**Tammikuun tuhisijat 2013** joulukuussa

Mun sairaalakassiin tuli...
- kamera + laturi varalta
- äitiyskortti
- kännykän laturi
- synnytystoivelista
- puhtaat alkkarit kotiinlähtöä varten varuiksi
- parit omat sukat
- eteeristä öljyä + vartaloöljyä
- cd "synnytysmusiikkia"
- harja, ponnari, pesuaineet, huulirasva, hammasharja ja -tahna
- korvatulpat ja unimaski
- imetysliivit ja -toppi + kestoliivinsuojia
- pienempiä siteitä
- pientä välipalaa (myslipatukka, pillimehu) synnytystä varten
- vauvan kotiintulovaatteet (joista laitoin kuvaa jo aiemmin) ja mahdollista sairaalaan jäämistä ajatellen vauvalle omat sukat, tumput ja sisäpipo

Olikohan siinä kaikki... toivotaan ettei tarvi kyllä edes jäädä sairaalaan, jolloin tuo varustus olis aivan turhaa.
Meillä ainakin synnärillä on kauratyynyjä, joita saa käyttää niin omaa en ota mukaan.

( . ) Huomenna poksuu!!<3

Pisang ja Nuppu 33+6

 

Tytteli Oho, ompas sieltä ihan kiitettävän kokoinen pötkylä tulossa. :O Toivotaan ettei kovin kamalan isoksi enää kasva, ja että tosiaan katsovat siellä sitten etteivät turhaan anna odotella ja puskea liian suurta vauvaa pihalle. Eiköhän ne asiat järjesty!

Eilen kävin lääkärineuvolassa. Kaikki oli kondiksessa kaikinpuolin, SF-mitta oli kasvanut vain 0,5cm edellisestä käynnistä, joten nyt mennään taas käyrien sisäpuolella. Lääkäri oli tähän oikein tyytyväinen. Pikkuinen nukkui edelleen pää alaspäin (syke 136). Kohdunsuulla ei ollut tapahtunut muutoksia, edelleen oli pehmeä ja kiinni 3cm. Sanoi, ettei pitäisi kyllä ihan heti vielä lähteä tulemaan, joten rauhassa voit odotella, ei mitään ongelmia. Laittoi mulle kuitenkin lähetteen äippäpolille synnytystapa- ja painoarviota varten, koska itse halusin. Meinasi, ettei mikään pakko ole mennä, koska kaikki näyttää hyvältä, mutta mua itseä huolettaa vauvan koko ja ahdas lantio, niin oikein mielellään menen. Odottelen nyt milloin sieltä tulee aika, toivottavasti ei kovin hirveän myöhään mene kun joulut ja kaikki tässä nyt. Ja kun edelleen oon vakaasti sitä mieltä, että vauva tulee vähän etuajassa.

Tänään viimeinen työpäivä. Huomenna alkaa loma ja samalla poksutellaan taas uudelle viikolle! Jee! =) Voi kun niin ihana päästä kotiin vetämään lonkkaa (toisinsanoen tekemään ja ostamaan pää kolmantena jalkana joululahjoja, jotka edelleen puuttuu... :ashamed Mulle ei oo kyllä edelleenkään tullut kelalta mitään lappua tuosta vanhempainrahasta, joten toivotaan nyt että pian tulis jotain mustaa valkoisella tästä mun lomasta...

Vesijumpalle ajattelin vielä koittaa mennä ennen joulutaukoa. Luulempa että tammikuussa ei taida olla enää kovin asiaa altaaseen. Vaan voihan se tietty olla, että mie siellä vielä ihan viimeisinä päivinä mummojen kans vetelen jumppaa menemään... Oon kyllä niin tykästynyt tuohon vesijumppaan, se tekee niin hyvää mun hartioille, jotka ei oo olleet enää tuon jumpan aloituksen jälkeen juurikaan jumissa.

Sairaalakassi on edelleen pakkaamatta, mutta ajattelin sen tässä tekaista kunhan joulukiireiltä ennättää. Eiköhän tuo pötkylä malta joulun yli kuitenkin odotella. Ajatustasolla jo kassi suunniteltu, eikös se siis ole jo puoliksi pakattu.

Mutta nyt viimeiset työhommat!

Nöhveli & pikkumöykky 33+6

 

Onko muilla ollut tuota liian vähäistä lapsivettä???
Täällä indeksi käväisi jo 4,2 joten parin päivän välein ajellaan tuonne 70 kilometrin päähän kontrolliin.
Lääkäri sanoi että jos suostuisin synnyttämään alateitse niin voitaisiin synnytys jo käynnistää tuon liian vähäisen lapsiveden takia. Vauva siis perätilassa ja sovittu sektioaika on tammikuun puolella, 4.1.
Mutta kun en perätilasynnytykseen suostu niin sitten pitää vaan yrittää odotella että se 38 viikkoa tulee täyteen.
Mikähän tämän asian tarkoitus on? Jos joku osaa kertoa??

