tukistaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nannna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hyvä kun saatte tilanteeseenne apua!

Sivuhuomautuksena; terapeutin tehtävä ei ole paheksua eikä tuomita asiakkaansa toimintaa vaikka se oliskin terapeutin mielestä väärin. Kummallinen perheterapeutti sinulla, jos hyväksyy ruumiillisen kurittamisen. Terapeutin tehtävä on saada asiakas itse ymmärtämään toimintansa vääryys, jota aloittaja ei ilmeisesti ole terapiastaan huolimatta sisäistänyt.
 
Musta se alentaa kynnystä käydä toisiin käsiksi. Vaikka se ei lapsessa siltä heti näyttäskään. Mutta kyllä se tonne johonkin tallentuu. Ja kun ensin vaan vähän koskee, niin kynnys on aina vaan matalampi. Tällä vanhempi näyttää mallia lapselleen, että on ok kajota toiseen. Selityksiähän aina löytyy...mut aina ne vaan on selityksiä.
 
[QUOTE="nanna";22269648]kiitos sinulle 4 vuotiaan pojan äidille että ymmärrät mitä ajan takaa.vaikkei tukistus ole edes laissa hyväksyttävää,on se todellakin parempi keino kuin kuuroille korville huutaminen,mistä varmaan jää traumoja,ja varsinkin jos sillä saa henkiä säästettyä.[/QUOTE]

Mikä pakko on huutaa? On muitakin keinoja kuin huutaminen ja tukistaminen - mitkä tosin on ehkä helpoin tie äkkiseltään ajateltuna. Vaatii ehkä vähän enemmän työtä kun kasvattaa lapset kunnolla eikä väkivallalla mutta lopputulos on ainakin parempi. Ja on kyllä kokemusta vaativista/vilkkaista/kovapäisistä lapsista!
 
tämä aihe ainakin herättää monia mielipiteitä ja voin kuvitella että monilla nousee savu korvista... onneksi on muitakin jotka ajattelee asiaa pienenpänä pahana."nella" tajusi ainakin mitä sanoin pari kommenttia sitten..
 
Anteeksi vain, mutta tukistaminen ja väkivalta on kyllä kaksi eri asiaa. Tukistamistakin erilaista, ei tukistaminen tarkoita hiusten päästä repimistä vaan se voi tapahtua myös "hellästi".

Voi kuinka monen olenkaan kuullut sanovan, että lastani en tukista tai anna luunappia lapsen ollessa vauva. Mutta annahan olla, kun ovat kasvaneet niin käytössä on olleet nämä metodit.

Ja minun mielestä sille älyvapaalle jäähypenkille raahaamisessa kyllä käytetään tarpeetonta voimaa ja läntätään lapsi vielä siihen istumaan niin, että varmasti sattuu pyllyyn, onkohan se luokiteltavissa väkivallaksi? Tuntiko kukaan pistoa sydämessään?

Jokainen rangaistusmenetelmä menettää tehonsa, jos sitä käytetään tarpeettomasti ja jatkuvasti syystä tai ilman syytä.
 
hei haloo!mähän sanoin etten itsekkään sitä hyväksy mutten ole täydellinen kuten esim moni teistä luulee olevansa.käytöshäiriöisten lasten vanhemmat,kommentoikaa tekin niin saadaan vielä monipuolisempia mielipiteitä.kun aina lapsi ei kuuntele puhetta, huutoa , ei kommentoi kysymyksiin,rauhallinen puhe ei tehoa... joskus vanhempikin väsyy eikä jaksa olla niin rauhallinen enää .
 
Anteeksi vain, mutta tukistaminen ja väkivalta on kyllä kaksi eri asiaa. Tukistamistakin erilaista, ei tukistaminen tarkoita hiusten päästä repimistä vaan se voi tapahtua myös "hellästi".

Voi kuinka monen olenkaan kuullut sanovan, että lastani en tukista tai anna luunappia lapsen ollessa vauva. Mutta annahan olla, kun ovat kasvaneet niin käytössä on olleet nämä metodit.

