Joulufriikit 2022

Päivän, lyhyen talvisellaisen, loppupäässä riipuva sininen hetki on ohi, syvä, varjoissa jo täydeksi pimeydeksi valahtanut hämäryys on vähitellen vaihtumassa täydeksi yönmustuudeksi.
Tänään oli taas sen verran hyvä päivä, että pääsin ulos. Ja juuri tuolloin, kun päivän harmaus alkoi sinertää. Hiljalleen satanut lumi oli sokeroinut pensaat ja puitten oksat näyttämään paksuilta ja pörröisiltä. Muutama aste pakkasen puolella, tuuli vallan unohtunut jonnekin tuonne pusikon hämriin nukkumaan. Ja kaiken ympärillä tämä lämmin, sininen valo kuin aavistuksena syvemmästä hämäryydestä.
Kaikesta huolimatta tunsin itseni etuoikeutetuksi.
Kuinka monella muulla on tilaisuutta kokea jotakin tällaista, puhumattakaan siitä, kuinka monen elämäntilanne, sen kiireet ja huolet, antavat tilaa sen verran, että kaikki tällainen uppoaa tajuntaan ja saa aikaan hyvää mieltä.
Tänään ruuvasin kyynärsauvoihini jääpiikit. Siinä tuli mieleen, että valmistelunsa kullakin; emäntä vaihtoi autoon nastat alle ja minä sauvoihin jääpiikit. Kukin tavallaan ja tarpeittensa mukaan.
Vanhasta tottumuksesta kiersin taas tuon niin tutuksi tulleen laidunkierroksen, vaikka noilla kahdella kauimmaisella laitumella ei enää mitään nähtävää olekaan.
Viimeksi jäin hetkiseksi seurailemaan mammojen touhua. Varsinaista touhua olikin näkösällä: ihan kuin joku ihmeen unitautiepidemia olisi juuri iskenyt laitmelle. Emot makailivat rauhallisesti märehtien ja vasikatkin olivat joko syömässä rehupaaleilla tai sitten makailivat emojensa kyljessä.
Hetkisen tuota rauhoittavaa näkyä katseltuani lähdin taapertamaan kotiin päin. Hämärä oli jo melko syvä, mutta vielä kuitenkin selvästi sinisen sävyttämä.
Ensimmäisenä hämärän rikkoi pihaantuloliittymän kuusi lämpimänkeltaisine valoineen. Virittelin siihen uudet valot viime syksynä ja ajattelin purkaa ne pois keväällä kun lumet olisivat sulaneet. Vaan toisin kävi. No, nyt kun sekaan on kasvanut yhden kesän havut, kuusi valoissaan näyttää paljon paremmalta valojen tuikkiessa ikään kuin kuusen sisältä sensijaan, että olisivat uloimpana.
Vaikka sävy, lämmin keltainen, ei mielestäni vuosi sitten ollutkaan se paras mahdollinen tuohon paikkaan, näyttää koko viritelmä nyt olevan just eikä melkein sellainen, että sitä voisi ihailla pitempäänkin.
Pihavalo ei vielä ole syttynyt, joten tämän vuode tulokas, pihakuusi loistaa lämpimänvalkoista valoaan syvenevään hämärään ihan koko näyttävyydessään. Siihen ei oikeastaan pitänyt mitään ripustaajaan, mutta lastenlasten aikansa kinuttua laitoin ne, tyttärenpojan avustuksella, kuitenkin. Ja siinä tuo nyt sitten ilahduttaa meitä ja miksei kaikkia muitakin, jotka sattuvat pihaan poikkeamaan.
Jään vielä hetkiseksi katselemaan tuota näkyä.
Tahtomattanikin muisti syöttää mieleeni kuvia menneiltä vuosikymmeniltä. Tämä piha, tällaiset hämärähetket ja tällainen, joulua enteilevä valaistus, jostakin tulee yhtäkkiä mieleen, miten onnellinen voisinkaan olla, jos saisin kaiken tämän kulkemaan muistissani elämäni loppuun asti.
Ihana....kiitos. ❤
 
Ihanaa joulukuun alkua! Täällä on (taas) sairasteltu ja nukuttu niiiin huonosti, että en muistanut koko keskustelun olemassaoloa. Mutta nyt pieni tuhisee unilla ja mä hengähdän hetken sohvalla glögikupin kanssa ja meen sitten itsekin nukkumaan.

