Joulufriikit 2021

Hätänsä keskelläkin äiti tunsi jonkinlaista helpotusta, tuolla ei ainakaan asunut enää ketään, ei löytynyt tuosta töllistä miestä tapettavaksi, ei naista raiskattavaksi eikä lapsia kiusattavaksi ja pois vietäviksi. Ei ollut tuosta muuta kuin polttamisen ja hävittämisen ilo.
Ilta oli jo pimentynyt. Vain jokusen hiilloksen punertava kajo näkyi enää kylästä. Hiljalleen maahan leijailevat hiutaleet värjäytyivät niiden vaiheilla punaisiksi ja näin osoittivat paikan, missä vihollinen oli tihutyönsä suorittanut. Jo paljon aikaisemmin oli kylä hiljentynyt, vangit ja ryöstösaalis oli viety...niin, kukapa olisi osannut sanoa, minne, pois vain. Paikalle jääneet eivät enää kertoisi mitään kellekään.
Tunnelmat harjunlaen piilopirtissä olivat ankeat. Fiia laitteli heille illallista siitä vähästä, mitä he olivat mukanaan tuoneet ja mitä Eerikki oli syksyn aikana metsästä saanut. Olihan siinä paksua,tummaa ruispuuroa, tosin jäkälällä sekoitettuna, karkeasyistä karhunlihaa, petulla sekoitettua, kovaa ruisleipää ja vettä.
Päre paloi pihdissään karkeatekoisen pöydän yläpuolella ja loi himmeää, häilyvää valoaan heidän muutenkin kovin tummaan tupaansa.
Eerikki istui pöydän päässä,kyynnärpäät pöydällä,leuka nyrkkeihin nojaten ja tuijotti synkkänä punertavaa päreliekkiä. Fiia toimitteli ruokaa pöytään, kuin unessa, vain jotakin tehdäkseen. Hänen mielessään taistelivat kiitollisuus ja katkeruus. Katkeruus siitä suuresta vääryydestä, jonka tapahtumista he olivat päivällä joutuneet todistamaan.Miksi Sinä annat tällaista tapahtua, mikset antanut vaikka susilauman repiä heitä, tai antanut heidän eksyä tänne rannattomaan ja loputtomaan korpeen? Miksi ihmisten, jotka eivät olleet sen enempää hyviä kuin pahojakaan, mutta olivat pureutuneet tähän karuun maahan ja sitä viljellen ja sen eläimiä metsästellen saivat niukan toimeentulonsa, miksi heidän piti joutua sovittamaan elonsa vähiä syntejä näin raskaasti?

 

Eerikki katseli äitiään ihmeissään, miten nämä kaksi asiaa nyt ollenkaan kuuluivat yhteen, siitä hänellä ei ollut minkäänlaista aavistustakaan.
Ei isäni mitään pelännyt...koskaan. Poika oli ehdottoman varma tiedostaan.
Väärin, kyllä hän pelkäsi, ihan kuin jokainen pelkää. Äiti mietti hetken, miten jatkaisi. Sen lisäksi, että hän pelkäsi henkensä puolesta, hän pelkäsi myös minun ja sinun puolesta. Ja vielä lisäksi sitä, että hänen kuolemallaan ei sittenkään olisi mitään merkitystä sodan lopputulokseen, vaan hän kuolisi turhan tähden, monen muun tavoin.
Seurasi pitkä hiljaisuus, poika mietti kuulemaansa. Lopulta hän nosti taas katseensa äitiinsä ja kysyi: Minunko vuokseni sinäkin päivällä pelkäsit, se nyt ainakin oli täysin turhaa. Jos olisinkin kuollut, olisin kuitenkin vienyt ison joukon kasakoita mukanani. En minä turhaan olisi kuollut
Äiti painoi katseensa pöydällä olevan kirjan kanteen kuin hakien tukea ja voimaa siitä. Kun hän taas nosti katseensa, poika näki päretuikun häilyvänhimmeässä valossa kyynelhelmien kimaltavan hänen poskillaan. Hänen hymynsä oli surullinen ja väsynyt hänen alkaessaan selittää:
Noinhan sinulle kuiskaa paholainen, ja neuvoo itse ilmetty perkele; kun tapat tarpeeksi, joudat jo itsekin kuolemaan. Mikä ihmeellinen hyöty siitä lähtee ja kenelle, jos muutaman ryssän tapatkin, kyllä niitä riittää vielä tänne tuhojaan tekemään. Ei väkivaltaa väkivallalla voiteta, ei koskaan. Ei täällä nyt tappajia tarvita, eipä ollenkaan. Täällä tarvitaan nyt miehiä, jotka nostavat uuden elämän tämän mielettömyyden jälkeen, miehiä, jotka ymmärtävät, etteivät poltetut kylät ja tuhottu ihmisyys auta muita kuin metsän petoja. Missä nämä muutamat henkiinjääneet asuvat, mitä syövät, kun talot on poltettu ja viljamaat tuhottu?
Eerikki kuunteli miettien,kyllähän äiti toisaalta oli oikeassakin, mutta olihan tämä korven kansa aina puolustanut itseään ja oikeuttaan, oli tapettu ja kuoltu, eikä siinä kukaan mitään erikoista osannut nähdä.

