Te, keillä nainen tienaa enemmän kuin mies.

[Gabriela]

Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).

Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.

Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..

Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.

Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.

Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?

Kyllä lapset oppivatkin, mutta ei sinä niitä karkuun pääse vaikka naisit prissin..

 

[ap]

Minusta tuntuu, että sinä ap maalaat vähän piruja seinille. Mitä tulee tuohon appiväen asenteiden tartuttamiseen, se minua vähän hymyilytti, ihan jokaisenlaisella appiväellä on omia asenteitaan, miksei olisi, ja he omien luonteidensa mukaan niitä sitten eri verran koittavat "tartuttaa". =)

Kiitos =) Siis tuosta "maalaat piruja seinille". Ehkä näin Pohdin muuten vain isoja asioita tällä hetkellä ja kaikki tulevaisuutta koskeva hermostuttaa, kai haluan vain käydä kaikki mahdolliset skenaariot läpi ensiksi, esim. ennen häitä <3

 

[meillä näin]

minulla on kyllä asian suhteen ongelma.tienaan enemmän kuin mieheni en kuitenkaan kauheesti enempää mutta mua ärsyttää suunnattomasti kun hoidan yksin kaiken rahaan liittyvän.maksan asuntolainan,koko perheen ruuat,sähkölaskut,vesimaksut,lämmityskulut,kaikki laskut.mies ei maksa kuin omat tupakkansa ja puhelinlaskunsa.käyttää kaikki rahat itseensä.olen monesti sanonut asiasta ja mies vaan sanoo ettei hällä oo rahaa maksaa mitään vaikka käy ihan normaalissa palkkatyössä.ottaa kyllä ankarasti päähän!!!!

 

[Gabriela]

minulla on kyllä asian suhteen ongelma.tienaan enemmän kuin mieheni en kuitenkaan kauheesti enempää mutta mua ärsyttää suunnattomasti kun hoidan yksin kaiken rahaan liittyvän.maksan asuntolainan,koko perheen ruuat,sähkölaskut,vesimaksut,lämmityskulut,kaikki laskut.mies ei maksa kuin omat tupakkansa ja puhelinlaskunsa.käyttää kaikki rahat itseensä.olen monesti sanonut asiasta ja mies vaan sanoo ettei hällä oo rahaa maksaa mitään vaikka käy ihan normaalissa palkkatyössä.ottaa kyllä ankarasti päähän!!!!

Ei tuo ole tuloero, tuo on hyväksikäyttöä

 

[ap]

Kyllä lapset oppivatkin, mutta ei sinä niitä karkuun pääse vaikka naisit prissin..

Voip olla Minut itseni kai kasvatettiin pumpulissa lapsena ja olin aivan kauhuissani esim. 3. luokalla aikoinani kun tutustuin (sittemmin parhaaseen kaveriini) jolla oli todella jyrkkiä mielipiteitä, joka kiroili, oli tuhma (myöhemmin poltti ja joi), jonka kotona juotiin ja joka haukkui kaikkia joilla meni heidän perhettään paremmin hänen mielestään. Jäi vain jo silloin mieleen että hänen sanansa olivat suoraa matkimista siitä mitä vanhempansa puhuivat. Tämä ei siis liity oikeastaan mieheeni, ei heidän perheensä tällainen ole, mutta siis siitä on jäänyt mieleen millaisia lapsista voi tulla.

 

[vieras]

Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).

Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.

Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..

Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.

Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.

Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?

Joo no olet kyllä naiivi. Minusta tuntuu, että sinua hävettää miehesi tietyissä tilanteissa, samoin kun perheensä. Haluaisit kuulua "ylempään kastiin" tai koet jo kuuluvasi, ja olet rakastunut mieheen, joka ei ihan vastaa standardiasi. Ja nyt pohdit sinänsä merkityksettömiä asioita, kun oikeasti voisit miettiä, oletko oikeassa suhteessa. Yrität selvästi muuttaa miestäsi, ja muuttaisit mielelläsi hänen sukuaankin, itsellesi sopivaksi. Sori, mutta se ei onnistu. Tulet kohtaamaan suuria ongelmia. Mieti tarkaan suhdettasi, mitä arvostat, haluat, jne. ja älä ihmeessä tee lapsia ennen kun olet selvittänyt ajatuksesi!