Täällä ollaan availtu innokkaasti joulukalenterin luukkuja, pienin sai Piltin joulukalenterin tädiltään. Myös kissan joulukalenterin avaamiseen osallistutaan mielellään.

Joulukuusen laittoa ollaan pohdittu, meillä on opittu nousemaan tukea vasten, joten aika riskitön se on. Mutta todennäköisesti laitetaan silti, meillä on aina aito kuusi ja saadaan se miehen isän metsästä hakea, niin ei sitten haittaa jos on vaan vaikka ihan pari päivää.

Jouluaattona ei ollakaan kotona, vaan mennään mun mummolle, niin kuin monena vuotena aikaisemminkin. Ihanaaa.

Mä oon ollut tänä vuonna ahkerana joululahjojen suhteen, ja kaikki on jo hankittu. Voi keskittyä kaikkeen muuhun touhuiluun ja pian voisi myös pitää paketointi-illan.

Täällä on ihan mukavasti lunta. Toivottavasti se pysyy jouluun asti. ❤
 
Meidän perhe on ollut reissussa jo pidemmän aikaa - ensin Suomen eri osissa ja sitten vielä keski-Euroopassa vajaan viikon verran. Vasta nyt palaa normaali arki pitkästä aikaa ohjelmaan. En ole päässyt siksi tämän läppärinkään äärelle asettumaan (ja tännehän tulee kirjoittaa vain koneella, ei puhelimella). Nyt kuitenkin on niin ihanaa vain olla joulukoristeiden keskellä, pienen muovikuusen loistaessa vieressä, läppäri joululiinan päällä hiljalleen aamukahvin kanssa rauhassa hengitellen.
Kiitos Diogenes aiemmista pidemmistä viesteistäsi - juuri noin haluan itsekin nähdä asiat nyt ja jatkossa. Että arjen pienten hetkien jatkumo on sitä parasta. Kotisi myös valoineen vaikuttaa todella tunnelmalliselta. Hienoa kun ihmiset antavat vuodenaikojen näkyä kodin tunnelmassa.
Täällä Helsingissä on todella lumista ja jouluista. Kun tämä maisema aukeni lentokoneen ikkunoista, täytyin kyllä tietyllä lapsenomaisella ilolla.
 
Ihania tunnelmointeja olette jakaneet tänne. Niitä on ollut mukava lukea sairastuvalla. Ajattelin jo, että tällä viikolla pääsisin jälleen sorvin ääreen, mutta saimmekin erään kulkutaudin vieraaksemme, joten tämä viikko menee vielä kotona...

Tänään ajattelimme paketoida joululahjat ja kirjoittaa joulukortit. Miehen lahjan paketoin jo eilen, kun hän oli hakemassa etätyötarpeitaan toimistolta. Muutoin päivät menevät pitkälti rauhallisesti maaten, flunssalääkettä tasaisesti tankaten ja suoratoistopalvelun sisältöä läpi katsoen. Huomenna saakin katselurepertuaariin hieman vaihtelua, kun voi katsoa linnanjuhlat. 😄
 
Tänne on tullut paljon lunta ja lisää on tänään luvassa. Tänä talvena saankin tehdä lumitöitä oikein urakalla, kun viime vuonna ne jäi raskauden takia miehen kontolle. Ollaan myös kasaamassa pulkkamäkeä perheen pienimmälle, tosin varmaan lasken siitä myös itse. :D on kyllä aivan ihanan talvista.

Leivoin aamulla pienen piparisatsin, riittää kahdelle ihan hyvin kun ei muutenkaan niin pipareista välitetä. Taikina on parempaa, haha.

Tässä pohdin että jokohan viikon päästä viitsisi joulukuusen laittaa...olisi kiva nauttia siitä hetki ennen joulua kun viimeistään uutena vuotena otan sen poiskin.

Kohta lähdetään laavulle makkaran paistoon ja nokipannukahveille.
 
  • Tykkää
Reactions: kilsikka
Tännekin on saatu joka päivä hieman lisää lunta! On ollut tunnelmallisia ja verkkaisia päiviä, kun töiden jälkeen on pitänyt antaa kehon levätä ja palautua. Viikon aikana paketoimme joululahjoja ja kirjoittelimme joulukortteja. Tein myös pienen erän joulutorttuja miehelle, jonka suurta herkkua ne ovat. Itse en niistä niin välitä, pidän enemmän ohkaisista piparkakuista. Tänään ollaan polteltu kolmea adventtikynttilää, katseltu suoratoistopalvelua ja nukuttu päiväunet. Illalla käydään vielä rauhallisella lenkillä koirien kanssa ja ihastellaan talvisia maisemia.
 