 

Sinä, poikani olet se, joka nostaa uuden elämän päivänpuolelle harjua, et se, joka hulluna sutena syöksyy tyhjänpäiväisten voittojen perään ja lopulta itsensä turmelee. Nyt talven aikana opettelet kunnolla lukemaan ja puukstaaveja piirtämään, kun kevät saapuu, alkaa uusi kotimme nousta päivänpuolelle harjua, harjun ja ahomaan taitteeseen. Sinne nouskoon tupa, joka ihmistä suojaa. Mutta nyt, poikani,pankaamme maata, sillä yö on jo pitkälle ehtinyt.
Siinä sammalvuoteellaan, hirventaljojen välissä unta odotellessaan poika mietiskeli päivän ja yön tapahtumia. Hänen oli jotenkin lämmin olla ja se lämpö tuli jostakin hänen sisältään. Koko pakomatkan aikana hänen mielensä ei ollut ollut näin levollinen ja luottavainen. Silmät alkoivat pikkuhiljaa painua kiinni, hän siirtyi jo vähitellen unimaailmoihin. Silmien eteen avautui loppukesäinen näkymä. Hän seisoi vastarakennetun tuvan pihamaalla ja katseli hiljaa tuulessa nyökkäilevää ruisvainiota. Vainion takana levittäytyi sankan lepikon valtaama rantaniitty, josta sillointällöin kuului vaimea kellon helähdys. Karja oli palailemassa laitumelta. Sieltä täältä lepikon välistä pilkahteli järven sininen heijastus. Jostakin epämääräisestä suunnasta kaikui vaimeasti, hänen äitinsä lempeä ääni: Ja Engeli sanoi heille: Älkät peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon...
Kylmän taivaan ikiaikaiset tähdet katselivat alas maahan, valaisten heikolla valollaan myös tuon harjun laen, mutta ne eivät nähneet, miten tuon vähäisen harjun laella kaksi onnellista makasi rauhaisaa Jouluyön untaan...

 

Voi että, tuhannesti onnea odottaville! Aivan ihania uutisia, vaikkakin yllätyksenä varsin suuri sulateltava varmasti.

Täällä ei sentään lasta odoteta, mutta olen tapaillut erästä ihanalta tuntuvaa miestä. Treffit ovat olleet todella sydäntä lämmittäviä: olemme kävelleet koirien kanssa ulkona, tulleet sisälle juomaan lämmintä, tehneet yhdessä sitä 1000 palan joulupalapeliä ja koristelleet kuusta ja jutelleet aina vahingossa puolille öin. Että vaikka on ollut ihan kamalaa, niin sitten kuitenkin tuli jotakin tällaista ihanaa vielä loppuvuoteen.

