Jättäisitkö miehesi seuraavista syistä:

[Pohdittavaksi parisuhteesta]

Kehotan teitä nyt todella myös miettimään, että pystyisittekö todella eroamaan miehestänne. Se on vain niin helppo sanoa, että "joo, kyllä jättäisin", kunnes tilanne onkin omalla kohdalla. Näin siis useimmiten, tällä palstalla ja tämän tyylisissä kyselyissä tähän törmää hyvin usein.

Eli suhteenne alussa mies olisi salannut sinulta asioita, jotka olisit halunnut tietää ennen kuin aloitte seurustella (se olisi vaikuttanut kielteisesti haluun olla yhdessä ). Mies kuitenkin puolustautuu sanomalla, ettei voi kertoa ko. asioita kelle tahansa. Nyt oltuanne vuosia yhdessä asiat eivät ole vaikuttaneet teihin millään tavalla, eivätkä välttämättä koskaan tule vaikuttamaankaan.

Suhteenne alussa mies on menettänyt luottamuksen viestittelemällä salaa muiden naisten kanssa. Hän ei ole kuitenkaan pettänyt.

Olette molemminpuolin käyttäneet väkivaltaa toisianne kohtaan. Niin henkistä kuin fyysistäkin. Mies ei ole koskaan lyönyt tai aiheuttanut mustelmia. Pahaa mieltä sitäkin enemmän.

Miehellä on osa palkasta ulosotossa, velat tulleet hänen välinpitämättömyytensä vuoksi.

Olette kuitenkin läheisiä, rakastatte toinen toistanne. Haluatte tehdä töitä suhteenne eteen, joka roihuaa välillä liiankin suurella liekillä molempien vahvan temperamentin vuoksi. Uusia luottamuskriisejä ei ole, ja vanhat on jo unohdettu. Paha olo kalvaa mieltä kuitenkin suht usein. Voit silti luottaa mieheesi täysin, tiedät, ettei hän koskaan pettäisi sinua tai enää edes viestittelisi muiden naisten kanssa. Teillä on hauskaa yhdessä, olette toistenne parhaat ystävät. Seksi on upeaa.

 

[vieras]

En jättäisi.

 

[Peppari]

Jättäisin koska en todellakaan voisi luottaa häneen.

 

[RitiRalla]

Minusta tuo kuulostaa melkoisen tavalliselta suhteelta. Kaikilla on ongelmansa, teillä ne nyt on tuollaisia. Aika sen näyttää, miten käy.
Mua myös ärsyttää täällä se, että aina ekana sanotaan, et mä ainakin jättäisin jos noin tekis. Se on niin helppo sanoa, kun ei ole omalle kohdalle sattunut. Se ei varmasti tuo sille kysyjälle ainakaan lohtua hankalaan tilanteeseen. Ja uskomattoman sinisilmäisiä on ihmiset, jotka uskoo siihen, ettei meille ainakaan noin koskaan tule käymäänkään. Kun ikinä ei voi tietää.

 

[Tyttöni Tuulispää]

En jättäisi. Minusta tuossa listassa ei ollut mitään sellaista, miksi jättäisin

 

[kauan se kesti]

Olen jättänyt 17 vuoden avioliiton jälkeen.

 

[migreenikko]

Jättäisin,ei tuollaiseen ihmiseen voi luottaa ja luottamus on kaiken a ja o.

 

[sabira harmaana]

Todennäköisesti jättäisin.

 

[Onnelinen nainen]

No en jättäisi!

Millä tavalla menettänyt luottamuksen jos kerta ei sua oo pettänyt? Ja ollut kerta viatonta viestittelyä niin olisko näistä pitäny muka mainita sulle??

Molemmat olette käyttäneet fyysistä ja henkistä väkivaltaa,eli sä olet fyysisesti lyönyt miestäsi?

Muistahan sinäkin mainita hälle jos joku mies sattuu laittamaan jonku viestin ettei hän vaan menetä luottamustasi sinuun?

Mitä sitten vaikka ulosotossa on jotain? Ei se ole kuitenkaan sama asia kuin rikosrekisteri.. ja nykypäivän ihmisillä useella on luottotiedot mennyt.