  • Tykkää
Reactions: LuIIaby
  • Tykkää
Reactions: -roosaruusa-
vierailija
Ihanaa, että saa fiilistellä joulua ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät.
Siis todella ymmärtävät kun intoilee joulusta!
Niin paljon on ihmisiä, jotka inhoavat joulua sen kaupallisuuden takia. Mutta kun jättää kaupallisuuden pois ja keskittyy jouluun ja fiilikseen niin aivan ihanaa!
Niin on. Ei olla tehty vielä mitään muuta. Jäälyhdyt pystyy tekemään nyt jos uhraa ämpäreitä siihen et sattuisi unohtumaan sen kyttååminen milloin jäätyy sopivasti
 
Riizipuuron tilalle tein taas kvinoapuuroa. On oikein hyvä, lotimainen luomutuote
Laitatko kvinoapuuroon voisilmän, kanelia ja sokeria?🤔

Meillä (minä) yritetään pitää perinteitä yllä jouluisin ruoan suhteen. Viimejouluina teinien vuoksi olen laittanut vähän muutakin, mutta kvinoapuuroa tuskin meillä jouluaattona syödään.😬
 
Onko tulkittavissa, että vauva on jouluihminen, mikäli hän pitää eniten luumusoseesta? :D
Normaalisti heräilen vasta yhdeksän jälkeen, mutta tänään jostain syystä jo puoli kahdeksalta. Vietin aamun tunnit rauhassa jouluradiota kuunnellen ja joululahjoja ideoiden tässä koneella vaan. Aluksi oli hämärää, vain kynttelikkö ja joulutähti valaisi, mutta hiljalleen aamun valo alkoi lisääntyä.
Huomenna saan yövieraita, joten pitänee hieman siivoilla.
 
Onko tulkittavissa, että vauva on jouluihminen, mikäli hän pitää eniten luumusoseesta?
Normaalisti heräilen vasta yhdeksän jälkeen, mutta tänään jostain syystä jo puoli kahdeksalta. Vietin aamun tunnit rauhassa jouluradiota kuunnellen ja joululahjoja ideoiden tässä koneella vaan. Aluksi oli hämärää, vain kynttelikkö ja joulutähti valaisi, mutta hiljalleen aamun valo alkoi lisääntyä.
Huomenna saan yövieraita, joten pitänee hieman siivoilla.
Ainakin on tosi fiksu ihmisenalku! -Se kun on minustakin soseista ihan paras :p


Ostan usein itselleni. Purkillinen sitä, saman verran maustamatonta jogurttia ja ripaus kanelia päälle niin mitä parhain iltapala on katettu.
 
Moikka pitkästä aikaa! Ei ole kerennyt kirjoitella, mutta lukea olen yrittänyt aina aika ajoin ja välillä harmitellut kun ei viestejä ole juurikaan tullut., näitä lukemalla kun on joulutunnelma taattu. :)

Kuten sanottua, kiirettä on pidellyt ja valitettavasti aika pitkälti flunssaisia ollaan oltu (ainakin joku perheestä) jo parin kuukauden ajan. Kaikki mahdollinen on silti yritetty hoidella ainakin vasemmalla kädellä. On sitä joulutouhujakin tullut tehtyä jo enemmänkin, siinähän sitä kiirettä onkin riittänyt. :) Se nyt kuitenkin on sellaista mukavaa suurimmaksi osaksi, piparien leipominen, joulutorttujen ja taatelikakun syöminen, koristelu ym.. Lahjat on lähes kaikki hankittu ja hieman olen jo paketoimaankin päässyt, paketointi se vasta ihanaa onkin kunhan saan siihen sopivan ajan. Ja päiväkodin joulujuhlassa oli mukavaa, lisäksi joulumarkkinoilla ja paikallisen joulukadun avajaisissa on isompien lasten kanssa oltu, isi on sitten ollut pienimmän kanssa vielä kotona näiden reissujen ajan. Ens vuonna sitten koko perheen voimin taas, nyt on vaan helpompi ollut jättää vielä pienin matkasta.