Täällä adventtikynttelikössä kynttilät palavat hiljalleen loppuun päivän mittaan. Nyt kuuntelen Joulupukin kuumalinjaa ja juuri sain riisipuuron syötyä. Pyhien kirjaksi valikoitui viime vuotinen Finlandiavoittaja Margarita ja konvehteja sain asiakkailta yli omien tarpeiden. Että ihan hyvä joulu tästäkin varmasti saadaan, vaikkakin nyt hyvin erilainen kuin mikään aikaisempi.

Päivällä käyn taloyhtiön joulusaunassa ja teen jonkin ihanan kasvonaamion. Jos illalla virtaa vielä riittää, niin haluaisin käydä aattoyön messussa. Pääkirkko on tuossa aivan vieressä ja se on mielettömän kaunis.

Ihanaa joulua kaikille ja hei, tavataanhan taas ensi vuonna!

 

Voi myrkky, jäikö se mun stoori nalkiin.
Mulla se näkyy, että meni modelle, mutta miten muilla, näkyykö.
Jos näin on, että se meni, niin hyvää jouluas vain sinne modeillekin.

 

Täällä on ollut ihana, perinteinen sukujoulu. Ensi vuonna alkaa mummon tilukset käymään ahtaiksi, tänä vuonna meitä oli 16 ja siitäkin puuttui kaksi ihmistä + tuleva pieni.

Ihana auringonpaiste oli eilen. Illan alkaessa hämärtymään käytiin savusaunan löylyissä ja sen jälkeen syötiin itsemme ähkyyn. Joulupukki kävi ja toi ihania lahjoja. Rakastan joulua, mutta nyt alkaa jo haikeus iskeä, kun minulla joulu loppuu tavallaan jo tänään. Ajatukset alkavat kääntymään ensi vuoteen...

Ihanaa joulun jatkoa kaikille

 

Kauneimpia jouluaamuja mitä olen nähnyt. Aamuhämärässä pihan jouluvalot loistaa pehmeästi lumen alta, aurinko pilkahtelee.

Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu vielä.

 

Oikein hyvää tapania kaikille!

Joulu oli erilainen, mutta tunnelmallinen. Parasta oli ehdottomasti asiakkaille järjestetty jouluillallinen. Taloudessa ei oltu jaksettu/voitu laittaa joulua enää vuosiin, mutta kaipuu siihen selkeästi oli. Siinä vaiheessa, kun salin puolelle oli katettu vitriinin parhaat arabiat, pöytähopeat ja kynttilät, näki asiakkaista, että he arvostivat sitä suunnattoman paljon. Muisto jäi varmasti lämmittämään meitä molempia osapuolia.

Täälläkin on ollut todella kauniit ilmat pyhien ajan - ja kylmää. Kuusi varisti runsaasti neulasia sisälle tullessaan, mutta nyt se on vähitellen lopettanut sen. Jos tämä meno jatkuu, niin olkoot loppiaiseen asti. Yleensä olen heittänyt joulun ulos uudeksi vuodeksi, jotta on saanut aloittaa vuoden puhtaalta pöydältä. Nyt ei kuitenkaan ole mikään kiire tehdä mitään.

Tänään vielä syön loput jouluruoat ja sitten ne loppuvat. Varsin hyvin mitoitettu! Aattona jouluruoan jälkeinen juustopöytä on henkilökohtainen suosikkini. Siihen satsasin nytkin.

 

Olen itsekin sen iltahämärässä tarjoiltavan juustotarjottimen suuri ystävä, mutta nyt tällä kerta nämä raskausajan ravintorajoitukset (jotka tuntuu kyllä melko karuilta joskus) estivät tämän. Ja kun sen kanssa kuuluu aina se ihana viinilasillinen, niin annoin sitten olla kokonaan.
Joulu oli kyllä ihanan rentouttava, vaikka olenkin ehkä vuosi vuodelta enemmän sitä mieltä, että se odotus marraskuusta aattoon on sitä ihaninta aikaa.
Nytkin kun päästään näin välipäivien jälkeen takaisin Helsinkiin, aion kyllä pitää joulutunnelmaa jouluradioineen yllä loppiaiseen asti, ehkä jopa Nuuttiin. Se on sitä omaa rauhoittumista ja joulun makuja, eikä kukaan onneksi käske, missä vaiheessa ne täytyy lopettaa.

