Eli lyhyesti. Iltapäivällä kello 14.00 alkoi tuntumaan supisteluja, kello 15.00 mies lähti hakemaan lastenvahtia isommille lapsille. Kello 15.00 supistukset myös muuttuivat säännöllisiksi, hieman reilu viiden minuutin välein. Lapsenvahdin saavuttua joimme vielä kahvit, ja söimme pullat, ja kävimme miehen kanssa vielä pienellä kävelylenkillä kahdestaan.
Ennen viittä lähdimme sairaalaan, jonne saavuimme viiden aikoihin. Supisteli, mutta oli vielä siedettäviä, ja hyvin pystyin vielä kävelemään, eikä varmaan vastaanotossakaan ajatellut, että vielä olisi kiirettä. Siitä sitten käyrille viiden jälkeen, olin kaksi senttiä auki, kohdunkaulaa jäljellä, mutta supistukset olivat napakoita. Samalla myös vedet alkoivat mennä. Siitä sitten ohjattiin synnytyssalin puolelle klo 18.00, supistukset kovenivat, kätilö tarkisti uudelleen tilanteen, ja olin seitsemän senttiä auki. Kätilö alkoi laittaa tippaa spinaalia varten, ja pyysi samalla toista kätilöä laittamaan pinnin sydänäänten mittaamista varten vauvan päähän. Toinen kätilö vilkaisi alakertaan, ja totesi, että ei ehditä enää, tämä syntyy nyt käsiin.
Puudutetta yritettiin laittaa välilihaan, mutta ei onnistuttu, oli sen verran tiheitä supistuksia ja ponnistamista. Jossain vaiheessa tuli kolmas kätilö painamaan vauvaa mahan päältä, ilmeisesti sydänäänet olivat heikentyneet, itse en sitä tajunnut, olin vain keskittynyt ponnistamiseen, mutta näin jälkeenpäin kerrottiin. Vauva siis oli myös niin ylhäällä, että päättivät, että mahan päältä painamalla saadaan nopeammin ulos.
Ja niin siis pikkuprinsessa syntyi 3,5 tunnin synnytyksen jälkeen, josta ehdimme salissa olemaan huimat 39 minuuttia, ponnistusvaiheen kestäessä 19 minuuttia. Mitat olivat 50 cm:a ja painoa 3 650 grammaa.
Ja en olisi uskonut, että melkein luomuna koskaan synnytän, pelkkä ilokaasu apuna, mutta kyllähän se noinkin meni, ihan myönteinen kuva jäi tuostakin synnytyksestä.
Ainoa, että kaulassa on fritsun näköinen jälki, tuli ilmeisesti ponnistusvaiheessa, jolloin kolmannen kätilon kyynärpää on ilmeisesti samalla painanut myös kaulaani, kun on työntänyt vauvaa ulospäin mahasta, mistä ilmeisesti syntynyt tuo fritsu näköinen jälki. On hieman teinariolo, kun huomasin tuon jäljen kaulassa, ikää kuitenkin on jo kolmekymmentä, ja vähän mietin, että mitäköhän ihmiset miettivät, kun näkevät tämänikäisen tuolla pienen vauvan kanssa ja "fritsu" kaulassa
Tänään kotiuduimme ennen puoltapäivää, ja tutustumme koko perhe uuteen tulokkaaseen.
