiitos siitä teille :heart: Kyllä nämä taakat kevenevät yhdessä koettuna. Pitää kuitenkin sanoa, että usko on koetuksella näin monen epäonnistuneen siirron jälkeen. Tuntuu, että MUITA onnistaa eka tai toka siirto mutta ei tietenkään meitä. Katkeruuden tunteitakin jotuu käsittelemään, vaikkei haluaisi. Loma teki silti hyvää. Olin paljon ulkona ja nautin talvisesta luonnosta. Kauniit maisematkin lohduttavat.

Seuraavaan yritykseen ollaan menossa taas, jos kaikki menee hyvin. Jotenkin vain tuntuu niin mahdottomalta että meitä onnistaisi kun kahden alkion siirtokaan ei auttanut...

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä paljon onnea Monalle!! :flower: Olen kade, myönnän, mutta sinun raskautumisesi ei ole minulta pois. Hienoa, että teitä onnisti pian. Vähän harmi tosin siksi, että sinuun oli kiva tutustua ja kanssasi on ollut kiva jutella. Tosin raskautuneitahan ei ole kielletty täällä jutustelemasta...mistä tulikin mieleen, että kiva kun manna sinäkin kävit kertomassa iloisia vauvauutisia, onnea! Ja on ollut kiva kuulla teistä muistakin vanhoista tutuista, esimerkiksi tiilasta, emmasta ja lentoemosta.

Onneksi kesä tulee. Valo auttaa pitämään mielen hiukan parempana.
Voikaa hyvin kaikki! Kuumetta kaikkea hyvää ja positiivisia ajatuksia sinulle!

 

Merilintu, olen todella pahoillani puolestasi! Olisin niin toivonut, että sinäkin plussaat nyt. Ymmärrän ilman muuta negatiiviset tunteet - olen niitä itsekin tuntenut, sillä toivoin yrityksen aloittamista jo puolitoista vuotta ja ehdin surra jo silloinkin. Mielestänikin tänne oli kiva kirjoitella ja täällä onkin ylivoimaisesti mukavinta porukkaa, johon olen nettimaailmassa törmännyt! Toivon kovasti, että seuraava siirto tuo teille plussan! Jaksamista!

Kuukautiskivut sen kun jatkuvat ja vaikka lääkärikin aamulla vahvisti raskauden, en uskalla vielä ajatellakaan, että voisimme päästä loppuun asti. Vuotoja ei ole ja väsymys ja kipu rinnoissa ovat suurimmat oireeni, joten se on positiivista. Mutta ollaan tosi alussa ja mun ympärillä moni on saanut varhaisen keskenmenon. Joten otamme nyt tosi rauhassa. Mies ei juuri ole onnistumisesta innoissaan, alun onnentäyteisiä reaktioita lukuunottamatta. Hän odottaa nyt vain, että pääsemme ekaan ultraan. Hän on hyvin varovainen ja pelkää kovasti, että jotakin menee pieleen. Itsesuojelua.. Mä en uskalla edes ajatella mihin odotusketjuun kirjoittaisin. Ehkä ekan ultran jälkeen sitten, jos silloinkaan. Se tulee olemaan viikoilla 7 - 8 ja yritän paraikaa löytää kätilöä, joka sen meille tekisi. Jo yhdestä paikasta sanottiin, että soitin väärään paikkaan. Mäpä taidan soittaa mun gynelle ja mennä ihan keskussairaalaan ultraan. Kaipa mä voin sen tehdä kun tuo laparoskopia nyt peruuntuu ja haluan tavata gynen vielä, että voidaan puhua asiasta ja mahdollisesta jatkosta.

Mä taustailen täällä vielä ja elelen hiljaisuudessa.

Kovasti onnea ja tsemppiä kaikille vaiheissanne!

 

merilintu, kun luin viestisi negatuloksesta mahassani kouraisi pahaolo. Olin todella toiveikas, että teitä olisi nyt onnistanut. Pahoittelut. Ja kiitokset halauksesta ja toivotuksista.
Täältä noustaan!
Päästäänkö me nyt jännäämään yhtä aikaa? Jos minulla menee ICSI kuten viime kerralla, niin siirto on laskujeni mukaan 29.4.