Joulun jälkeen kävimme hieman pohjoisemmassa (ei kuitenkaan ihan varsinaisesti pohjoisessa, vaikka maisemista tulikin lähinnä Lappi mieleen) ja ajoimme Kolille. Eli Itä-Suomea olemme sahanneet, hieman vain ylöspäin siirryttiin kartalla suhteessa joulunviettopaikkaamme. Siellä sain kokea ihanan talvivaelluksen ja hieman hiihtoakin. Laskettelu ei taas oma juttuni juuri ole - osaan kyllä perusteet, mutta en nauti niistä hisseistä, enkä nyt toki näin "tässä tilassa" haluaisi siellä kaatuilla.

Tulen vielä pari kertaa ehkä katsastamaan, onko uusia viestejä tullut, mutta jos joku jo vetäytyy taaemmas, hyvää uutta vuotta juuri sinulle ja nähdään taas <3

 

Toivottavasti "nähdään" taas ensi vuonna... Minä siivoan joulun pois viikonloppuna ja alan odottamaan vauvaa saapuvaksi. Ensi joulu onkin ihan uudenlainen.

Ei tämä keskustelu ehkä ollut fiilikseltään samanlainen kuin Demin aikoihin, mutta onneksi kuitenkin useampia vanhoja tuttuja löysi tännekin. Ja toivottavasti löytää myös ensi vuonna.

Ihanaa uutta vuotta ja palaillaan.

 

Syysfiilistelijät 2022 on täällä! Klikkaa itsesi mukaan fiilistelemään uusien ja vanhojen tuttujen kanssa.

 

minun mielestä perhepiirissä voi kokoontua

Joko teillä on sairastettu korona?

 

Joko teillä on sairastettu korona?

Jo

 

Hyvää joulun odotusta vaan kaikille. Itse alan pian ripustamaan jouluvaloja räystäisiin ja puskiin. Lapsille hommaan joululahjoja pikku hiljaa syksyn aikana, kun näen jotain kivaa. Sitten ei tule kauhea paniikki joulun lähestyessä

Kyllä ne voi jo laittaa jos ovat ledvaloja

 

Tuolla joskus taannoin lupailin avata tänne aikanaan "joulukalenterin", eli piti kirjoittaa joka viikko pikku tarina. Toisinsanoen kopioida tänne, sillä ne on jo kyllä valmiiksi kirjoitettuina.
Mutta ah ja voi surkeutta suurta. Tänne on joku keksinyt laittaa tuon tuhannen merkin rajan ja lyhinkin jutuistani on yhdeksän tuhannen merkin pituinen.
Ei voi mitään, toisaalta, eipähän kenenkään tarvitse närkästyä jaaritteluistani.
Eivät ne mitään kirjallisuudenhistorian helmiä olisi olleet, mutta ehkäpä joku olisi niitten myötä pässyt lähemmäksi lapsuutensa ja nuoruutensakin jouluja ja niiden tunnelmia.

 

Muistan joskus tehneeni lapsille tuollaisen, tai siis hiukan tuollaisen.
Siinä oli pohjana tukeva koivulankun pätkä, johon olin porannut 4X24 reikää. Reijät peitin tulpilla, joissa jokaisessa oli jokin kirjain. Kirjaimet olivat kunkin laspsen nimen alkukirjaimet. Ja jokaisen "luukun" alla oli päivämäärä.
Mutta kun tulpan poisti, ei sisältä aina löytynytkään välttämättä mitään kivaa. Sieltä nimittäi löytyi aina kullekin päivälle sopiva työtehtävä.
Näin pikku jouluvalmistelut tulivat jokaiselle ihan pala palalta tutuiksi.
Jostakin syystä "kalenterin" yläosaan ilmestyi melko pian teksti Auswitch.

oppivat kuitenkin tekemään jotakin silloin?