Elviida ja pikkuneiti 36+3

 

Minäkin pakkailin sairaalakassia valmiiksi.
Mulla siellä on nyt:
-äitiyskortti
-imetysliivit
-liivinsuojia
-omat kotiutumisvaatteet
-vauvalle itsetehty villapeitto ja omat töppöset
-hygieniavälineet (hammasharja ja -tahna, harja, ponnareita, shampoo, hoitoaine, kasvojenpesuaine, käsi- ja kasvorasva, huulirasva ym.)
-kamera ja laturi
-puhelimen laturi

Voi olla, että sinne jotain vielä lisää tulee, mutta ainakin nyt noi. Niillä ainakin varmasti pärjää. Mitään pientä naposteltavaa synnytystä ajatellen tuskin tarvitsen. Viimeksikin 20min. salissa olon aikana ei ehtinyt syömistä edes ajatella. Niin ja kännykkä toki tulee mukaan, sitä en vielä viitsi pistää kassiin odottamaan.

Synnyttämään lähtemisestä voisin sen verran vielä minäkin sanoa, että kun kokemusta on syöksysynnytyksistä, niin jos synnytys oikeasti etenee todella nopeasti ja rajusti, niin kyllä kivut ovat alusta asti NIIN kovia, että ei kahta kertaa mieti, että lähtisikö sairaalaan. Siinä kohtaa aika suurella todennäköisyydellä ainoa ajatus on, että nyt sairaalaan ja HETI!! Mulla nelosen synnytyksessä ensimmäinen ja viimeinen supistus olivat lähestulkoon yhtä kipeitä ja supistusten väli oli heti alusta asti 2min., kun synnytyksen kesto kaikkineen oli sen 1,5h. Eli siinä vaiheessa kun vielä pohtii, että pitäisikö lähteä, niin tuskin vielä on niin kova kiire, että sairaalaan ei enää ehtisi. Toki se matka sinne sairaalaan kannattaa huomioida. Ja vaikka tuntuisi, että onpas noloa mennä sinne turhaan, niin kyllä sieltä kotiin laitetaan, jos siltä näyttää. Mun mielestä vaikka mielummin turhaankin, ne kätilöt siellä synnärillä ovat ihan meitä varten.

Josta pääsenkin taas siihen, että eilen neuvolassa kun juttelin terkan kanssa, niin hän taas kehotti, että mun oli hyvä taas tälläkin kerralla pakata autoon laukku, jossa on pyyheitä ja peittoja, ihan sillä varauksella, että kun synnytykset on niin nopeita ja pitkä matka sairaalaan, niin täytyy olla valmistautunut siihen pieneen mahdollisuuteen, että mitä jos ei ehtisikään sairaalaan. ei siis mitenkään halunnut maalailla kauhukuvia, mutta kun ambulanssikin voi olla hetken matkan päässä, ettei heti pääse paikalle ja tälläi talvella vauva on erityisen tärkeä saada pysymään lämpimänä. Toivottavasti tämä tulee mulla tälläkin kertaa tarpeettomaksi, mutta jos tuo synnytys tuosta 1,5h nopeutuu, niin ehtiminen on vähän nipin napin, meillä on tunnin ajomatka sairaalaan. Mutta eihän noita synnytyksiä voi etukäteen ennustaa, voihan olla, että kestää kuitenkin useammankin tunnin. Tuskin kuitenkaan vuorokausi tolkulla.

Eiliset neuvolakuulumiset oli ihan hyviä. Hb on pysynyt hyvänä, sf-mitta 31cm, verenpaine hyvä ja pissa puhdas. Painonmuutos oli tasan 0g/viikko (näin tää tuntuu menevän, en enää viitsi siitä stressata ), mutta vauva on kuulemma jo tunkenut päätään hyvin oikeaan suuntaan. Ja mulla kyllä nyt jo todella herkästi supistelee ja ne rupeevat olemaan jo aika ikävän tuntuisia. Terkka sanoi, että kyllä nyt olisi hyvä, kun voisin lepäillä mahdollisimman paljon, jos sinne ens vuoden puolelle ajattelin päästä ennen kuin synnytän. Ja hänen mielestään ei olisi hyvä, että kovin kipeitä supistuksia etukäteen olisi, koska jos ne valmistelevat paikkoja se on kaikki sitten pois taas synnytksestä. Ja itseasiassa mäkin kyllä mielelläni säästäisin noita suppareita sinne itse synnytykseen juuri tuon nopeuden takia.

No, nyt on tullut ihan hirveä määrä vaan omaa napaa... :ashamed:

Limatulpasta en ole vielä kenenkään neljän edellisen kohdalla moista tavaraa bongannut, joten siitä en osaa sanoa mitään.

Viime yö meni aika huonosti nukkuessa. Jotenkin päässä pyöri se, että ei kai vauva vaan vielä synny ja sitten oli taas niitä supisteluja, jotka onneksi laimentuivat ihan sellaiseksi menkkajomotukseksi. Ja nyt on sitten väsy!!!! Jotenkin tuntuu kyllä muutenkin, että olen ollut viime aikoina todella väsynyt. Ihan täysin on veto poissa. Toivottavasti se helpottaisi sitten kun vauva syntyy. Nytkin on kyllä ihan pakko taas mennä itsekkin päikkäreille, kun saan tuon kuopuksenkin unille, isommille koitti juurikin siksi aikaa dvd-hetki, että äitikin saa hetkeksi oikaista sohvalle.

