Onko mulla lupa lykätä lapsen hankkimista näistä syistä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdintaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta vanhemmuus ei koskaan tule olemaan tasa-arvoista. Naisella on biologiasta johtuen suurempi rooli koko touhussa. Olen monesti todennut, että musta tulis hyvä isä mutta huono äiti.

Lapi on aika piene aikaa äidistä riippuvainen vauva. Meillä mies osallistuu täysin lapsenhoitoon ja miksi ei osallistuisi onhan lapsi myös hänen.
 
Olisin voinut kirjoittaa saman jutun lähes sanasta sanaan. Paitsi että olen lastenhoitaja ja siis kyllä tykkään lapsista. Mutta tykkään juuri sen 8h/päivä verran.

Minua ahdistaa sitovuus ja vastuu. Olen kai liian laiska ja mukavuudenhaluinen edes harkitakseni omia lapsia. Olen onnellinen elämääni juuri näin, mutta tilanne voi muuttua ja ehkä joskus haluankin lapsen.
 
Ap:n teksti oli kuin mun näppikseltä, mä olen tosin aina pitänyt lapsista, mutta minua on aina pelottanut ja ahdistanut raskaus ja synnytys. Mutta päätin päälle 30-vuotiaana, että jos sen lapsen tekee, niin se on tehtävä ja kait minä siitä selviän, kun muutkin. Ap:n ikäisenä en olisi missään tapauksessa vielä halunnut lapsia, en olisi ollut valmis.
Mulle raskausaika oli eräänlainen identiteettikriisin paikka ja siitä selvittiin ja lapsikin on aivan ihana, tosin ei se sitä heti ollut, vaan tässä on kasvettu itsekin lapsen mukana, niin kuin sen minusta kuuluu mennäkin.
No nyt olen taas plussannut ja loppuvuodesta syntyy toinen ja kyllähän tää taas eräänlainen kriisi on, jotenkin mä en vieläkään nauti siitä raskaudesta ja en etenkään synnytyksestä, nyt se jo pelottaa, kun tietää millaista se oli.
Mu
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Musta vanhemmuus ei koskaan tule olemaan tasa-arvoista. Naisella on biologiasta johtuen suurempi rooli koko touhussa. Olen monesti todennut, että musta tulis hyvä isä mutta huono äiti.

Lapi on aika piene aikaa äidistä riippuvainen vauva. Meillä mies osallistuu täysin lapsenhoitoon ja miksi ei osallistuisi onhan lapsi myös hänen.

Miksi sitten esimerkiksi erotilanteissa lapset lähes poikkeuksetta menevät äidille? Kyllä se nainen suuremman vastuun kantaa, lähes poikkeuksetta, vaikka kuinka jotkut äidit väittävätkin että yhdessä mennään fifty-fifty. Tuskin sun miehes palstailee kaksplussalla keskustelemassa lapsista ja niiden hoidosta, noin niinkuin esimerkkinä siitä että naiset on enemmän asialla...
 
Alkuperäinen kirjoittaja poikia3:
Mulle ainakin lapset tuovat myös sisältöä elämään ja myös tervetulleen breikin toivat työelämästä. 40 vuotta tauotta työelämässä kuulostaa tosi pitkältä ajalta.

Kuule, voi sen tauon pitää, vaikka ei tekisikään lapsia...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma-78:
Älä missään nimessä tee lasta, voi sitä lapsiparkaa joka tuollaisen äidin saisi :(

Minusta tulisi ihan varmasti kelvollinen äiti, jos lapsen tekisimme. En luultavastikaan synnyttäisi alakautta, imettäisi tai jäisi kotiin yksin edes vuodeksi, mutta en usko, että nuo asiat tekisivät minusta huonoa äitiä. Enkä luultavasti jaksaisi istua hiekkalaatikon reunalla pitkiä aikoja tai leikkiä aktiivisesti lapsen kanssa, mutta toisaalta mun mielestä työssäkäyvänä aikuisena mun ei ole velvollisuuskaan tehdä niin. Sitä varten on pph:t ja kaverit lapsella.

Mutta älä pelkää, en minä ole lasta tekemässäkään, ainakaan vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma-78:
Älä missään nimessä tee lasta, voi sitä lapsiparkaa joka tuollaisen äidin saisi :(

Mikä aloittajan tekstissä viittaa siihen, että hänen mahdollinen lapsensa kärsisi hänen kasvatettavanaan? Sehän tässä maailmassa niin epäreilua onkin, että aloittajasta voi oikeasti tulla parempi äiti kuin jostakusta hattara-ihanuus-vauvakuumeilijasta. Se, että on aina tiennyt lasten olevan elämänsä tarkoitus, ei välttämättä ole käytännön äitiydessä mikään meriitti. Joskus jopa päinvastoin.
 

Yhteistyössä