Ihanaa ilmaakin on pidellyt, aivan mahtavaa että joskus on vielä tällainen talvi joka alkaa jo marraskuussa valkoisen lumen voimin, ja näillä näkymin nyt ilmeisesti pysyy jouluun asti. Kaikkialla on ollut niin kaunista kun pakkaslumi on jäänyt puihin ja pensaisiin. Nyt valitettvasti käy sellainen puhuri että ei oo ollenkaan mun lemppari-ilma, lumikin on oksilta näemmä suurimmaksi osaksi pudonnut. Toki sitä ennustettiin vielä lisääkin tulevan, sopii kyllä minulle. Pulkkamäkeen kun vielä ennättäisin lasten kanssa, ja luistelemaan ja hiihtämään. Olis niin paljon kivaa mitä nyt vois tehdä, kun kerran on talvi!

Joulun valmisteluja vaan vielä pitäisi tehdä, tällä viikolla toivottavasti päästään kuusen hankintaan ja ensi viikko menee varmaan siivotessa, sillä sukulaiset kokoontuvat meillä jouluaattona. Ja jos joku nyt ihmettelee niin ei täällä varmasti koko viikkoa huhkita siivoten aamusta iltaan, mutta kun nuo lapset tuossa hyörii ja vie aikaa niin ajoissa on aloitettava jotta saa jotain tehdyksi. Ja hieman leivontaa ja sellaistakin pitäisi suorittaa. Kaikkia joulupöydän antimia ei onneksi tarvitse itse tehdä, vaan osan tuovat sitten vieraat mukanaan.

Mutta näin, joskos nyt olen kuluttanut tarpeeksi lapsen päiväuniaikaa tähän, pitää suunnata seuraavaan tehtävään. Ihanaa joulunodotusta kaikille, toivottavasti kerkeän vielä kirjoittamaan ennen joulua!
 