Lynette ja viides muru 36+5

 

Hipsistä

Supistelee, supistelee vaan ei tuu mitään valmista... Viime yön valvoin n 5min välein tulevien kipeiden supistusten kanssa. Ajattelin että sairaalaan lähden kun väli on 2-3min, mutta eipä sitä sitten koskaan tullut, vaan kahden jälkeen hiipuivat kokonaan. Samoin sitten tänään aamusta oli parin tunnin ajan tosi kipeitä supistuksia, mutta tunnin unosten jälkeen ei muuta kuin "rasituskipeä" vatsa. Eilen neuvolalääkärissä kaikki oli hyvin, sf mitta kulkee ihan omilla käyrillään, ollen nyt 37, mutta niin se on ollut koko ajan. Lääkäri sanoi, ettei kerro mitään tarkempaa arviota vatsanpäältä, mutta 30 vuoden kokemuksella Vihtori tuntuisi olevan viikkojensa kokoinen

Sairaalakassi... En mä ole ikinä osannut sellasta pakata. Käsilaukussa on hius- ja hammasharjat ja kai tuo mies sitten tuo jos jotain muuta tarvitaan... Niin ja Vihtorille pitäisi varmaan jotain vaatetta katsoa valmiiksi, ettei käy niinku ex:lle esikoisen aikaan, kun toi meitä hakiessaan toppapuvun ja 70cm yöpuvun... Piti sitten hälyttää mun sisko sen avuksi vähän katselemaan, että mitä sille vauvalle voisikaan pukea.

Huomenna tuo mun esikoinen jo täyttääkin 11v <3 Ihan mahdotonta miten aika on rientänyt. Poika on kovasti puhunut, että olishan se kiva, jos hänellä ja Vihtorilla olisi sama syntymäpäivä. Jää nähtäväksi kuinka käy Tänään on kuitenkin vielä iltaohjelmassa eskarin joulujuhla ja pojan treenikuskausta, joten lepäillä ei liikoja ehdi.

Ristiäiset stressaa jo nyt... Uusi koti ei varmaankaan ehdi valmistua, joten joku seurakunnan tila on vuokrattava. Nimi lapsella oli jo ennenkä oli tietoa isästä... Sukunimestä on ollut pientä keskustelua, mä tahtoisin Vihtorille oman tyttönimeni, joka on tosi harvinainen, eikä jatkajia ole. Mies taas tietenkin tahtoo oman nimensä, joka on tosi yleinen (ja ei kerrota kellekään, mutta myös vähän juntti...). Kummit on, koska meillä ei silleen oo vielä yhteisiä "ystäväpariskuntia", niin valittiin molempien sinkkubestikset, ties vaikka saatais heistä pari Ja nyt ollaan sitten mietitty, että mentäiskö naimisiin samalla kun Vihtori kastetaan, se jääpi nähtäväksi.

Mutta nyt ruokkimaan apinaorkesteria ja sitten tienpäälle, josko vaikka jo ensi yönä Vihtori ymmärtäisi syntyä

Nöpö ja Vihtori 36+4

 

Jos pikaisesti yrittäisi Viime yön unisaldo jäi 3,5 tuntiin, niin pitäisi jo koittaa mennä nukkumaan.

Synnärille lähdöstä
Kyllä minäkin lohduttaisin sillä että sen vain tietää Pääsääntöisesti kuitenkin ensisynnyttäjällä alkaa supistukset ensin harvakseltaan, voi olla että säännöllistyvät ja kipeytyvät kunnolla vasta useamman tunnin jälkeen. Esim. mulla kuopukseltakin supistukset alkoi n.19.00 kotona, klo 00.30 oli merkattu säännöllisiksi, klo 3.30 kirjauduttiin sairaalaan (oli auki silloin 6cm), tyttö syntyi n. 6.00. Synnytys on kirjattu alkaneeksi 00.30, jolloin alkoi säännölliset supistukset, vaikka sen 10 tuntia supisteli kaikkiaan. Saikohan tuosta mitään selvää Synnytyksen kestoksi on siis merkitty 5h, ponnistus 30min.

Limatulpasta joku kirjoittikin tuolla aikaisemmin jo tosi kattavasti.
Se voi siis irtoilla toisilla todella aikaisinkin, koska voi irtoilla vain vähän kerrallaan. Eikä se aina merkkaa yhtään mitään. Ehkä useimmiten silloin jos on viikot jo täysiaikaisuudessa ja jos se tulee sellaisena kunnollisena mönttinä. Mulla tuli limatulppa tuona aamuna jonka iltana alkoi supistukset ja oli just sellainen verinen, ruskea iso etana *sori* Näin sitä kuvaili joku muukin

Sairaalakassin pakkaan tammikuun puolella.
Hyvin minimisti oon tavaraa ottanut mukaan.
- Hygieniatuotteet
- Parit omat sukat (sairaalasukat ei pysy jalassa ja hiostavat)
- Kamera, kännykkä, laturit
- Imetysliivit (liivinsuojia, bepanthenia jne. saa sairaalasta)
- Vauvalle vaaleansininen Ruskovillan silkkimyssy
- Mietin vielä ostaisinko sairaalassa oloa varten jotkut halvat alushousut mukaan! Oikeesti, oon sen verran hoikka että ne S koon sairaalapöksyt ei pysy päällä Samoin otan jonkun oman neuletakin ja äitiyslökäpöksyt. Varsinaisena paitana sitten pidän sitä sairaalakaapua. Mutta niitten S koon aamutakkikaan ei pysy mun päällä tai roikkuu lattialla, puhumattakaan niistä housuista. (Muuten ehdottomasti käyttäisin sairaalan vaatteissa, mutta se on ihan hirveetä kun vessaankin mennessä saa pitää housun kauluksesta kiinni ettei ne tipu)

- Omat ja vauvan kotiutumisvaatteet pakkaan ehkä kaukaloon valmiiksi, saa mies sitten tuoda perästä.