Miehesi on varmasti ihan hyvä mies. Mene itseesi ja muista käyneesi.

 

[Ihamieli]

Meillä ero kuroutuu koko ajan, enää ei ole isoa eroa. Meillä on siis tohtorirouva ja maisterimies =) Miehellä on mahdollisuus edetä, minulla ei juurikaan, ainakaan niin että vaikuttaisi palkkaan (akateemista köyhälistöä nääs...)

Minusta tämä on vähän hassu ketju, en ole koskaan ajatellut että nämä asiat vaikuttaisivat meidän suhteeseen. Ja sukulaisten poliittisille näkemyksille ei voi mitään. Meillä on kunnon oikeistoa ja kunnon kommunisteja kummassakin suvussa, ja kaikkea siltä väliltä. Ja vaikka kysyisi samanlaisista taustoista tulleilta, niin ainahan appivanhemmilla on "outoja" tapoja.

Mutta tietenkin sitten voi tulla ongelmia, jossei pysty kunnioittamaan puolisoaan, ja hyväksy hänen toisenlaista taustaansa.

 

[vieras]

Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).

Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.

Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..

Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.

Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.

Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?

Joo no olet kyllä naiivi. Minusta tuntuu, että sinua hävettää miehesi tietyissä tilanteissa, samoin kun perheensä. Haluaisit kuulua "ylempään kastiin" tai koet jo kuuluvasi, ja olet rakastunut mieheen, joka ei ihan vastaa standardiasi. Ja nyt pohdit sinänsä merkityksettömiä asioita, kun oikeasti voisit miettiä, oletko oikeassa suhteessa. Yrität selvästi muuttaa miestäsi, ja muuttaisit mielelläsi hänen sukuaankin, itsellesi sopivaksi. Sori, mutta se ei onnistu. Tulet kohtaamaan suuria ongelmia. Mieti tarkaan suhdettasi, mitä arvostat, haluat, jne. ja älä ihmeessä tee lapsia ennen kun olet selvittänyt ajatuksesi!

Miehesi on varmasti ihan hyvä mies. Mene itseesi ja muista käyneesi.

jaa ootte naimisiin menossa. sori, mutta ei hyvältä näytä!!! mieti nyt pikasesti omia toiveitasi, ettei sitten kahden lapsen kanssa tartte ruveta katumaan!

 

[ap]

Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).

Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.

Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..

Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.

Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.

Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?

Joo no olet kyllä naiivi. Minusta tuntuu, että sinua hävettää miehesi tietyissä tilanteissa, samoin kun perheensä. Haluaisit kuulua "ylempään kastiin" tai koet jo kuuluvasi, ja olet rakastunut mieheen, joka ei ihan vastaa standardiasi. Ja nyt pohdit sinänsä merkityksettömiä asioita, kun oikeasti voisit miettiä, oletko oikeassa suhteessa. Yrität selvästi muuttaa miestäsi, ja muuttaisit mielelläsi hänen sukuaankin, itsellesi sopivaksi. Sori, mutta se ei onnistu. Tulet kohtaamaan suuria ongelmia. Mieti tarkaan suhdettasi, mitä arvostat, haluat, jne. ja älä ihmeessä tee lapsia ennen kun olet selvittänyt ajatuksesi!

Miehesi on varmasti ihan hyvä mies. Mene itseesi ja muista käyneesi.

Mieheni ON hyvä mies, hellin ja viisain jonka tunnen. Samoin kun hänen perheensä jäsenistä pidän, tulen useimmiten hyvin toimeen ja viihdyn heidän kanssaan. Tietty siitä tulee erilainen kuva kun kirjaan ylös vain ongelmat. Enkä puolustele itseäni. En koe kuuluvani opiskelutovereihini, miksi olenkin aika syrjäytynyt. En ymmärrä heidän arvomaailmaansa. Sinkut jahtaavat rikkaita komistuksia ja parisuhteessa olevat eroavat ihan omituisista pikkusyistä. Mutta olen kai pinnallinen kun tuntuu omituiselta koulussa kun tullaan kyselemään (siis vieraatkin) että ai sulla on sormus, mitä miehesi tekee? Ja kun vastaan, on heidän ilmeensä jotenkin.. outo. Siksi halusin vain tiedustella asian kokeneilta että voiko työelämässäkin esiintyä jotain ongelmia.