 

[Hudjuke]

Mulla on itellä osittain samanlainen suhde enkä ole jättänyt, enkä jätä =)

 

[Madicken04]

Olette kuitenkin läheisiä, rakastatte toinen toistanne. Haluatte tehdä töitä suhteenne eteen, joka roihuaa välillä liiankin suurella liekillä molempien vahvan temperamentin vuoksi. Uusia luottamuskriisejä ei ole, ja vanhat on jo unohdettu. Paha olo kalvaa mieltä kuitenkin suht usein. Voit silti luottaa mieheesi täysin, tiedät, ettei hän koskaan pettäisi sinua tai enää edes viestittelisi muiden naisten kanssa. Teillä on hauskaa yhdessä, olette toistenne parhaat ystävät. Seksi on upeaa.

Ikäviä juttuja, mutta kuten tästä käy ilmi niin rakkautta löytyy, luottamusta ei ole uudelleen rikottu ja vanhat asiat on unohdettu. Luottamus mieheen kunnossa, hauskaa yhdessä ja seksikin pelaa.

Eli kaikenhan pitäisi olla ok. Menneet on menneitä joten ongelmaksi jänee tuo paha olo mikä kalvaa mieltä usein ja ehkä kannattiasi ruveta miettimään sitä tarkemmin? Onko jotain asioita mitä pitäisi vielä käsitellä kunnolla että siitä pääsisi yli? Jotain parisuhdekurssia tms voisi kokeilla.

Mutta siis jos tunne- ja luottamuspuoli on tämä niin en menisi näillä perustein jättämään.

 

[Äiti]

No en nuiden perusteella..

mutta riippuen tietenkin että mitä ne sanomatta jätetyt jutut ovat olleet silliin suhteen alussa?
Toisaalta ymmärän miestäsi että ei kaikkia omia asioita lauleta heti jokaiselle.

 

[vieras]

En jättäisi. Paitsi en edes alkaisi vakavasti perustamaan parisuhdetta velkaantuneen ihmisen kanssa, mutta silti en jättäisi. Omaa miestäni en jättäisi kai mistään syystä.

 

[Onnellinen Villasukka]

En jättäisi

 

[Homo heidelbergensis]

Musta tuntuu, että mulle paras tapa ajatella asiaa olisi miettiä, tekisikö meidän suhde mut onnelliseksi. Jos tekisi, jäisin. Oli aiemmin tapahtunut sitten mitä hyvänsä. Jos taas olisin onneton, vaikka kuinkakin päällisin puolin hyvältä vaikuttavassa liitossa, lähtisin.

 

[Tiutana]

En usko että jättäisin.

 

[Selis]

En usko että jättäisin.

 

[juuei]

Luulen, että en olisi alkanut vakavasti seurustella miehen kanssa jolla on ulosmitattavaa ja varsinkin oman typeryyden takia.

 

[Pohdittavaksi parisuhteesta]

Itse olin jossain vaiheessa niin pohjalla, että luulin pettämisen lievittävän tuskaa. Itse olen siis pettänyt. Molemmin puolin on tehty pahaa toisillemme, mutta itse näen vikaa vain miehessäni. Johtuen siitä, ettei oikein osaa selvittää asioita, pelkää minun reaktioitani (kuten tuossa, kun hänellä meni luottotiedot muutama kuukausi sitten). Kyllähän minä hermostuin, sillä ulosottoon ei aivan helpolla saa velkojaan menemään. Tuo välinpitämättömyys ja tilanteista pakeneminen hermostuttaa, tuntuu, että minä yritän itse suurimman osan ajasta pitää suhdettamme kasassa.

Ja tältä jatkuvalta hermoilultani ja stressiltäni en näe riittävän usein niitä hyviä puolia, mitä miehessäni on. Hän on ihana ihminen, kaikista vaikeuksista ja virheistänsä huolimatta. On tosiaan täysin muuttunut mies, kiittänyt minua usein siitä, että olen saanut hänet ymmärtämään asioita aivan erillä tavalla ja että olen ensimmäinen, joka on välittänyt siitä mitä hän tekee. On sydämellinen, ystävällinen, huolehtiva, tekee paljon kotitöitä ihan omatoimisesti, osoittaa hellyyttä, kuuntelee ja on tukena. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta toisaalta huonojakin puolia löytyy paljon, liittyen lähinnä tuohon välinpitämättömyyteen erityisesti raha-asioissa. Ja ymmärtämättömyys keskustelun ja avoimuuden tärkeydestä.