Mitään varsinaista ajanvietettä tai syömistä en kanna mukanani. Kokemuksesta tiedän että aika menee sen vauvan ihasteluun, nukkumiseen ja imetykseen. Sitten käy vieraita ja muutenkin 2 päivää on niin lyhyt aika että virikkeeksi on riittänyt huoneen tv Synnytyksen aikana ei todellakaan ole koskaa tehnyt mieli syödä mitään ja heti synnytyksen jälkeen tarjoillaan syömistä ja sitä on muutenkin tarjolla riittävästi sairaalassa. Jos jotain erityistä alkaa tekemään mieli, haen kahviosta tai mies tuo tullessaan.

Hukun tähän maitoon kohta!!! Todella raivostuttavaa! Näin kun on heittänyt jo rintsikat narikkaan, maitoa valuu ihan solkenaan. Vaihdoin puhtaan yökkärin puoli tuntia sitten ja nyt on jo nyrkin kokoiset märät läntit paidassa! Pitäisi pika-pikaa käydä ostamassa ne toppimaiset imetysliivit, niin sais yöksi liivinsuojat kohdilleen!

Tyttelin vauveli on saanut aikamoisen painoarvion. Minäkin oon käsittänyt että vauva nimenomaan viimeisinä viikkoina kerää painoa eniten n. 200g/vko.

Elviida, pattitilanne sulla. Tarkasti kuitenkin seuraavat tilannetta. Eihän sulla loppupeleissä ole montaa päivää siihen rv38 Kyllähän niitten täytyy leikata aikaisemminkin jos näyttäisi siltä että lapsivettä on vaarallisen vähän tai jos vauvalla näyttäisi olevan jotain hätää.

Mun piti kyllä ihan tulla avautumaankin
Oon kehunut hyvää vointiani aika usein, mutta mitä tämä nyt on: Herään öisin mooonta kertaa siihen että on pahaolo, oksettaa ja heikottaa. Vaihdan yleensä silloin kylkeä ja venyttelen kroppaa suoremmaksi, jolloin olo alkaa helpottaa. Päivisinkin on alkanut olemaan pahoinvointia. Lämminruoka ei pahemmin maistu ja annokset on pienentynyt hurjasti. Välillä tulee yhtäkkinen stoppi kesken syönnin kun meinaa kaikki lentää ulos :x Tuntuu että mahakin on viikon sisällä pompsahtanut ihan hirveesti isommaksi. Kiristää nahkaa, maha on usein kipeä ja kylkiin sattuu aika usein (etenkin öisin). Vauva mylläykselläänkin saa aikaan pahoinvointia ja suorastaan välillä itkua väännän kun niin kipeesti potkii. Tää vauva tuntuu olevan paljon sisaruksiaan isompi!

Nuo yöt harmittaa tosi paljon Viime yönä nukuin pieniä silmäyksiä klo 4 asti. Aina havahduin uuteen pahoinvointiin ja uudestaan unen päästä kiinni saaminen kesti puolesta tunnista tuntiin. Neljästä seitsemään nukuin jostain syystä kuin tukki.

Nuggumaan. Raskas päivä takana tän väsymyksen alla, harmi kun ei lapsetkaan enää nuku päikkäreitä.
Adora ja Marakatti-poikanen 34+6 Huomenna poksuu

 

Nyt on pakko tulla tähän aikaan kirjottamaan ahdistaa TODELLA PALJON!(varoitan ärräpäistä)

Eli! Tänään tuli miehen kanssa riitaa....Ja kävi siinä sitten ilmi että mies haluaa erota ja ettei ole ollut varma vähään aikaan että rakastaako mua enää ollenkaan....
Kiva pommi tällee et 1kk laskettuun aikaan päivälleen.

Just ollaan reilu 1kk sitten muutettu isompaan asuntoon lapsen tulon takia ja mies sanoi että joku kk sitten alkanut miettimään näitä asioita..ei ole aikaisemmin kuulemma uskaltanut sanoa mitään kun pelännyt että vien lapsen kokonaan pois siltä...


On todella ahdistava olo, uni ei maistu vaikka väsyttäis...
Itse rakastan tuota miestä enemmän kuin mitään! Ja tuli täysin puuntakaa tää asia.
Ja nyt tosiaan pelottaa että kun puhuttiin tuossa et petterin syntymään saakka katsotaan miten asiat etenee...Jos ei etene niin musta tulee sitten heti kättelyssä yh mamma....Ei niinkun oikeesti tarveis tällassia asioita tulla tässä vaiheessa esille.

Se on sitten asunnon etsiminen edessä heti kun synnäriltä pois pääsis jos huonosti käy...