 

[näin meillä]

minulla on kyllä asian suhteen ongelma.tienaan enemmän kuin mieheni en kuitenkaan kauheesti enempää mutta mua ärsyttää suunnattomasti kun hoidan yksin kaiken rahaan liittyvän.maksan asuntolainan,koko perheen ruuat,sähkölaskut,vesimaksut,lämmityskulut,kaikki laskut.mies ei maksa kuin omat tupakkansa ja puhelinlaskunsa.käyttää kaikki rahat itseensä.olen monesti sanonut asiasta ja mies vaan sanoo ettei hällä oo rahaa maksaa mitään vaikka käy ihan normaalissa palkkatyössä.ottaa kyllä ankarasti päähän!!!!

Ei tuo ole tuloero, tuo on hyväksikäyttöä

mies vaan sanoo että mä nalkutan kun sanon asiasta.olemme uusperhe,mulla on lapsia kolme,miehellä ei yhtään.yhteinen lapsi on tulossa.olemme asuneet tässä omakotitalossamme puoli vuotta.mies ei ole kertaaka osallistunu sentilläkä asumismenoihin,teemme remonttia ja olen maksanut koko remontin yksin.talo on pelkästään minun nimissäni mutta ei se minusta oikeuta miestä asumaan ilmaiseksi.en tiedä mitä pitäis tehdä!

 

[ap]

jaa ootte naimisiin menossa. sori, mutta ei hyvältä näytä!!! mieti nyt pikasesti omia toiveitasi, ettei sitten kahden lapsen kanssa tartte ruveta katumaan!

Hei siksihän minä tämän ketjun perustin =) Ei nyt tarvitse hiiltyä jos joku haluaa väkisin pohtia absurdejakin asioita kaikilta mahdollisilta suunnilta etukäteen. Teen näin kaikissa asioissa, pystyn asettumaan kannalle kuin kannalle ja ainakin yrittää perustella asioita joita useimmat ohittavat itsestäänselvästi joko oikeina tai väärinä.

 

[vieras]

Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).

Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.

Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..

Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.

Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.

Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?

Joo no olet kyllä naiivi. Minusta tuntuu, että sinua hävettää miehesi tietyissä tilanteissa, samoin kun perheensä. Haluaisit kuulua "ylempään kastiin" tai koet jo kuuluvasi, ja olet rakastunut mieheen, joka ei ihan vastaa standardiasi. Ja nyt pohdit sinänsä merkityksettömiä asioita, kun oikeasti voisit miettiä, oletko oikeassa suhteessa. Yrität selvästi muuttaa miestäsi, ja muuttaisit mielelläsi hänen sukuaankin, itsellesi sopivaksi. Sori, mutta se ei onnistu. Tulet kohtaamaan suuria ongelmia. Mieti tarkaan suhdettasi, mitä arvostat, haluat, jne. ja älä ihmeessä tee lapsia ennen kun olet selvittänyt ajatuksesi!

Miehesi on varmasti ihan hyvä mies. Mene itseesi ja muista käyneesi.

Mieheni ON hyvä mies, hellin ja viisain jonka tunnen. Samoin kun hänen perheensä jäsenistä pidän, tulen useimmiten hyvin toimeen ja viihdyn heidän kanssaan. Tietty siitä tulee erilainen kuva kun kirjaan ylös vain ongelmat. Enkä puolustele itseäni. En koe kuuluvani opiskelutovereihini, miksi olenkin aika syrjäytynyt. En ymmärrä heidän arvomaailmaansa. Sinkut jahtaavat rikkaita komistuksia ja parisuhteessa olevat eroavat ihan omituisista pikkusyistä. Mutta olen kai pinnallinen kun tuntuu omituiselta koulussa kun tullaan kyselemään (siis vieraatkin) että ai sulla on sormus, mitä miehesi tekee? Ja kun vastaan, on heidän ilmeensä jotenkin.. outo. Siksi halusin vain tiedustella asian kokeneilta että voiko työelämässäkin esiintyä jotain ongelmia.

oikeestiko sä työelämän ongelmista olet huolissasi? Musta tuntuu, että muu elämä sua huolettaa.

En ymmärrä miten miehesi liittyy työhösi. Mitä väliä sillä on mitä miehesi tekee? Tuletko tekemään työtä, jossa mies kulkee mukana työpaikalla?