  • Tykkää
Reactions: kilsikka ja LuIIaby
Se on sitten jo kolmaskin kynttilä sytytetty.
Eilen oli kahden lapsenlapsen synttärit. Toinen on syntynyt joulukuun alussa ja serkkunsa sitten jouluaattona. Jokunen vuosi vain välissä.
Näin korona-aikana juhlittiin tietysti, perinteitä noudattaen, metsässä.
Jostakin syystä koko tämä meidän kaarti on sellaisia metsäläisiä, ettei moinen käytäntö pilaa kenenkään fiiliksiä, päinvastoin.
Pilvinen ja muutenkin lyhyt joulukuinen päivä jättää metsään aamuisen hämärän ikäänkuin perinnöksi iltapäivälle, joka sitten vain syventää sitä, tällä kertaa vähenemässä olevan kuun valaisemaksi mustuudeksi.
Taas kerran juhlien paikka oli laavullamme. Kun joitakin vuosia sitten siihen ihan viereen tehtiin poikien laidun, veisteli vävypoika, että hyvä paikka laavulle kun pihvitkin kävelevät tuossa ihan käden ulottuvilla.
Ensin hiukan arvellutti, miten tuonne pääsen, olihan loppumatka tallusteltava muhkuraista metsäpolkua, jota peitti vielä lähes kymmensenttinen lumikerros. Ja kun se jalka ei oikein enää nouse ja tasapainonkin kanssa on vähän niin ja näin.
Kuitenkin oli ihan pakko päästä mukaan. Tuli tuossa mieleen eräs toinen, jolla oli vähän samanlainen pakko, tähän tapaan:
Ei tohtor, ystäväni keino keksi
mun sinne päästä,
vaikka huomiseksi
mä kivun saisin kymmenkertaisen.
Viime keväänä, kun toipumiseni näytti olevan hyvällä tolalla, ostin vanhat "hikilaudat" armeijan poistomyynnistä. Olen aina hiihdellyt mieluummin omia latujani ja näissä on sen verran leveyttäkin, että niillä pääsee kohtalaisesti umpisessakin. Niillä siis aijoin tuon matkan taittaa.
Mutta niitten jalkaan saaminen olikin sitten jo ihan tarina erikseen. Siitäkin kuitenkin selvittiin.
Oli melko mieleenpainuva näky ja tunnelma lykkiä hiljakseen hämärää, muutamien ulkotulien valaisemaa metsäpolkua. Pörröisenpehmeä pakkaslumen höttö oksilla, kynttilöiden sille antama lämmin sävy vasten iltapäivän punertavaa hämäryyttä.
Päästyäni perille olivat pojat jo saaneet tulet tehdyksi. Istuin hetkiseksi nuotion loisteeseen lämmittelemään. Joku oli tuonut muutaman ledivalosarjan ja koristellut pieniä kuusia mäen rinteeseen. Nuo lämpimänvalkoiset valorykelmät metsän seassa antoivat yllättävän hyvännäköisen kontrastin rinteissä harmaana jököttäville puille ja kaiken ympäröivälle, jo sinertäväksi muuttuneelle hämärälle.
Sehän on selvää, että lapset ottivat ilon irti tästä kaikesta. Puolipimeä metsä, täynnä jännittäviä piilopaikkoja ja salaperäisiä varjoja, ja kaiken huippuna se, ettei kukaan ollut kieltämässä mitään. Ja kuitenkin turvalliset aikuiset siinä aivan hämärän takana, kuulo ja näköetäisyydellä. Voiko sitä tuossa iässä mitään enempää toivoakaan.
Mukuloitten peuhatessa keskenään metsässä meillä aikuisillakin oli aikaa ja tilaisuus vain yhdessäoloon ja rentoutumiseen. Jostakin kumman syystä koko porukka olemme jonkinsorttisia "kielipäitä", vaikka vain yksi saa siitä leipänsä. Niimpä lähes aina, kun ollaan yhdessä, puhutaan "kielillä" ja kielestä. Juttu vain rönsyilee ja kielikukkaset kukkivat.
Jostakin syystä joku alkoi muistella väärin kuultuja tai -ymmärrettyjä joululaulujen sanoja. Jostakin syystä Topeliuksen tekstit tuntuivat olleen vaikeita käsittää oikein. Heidän lapsuudessaan esittivät vielä nuo vanhan polven laulajat, Hynninen, Kuusisto ja mitä niitä nyt olikaan. Näitä vanhoja klassikoita.
Joku oli ihmetellyt "koditonta joulua", toinen "onnetonta puuseetä", kolmannen ymmärryksen yli taas oli mennyt "jalasten joulupuu" ja joku ei kertakaikkiaan voinut tajuta, mkä oli se "suomu", joka tarvitsi rauhaisan majan. Lisäksi ihmeteltiin ihan yleisesti, mikä ihmeen pakkomielle Topeliuksella oli puissa kiipeilemiseen. "Mä oksalla ylimmällä..."ja "...istun oksalla uljaimman puun..."
Kaikkea tällaista ja paljon muutakin siellä laavulla pohdiskeltiin, naurettiin ja unohdettiin hetkeksi jokapäiväinen elämä huolineen ja harmeineen.
Laavulta pois hiihdellessäni pysähdyin vielä jokaisen roihun kodalla, ihan vain katselemaan ja ihastelemaan, mutta myös lepäämään ja etsimään asentoa, missä eteneminen olisi vähemmän kivuliasta.
Kuinka erilaiselta tututkin maisemat näyttäväkään, kun ne ikäänkuin leikataan irti ympäröivästä. Sitä jäin kerran toisensa jälkeen miettimään katsellessani kynttilän pienessö valopiirissä ja täysin luontaisesta poikkeavissa sävyissä loistavaa pienoismaailmaa.
Tällaiset tuokiot, ne itsessään ja niiden herättämät muistot, siinä on sitä jotakin, mitä minä, ja uskoakseni muutkin tarvitsevat jaksaakseen eteenpäin, sillä tiellä, jota itse kukin on laitettu kulkemaan.
 
  • Tykkää
Reactions: kilsikka ja LuIIaby
Hei kaikki! En ole minäkään pitkään aikaan kirjoittanut, sillä kulkutauti oli tiukassa ja vei voimat totaalisesti. Nyt aletaan täälläkin olla kuitenkin sopivasti jouluksi jälleen elävien kirjoissa.

Juniori oli meillä viikonlopun. Oli tunnelmallista aamulla silmät vielä sirrissä availla jännityksessä partiolaisten adventtikalenteria ja kuunnella adventtina jatkokertomuksen viimeinen osa. Yllätyksekseni pieni tykkäsikin paperikalenterista ja oli kuunnellut äidillään kaikki tarinatkin, vaikka aluksi vaikutti siltä, ettei kuvakalenteri ole tarpeeksi palkitseva. Muutoin neljäs adventtiviikonloppu meni vielä rauhallisissa merkeissä kotona elokuvia katsellen ja leluilla leikkien.