Ja minun mielestä sille älyvapaalle jäähypenkille raahaamisessa kyllä käytetään tarpeetonta voimaa ja läntätään lapsi vielä siihen istumaan niin, että varmasti sattuu pyllyyn, onkohan se luokiteltavissa väkivallaksi? Tuntiko kukaan pistoa sydämessään?

Jokainen rangaistusmenetelmä menettää tehonsa, jos sitä käytetään tarpeettomasti ja jatkuvasti syystä tai ilman syytä.



samaa mieltä
 
Mikä pakko on huutaa? On muitakin keinoja kuin huutaminen ja tukistaminen - mitkä tosin on ehkä helpoin tie äkkiseltään ajateltuna. Vaatii ehkä vähän enemmän työtä kun kasvattaa lapset kunnolla eikä väkivallalla mutta lopputulos on ainakin parempi. Ja on kyllä kokemusta vaativista/vilkkaista/kovapäisistä lapsista!

No,tuskin kukaan sitä tukkapöllyä ensimmäisenä keinona käyttää. Jos ei tehoa kieltäminen,ei lelujen takavarikointi,ei aresti,ei jäähy,ei napakka puhe silmästä silmään,ei tiukka halausote,ei edes se huutaminen,niin mitä sä tekisit siinä tilanteessa? Jos poika sanoo kysyttäessä "itkun kanssa vai ilman?" että ITKUN KANSSA ja nauraa ja sylkee päälle,niin kerro ihmeessä mitä ihmettä sä tekisit?
 
Miksi sä ap tulet tänne kyselemään mielipiteitä jos kuitenkin se sun oma on vaan paras ja oikea mielipide? Miksi sä kerrot, että olet tukistanut ja kyselet mielipiteitä jos et niitä mielipiteitä kuitenkaan hyväksy? Miksi sä ylipäätään puolustelet joka toisessa viestissä tekoasi ja komppaat tiettyjä ihmisiä, koska he ymmärtävät ja hyväksyvät tekosi?
 
Miksi sä ap tulet tänne kyselemään mielipiteitä jos kuitenkin se sun oma on vaan paras ja oikea mielipide? Miksi sä kerrot, että olet tukistanut ja kyselet mielipiteitä jos et niitä mielipiteitä kuitenkaan hyväksy? Miksi sä ylipäätään puolustelet joka toisessa viestissä tekoasi ja komppaat tiettyjä ihmisiä, koska he ymmärtävät ja hyväksyvät tekosi?

koska mua kiinnostaa muiden mielipiteet koska omani ovat niin sekavia koska en hyväksy sitä käytettävän mutta tavallaan hyväksyn jos se jää ainoaksi keinoksi.ja mä kyllä hyväksyn kaikkien mielipiteet,siksihän niitä kysynkin.aihe kiinnostaa mua koska siitä ei paljoa puhuta.tyydyttääkö tämä vastaus sua?
 
[QUOTE="Hip";22270098]Ite oisin todella pettynyt itseeni, jos joutuisin turvautumaan väkivaltaan.[/QUOTE]

Hiuksista kiinni nappaaminen on ihan yhtä väkivaltaista kuin lapsen raahaaminen käsivarresta jäähylle. Vai moniko lapsi uhmakohtauksessaan sinne jäähylle hyppelee ihan vaan kulmakarvaa nostamalla?
 
tuosta jäähypenkistä tulee nyt kans vähän kysyttävää..kuinka moni teistä kerta toisensa jälkeen kun lapsi siitä livistää,kantaa hänet aina yhtä rauhallisesti ja hellästi takaisin paikalleen ja vieläpä korottamatta ääneen?kuka tohtii tunnustaa että joskus palaa käämit lasten kanssa?
 