 

[Merhan]

Eipä ole meillä haitannut vaikka tienaan enemmän. Syynä koulutustaso ja että olen työpaikassani pystynyt etenemään. Lähtökohdiltaan ollaan samanlaisista olosuhteista eli molemmat maataloista ja nämä perusarvot ovat samat. Ja me ollaan oltu yhdessä jo 17 v.

 

[Ihamieli]

Mieheni ON hyvä mies, hellin ja viisain jonka tunnen. Samoin kun hänen perheensä jäsenistä pidän, tulen useimmiten hyvin toimeen ja viihdyn heidän kanssaan. Tietty siitä tulee erilainen kuva kun kirjaan ylös vain ongelmat. Enkä puolustele itseäni. En koe kuuluvani opiskelutovereihini, miksi olenkin aika syrjäytynyt. En ymmärrä heidän arvomaailmaansa. Sinkut jahtaavat rikkaita komistuksia ja parisuhteessa olevat eroavat ihan omituisista pikkusyistä. Mutta olen kai pinnallinen kun tuntuu omituiselta koulussa kun tullaan kyselemään (siis vieraatkin) että ai sulla on sormus, mitä miehesi tekee? Ja kun vastaan, on heidän ilmeensä jotenkin.. outo. Siksi halusin vain tiedustella asian kokeneilta että voiko työelämässäkin esiintyä jotain ongelmia.

En tunne ketään, joka tykkäisi kaikista puolison sukulaisista. Tai edes omistaan

Saanko kysyä mitä opiskelet? Meillä oli opiskellessa kivaa: vaikka ihmiset tulivat todella erilaisista taustoista (johtaja- ja duunariperheistä sinun termejäsi käyttäen) niin kaikki olivat opiskellessa "samalla viivalla", eli se oma persoona, äly ja sosiaalisuus ratkaisvat millainen olit ja millaisena muut sinut näkivät. Rahassakaan ei voinut tietää millaisesta perheestä tuli, jollain se siivoojaäiti tuki sukunsa ensimmäistä yliopisto-opiskelijaa avokätisesti, kun rikkaan suvun vesa oli ihan omillaan tukien ja oman työn varassa.

 

[Madicken04]

No, meillä tuloero ei ole kummoinen, jotain 500?/kk. Ollaan samassa työpaikassa ja toimin mieheni esimiehenä eikä tämäkään ole ongelmaksi muodostunut. Tosin meillä ei töissä tai työn ulkopuolella ole pukeutumiskoodeja tms ja ollaan muuten ajatuksiltamme, arvoiltamme jne samantyylisiä eli ei tule mitään tällaisia luokkaeroja.

Tuloeroihin ollaan tosissaan totuttu kun ollaan molemmat vuorotellen oltu lasten aknssa kotona ja nyttemmin mies opiskelee vielä muutaman kuukauden. Luonnollisesti siis kotonaoleva/opiskeleva puoliso on tienannut huomattavastikin vähemmän mitä se työssäkäyvä jolle sillä hetkellä on langennut perheen elatusvastuu. Muutoin siis laskut jaetaan sen mukaan miten kummallakin sattuu rahaa olemaan, "ylimääräiset" säästöön ja käyttörahaa jätetään sopivasti, yleensä minulle enemmän koska hoidan suurimman osan ruokaostoksista sekä lasten vaatteet ym tarvikkeet.

Käytännössä kuitenkin tuo tuloeromme tulee tässä miehen töihin palatessa kapenemaan pois, sillä itse tulen tekemään töitä osa-aikaisena. Elikkäs käytännössä siis tienataan sitten suurinpiirtein saman verran. Osa-aikaisena työskenetelevänä minun on sitten helpompi ottaa vastuu tietyistä lasten kanssa tehtävistä jutuista.

 

[ap]

oikeestiko sä työelämän ongelmista olet huolissasi? Musta tuntuu, että muu elämä sua huolettaa.

En ymmärrä miten miehesi liittyy työhösi. Mitä väliä sillä on mitä miehesi tekee? Tuletko tekemään työtä, jossa mies kulkee mukana työpaikalla?

