) ja sitten taas uusia niiden kiellettyjen tilalle. Kun meillä on käynyt vieraita, olemme heidän kanssa aina ottaneet teetä. Tästäkin tulee selkeät syksyassosiaatiot.En häpeä koska tulevat pihaan ja pyrkivät sisälle. Sitäpaitsi minulla on kolme pientä rotukoiraa jotka eivät selviä puremasta. Miestä on kaksi kyytä purrut reiteen yhtäaikaa kun hyppäsi ojan ylitse lapsi sylissään ja kaatui. Hengenlähtö ei ollut kaukana. Metsässä saavat luikerrella mutta ei keittiössäni tai oven edessä.
Toisille ihmisille tappaminen tulee luonnostaan. Maaseudulla mökkipaikkakunnalla oli sellainen kylähullu, joka naulasi kissoja puihin. Kai se ne oli tappanut ensin.
Jos niitä tappamalla aiot eroon päästä, saat kyllä tappaa loputtomasti. Ilmeisesti tontissasi on jotakin, mikä miellyttää käärmeitä, eivät ne ihan sattumalta sinne änkeä.
Ai että. En ole koskaan pitänyt sienistä, mutta poikkeuksena on kantarelli. Pitäisiköhän lähteä sienimetsään ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun alkupuolen, jolloin oli pakko mennä vanhempien mukana. Se voisi oikeastaan olla aika kivaa! Uusvanha kokemus ja hyötyliikuntaa.Sienisyksy on surkea, ellei huomioida kantarellejä. Niitä on joka paikassa! Ei pysty edes kunnon rivakkaa lenkkiä kävelemään ku koko ajan on kyykistyttävä poimimaan keltainen herkku talteen
oli pakko tilata lakritsinen koska se nyt vaan on niin herkkua ja viime vuonna en uskaltanut koska neuvolan raskausajan kiellot.. Että olen mäkin johonkin valmistautunut. Mutta joo, ehkä nyt vielä fiilistellään tätä syksyä. On niin kauniita ilmoja ollut että oon vaan nauttinut, mutta sateet tosiaan toi mun syksytunnelman. Lenkillä olen ihastellut punertavia villiviinejä sekä pikkuhiljaa värittyviä vaahteroita, mun lempisyyspuita. Jos joskus niin nyt mä ainakin ulkoilen kävellen paljon, kun on koiraa ja vauvaa jota linkittää, vanhinta lasta saatella kouluun ja kotiin (aloitti ekaluokan ja vielä ei taida olla noloa että äiti kävelee mukana) sekä haen keskimmäisen päiväkodista yleensä samalla kun vanhimman koulusta..
tilasin taas ruokaa netistä ja siinä samalla ostoskoriin päätyi joulukalenteri... Aloin siinä samalla haaveilemaan, että minkä kalenterin sitä itselle tänä vuonna hankkisi. Vauvalle haluan jonkun kuvakalenterin. Ei hän siitä vielä mitään ymmärrä, mutta äiti sitten intoilee kummankin puolesta. 
No sun mies osas kyllä miettiä kosinnalleen hyvän ajankohdan.
D) on nyt ihan selvää, että viimevuotinen oli oikea päätös. Herranen aika, jos olisit ollut niin kuin liian monet nuoret naiset ja jäänyt huonoon suhteeseen, "koska ollaan jo tämän ikäisiä, ei tässä enää ehdi ketään uuttakaan löytää..." Onneksi kaikki meni just näin!
Olet oikeassa siinä, että huonoihin parisuhteisiin ei pitäisi jäädä paitsi jäämisen pelosta. Parempi on olla onnellinen yksin kuin onneton kaksin. Mukavinta tietenkin näin, että on onnellinen kaksin!
