Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Gabriela:Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja Sectiomumx3:Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.
No tätä ehkä oikeastaan yritin hakeaMieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).
Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..
Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitinEn usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.
Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..
Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.
Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.
Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?
Kyllä lapset oppivatkin, mutta ei sinä niitä karkuun pääse vaikka naisit prissin..