Hyvä pointti Tällä hetkellä on mielessä parisuhde tulevien häiden vuoksi, ja työn saanti ja työasiat tulevan valmistumisen vuoksi. Ehkä tosiaan yhdistän väkisin kaksi asiaa jotka eivät mitenkään liity toisiinsa =) *kiittää ja halaa*

 

[nainen]

Kuten joku jo kirjoittikin, ei se palkka sinällään mitään merkkaa. Meillä minä tienaan kaksinkertaisesti mieheeni verrattuna, vaikkei hänkään ihan huonotuloinen ole, keskituloinen kai.

Meillä on samanlainen tausta, molemmat yrittäjäperheestä. Arvot ratkaisevat, ne meillä on hyvin samanlaiset. Ja se, että molemmat osallistuvat panoksellaan perheen menoihin ja arjen pyörittämiseen. Pidämme myös hyvin samanlaisesta elämäntyylistä ja keskustelemme "samalla tasolla".

Ei-niin-hyvä-palkka voi olla monesta syystä, riippuu millä alalla on. Se ei ole pelkästään sivistyksen ym mitta. Joku voi tahota ihan hirveästi rahaa ja keskittyä siihen ja olla ihan hirveä juntti. Se ei mua sytyttäisi.

 

[ap]

Saanko kysyä mitä opiskelet? Meillä oli opiskellessa kivaa: vaikka ihmiset tulivat todella erilaisista taustoista (johtaja- ja duunariperheistä sinun termejäsi käyttäen) niin kaikki olivat opiskellessa "samalla viivalla", eli se oma persoona, äly ja sosiaalisuus ratkaisvat millainen olit ja millaisena muut sinut näkivät. Rahassakaan ei voinut tietää millaisesta perheestä tuli, jollain se siivoojaäiti tuki sukunsa ensimmäistä yliopisto-opiskelijaa avokätisesti, kun rikkaan suvun vesa oli ihan omillaan tukien ja oman työn varassa.

Oikiksessa olen. Joskus parina ensimmäisenä vuonna oikein itkin sitä kun yritin tutustua ihmisiin (toisiin asianajajaperheistä jne, toisilla taas samanlainen tausta kuin minulla eli ihan keskituloisesta perheestä), ja näiden ihmisten mielestä asianajajan on tärkeämpi näyttää hyvältä kuin esim. olla intohimoisesti kiinnostunut siitä mitä tekee. Siis ihan todella kävimme tästä monta keskustelua. Jotenkin meni usko kaikkiin alalla oleviin enkä sitten koskaan tutustunut niihin hyviin tyyppeihin vaikka niitäkin tuolla varmasti on. On jäänyt vain päällimmäiseksi että "uskomatonta mitä porukkaa, ja tuollaisten kanssa tulen viettämään suuren osan oppuelämästäni".

 

[Madicken04]

Sen sijaan suuri koulutusero, erot sivistystasossa ja statuksessa saattavat muodostua suuremmiksi jos pyöritään erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. Minulla pukkaa itsellä välillä naurattamaan/itkettämään kun ukkkoni ystävillä on niin tyhmiä, heikosti koulutettuja ja raasuja akkoja jotka vaan kotona össöttää ukkojensa elätteinä. Välillä koettavat jotain työtä tehdä tai kouluttautua, mutta ei siitä ole mitään tullut, kun eivät vaan kykene. Osan kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä kun pelkään, että lapset sosiaalistuvat heidän perhe-elämän tyyppiseen meininkiin. Elikkä semmoista pelkään enemmän. Ollaan oltu yhdessä jo yli 10 vuotta.

No tätä ehkä oikeastaan yritin hakea Mieheni ei ole mikään työnvieroksuja, rakastaa omaa alaansa vaikka se ammattikoulutasoinen onkin, hän on hyvä työssään ja nauttii siitä mitä minä ihailen. Mutta hänen perheensä esim, eräskin heistä sanoo itseään "kommunistiksi" ja kavereissa taas löytyy näitä yhteiskunnan elättejä. Pelkään ehkä että yhteiskunta leimaa miehenikin tällaiseksi tuttavapiirinsä takia (ja mitähän arvoja appiukko tuleville lapsenlapsille opettaa..?).

Just just nyt tajusin, ongelma on siis sinulla ei miehelläsi.. jep noh sitten varmaan kannataa etisiä arvoistasi seuraa, eikä loukata miestäsi jatkamalla seurrustelua mielestäsi alempiarvoisen kanssa..

Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitin En usko mihinkään arvoasteisiin. Hänen asenteensakin on kohdallaan, mutta ONKO YHTEISKUNNAN tai tulevan työympäristöni? Ehkä minulla on huono itsetunto muutenkin enkä tunne kuuluvani alani ihmisten joukkoon koska itsekin olen maanläheisempi kuin he. Lisäksi on sitten hänen vanhempansa ja muutama kaveri, joiden pelkään tartuttavan asenteitaan tuleviin lapsiimme. Minut on aikanaan kasvatettu niin että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, että jokainen lähtee samalta viivalta ja tekee elämällään mitä haluaa. Mieheni on fiksumpi, mutta esim. hänen vanhempansa ja siskonsa haukkuvat "porvareita" (mitä lie niillä tarkoittavatkaan) jne.

Voi herran jumala kun sä olet naivi, sori nyt vaan.. Tartuttavat asenteita, kas kun ei kirppuja.. huoh.. ja mikäköhän olisi oikea asenne ja mistä sen luulet löytyvän, valitettavasti olet ihan itse vastuussa lastesi asenteesta koska aina on erilaisia ihmisiä..

Appiukkoni on vanhanaikainen ja jyrkkämielipiteinen mies. Esimerkki: viimeksi kun olimme käymässä, hän kehuskeli kuinka joku tuttu oli tuonut "nykyajan pullakakaran" kylään. "Kakara" oli mennyt kukkapurkeille. Hän oli lyönyt "kakaraa" sormille, ja hekui että eipä HEILLÄ enää mennyt kukkapurkeille tämä lapsi. Tuossa on jo asioita jotka sotivat omia asenteitani vastaan.

Toinen esimerkki: Mieheni sisko. Hän on yli 30v eikä ole ollut oikeastaan koskaan oikeissa töissä koska häntä ei ole kiinnostanut. Hän katsoo oikeudekseen haukkua ihmisiä jotka tulevat toimeen häntä paremmin. Hän on muuten ihana ihminen ja rakastan häntä lankona (onko lanko nyt oikea sana?) mutta tuossakin on muutamia asioita joita en halua lapselleni opettaa.

Kai lapset nyt oppivat kuulemiansa asioita muualtakin kuin vanhemmiltaan? Myönnän että olen nuori ja naiivi. Mutta kai minulla on silti oikeus pohtia näitä asioita?

Joo no olet kyllä naiivi. Minusta tuntuu, että sinua hävettää miehesi tietyissä tilanteissa, samoin kun perheensä. Haluaisit kuulua "ylempään kastiin" tai koet jo kuuluvasi, ja olet rakastunut mieheen, joka ei ihan vastaa standardiasi. Ja nyt pohdit sinänsä merkityksettömiä asioita, kun oikeasti voisit miettiä, oletko oikeassa suhteessa. Yrität selvästi muuttaa miestäsi, ja muuttaisit mielelläsi hänen sukuaankin, itsellesi sopivaksi. Sori, mutta se ei onnistu. Tulet kohtaamaan suuria ongelmia. Mieti tarkaan suhdettasi, mitä arvostat, haluat, jne. ja älä ihmeessä tee lapsia ennen kun olet selvittänyt ajatuksesi!

Miehesi on varmasti ihan hyvä mies. Mene itseesi ja muista käyneesi.

Mieheni ON hyvä mies, hellin ja viisain jonka tunnen. Samoin kun hänen perheensä jäsenistä pidän, tulen useimmiten hyvin toimeen ja viihdyn heidän kanssaan. Tietty siitä tulee erilainen kuva kun kirjaan ylös vain ongelmat. Enkä puolustele itseäni. En koe kuuluvani opiskelutovereihini, miksi olenkin aika syrjäytynyt. En ymmärrä heidän arvomaailmaansa. Sinkut jahtaavat rikkaita komistuksia ja parisuhteessa olevat eroavat ihan omituisista pikkusyistä. Mutta olen kai pinnallinen kun tuntuu omituiselta koulussa kun tullaan kyselemään (siis vieraatkin) että ai sulla on sormus, mitä miehesi tekee? Ja kun vastaan, on heidän ilmeensä jotenkin.. outo. Siksi halusin vain tiedustella asian kokeneilta että voiko työelämässäkin esiintyä jotain ongelmia.