Mona, minustakin sinun kanssa on ollut kivaa jakaa ajatuksia. Jos siis haluat alkuraskauden hermoilut jakaa meidän kanssa, niin eihän sinun tarvitse vielä odotuspuolelle kiirehtiä Siellähän on tälle pinolle jatkopino, joka taitaa kyllä olla juuri nyt kovin hiljainen. Jospa me vähän isommalla porukalla täältä siirryttäisiin sinne kirjoittelemaan =)

 

Tiistai 14.04.2009



Lumikeiju 33v..........kp10/28-30...........yk13.....................esikoinen
Tirlittan-75 33v.......kp30/29.................yk21.................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp?/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Heksu76 31v...........kp?/25...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen.... tyttö 30.3.09

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

Maaliskuun 2009 plussat
Jääkyynel 31v..........yk1.................esikoinen

Huhtikuun 2009 plussat
kuumetta36v............yk33..............1. yhteinen
Mona78 30v..............yk2..................esikoinen

 

Merilintu: :hug: Voimia! Uskon, että sitkeys vielä palkitaan teidänkin kohdalla!

 

Hei

Voi merilintu kulta, miten pahoillani olen, ettei siirto tuottanut teillä toivottua tulosta! Ihan itkuhan tässä tuli. Voimia sinulle, ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka nyt varmasti näyttääkin synkälle ja kurjalle. Ei ole mikään ihme, jos mieleen tulee katkeria ja kateellisia ajatuksia, kun kaikille muille näyttää tulevan plussia (tiedän tunteen). Teillekin se tulee vielä. Olen varma siitä. Onnistumiseen tarvitaan vain se yksi ainoa alkio, se, joka on valmis tulemaan kotiin. Ison iso lohtuhali sinulle!


Tirlittan,

hyvä että pääset pian pistelemään ja aloittamaan hoidon. Itselleni se ainakin tuo aina vähän helpotusta, kun tuntuu, että edes jotain tapahtuu. On todellakin hienoa, että lääkkeissä on tuo maksukatto. Meilläkin se rapsahti jo täyteen, joten siinä mielessä ei hätää, jos hoitoja joutuisi vaikka jatkamaan myöhemmin tänä vuonna (mutta toivottavasti ei). Viime vuonna maksu meni meillä umpeen vasta ihan loppuvuodesta .


Mona

Ei sinulla liene kiirettä pois tästä ketjusta. Itse kurkkasin tuonne o-puolelle, kun halusin kysyä jotain moottoripyöräilyn turvallisuuteen liittyvää, ja näytti siellä olevan ketjuja jo näin varhaisessa vaiheessa meneville. Itsekin jotain kirjoitin. Vähän vain nousivat karvat pystyyn, kun huomasin osan kirjoittajista kirjoittavan joissain ketjuissa tyyliin "tottakai lapsi tulee kaikille heti, kun alkaa yrittää ja tietenkään mitään kurjaa ei tapahdu vaan olemme kertoneet kaikille sukulaisille ja kumminkaimoille jo viikolla 3+5". No, vähän kärjistettyä, mutta kuitenkin. Tämä ketju on ihana, sillä kaikki täällä kirjoittavat ovat tuntuneet ymmärtävän toisten lapsenkaipuun ja pahan mielen, vaikka olisivat itse onnistuneetkin jo nopeasti.

Toivon kovasti, että sinulla menee kaikki hyvin ja että voit pian hellittää peloistasi kipujen suhteen!

Minulla ja miehelläni oli viime siirron plussan jälkeen tuollainen varovainen suhtautuminen kuin miehellsäi on nyt. Tällä kertaa päätimme, että otamme kaiken ilon irti raskaudesta, kesti se miten pitkään tai lyhyeen tahansa. Yhtä pahalta sen kesken meneminen tuntuisi, vaikka sitä pelkäisi etukäteen (kuten toisaalta pelkäänkin joka hetki).