Ja mä tosiaan luulin että kaikki olis ollut hyvin...mies..lapsi tulossa...unelma asunto....PASKAN MARJAT! Nyt sitä tajuaa miten elämä oikeesti voi muuttaa suuntansa sormien napsautuksella.....

Maanantaina onneks neuvola joten sielä ajatuksien purkua lisää...ja kivasti olis synnytyssairaalaan tutustuminen keskiviikkona...


Petteri 35+4

 

Kamala, mitä Zarix joutuu vielä kokea ennen laskettua aikaa... Kunpa se olisi vain miehesi "viime hetken" paniikkia tai hormoniheilahteluja tai jotain, ja kaikki lähtisi sujumaan hyvin, kun vauva syntyy! Tuli kyllä oikeasti paha mieli puolestasi... Voimia! :hug:

Viime yönä taisin kokea ensimmäiset kipeät supistukset. En oo kyllä varma, mutta 15-20 minuutin välein alkoi ehkä n. kohdun alareunan kohdalta nousta aaltomaisesti ja kiristävästi kivun tunne jatkuen melkein napaan asti, ja sitä kesti aina alle minuutin kerrallaan. Ei ollut kyllä mitään älyttömän kivuliasta, mutta ensimmäistä kertaa tunsin kipua supistellessa, jos se nyt sitä oli. Viime yö meni muutenkin ihan penkin alle. Nukuin reilun tunnin alkuyöstä, valvoin kuuteen asti, ja nukahdin taas reiluksi tunniksi, eli vajaa 3 tuntia yöunta takana. Ei hyvä!

Piipu85 & Iisakki 36+4

 

Zarix oletko itse ollut nyt odotusaikana kovin erilainen kuin normaalisti? Mun tuli vaan mieleen että jos mies kokee nyt jotenkin niin että on kadottanut sut ja siks haluaa paeta. Tosi ikävä tilanne.

Kävin alkuviikolla akupunktiossa jotta vauva kääntyis perätilasta pois ja kyllä mä nyt oon sitä mieltä että on se pampale kääntyny. Ei siis ihan turha keikka. Joulun jälkeen pääsen ultraan vasta toteamaan tämän oikeeks. Suosittelen siis muillekin joilla vauva on pt. ! Mulla on siis se tilanne et viime viikolla todettiin et vauva oli pt ja isokin vielä, 3 kg (33+2). Ja tulin siihen tulokseen että isoa perätila vauvaa en alateitse synnytä.

Tänään on eka äippälomapäivä. Pitkä saikku loppu nyt, onneks.

Aniit 34+3

 

Zarix Voimia :hug: Minäkin tuota viime hetken panikointia epäilisin.. Jos mies on vasta pari kuukautta asiaa pohtinut, niin kannattaa todellakin ainakin sinne vauvan syntymään asti miettiä asioita. Ei liian hätiköityjä päätöksiä tässä vaiheessa.

Viime yö meni paremmin. Mutta 3.00 heräin nytkin hirveeseen pahoinvointiin, piti steppailla ympäri kämppää, juoda vettä jne. puolen tunnin päästä uskalsin mennä takaisin sänkyyn ja sit nukuinkin 8 asti. Ei puhettakaan että näin aamuisinkaan olisi hyvä olo, sellainen pahoinvointi aaltoilee ja tässä vaiheessa alkaa helpottamaan.

Aamu saunaan tytön kanssa.

 

Neuvolassa käyty. Todettiin, että sais poika syntyä jo. Jos ei viikon-parin päästä ala syntymään, niin saan lähetteen synnärille tarkempaan kokoarvioon. Neukkatäti totesi, että ei ole inhimillistä, jos joudun yli 3,5 kiloisen synnyttämään, että synnytys täytyy käynnistää jos synnärilläkin painoarvio siltä näyttää. SF-mitta ei ole kasvanut enää, eikä se missään vaiheessa edes ole ollut yläkäyrillä. Tälläkin hetkellä (rv 36+4) vain 32cm, eli keskikäyrillä mennään, mutta eipä se välttämättä vauvan koosta kerro mitään...

Poika oli levoton tuolla masussa. Sykkeet huiteli 180:ssa, ja kova liike ja möyrintä kävi koko ajan. Verenpaineetkin oli koholla, 148/91. Pissa kuitenkin oli puhdas. Toivottavasti ne viime yön supistukset enteilisivät nyt jotain...

 

Hih,eksyin tälle palstalle ja tajusin että miksiköhän en aikaisemmin ole tajunnut etsiä muita Tammikuun odottajia
Itselläni tänään viikkoja tasan 36 ja laskettuaika olisi 10.1.2013 ja sairaala NKL.Ennestään kaksi lasta(04 ja 08).
Lepoa olen joutunut ottamaan jo kaksiviikkoa vielä olisi viikko edessä ja sitten saan touhuta niin paljon kun haluan ja tyttö saa syntyä. Senät alkaa kaatumaan vaan hiukan päälle jo...
Supistellu on jo viikosta 15 lähtien ja temppujahan ne oli tehnyt ja avautumista tapahtunut 2cm,selkä juilii niin pirskatisti,mutta muuten menny kivasti.
Toivottavasti tyttö tulee vasta ensivuoden puolella,siihen asti mennään vaikka jalat ristissä