Mietityttää, että millaisia ongelmia muilla on, missä menee todella se raja, että olenko epänormaali tai onko suhteemme "sairas". Nyt on kuitenkin hyvä olla, oloni on turvallinen jne. Virheitä on tehty, mutta ne on käsitelty ja päästy pahojen juttujen yli. Silti menneisyys kalvaa vieläkin tietyissä asioissa, niitä olen pohtinut paljonkin, ja ne jäytävät sisintäni ikävästi; aiheuttavat raivokohtauksia ja muuta typerää.

 

[Pohdittavaksi parisuhteesta]

Luulen, että en olisi alkanut vakavasti seurustella miehen kanssa jolla on ulosmitattavaa ja varsinkin oman typeryyden takia.

Velat tulleet teidän seurustelunne aikana, oltuanne vuosia yhdessä.

 

[mikrokitumoppi]

En jättäisi.
Jos on suhteen alkuvaiheessa jättänyt jotain asioita kertomatta niin se on ihan ymmärrettävää. Varsinkin jos kyse on jostain henkilökohtaisista asoista mitkä haluaa jakaa toisen kanssa vasta kun huomaa suhteen olevan vakaalla pohjalla (eli tuntee voivansa luottaa toiseen osapuoleen).
Tuo toisille viestittely suhteen alkuvaiheessa on ollut aika pöljää... Se on saattanut olla niin sanottu tiedostamaton takaportti eli jos ei tästä jutusta olisikaan tullut mitään niin joku ovi olisi vielä ollut auki. Tavallaan ymmärrän senkin.
Ulosotto... No tuleehan ne velat hoidettua sitäkin kautta. Varsinkin jos aikoo maksaa kaiken pois käymällä töissä eikä suunnittele heittäytyvänsä sossun elätiksi siksi aikaa, että osa veloista kuittaantuu pois. Ihmiset tekevät virheitä, pääasia on, että niistä ottaa opikseen.
Tärkeintä on kuitenkin se mitä tuntisin sisälläni. Rakkautta vai välinpitämättömyyttä.

 

[vieras]

Luulen, että en olisi alkanut vakavasti seurustella miehen kanssa jolla on ulosmitattavaa ja varsinkin oman typeryyden takia.

Velat tulleet teidän seurustelunne aikana, oltuanne vuosia yhdessä.

Tuo on sitten sellainen asia mistä pitäisi puhua vakavasti. Olen suhteen jatkamisen kannalla, mutta en tod halua tuollaista tapahtuvan vastaisuudessa! Eli mies noissa raha-asioissa ehdottomasti kuriin ja jos luottamus pelaa sen suhteen niin suhde jatkuu, muuten kyllä tulee ero mieleen...

 

[Neiti]

Itse olin jossain vaiheessa niin pohjalla, että luulin pettämisen lievittävän tuskaa. Itse olen siis pettänyt. Molemmin puolin on tehty pahaa toisillemme, mutta itse näen vikaa vain miehessäni. Tuo välinpitämättömyys ja tilanteista pakeneminen hermostuttaa, tuntuu, että minä yritän itse suurimman osan ajasta pitää suhdettamme kasassa.

Ja tältä jatkuvalta hermoilultani ja stressiltäni en näe riittävän usein niitä hyviä puolia, mitä miehessäni on.
Mietityttää, että millaisia ongelmia muilla on, missä menee todella se raja, että olenko epänormaali tai onko suhteemme "sairas". Nyt on kuitenkin hyvä olla, oloni on turvallinen jne. Virheitä on tehty, mutta ne on käsitelty ja päästy pahojen juttujen yli. Silti menneisyys kalvaa vieläkin tietyissä asioissa, niitä olen pohtinut paljonkin, ja ne jäytävät sisintäni ikävästi; aiheuttavat raivokohtauksia ja muuta typerää.

Tietääkö miehesi että olet pettänyt häntä?
Ehkä tuo että olet raivona ja hermoilet kokoajan,menneisyys kalvaa yms. on sitä että et ole itsekään ollut rehellinen miehellesi,jos käsittelet omat pettämisesi niin menneisyys ei kalva

Minusta sinä olet tehnyt hälle paljon pahempaa kuin hän sinulle.. on ihme että hän vielä haluaa olla sinun kanssasi

Avaa silmäsi jos ainoastaan vian näet miehessäsi.

 

[joo]

minä jättäisin. Jos puolin ja toisin on väkivaltaa niin se on jo yks syy ja mulle suurin syy olis tuo luottotietojen menetys. En voisi ikinä olla aikuisen ihmisen kanssa, joka on päästänyt asiansa tuohon tilaan. Jos mun pitäisi pettää, niin jättäisin kyllä itse.