Tirlittan kyseli oireitani. Lievä väsymys, eipä paljon muuta. Olen nukkunut joka päivä viikon ajan päiväunet, tai jos en ole nukkunut, olen ollut melko väsynyt tavallista aiemmin illalla. Rinnat ovat hieman arat, mutta eivät niin paljon kuin aluksi. Nenä on ihan vähän tukkoinen. Unet ovat tulleet eloisammiksi ja näen niitä enemmän. Heräilen yöllä enkä saa heti uudelleen unta (aika pian kuitenkin). Joskus, viime päivinä enää harvoin, vihloo vatsassa, kun vaihdan esim. asentoa tai aivastan. Muutamana yönä (kolmena) olen herännyt kipuun, joka on kuin kuukautiskipua. Se on pelottavaa. Oireita ei siis oikeastaan ole, tai ne ovat hyvin lieviä. Tavallaan toivon, että pahoinvointi alkaisi (hullu!). Silloin ainakin tietäisin, että minulla on ihan oikea raskausoire. Toisaalta olen aika luottavainen. Toisaalta ramppaan vessassa koko ajan tarkistuksilla. Käytän vain valkoisia pikkareita, että voin analysoida kaiken . Mitään vuotoa ei ole onneksi ollut. Iloitsen joka päivästä, vaikkakin taustalla on suuri huoli, miten tässä käy. Eilisiin sukujuhliin varasin autoon varmuuden vuoksi mukaan kokonaisen paketin yösiteitä ja pyyheliinan. Muuallekaan en uskalla lähteä ilman siteitä ja suunnitelmaa, mitä teen, jos verenvuoto alkaa. Voi, kunpa ultra ensi viikon lopulla antaisi edes pienen mielenrauhan.

Voikaa hyvin kaikki ihanat!

 

Tirlittan, kunpa tosiaan siirryttäisiin kaikki tuonne odotuspuolelle! Se olisi mun mielestä paras ratkaisu.. Tsemppiä hoidon aloituksen odotukseen!

Kuumetta, kaipa mä tänne vielä hieman kirjoittelen. Olen itse asiassa jopa hieman hämmentynyt kuinka varovaiseksi tulin; luulin olevani luottavaisempi jos plussa tulee. Ja se on kyllä aivan totta, ettei siihen suruun vain voin valmistautua jos kesken menee! No tosin puhuttiin miehen kanssa aiheesta eilen ja hän, jos hän suhtautuu tällä tavalla varovaisesti.

Kävin katsomassa yhtä varhaisvaiheen odotusketjua eikä olisi pitänyt. Siellä monen moni sai varhaisvaiheen keskenmenon jo ihan parin selaamani sivun pätkällä. Tulipa kamala olo. Herran tähden, ihmiset olivat tehneet itselleen jo raskauslaskureita kun viikot oli 4 + jotain!

No kaikesta varovaisuudestani huolimatta, välillä huomaan hymyileväni itsekseni. Kyllähän tässä voi aivan hyvinkin käydä, yritän muistuttaa itseäni välillä! Ostin eilen lehden jonka nimi on 'Raskaana'. Siinä vasta nimi! Siinä oli hyviä artikkeleita, esim. juuri alkuvaiheen peloista, laki- ja työasioista ja täällä tarjolla olevista testeistä ja ultrista. Todella informatiivinen onkin. Sen verran siis uskalsin, että ostin yhden lehden!

 

Pari lausetta jäi siis vajaaksi jostakin syystä. Eli:

No, tosin puhuttiin miehen kanssa aiheesta eilen ja hän on yhä sitä mieltä, että pettymys on sitten pienempi, jos hän nyt jo suhtautuu tällä tavalla varovaisesti.



Hyvää päivänjatkoa kaikille ja paljon plussaonnea!

 

KIITOS Mona, Tirlittan, Ellastiina, Kuumetta sanoistanne. Lohduttavat sananne auttavat paljon ja lämmittävät mieltä, vaikkeivät sitä piilevää perussurua pois vie, mikä on sisälleni pesiytynyt. Voin olla aika ajoin hyvinkin iloinen ja onnellinenkin, mutta siellä taustalla on KOKO AJAN valtava kaipuu. En oikeasti voinut aikoinaan kun vauvaa aloimme toivoa kuvitellakaan, että joskus tuntuisi tältä. Kun näen pieniä vauvoja äitien sylissä, lävitseni kulkee tietynlainen humaus, menen ihan voimattomaksi ja koitan koota itseäni.