No mutta eihän tuossa kuulosta ongelma olevan miehessä tai tämän suvussa ja heidän asenteissaan (paitsi se lapsen läppäseminen) vaan ihan sinussa ja omassa itseetunnossasi. Ei todellakaan kannata alkaa miestä muuttamaan tai kotiasioita työkavereilta salaamaan vaan opettelemaan ihan rehellisesti olemaan ylpeä itsestään ja perheestään. =) Enkä usko että monikaan työ/opiskelukaverisi oikeasti katsoo oudosti kuullessaan miehesi ammatin, varmasti mielikuvituksesi tekee tuon 90%:sesti, ja niistä jotka oikeasti tuon takia jotain tulkintoja tekevän niin sellaisten ihmisten seurasta tuskin nauttisit muutenkaan.

 

[ap]

Kuten joku jo kirjoittikin, ei se palkka sinällään mitään merkkaa. Meillä minä tienaan kaksinkertaisesti mieheeni verrattuna, vaikkei hänkään ihan huonotuloinen ole, keskituloinen kai.

Meillä on samanlainen tausta, molemmat yrittäjäperheestä. Arvot ratkaisevat, ne meillä on hyvin samanlaiset. Ja se, että molemmat osallistuvat panoksellaan perheen menoihin ja arjen pyörittämiseen. Pidämme myös hyvin samanlaisesta elämäntyylistä ja keskustelemme "samalla tasolla".

Ei-niin-hyvä-palkka voi olla monesta syystä, riippuu millä alalla on. Se ei ole pelkästään sivistyksen ym mitta. Joku voi tahota ihan hirveästi rahaa ja keskittyä siihen ja olla ihan hirveä juntti. Se ei mua sytyttäisi.

Kiitos kommentistasi Alan tajuta jo että olen väkisin yrittänyt tehdä mielessäni kärpäsestä härkästä Kun kaikki tärkeimmät asiat on mieheni ja minun kohdalla samanlaisia: asenteet, mielipiteet, keskinäinen kunnioitus (hän on minua paljon viisaampi ihminen monellakin tapaa), vastuunjako kodissa jne.

 

[vieras]

saisitte hyvän pohjan keskustelulle asioista, jotka sua askarruttavat ennen häitä.

 

[Ihamieli]

Saanko kysyä mitä opiskelet? Meillä oli opiskellessa kivaa: vaikka ihmiset tulivat todella erilaisista taustoista (johtaja- ja duunariperheistä sinun termejäsi käyttäen) niin kaikki olivat opiskellessa "samalla viivalla", eli se oma persoona, äly ja sosiaalisuus ratkaisvat millainen olit ja millaisena muut sinut näkivät. Rahassakaan ei voinut tietää millaisesta perheestä tuli, jollain se siivoojaäiti tuki sukunsa ensimmäistä yliopisto-opiskelijaa avokätisesti, kun rikkaan suvun vesa oli ihan omillaan tukien ja oman työn varassa.

Oikiksessa olen. Joskus parina ensimmäisenä vuonna oikein itkin sitä kun yritin tutustua ihmisiin (toisiin asianajajaperheistä jne, toisilla taas samanlainen tausta kuin minulla eli ihan keskituloisesta perheestä), ja näiden ihmisten mielestä asianajajan on tärkeämpi näyttää hyvältä kuin esim. olla intohimoisesti kiinnostunut siitä mitä tekee. Siis ihan todella kävimme tästä monta keskustelua. Jotenkin meni usko kaikkiin alalla oleviin enkä sitten koskaan tutustunut niihin hyviin tyyppeihin vaikka niitäkin tuolla varmasti on. On jäänyt vain päällimmäiseksi että "uskomatonta mitä porukkaa, ja tuollaisten kanssa tulen viettämään suuren osan oppuelämästäni".

Joo taitaa luonnontieteellisessä olla vähän erilainen meininki. Mutta toivottavasti löydät/olet löytänyt kuitenkin samanhenkisiä opiskelukavereita.

