Merilintu kyseli oireideni alkamisesta. Oireina on ollut tällaisia:
menkkamaisia tuntemuksia (siirtoperjantaita seuranneen viikon alkupuolelta saakka, koko ajan voimistuen- mietin silloin, johtuvatko ne esim. punktiosta tai menkoista) ja välillä
vihlontaa etenkin vasemmalla puolella. Reilu viikko siirron jälkeen heräsin yhtenä yönä siihen, että sattui aika kovasti- ihan kuin olisi ollut KAUHEA vessahätä (isompi asia) mutta mitään ei tullut. Otin lääkkeen ja se meni ohi. Ehkä se oli ihan oikea oire, vaikka silloin pelkäsin sitä menkkakivuksi. Olen
palellut kovasti, koko ajan pitää olla lämpimästi päällä ja öisin on pitänyt nukkua flanellipyjama ja tossut jalassa. Mutta Luget aiheuttavat myös palelua..
Rinnat ovat olleet kipeinä, välillä kovastikin. Nyt se on vähän helpottanut. Kipu alkoi aika pian siirron jälkeen- luulen, että Lugesteronit vaikuttivat siihen pahentavasti.
Nännit tummuivat reilu viikko siirron jälkeen (silloin myös rintakipu oli pahimmillaan). Yksi oire on mielestäni ollut parantunut mieli
. Viimeksi siirron jälkeen minulla oli tosi keveä olo, se olikin ainoa raskausoire, minkä huomasin. Ei juilintaa, ei väsymystä, ei mitään, ainoastaan "hälläväliä"-fiilis. Nyt ei ole ollut sellaista hälläväliä-oloa, mutta minua on alkanut hirveästi
naurattaa kaikenlaiset asiat. Iltaisin on joskus vaikea rauhoittua, kun alan miettiä jotain hassua asiaa ja nauran vain ääneen. Keskiviikkona minulla oli koko päivän
uupunut olo, sellainen, etten oikein herännyt koko päivänä. Nukuin illalla pitkän päiväuntekin. Ja nenä oli tukkeessa (kuten on edelleen). Silloin minulle tuli myös sellainen tyyni ja rauhallinen olo, että taidan olla raskaana. Heti siirron jälkeenhän minua harmitti, ettei tyyntä oloa ole ja odotin sellaista. No, nyt se tuli. Siitä huolimatta olin tietysti hermorauniona ennen testausta. Myös ennen verikokeen tuloksen kuulemista! Olen nyt ollut vähän väsyneempi kuin tavallisesti, eilenkin vetelin unia pitkin iltaa. Ja
makeanhimo, etenkin suklaanhimo, on vaivannut minua tällä viikolla. Nyt se tuntuu onneksi hieman helpottaneen. Ja onneksi siihen on auttanut se, että olen saanut pienen pötkön Pätkistä tai DaCapoa
. Ja eilen juhlimme plussaa Mud Cakella
.
Sellaisia oireita. Melkein kaikki olen kokenut sellaisissakin kierroissa, kun en ole ollut raskaana. Vaikea siis tietää..
Nyt alaselässä ja vähän vatsankin puolella tuntuu menkkakivun oloista kipua. Se huolestuttaa, tietenkin. Vaikka koetan ajatella, että samanlaista tuntemusta minulla on ollut jo viikko sitten, ja plussa tuli silti. Selkäni on muutenkin kipeä (on ollut jo pitkään aina välillä ) joten en tiedä, paljonko kivusta johtuu ihan selkäkivusta. Paramaxia olen kuitenkin ottanut. Ramppaan vessassa tarkistamassa tilannetta..
Voi että oli ihana herätä tänä aamuna, kun oli viikonloppu, oma Kulta vieressä ja kun tajusin, että taustalla ei ole yhtään isoa surua. Toki on iso huoli siitä, pysyykö Pieni mukana loppuun saakka, mutta tällä hetkellä kaikki elämässäni on niin hyvin kuin vain voi olla. Ihmeellistä.
Kävin tosiaan eilen aamulla Väestöliitossa verikokeessa (ja edelleen pistäminen hirvittää minua ja sanon sen joka kerta ääneen
). Sain onnittelut hoitajalta, kun kerroin tehneeni testin jo torstaina. Iltapäivällä töissä olo kaoottinen tilanne, mutta sain kuin sainkin järjestettyä niin, että pääsin soittamaan tuloksesta. ONNEKSI olen kertonut yhdelle työkaverilleni, muuten olisi ollut melkein mahdotonta päästä soittamaan. Kesti KAUAN (monta sekuntia) ennen kuin hoitaja kertoi tuloksen. Kyllä jännitti, että jos se ei olekaan se, mitä toivon!!! Hoitaja onnitteli
. Varasin jo ajan ultraa varten, se on huhtikuun lopulla. Aion vielä yrittää siirtää sen 4 päivää aikaisemmaksi, kun luulin ensin, että en saa sen päivän (jota ensin tarjottiin) työvuoroa vaihdetuksi. Voi, kunpa pääsisimme ultraan asti! Työkaveri, se, joka tietää hoidoista, arvasi ilmeestäni tuloksen ja kerroinhan minä sen hänelle
. Ja myös sen, miten paljon pelottaa, jatkuuko tämä ja miten pitkään. Työkaverini ei muuten onnitellut, toivotti vain hyviä ajatuksia (itse 7v yrittäneenä tietää, että mitä vain voi tapahtua).
Paljon tsemppiä teille kaikille. Toivottavasti ette pistä pahaksenne tätä hehkutustani.. Tuntuu niin ihmeelliselle, 2v 4kk yrityksen jälkeen viimeinkin toivoa!