Vielä pitäisi kuitenkin olla toivoa, sillä meillä on pariin yrityskertaan vielä alkioita, jos kaikki menee hyvin...Siirtoja on vain jo niin kovin monta takana ilman plussan häivähdystäkään...

Tirlittan koitan kovasti ajatella yhtä urheasti kuin sinä: "täältä noustaan"!!
Luulisin, että meillä siirto osuisi ensi viikolle, kun tämä uusi kierto on jo melko pitkällä. Aiemmin luget viivyttivät muutamalla päivällä menkkojen alkua mutta nyt menkat alkoivat tasan 14 pv siirrosta.

Mona varmaan kannattaa pysyä pois tietyiltä sivuilta...Vaikka nämä vertaispalstat ovat parhaimmillaan tosi hyviä, on internet pahimmillaan aivan kamala stressinlisääjä. Miettikää kaikkia raskaana olevia ennen googleaikaa! Mitä kaikkea he EIVÄT tienneet eivätkä siis myöskään stressanneet!!

:wave:

 

Hei pitkästä aikaa kaikille. Olen käynyt täällä "vanhassa" kotiketjussa aina parin kuukauden välein kurkkimassa mitä muille kuuluu, oma kirjoitusinto on ollut hieman hukassa, kun tuntuu ettei tässä suossa ole ollut oikein mitään sanottavaa, eikä kyllä tapahtumiakaan tammikuun keskenmenon jälkeen.

Joka tapauksessa näin jälkikäteen aivan valtavan paljon onnea plussasta Kuumetta! Samaan aikaan ehdimme jonkin aikaa pyöriä, joten tuttujen nimien plussat ovat ihania yllätyksiä. Toivottavasti kaikki sujuu mitä parhaimmin loppuun asti ja saat vielä kunnon pahoinvoinninkin

Onnea myös muille plussanneille!

Samalla kun silmäilin tuota pinoa ja katsoin jo pitkälle edenneitä tuttuja nimiä ja synnyttäneitä, joiden kanssa tuskailimme täällä vielä vuosi sitten, ei voi kuin todeta kuinka nopeasti aika lopulta menee ja tilanteet muuttuvat. On jotenkin kaihoisaa nähdä syntymäaikoja, mutta toisaalta ihana nähdä, että pikkuhilja pinon "vanhat" onnistuvat ja uusia yrittäjiä tulee tilalle.

Ehkä pomppaan itse pikku hiljaa taas mukaan keskusteluun. Nyt alkaa olla aika, että vertaistuesta olisi hurjasti apua, ainakin on mukava lukea tätä pinoa, kun keskustelu on aktiivista ja syvää. Meillä on käynnistynyt täällä 3. stimulaatio, icsiä odotellaan. Kahdesta edellisestä saatiin vaan yksi satsi pakkaseen ja se meni kerralla. Toiveita en uskalla hehkuttaa, vaikka tietysti pitäisi uskoa, että kaikki mahdollisuudet on edelleen olemassa, onhan tässä kaksi kertaa jo alkutaipaleelle päästy. Päivittelen tietojani pikkuhiljaa ja tustustun kaikkiin uudelleen.

Merilintu, pahoittelut ja voimantoivotukset negasta. En voi kuin sydämestäni toivoa, että teidän aikanne on pian.

 

Hei Vaahtokarkki, tosi kiva, että tulit tänne. Eipä suakaan ole helpolla päästetty...Koitetaan jaksaa uskoa, että meidänkin vuoromme vielä tulee. Tunnistin monia pohdintojasi itselleni tutuiksi. Esimerkiksi tuo raskausaika tuntuu nykyisin yhdeltä hujaukselta, kun sivusta seuraa. En tietenkään tiedä, kuinka pitkältä ajalta se todellisuudessa tuntuisi. Varmaan alku olisi tuskaista lapsettomuustaustan vuoksi, ennen kuin tavallaan pääsee varmemmille vesille. Mutta siis muuten tosiaan oma aikakäsityskin on kummasti muuttunut tässä matkan varrella.