Zarix tuli todella pahamieli sun puolestasi,kukaan raskana oleva nainen ei ansaitse tuollaista lisä stressiä

 

Zarix, voi ei mikä tilanne, tuli todella paha mieli puolestasi! Toivotaan tosiaan, että tämä olisi vain miehen ahdistusta uudesta elämäntilanteesta. Oletteko olleet kauan yhdessä ja onko parisuhde muuten ollut vakaa ennen raskautta? Vaikka en nyt tiedä, onko sillä mitään väliä...
Meilläkin miehen kanssa oli tuossa vähän aikaa sitten kamala riita keskellä yötä ja muutenkin riitoja on ollut raskausaikana ihan tarpeeksi, vaikka tämän pitäisi olla ihaninta aikaa meille molemmille!. Kaikesta kuitenkin yritetään selvitä yhdessä. Raskausaika on rankkaa kun ei ole oikein oma itsensä ja mielialat heittelee ainakin minulla paljon. Tsemppiä sinne oikein paljon ja toivotaan, että asiat järjestyy. <3

Minulla alkoi äitiysloma. Jotenkin vain kauhea stressi, joulusta ja synnytyksestä ja tekemättömistä asioista... vaikkakin asiat on ihan hyvällä mallilla, kai ne on nää hormonit taas. :/ Sairaalakassin ajattelin pakata joulun jälkeen, kun olemme saaneet joululahjat ja käyneet ehkä vielä aleostoksilla itse. Imetysliivejä pitäisi parit hankkia ainakin.

Lissu&pöpö 34+2

 

Zarix Kovat tsempit täältäkin! <3 Yhdyn kyllä ehdottomasti muiden mielipiteeseen, että kannattaa vauvan syntymään asti katsella, mies luultavasti vaan panikoi uutta elämäntilannetta... Kamalaa, tännekin tuli tosi paha olla sun puolesta :/ Tuollaista ei todellakaan kaipais kaiken hormoonimyrskyn keskelle!!

Tervetuloa Mami*3, päivittelen tän viestin jälkeen noi sun tiedot!

pisang Sulta mun piti kysyä siitä kyykkimisestä... Kerrotko miten se kyykkimishomma tapahtuu?? Ois itekkin kiva alkaa sellaista tässä viimemetreillä harrastaan, jos siitä ois hyötyä

Kaikki tuntuu odottelevan sairaalakassin pakkaamista ens kuulle, ymmärrän sen kyllä. Hetken rupesin miettimään et APUA oonko jotenkin hirveen ajoissa. Sit tajusin, että niin. Mullahan on tosiaan kolmen viikon päästä se laskettu aika että syytäkin alkaa jo pakkailemaan kassia

Neuvolassakin kävin. Kerroin supistuksista ja kolotuksista (vihdoin oli oma terkkari taas paikalla <3) ja muutenkin tuntemuksista. Nyt ei toi sairaalaan lähtemisen tajuaminen hirvitä enää, sain jonkunlaista selkoa siihen. Terkka oli sitä mieltä, että mun kohtu kuulostaa herkältä supisteleen, että ei varmaan mene enää kauaa niin poika on jo maailmassa. Tuntu tosi kivalta kuulla se, kun pelkään niin sitä yliaikaisuutta! Mutta päivä kerrallaan, huomenna ollaan jo täysaikaisia! Hui!

Tosiaan niitä arvoja tässä, taas sulkeissa edelliset viikon takaa (35+5).

Pissa: puhdas (sama)
Paineet: 114/67 (104/58)
Paino: 60,0kg (58,7kg)
Turvotus: + (+)
Sf-mitta: 33cm (32cm)
:heart:: +150 (+155)
Vauva raivotarjonnassa, edelleen

Pitäis rueta siivoileen kun ollaan taas viikonlopuksi menossa miehen vanhempien luo. On niin inhottavaa tulla kotiin, jos on sotkuista! Tuun automaattisesti niin huonolle tuulelle pelkästä ajatuksesta :/

Mutta, hyvää torstaipäivän jatkoa vaan kaikille!

Pinsuli ja pikkunen 36+6 <3

 

Zarix, kylläpä mies pommin pudotti! Paljon voimisia sulle loppuraskauteen, eipä ole kiva saada tässä vaiheessa (tai yleisesti nyt muutenkaan) tollasta p***aa niskaan ja varsinkin, jos et ole mitään asiaan viittaavaa osannut edes aavistaa. Mä monen muun tapaan epäilen ja toivon, että tää on vaan jotain miehen viimehetken panikointia. Mä voin omasta kokemuksesta sanoa, että meiän suhteessa on ollut aikamme, millon kumpikin on tahoillaan miettinyt oman rakkautensa laatua ja lusikatkin on ollu jo pakattuna. Asiat on kuitenkin saatu selvitettyä ja rakkaus kumppaniin löytynyt uudelleen, jopa entistä vahvempana. Meillä onneksi noi asiat käytiin läpi ennen lasten tekoa... Raskausaika (joillain) ja se vauva-aika kun tuovat ne omat haasteensa elämään, ni ei ole varmaan helpoin tilanne lähteä parisuhdetta kasaamaan. Pakko kyllä sanoa, että tekstis ku luin, ni eka reaktio mulla oli, että nyt ois mies lentäny pihalle ku leppäkeihäs ja takas ei ois ollu tulemista... Onneksi sä näytät asiaan kuitenkin hiukan aikuismaisemmin suhtautuvan. Joku jo kyselikin, että millaisella pohjalla teiän suhde on aiemmin ollut? Ja oliko raskaus suunniteltu ja onko mies saattanu pelästyä mahdollista hormoonihirviötä, joka meistä monesta naisesta raskausaikana kuoriutuu esiin? En mitenkään halua syyllistää sua, mutta jos esim on ollut kovat mielialan vaihtelut nyt raskausaikana, niin miehet ei noita välttämättä ymmärrä ollenkaan. Otappa mies vaikka sinne neuvolaan mukaan ja pyytäkää sitä kautta keskusteluapuja tilanteeseenne. Toivottavasto kaikki selviää!