Mie oon kerran esikoista tukistanut heikkona hetkenä, silloin kun hän oli noin kolmevuotias. Enkä todellakaan ole tehnyt sitä sen jälkeen. Tunsin oloni välittömästi tekoni jälkeen raukkamaiseksi luuseriksi ja myönnän ihan suoraan, että siinä tilanteessa mulla oli vaan väsyneenä keinot loppu. Ja se tukistaminen MUKA oli ainoa vaihtoehto. Mutta eihän se oikeasti mene niin.

Mutta joo, meillä on siis kolme poikaa. Esikoinen on nyt 11-vuotias, keskimmäinen 8-vuotias ja kuopus 4-vuotias. Eikä tukistaminen, luunapit, karjumiset tms. kuulu rankaisumenetelmiimme. Meillä keskustellaan paljon asioista ja rangaistuksina jäähy sekä pelikielto tai joku lelu pois vähäksi aikaa -keinot ovat olleet meillä täysin riittäviä. Pääasia on mielestäni omien poikiemme kohdalla ollut rajat, rakkaus sekä johdonmukaisuus. Meillä ei siis ole koskaan lipsuttu rangaistuksista ja pojat tietävät joka ikinen, että jos jotain "uhkaamme", niin se myös tulee tapahtumaan, mikäli käytös ei siinä kohtaa muutu.
 
[QUOTE="vieras";22270129]Hiuksista kiinni nappaaminen on ihan yhtä väkivaltaista kuin lapsen raahaaminen käsivarresta jäähylle. Vai moniko lapsi uhmakohtauksessaan sinne jäähylle hyppelee ihan vaan kulmakarvaa nostamalla?[/QUOTE]

No, se raahaaminenkin VOI olla väkivaltaista. Ite oon sinne nostanut ilman väkivaltaa.
 
Se on huono keino ja vielä tärkeämpää, laiton keino. Se voi tuntua ainoalta keinolta, jos sinulta itseltäsi menee maltti siinä tilanteessa ja toimit vihaisena.
 
Mun mielestä tukistaminen on LAISKAN vanhemman "kasvatus"keino. Onhan se huomattavasti nopeampaa ja helpompaa repiä toista tukasta ja aiheuttaa kipua, jolloin lapsi todennäköisesti lopettaa riehumisensa ja jää itkemään kipuaan ja pettymystään. Enemmän aikaa ja vaivaa kysyy vanhemmilta todellinen kasvattaminen: keskustelu, asioiden kertaus, selittäminen, jäähyllevienti jne. Siis että vanhempi oikeasti ottaa aikuisen roolin, antaa esimerkin siitä kuinka riitatilanteet hoidetaan, paneutuu tilanteeseen ja jaksaa viedä sen loppuun asti menettämättä hermojaan. Helpompi taantua lapsen tasolle ja alkaa itsekin riehumaan.

Tämä minun mielipiteeni. Ja huom, olen itsekin kerran ottanut 3-vuotiasta tukasta kiinni, mutta kadun sitä vieläkin syvästi. Olin väsynyt, omat keinoni ja taitoni eivät sillä hetkellä riittäneet muuhun. Mutta sittemmin olen ottanut opikseni.
 
[QUOTE="vieras";22270758]Mun mielestä tukistaminen on LAISKAN vanhemman "kasvatus"keino. Onhan se huomattavasti nopeampaa ja helpompaa repiä toista tukasta ja aiheuttaa kipua, jolloin lapsi todennäköisesti lopettaa riehumisensa ja jää itkemään kipuaan ja pettymystään. Enemmän aikaa ja vaivaa kysyy vanhemmilta todellinen kasvattaminen: keskustelu, asioiden kertaus, selittäminen, jäähyllevienti jne. Siis että vanhempi oikeasti ottaa aikuisen roolin, antaa esimerkin siitä kuinka riitatilanteet hoidetaan, paneutuu tilanteeseen ja jaksaa viedä sen loppuun asti menettämättä hermojaan. Helpompi taantua lapsen tasolle ja alkaa itsekin riehumaan.