 

Vain muutama rivi, sillä olemme juuri lähdössä viikonlopuksi vanhemmilleni salaisuus mukanamme (ja salaisuutena saakin pysyä vielä ). Kirjoittelut ovat jääneet tällä viikolla vähiin, sillä uni on vienyt voiton. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet ihan mahdottomia, en ole herännyt kunnolla koko päivänä. Tänäänkin olen nukkunut jo 2½ tuntia töiden jälkeen ja takuulla nukun koko automatkan. Mutta ei haittaa, kiitollinen tästä(kin) olen. Toivon niin kovasti, että jokainen teistä pääsee vielä kokemaan tämän uupumuksen, jota voi verrata vain murrosiän jatkuvaan väsymykseen .

Voikaa hyvin kaikki, ihanaa viikonloppua teille.

 

Merilintu, kävin täällä lukemassa kuulumisia vanhasta pinosta ja voin vaan toivottaa sulle kovasti jaksamista! :hug: Kyllä se plussa teillekin vielä napsahtaa - olen siitä varma. Näissä asioissa on valitettavasti huonollakin tuurilla jalansijaa. Joillakinhan vasta 3. tai 4. IVF/ICSI saattaa olla se ratkaiseva ja kuitenkin mahikset on edelleen yhtä hyvät kuin ekoissa siirroissa.

Omista kuulumisista sen verran, että meillä poika täyttää kohta jo 4 kk. Niin se aika vaan menee! Kaikki on mennyt oikein hyvin. Poika nukkuu yöt kohtuullisen hyvin sekä todella hyvin yhtäjaksoiset 3-4 h päikkärit. Mitään sairauksia ei ole ollut ja vatsavaivatkin ovat jo väistymään päin. Kohta ollaan aloittelemassa kiinteiden maistelut.

Hyvää kevään jatkoa kaikille tutuille! B)

 

Terveisiä unten mailta! Minä täällä nukun myös jokaisen mahdollisen hetken. Väsymys on valtavaa ja saatan nukkua yössäkin 10 tuntia ja herätä lähes yhtä väsyneenä kuin menin nukkumaan. Kuumetta, taidat muuten olla mua tasan viikon edellä viikoissa! Mä olen onnellinen jokaisesta päivästä kun olen tässä tilassa. Viikonloppu meni tähän tahtiin: Herään, hoidan asioita. Kaupungilta palaan kesken kaiken kotiin kun väsymys iskee. Otan päiväunet, herään kun ruoka on valmis, jonka jälkeen siirryn sohvalle torkkumaan -josta sitten siirryn sänkyyn yöunille. Eli mun päivät kuluu enimmäkseen nukkuessa.

Merilintu, pääsettekö siirtoon tällä viikolla? Sehän kuulostaa hyvältä! Pidän peukut pystyssä!

Tirlittan, sullakin siito lähenee! Tsemppiä!

 

Mona ja kuumetta, kuulostaa niin ihanalta tuollainen väsymys :heart:
Yrittäkäähän töissä pysyä joten kuten hereillä =)

merilintu, joko ovulaatio lähestyy?

Vaahtokarkki, tervetuloa taas mukaan jakamaan ajatuksia.
Meillä on käynnissä toinen ICSI, joten vähän samanlaisessa tilanteessa ollaan.
(Ensimmäisestä ICSI:stä meillä saatiin seitsemän hyvälaatuista alkiota pakastimeen, mutta niistä yksikään ei selvinnyt sulatuksesta, joten PAS:iin ei päästy ollenkaan.)

Minulla on menossa kolmas piikittelypäivä tai siis tänäiltana otan kolmannen Puregonin. Lyhyellä kaavalla siis mennään kuten viimeksikin. Torstaina on ultra ja sitten selviää miten päästään punktioon. Hoito sinänsä ei jännitä, mutta lopputulos alkaa jo vähän taas jännittää.
Piikittely ei ole mukavaa, mutta ei kamalaakaan. Minulla ei onneksi ole piikkikammoa, vaikka verikokeen ottamista pelkään tosi paljon.
Oireena on tässä vaiheessa päänsärky, mutta viimeksi sitä oli vain pari ensimmäistä hoitopäivää ja olen toiveikas, että se nytkin menee pian ohi.