Täällä ei kummempia, masu kasvaa ja väsy painaa. Huomenna alkaa äippäloma!!!

meand 34+2

 

Zarixille supertsempit!!!:hug: Toivotaan, että kaikki menee parhain päin!!!

34+1 neuvola kävästynä ja siitä raporttia...

Paino: +50g / viikko (jee!!! todellisuudessa paino ei ole noussut lainkaan, viimeksi neuvolassa mulla oli enempi vaatetta päällä kun oli pakkasta, joten tuo pienikin nousu häviää siinä)
Paineet: 118/67
Pissi: ok
Sf-mitta: 30cm (nihkeesti noussu sentin, jos sitäkään. Th mittas 29-30cm, merkkas tuon 30. Mutta sanoi johtuvan vauvan asennosta, laskeutunuthan tuo jo on aikaa sitten ja laskeutumisenkin th totesi nyt, sanoi, että on jo hyvin alhaalla )
Tarjonta: rt edelleen
Liikkeet: ++
Syke: +

Kas kun ei vieläkään kyselty turvotuksesta mitään enkä kyllä muistanu itekään sanoa. Mutta kolme viimesintä kertaa voisin ite merkata tuohon korttiin, että on ollu lievää turvotusta (ihan vertailun vuoksi olis tieto ylhäällä mahdollisia tulevia raskauksia ajatellen).

pinsuli kyselit siitä kyykyttelystä. Juu elikäs kyykkyyn niin, että kantapäät on lattiassa, ja menee niin alas kuin pääsee (mulla peppu viistää lattiaa). Masun koosta ja muodosta riippuen voi olla hankalaa, ainakin aluksi. Mutta siinä voi ottaa tukea esim. jostain huonekalusta tai oven kahvoista (niin että ovi on auki ja toisella kädellä "roikut" toisessa kahvassa ja toisella toisessa. Ovi jää ns. sun jalkojen väliin. Ymmärtääköhän tosta nyt.) Ja siinä kyykkyasennossa sitten etsii sellaisen hyvän tasapainon ja asennon muutenkin, joka tuntuu venytyksenä välilihassa, mutta että kuitenkin on hyvä olla ja pysyy pystyssä. Alkuun lyhyitä aikoja kerrallaan ja sitten pidentää sitä kyykyssäolo aikaa. Voi kans laittaa takamuksen alle esim. kirjapinon tms. jos tuntuu, että ilman kyykystä tulee liian "syvä" ja on hankala olla.
Mie tykkään kyykkiä telkkaria katellessa. Joskus on jumppapallo siinä eessä, josta otan tukea, mutta useimmiten joko laitan kädet lattiaa vasten ja ristin ne tuohon rinnalle (auttaa pitämään tasapainon aika hyvin. Niin siis sillai niinko rukoillessa ristitään kädet ja kämmenet on tuossa rinnan korkeudella, kyynärpäät koukussa).
Melkoonen selitys, koittakee saaha selvää...

Pisang ja Nuppu 34+1

 

Zarixille kovasti voimia !! :hug: Hirveä tilanne tuollainen !!

 

Uskon myös, että Zarix sun miestä alkanu ahistamaan lapsen tulo. Ei kyllä tee oikein jos lähtee ns."karkuun". Mulla oli lapsen isän kanssa yhtä pyörremyrskyä kesä. Oltiin seurusteltu 4kk ku sain tietää olevani raskaana. Iso yllärihän tämä oli kaikille. Ei vieläkää tiedä monikaan isän tutuista lapsesta,ei edes sijaisvanhemmat. Mut sen oon huomannu et hän käsittelee asioit unissaan. Alussa olin ite aika itkuherkkä. No tätä stooria vois jatkaa vaikka kuinka paljon. Oon kyl pettyny isään,ku ei oo ollu yhtään mun tukena. Ei olla seurusteltu heinäkuun alun jälkeen,mut kavereita ollaan. Puhuu vaa miten menee sit saunaan poikansa kaa eikä musta yhtään tajua mitä lapsen tulo merkitsee ja käytännössä on. Ymmärrän kyl ettei jaksa olla tiivisti tekemisissä ku oma yritys ja masentunu. Oma energia menee hällä ku jaksaa ite elää. Onneks mulla on ihana ja rakas suku ja ystäviä.

Ristiäiset tulee olemaan. Melkee heti ku tiesin raskaudesta kysyin jo kahdelta ystävältäni suostuvatko kummeiksi . Paikasta kylläkään ei ole hajua.