Tämä minun mielipiteeni. Ja huom, olen itsekin kerran ottanut 3-vuotiasta tukasta kiinni, mutta kadun sitä vieläkin syvästi. Olin väsynyt, omat keinoni ja taitoni eivät sillä hetkellä riittäneet muuhun. Mutta sittemmin olen ottanut opikseni.[/QUOTE]

tätä mä oon aatellu oman kasvatukseni kanssa. Se oli just sitä "mie määrään ja sie tottelet tai piiskaa tulee". Ei keskusteluja, arestia tms vaivakasvatusta. Selkään vaan jos ei kakara tottele.
Itselläni on pian 3v ja hänen kanssaan olen pohtinu asioita ja nähnyt vaivaa kasvatuksessa. On se vaatinu pinnaa, ajattelua, toistoa toiston perään ja selvää kaavaa mitä tapahtuu. Mut ei oo tarvinnu kiinni käydä. Minusta se tukistus vesittää sen että samalla lasta opetetaan ettei toista saa satuttaa. Mistäs se lapsi mallia muualta ottaa kun kotoa. Lapseni ei saa tukistaa jne muita, emme myöskään me häntä.
 
vai että laiskan vanhemman... voi kun tietäsitte mitä kaikkea lapseni hyväksi olen tehnyt.no,olkoon se sitten "vieraan "mielipide.ja kyll minuakin kaduttaa että olen tukistanut.
 
[QUOTE="Hip";22270258]No, se raahaaminenkin VOI olla väkivaltaista. Ite oon sinne nostanut ilman väkivaltaa.[/QUOTE]

Samaten minä. Tai nykyään jo talutan siivosti. Ei hyppele sinne mut aina päätyy kuitenkin istumaan ilman väkivaltaa.
 
kaikkia nykykasvatuksen suosimia keinoja on käytetty,osaa edelleen,osa on ollut alusta asti tehottomia.itse olen tällähetkellä ihan loppu,ja hommaan lapselleeni sijaiskotia koska hän tarvitsee ammattilaisia auttamaan itseään koska äiti ei enää jaksa.kaikki on kokeiltu,ja kauan,tuntuu että ikuisesti.. väkivaltaisuutta ei meidän perheessä ole,ainoastaan pari kertaa on tukistettu.jäähypenkit ym ei auta lapsella jolla on vakavia käytöshäiriöitä.psykiatrille on aika,jossa lapsi arvioidaan että mitä jatkossa.ja kaikki nämä alan asiantuntijat ymmärtävät kyllä että mitä tällä hetkellä käyn läpi,turha teille on sitä kirjoittaa koska te leimaatte heti ihmisen joka kysyy mielipidettä asiasta ja tunnustaa tukistaneensa.mutta jokaisella on aiheesta oma mielipiteensä,ja hyvä niin.
 
[QUOTE="nanna";22270832]vai että laiskan vanhemman... voi kun tietäsitte mitä kaikkea lapseni hyväksi olen tehnyt.no,olkoon se sitten "vieraan "mielipide.ja kyll minuakin kaduttaa että olen tukistanut.[/QUOTE]


Niin, olet ruokkinut, vaatettanut, leikittänyt, laulattanut...Ollut muuten mallivanhempi, MUTTA tiukassa tilanteessa et jaksakaan toimia aikuisen tavoin ja kasvattaa lastasi. Hermothan siinä menee kun se kiittämätön mukula kehtaa olla tottelematta, vaikka hänen eteensä on tehty vaikka mitä. Myönnä pois, sun hermot vaan ei kestä niissä tilanteissa. Sua ärsyttää, että sun auktoriteettias uhmataan ja lapsi "hyppii nenille". Silmissä sumenee ja sekunnin sadasosassa sä päätät ottaa kersalta luulot pois, näyttää kuka on pomo talossa. Ja sitten se käsi onkin jo lapsen tukassa kiinni, lapsi itkee ja tilanne on ohi. Paitsi että kaikilla on paha mieli...

Kun lasta oikeasti kasvattaa, näkee hieman enemmän vaivaa, kenenkään ei tarvitse jälkikäteen katua ja potea huonoa omatuntoa.Usko pois!
 

Yhteistyössä