Kaikille hyvää mieltä!

 

Maanantai 20.04.2009



Lumikeiju 33v..........kp16/28-30...........yk13.....................esikoinen
Tirlittan-75 33v.......kp4/29.................yk22.................esikoinen
Tuulia-76 33v..........kp?/23-28..........4,5v.......esikoinen, miehelle 3.
Heksu76 31v...........kp?/25...............................................esikoinen
merilintu..................kp?/28-34...........n.2,5v.....................esikoinen

Joulukuun 2007 plussat
Iida-Liina 32v.....yk pari vuotta..... tyttö 10.8.08

Helmikuun 2008 plussat
Annimaria72.......yk5.......................tyttö 27.10.08

Huhtikuun 2008 plussat
Kati231 35v.....pari vuotta..............poika 26.12.08

Toukokuun 2008 plussat
Tuizu 32v................yk6...................poika

Kesäkuun 2008 plussat
Bantsku 36 v...........pari vuotta.......tyttö 10.2.09

lentoemo-76.......yk7........1. yhteinen.....tyttö 8.2.09

Almaa 35v...............yk3.......esikoinen

Heinäkuun 2008 plussat
manna8 33v............yk14.........esikoinen.... tyttö 30.3.09

Lokakuun 2008 plussat
Pulcina melkein30v........yk2...........esikoinen

Helmikuun 2009 plussat
Ellastiina.............pari vuotta...............esikoinen

Maaliskuun 2009 plussat
Jääkyynel 31v..........yk1.................esikoinen

Huhtikuun 2009 plussat
kuumetta36v............yk33..............1. yhteinen
Mona78 30v..............yk2..................esikoinen

 

Tirlittan

Tsemppiä piikittelyyn! Toivottavasti pääsette pian punktioon ja toivottavasti päänsärky hellittää.


Mona

Minun väsymykseni oli juuri tuollaista viime viikon loppupuolella, mutta viikonloppuna se alkoi hellittää.


Kati

Oli kiva lukea kuulumisiasi. Ja tuo on tosiaan lohdullista, mitä kirjoitit, että 4. IVF:ssä mahdollisuudet ovat samat kuin ensimmäisessä.


merilintu

Minusta ainakin ihan ensimmäiset viikot plussatuloksen jälkeen ovat olleet piinallisen pitkiä. Ja ovat edelleen. Nämä ovat melkeinpä pahempia kuin pari viikkoa alkionsiirrosta testaukseen. Nyt mukana on iso pelko jonkin todellisen menettämisestä. Yösidepaketti kulkee koko ajan mukana...

Ymmärrän täysin tuon kaipuun, mistä kirjoitit...



Vaahtokarkki

Kiitos onnitteluista.

Ihanaa, kun tulit takaisin. Toivon kovasti, että nimesi on kohta tuolla pluslistalla.



Tsemppiä teille kaikille ihanat!




).(

Väsymys on vähentynyt viikonlopun aikana. Olen ottanut torkut joka päivä mutta se torstainen ja perjantainen älytön väsymys on ainakin toistaiseksi ohi. Unet ovat edelleen hyvin vilkkaita. Muita oireita ei oikein olekaan, paitsi rinnat ovat vähän kipeät. Huomaan, että heti kun oireet vähenevät, paniikki alkaa hiipiä taustalle. Onneksi perjantaina on ultra klinikalla.

Olimme viikonlopun vanhemmillani. He ovat kovia tarjoamaan ruoan kanssa viiniä ja kahvilla konjakkia ja saunajuomaksi olutta ja siideriä, kun olemme siellä. Olin miettinyt jo etukäteen motiivikseni migreenioireet, ja sen avulla vältinkin helposti ja melko huomaamattomasti ja ilman vastaväitteitä alkoholin. Mutta sitten.. lauantai-iltana vanhemmilleni tuli isoveljeni vaimonsa kanssa, kaksi täyttä viinapulloa mukanaan. Olemme hyvin vähän tekemisissä (mikä on surettanut minua ja olen miettinyt paljon, että miksi eivät pidä yhteyttä ) ja viimeksi olemme istuneet iltaa varmaan ainakin 4 vuotta sitten. Ja juuri nyt he sitten päättivät, että on aika istua iltaa ja ottaa samalla likööriä ja rommia.

