V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapi on aika piene aikaa äidistä riippuvainen vauva. Meillä mies osallistuu täysin lapsenhoitoon ja miksi ei osallistuisi onhan lapsi myös hänen.
Lapi on aika piene aikaa äidistä riippuvainen vauva. Meillä mies osallistuu täysin lapsenhoitoon ja miksi ei osallistuisi onhan lapsi myös hänen.
Olisin voinut kirjoittaa saman jutun lähes sanasta sanaan. Paitsi että olen lastenhoitaja ja siis kyllä tykkään lapsista. Mutta tykkään juuri sen 8h/päivä verran.
Minua ahdistaa sitovuus ja vastuu. Olen kai liian laiska ja mukavuudenhaluinen edes harkitakseni omia lapsia. Olen onnellinen elämääni juuri näin, mutta tilanne voi muuttua ja ehkä joskus haluankin lapsen.
Minua ahdistaa sitovuus ja vastuu. Olen kai liian laiska ja mukavuudenhaluinen edes harkitakseni omia lapsia. Olen onnellinen elämääni juuri näin, mutta tilanne voi muuttua ja ehkä joskus haluankin lapsen.
V
vieras
Vieras
Ap:n teksti oli kuin mun näppikseltä, mä olen tosin aina pitänyt lapsista, mutta minua on aina pelottanut ja ahdistanut raskaus ja synnytys. Mutta päätin päälle 30-vuotiaana, että jos sen lapsen tekee, niin se on tehtävä ja kait minä siitä selviän, kun muutkin. Ap:n ikäisenä en olisi missään tapauksessa vielä halunnut lapsia, en olisi ollut valmis.
Mulle raskausaika oli eräänlainen identiteettikriisin paikka ja siitä selvittiin ja lapsikin on aivan ihana, tosin ei se sitä heti ollut, vaan tässä on kasvettu itsekin lapsen mukana, niin kuin sen minusta kuuluu mennäkin.
No nyt olen taas plussannut ja loppuvuodesta syntyy toinen ja kyllähän tää taas eräänlainen kriisi on, jotenkin mä en vieläkään nauti siitä raskaudesta ja en etenkään synnytyksestä, nyt se jo pelottaa, kun tietää millaista se oli.
Mu
Mulle raskausaika oli eräänlainen identiteettikriisin paikka ja siitä selvittiin ja lapsikin on aivan ihana, tosin ei se sitä heti ollut, vaan tässä on kasvettu itsekin lapsen mukana, niin kuin sen minusta kuuluu mennäkin.
No nyt olen taas plussannut ja loppuvuodesta syntyy toinen ja kyllähän tää taas eräänlainen kriisi on, jotenkin mä en vieläkään nauti siitä raskaudesta ja en etenkään synnytyksestä, nyt se jo pelottaa, kun tietää millaista se oli.
Mu
L
lisätään vielä
Vieras
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Miksi sitten esimerkiksi erotilanteissa lapset lähes poikkeuksetta menevät äidille? Kyllä se nainen suuremman vastuun kantaa, lähes poikkeuksetta, vaikka kuinka jotkut äidit väittävätkin että yhdessä mennään fifty-fifty. Tuskin sun miehes palstailee kaksplussalla keskustelemassa lapsista ja niiden hoidosta, noin niinkuin esimerkkinä siitä että naiset on enemmän asialla...
S
suski
Vieras
No ehkä sun ei sitten kannata hankkia ikinä lapsia - edes sitä ensimmäistäkään ja tehdä miehelle selväksi ettei lapsia ikinä.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma-78:Älä missään nimessä tee lasta, voi sitä lapsiparkaa joka tuollaisen äidin saisi
Minusta tulisi ihan varmasti kelvollinen äiti, jos lapsen tekisimme. En luultavastikaan synnyttäisi alakautta, imettäisi tai jäisi kotiin yksin edes vuodeksi, mutta en usko, että nuo asiat tekisivät minusta huonoa äitiä. Enkä luultavasti jaksaisi istua hiekkalaatikon reunalla pitkiä aikoja tai leikkiä aktiivisesti lapsen kanssa, mutta toisaalta mun mielestä työssäkäyvänä aikuisena mun ei ole velvollisuuskaan tehdä niin. Sitä varten on pph:t ja kaverit lapsella.
Mutta älä pelkää, en minä ole lasta tekemässäkään, ainakaan vielä.
E
Elli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mamma-78:Älä missään nimessä tee lasta, voi sitä lapsiparkaa joka tuollaisen äidin saisi
Mikä aloittajan tekstissä viittaa siihen, että hänen mahdollinen lapsensa kärsisi hänen kasvatettavanaan? Sehän tässä maailmassa niin epäreilua onkin, että aloittajasta voi oikeasti tulla parempi äiti kuin jostakusta hattara-ihanuus-vauvakuumeilijasta. Se, että on aina tiennyt lasten olevan elämänsä tarkoitus, ei välttämättä ole käytännön äitiydessä mikään meriitti. Joskus jopa päinvastoin.