Muutamamaan joululahjaan pitää vielä hankkia täydennystä,. mutta muutoin lahjahommat alkavat olla hyvällä mallilla. Sulhaselle kasasin salassa valokuva-albumin kuluneesta vuodesta. Kirjoitin alkuun vuosikoosteen, jossa kävin läpi kulunutta vuotta ja sen tapahtumia. Vähän kuin kirjeen, mutta niin että sen voi kuka vain läheinen selatessaan lukea. Uskon, että sulho arvostaa sitä eikä varmasti osaa arvata sellaista saavansa.

Loppuviikosta käymme ajelemaan kohti rannikkoa. En voi tarpeeksi alleviivata sitä miten iloinen olen, että pääsen jouluksi kotikotiin, vaikka visiitti onkin varsin lyhyt. Täytyy toivoa, että pääsisimme ajelemaan vielä ruuhkattomasti, sillä lämpötilan sahaaminen nollan molemmin puolin tietää hyvin liukkaita ajo-olosuhteita.
 
Olipas taas hiljainen joulukeskustelu tänä vuonna...ikävä Demi.fi aikoja kun keskusteluja sai lukea joka päivä vaikka useamman kerran. On silti ollut kiva lukea teidän viestejä ja kirjoitella välillä itsekin. Toivon toki myös, että ensi vuonna jatketaan. :)

Meillä oli ihana, rahallinen ja sujuva joulu. Ihan yllätyin miten mukavasti kaikki sujui 10-kuukautisen kanssa. Sain muutaman tarpeellisen lahjan, samoin vauva. Nähtiin perhettä ja sukulaisia ja syöty on niin, että vielä turvottaa varmaan pari viikkoa. :D

Ihanaa, onnellista ja turvallista ensi vuotta kaikille. ❤
 
Voi harmi - pitkä viestini aatonaattona ei ole tullut läpi. Olen varmaan vain jättänyt sen tähän lähettämättä tai sitten jotakin on tapahtunut. Oli aikamoinen huiske tuolloin. Joulu meni todella tunnelmallisesti. Varmana muistelen tätä kyseistä ensimmäistä joulua äitinä vielä pitkään.

Keskustelun hiljaisuudesta on ollut puhetta. Huomasin toki itsekin välillä pitäväni melkeinpä monologia täällä, joten jäin vähän odottamaan muiden aktivoitumista, mutta ehkäpä voimme hyväksyä sen, että tälle on enemmän tilausta syysajan fiilistelyjen aikana. Joulu on tosiaan varmana muuttanut muotoaan melkoiseksi kiireviidakoksi monella meistä. Silloinhan aina työpaikoilla pitää saada koko maailma valmiiksi, miettiä kotipuoleen ruokia ja lahjoja, minne matkataan millä kyydillä, millainen sää ja siihen sopivat olosuhteet valmistellaan - on vain aika paljon kaikenlaista.
Jatketaan ensi vuonna ja katsotaan, mihin suuntaan taas muotoutuu!
 
vierailija
Riizipuuron tilalle tein taas kvinoapuuroa. On oikein hyvä, lotimainen luomutuote
Kiitos vinkistä. Täytyypä kokeilla. Vajaa paketti on kaapissa.
Vietin taas jouluni ulkomailla tyttäreni perheen luona. Flunssaisena ja liikennelakon hieman stressaamana kaikki sujui kuitenkin hyvin.
Tuntuu uskomattomalta miten olin ennen niin ehtiväinen. Nykyään kaikki tuodaan eteeni valmiina ja istumme välistä huipputavintolassa aamiaisella.
Elämäni on kuin jostain ihanasta joulufilmistä.
Jatkakaa ketjun pyörittämistä vaikka hiljaista onkin. Olin ennen ahkera kirjoittamaan, mutta nykyään katson mieluummin lastenlasteni kanssa ranskankielisiä animaatioita, jotka ovat ihania ja opettavaisia.
 
  • Tykkää
Reactions: LuIIaby
Tein uuden Syysfiilistelijät-ketjun vuodelle 2023. Vaikkei aktiivisuutta vanhaan tapaan olisikaan, moni varmasti tykkää, että se on kuitenkin täällä saatavilla.

Pahoittelut, etten saanut aikaan kuvailevampaa aloitusviestiä... Seuraavaan sitten.
 

Yhteistyössä