Veljeni kaatoi vastustelustani välittämättä kupit täyteen jokaiselle ja kommentoi vain joka kerta vastusteluuni, että aine parantaa migreenin. Yleensä ihmiset tyytyvät siihen, kun joku sanoo, että tällä kertaa ei juo, mutta veljeni teki asiasta aikamoisen shown ja kuulin juomaan pakotusta ainakin 20 kertaa illan aikana. Se oli tosi ärsyttävää. Pidin kuitenkin pääni ja teeskentelin vain maistavani vähän yrttilikööriä. Onneksi mieheni tuki minua sanomalla että pidä pääsi. Ihmettelin, ettei veljeni vaimoineen alkanut vinoilla raskaana olemisesta mitään. Heidän puhetyylinsä on nimittäin juuri sellainen naljaileva ja vinoileva että olisi sopinut hyvin kuvaan. Ehkä sitten ovat kuitenkin arvanneet, että meillä on lapsensaantiongelmia. Veljeni on ollut vuosien aikana (ennen kuin tapasin mieheni) pahin neuvoja tyyliin kyllä sun pitäisi hankkia jo lapsia, jos et hanki nyt niin jäät ilman... Hänelle ei siksi tee mieleni kertoa hoidoistamme. He itse saivat lapsen heti, kun alkoivat yrittää. Toisaalta ikävöin veljeäni, hän osaa olla myös mukava. Kunpa saisin sen "vanhan veljen" takaisin (minusta he molemmat muuttuivat lapsen saatuaan n. 15v sitten paljon itsekeskeisemmiksi).

Pahastuin joistain veljeni ja hänen vaimonsa puheista, mm. siitä kun puhuimme lomista. Miehelläni on kaksi lasta, joiden meilletuloajoista riippuvat aina meidän lomamme. Sanoin, että lomat riippuvat siitä, koska lapset tulevat. Ja veljeni siihen, että "9 kuukautta" (=vihje että siitä tekemään vaan niin 9kk päästä on lapsia). Korostetun rauhallisesti totesin, että meidän perheessä on jo kaksi olemassa olevaa lasta, jotka ovat kaiken lomasuunnittelun lähtökohta. Joitain muitakin asioita, joista pahoitin mieleni, tuli esille... Veljenvaimoni toi omituisella tavalla esiin katkeruutta siitä, että välini ovat lämpimämmät toiseen veljeeni, ja ilmeisesti myös muuta katkeruutta on, muista asioista. Voi, miten tuntui kurjalle.

Illan aikana kuulin taas kaksi raskausuutista. Vanhempieni erittäin hyvät ystävät saavat lapsenlapsen alkuvuodesta. Esikoisella oli juuri ristiäiset, ikäeroksi tulee 1v 1kk. Olen kuullut tuosta esikoisestakin niiiin paljon, huoh. Toinen raskausuutinen tuntui silti kurjemmalle. Veljenvaimon sisko saa lapsen aika pian. Tästä meidän pienestä (jos hän tulee kotiin joulukuussa) ei siis tulekaan rakkaan veljentyttöni ensimmäinen serkku, kuten aina kuvittelin, vaan kolmas. No, ei se oikeasti haittaa. Kurjimmalta tuntui, miten veljeni puhui tuosta vaimonsa siskosta- että hän on tiineenä ja halkeaa pian kahtia. Kauhean loukkaavasti sanottu!!!! Minulle tuli sellainen olo, etten halua ollenkaan kertoa heille olevani raskaana.

Olipas siinä sukulaisahdistelua. Paljon muutakin ahdistusta tuolla reissulla tuli eri sukulaisista, vaikka toisaalta oli ihan mukavaakin. Anteeksi, piti purkaa johonkin, vaikka tämä ei ehkä olekaan oikea paikka. Juteltiin toki yöllä miehen kanssa nuo asiat heti läpi.