Vielä sen verran, että aika harva tuo kauheasti kotiolojaan esiin töissä, ja en osaa kuvitella, että olisi pakko edustaa miehensä kanssa, tosin olen niin erilaisella alalla itse, etten tietenkään osaa varmaksi sanoa. Minun ex kulki paljon työjutuissa mukana, nykyinen mies ei oikeastaan ikinä. Jos joskus järjestän jotain juhlia kotonani työkavereille, silloin hän on paikalla, siinä kaikki. Karonkkakutsutkaan eivät ole avec =)

 

[ap]

No mutta eihän tuossa kuulosta ongelma olevan miehessä tai tämän suvussa ja heidän asenteissaan (paitsi se lapsen läppäseminen) vaan ihan sinussa ja omassa itseetunnossasi. Ei todellakaan kannata alkaa miestä muuttamaan tai kotiasioita työkavereilta salaamaan vaan opettelemaan ihan rehellisesti olemaan ylpeä itsestään ja perheestään. =) Enkä usko että monikaan työ/opiskelukaverisi oikeasti katsoo oudosti kuullessaan miehesi ammatin, varmasti mielikuvituksesi tekee tuon 90%:sesti, ja niistä jotka oikeasti tuon takia jotain tulkintoja tekevän niin sellaisten ihmisten seurasta tuskin nauttisit muutenkaan.

Pari ihmistä tuolta nykyisin jo kaverikseni lasken, he näkevät että olemme onnellisia ja tietävät että olemme vakavissamme (on tässä monta vuotta jo oltukin yhdessä). Silti heidänkin suustansa (ovat sinkkuja) pääsee aina niitä litannioita millaisia heidän tulevien miestensä pitää olla, eivätkä usko kun sanon että kun sen oikean kohtaat niin joillakin noista kriteereistäsi (esim. että on pakko olla 190cm pitkä, on pakko olla juuri tietyn mittaiset hiukset, on pakko soittaa kitaraa) ei olekaan väliä. Eräskin kommentti jonka ystäväni laukaisi, kun kerroin kuinka onnellisesti yllättynyt olin kun mieheni oli siivonut kodin ja laittanut ruuan valmiiksi kun tulin töistä, oli että "kaikkien pitäisi saada tuollainen oma pikku ´kalle´ ".

 

[Ihamieli]

Joo taitaa luonnontieteellisessä olla vähän erilainen meininki. Mutta toivottavasti löydät/olet löytänyt kuitenkin samanhenkisiä opiskelukavereita.

Vielä sen verran, että aika harva tuo kauheasti kotiolojaan esiin töissä, ja en osaa kuvitella, että olisi pakko edustaa miehensä kanssa, tosin olen niin erilaisella alalla itse, etten tietenkään osaa varmaksi sanoa. Minun ex kulki paljon työjutuissa mukana, nykyinen mies ei oikeastaan ikinä. Jos joskus järjestän jotain juhlia kotonani työkavereille, silloin hän on paikalla, siinä kaikki. Karonkkakutsutkaan eivät ole avec =)

Pitää vielä lisätä, että tietenkään toisen erilainen tausta ei ole este yhdessä "edustamiselle", tarkoitin vain, että jos miehesi ei halua sitä. Ole oikeasti ylpeä itsestäsi ja siitä että olet löytänyt hienon ihmisen rinnallesi! Moni voi olla siitä kateellinen, ja se "outo ilme" jotain siihen liittyvää.

 

[ap]

Joo taitaa luonnontieteellisessä olla vähän erilainen meininki. Mutta toivottavasti löydät/olet löytänyt kuitenkin samanhenkisiä opiskelukavereita.

Vielä sen verran, että aika harva tuo kauheasti kotiolojaan esiin töissä, ja en osaa kuvitella, että olisi pakko edustaa miehensä kanssa, tosin olen niin erilaisella alalla itse, etten tietenkään osaa varmaksi sanoa. Minun ex kulki paljon työjutuissa mukana, nykyinen mies ei oikeastaan ikinä. Jos joskus järjestän jotain juhlia kotonani työkavereille, silloin hän on paikalla, siinä kaikki. Karonkkakutsutkaan eivät ole avec =)

Noh, lohduttaudun (monessa asiassa) aina sillä etten sentään ole kauppiksessa *tähän tulisi sellainen hymyilevä piruhymiö jos osaisin laittaa* Heillä kun on pukukoodit yms. jo koulussa, itse olen onnellinen siitä että sentään vielä nyt saan olla oma itseni ja kulkea koulussa farkuissa ja t-paidassa