Ekalla neuvolakäynnillä tosiaan yleensä saa ihan hirveästi tietoa, lippusta ja lappusta, riippuu tietty paljon neuvolatädistä ja vanhemmista. Meillä taisi mennä 1½h ekalla neuvolakäynnillä! Ehdottomasti miehen kannattaa tulla mukaan, ihan siksi että näkee vähän mistä on kyse ja tapaa neuvolatädin. Ekalla kerralla ei yleensä tehdä esim. alatutkimusta, joten turha pelätä ainakaan sellaista. Ja kyllä se ukko niihinkin tottuu siihen mennessä kun vauva on syntynyt. ;-D Toisella kerralla yleensä kuunnellaan sydänääniä, se voi olla mielenkiintoinen kokemus miehellekin. Tämän jälkeen olen itse pärjännyt itsekseni lukuunottamatta loppuraskauksien ongelmien selvittelykäyntejä.
Parisuhteesta vielä. Mä en oikeastaan edes muista enää millaista oli olla vaan kahdestaan, kun siitä on jo 3½ vuotta... Kai sitä ehti ja jaksoi keskustella enemmän kaikesta maan ja taivaan välillä. Siksi kannatan pitkähköä suhdetta kahdestaan ennen lasten hankkimista - tietää sanomattakin mitä mieltä toinen on.
Toisaalta ennen lapsia kummallakin oli enemmän menoa. Nyt vietämme tiiviimmin aikaa yhdessä perheenä ja yhteistyötaidot ovat hioutuneet parin vauvan jälkeen.

On ehdottoman tärkeää järjestää aikaa kahdestaan, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Kirjoitinkin juuri omalle ukkokullalle viestin että kaipaan kunnon kahdenkeskeistä KESKUSTELUA, vaikken edes tiedä mistä pitäisi jutella.
Monia pelottaa väsymys ja halujen puute vauvan synnyttyä. No kyllähän sitä tulee, ei käy kieltämään, mutta meillä onneksi on osunut aika hyvin yhteen nuo kaudet. Jos vauva valvottaa, kumpaakaan ei tee mieli ja voidaan sopia yhteistuumin että jätetään seksi väliin tänä iltana.
Silloin tällöin kerron miehelle, että tekisi kyllä kultaseni mieli, mutta väsyttää niin pirusti että saa jäädä ajatuksen asteelle. Kuvittelen lohduttavani häntä kertomalla että hän on vielä mielessäni haluttava mutta kroppa haluaa vaan nukkua. Edes jotain! ;-DD
Nyt "kahville" (=haistelemaan kollegoiden pahanhajuista litkua).