Maanantaina oli neuvola ja tänään lääkäri. Tässä arvoja:

35 viikko

Paino: +70g / viikko
Paineet: 112/69
Pissi: ok
Sf-mitta: 32
Tarjonta: kääntyny pää alaspäin
Liikkeet: ++
Syke: +

Ihanaa huomen kampaajalle<3. Viime värjäys maaliskuussa.

Täällä ainaki on halut taas normaalit. Mutta ei oo sitä ukkelia kuvioissa . Yks mies kyllä on. Joka yrittäny mua reilu 2v jopa. Ja nyt ihan kiimas ku mul tää kumpu.

Summergirl92 ja 35+3

 

summergirl92 on se kyllä jännä miten noita haluja löytyykin vaikka iso maha onkin edessä, itselläkin oli öhöm semmonen kamala vaihe... mies ei ole kyllä kertaakaan valittanut, oli vaan hieman peloissaan kun tuota jos piti saada niin en katsellut aikaa enkä paikkaa D voi kamala.. Meillä muuten mies on sanonut että tämä kumpu tekee minusta enemmän "naisen", miten teillä kumppanit on suhtautunut kumpuun :O

 

Minäkin olen nyt välillä kyykkinyt Edellisiltä en ole moista tehnytkään, mutta venyttely ylipäätään on kivaa ja saa hyvän olon, joten miksipä ei. Pisang tiiätkö kuinka usein pitäis kyykkiä että siitä olis apua?

Mies rakastaa mahaa ja muitakin muuttuneita muotoja.
Kun on useamman päivän poissa, työkeikoilla, palatessaan katsoo aina silmät loistaen päästä varpaisiin ja kehuu kuin kaunis oon. Ei ehkä niinkään seksuaalisessa mielessä sen enempää himoitse, vaan pitää muuten kauniina Seksiä on aika harvakseltaan nykyään. Haluja oli vielä joku aika sitten hurjasti enemmän, nyt on alkanut hiipumaan. Itsellä on niin kömpelö olo ja seksi saa aikaan aika valtaisat supistelut :|

Huomenna meinaan järisyttää kaikkia jotka eivät ole nähnyt viimeisillään raskaana olevaa puolialasti Ahtaudun meinaan pienehköiksi jääneisiin bikineihini ja suuntaan uimahalliin muun perheen parissa! Kääntykööt päät, minähän haluan uimaan ja sillä sipuli

Adora ja Marakatti-poikanen rv35 lähti käyntiin

 

Siinä kirjassa, josta mie nuo kyykkimisohjeet bongasin, sanotaan, että pitäis kyykytellä päivittäin. =)
Ja varoitettiin, että rvk 32 jälkeen ei saisi kyykkiä mikäli vauva on perätilassa (vauva voi laskeutua lantioon ja kiinnittyä perätilassa), ja jos kärsii peräpukamista tai suonikohjuista polvitaipeissa niin olis hyvä välttää kaikista syvimpiä kyykkyjä ja mieluummin istua matalan kirjapinon tai jakkaran päällä.
Kyykkimisestä on myös sitä hyötyä, että se rentouttaa lantionpohjan lihaksia ja alaselkää. Eli suositeltavaa on.=)=)

 

Pakko tulla nyt kommentoimaan, en ole piiiitkään aikaan kirjautunut, mutta ketjua olen lukenut päivittäin. Voinnissa ei moitittavaa satunnaisia harjoitussupistuksia ja selkäkipuja lukuunottamatta

Zarix, mulla oli miehen kanssa lähes samanlainen tilanne pari vuotta sitten. Hänellä loppui armeija kesällä ja muutettiin heti yhteen, oltiin seurusteltu jo monta vuotta ja suhde oli hyvällä pohjalla. Sitten syksyllä hän vaan yks päivä ilmoitti ettei tiedä oikein tunteistaan, ei tiedä rakastaako enää tai haluaako jatkaa. Luulisin että hänelle tul iahdistus armeijan jälkeen, oli ehkä vaikea sopeutua normielämään tai jotain. Noh, asuimme yhdessä kuitenkin, hän oli alussa ja välillä muutenkin päiviä ja öitä pois kotoa että sai miettiä rauhassa. Yritin antaa hänelle tilaa. Nuo ajat oli mun elämän vaikeimmat muutama kuukausi, kun pelkäsin vain että mies jättää. Sitkeästi kuitenkin yritin ja asuimme koko ajan yhdessä. Sitten yks kaunis päivä keväällä miehellä meni ahdistus ohi ja ollaan siitä asti oltu onnellisesti yhdessä. Eli neuvoisin ettet ahdista miestä nurkkaan vaan annat sopivasti tilaa, häntä luultavastikin juuri ahdistaa tuo tilanne. Jos hän kuuntelee sua niin pyydät miestä miettimään asioita pari kuukautta eli vielä vauvan syntymän jälkeenkin, ennen kuin tekee lopullista päätöstä, koska saattaa katua sitä loppuelämänsä.. Hirveesti tsemppiä sulle, se on hirvitävän rankkaa aikaa ja varsinkin kun vielä vauva tulossa ja tukea eniten tarvisi. Toivottavasti kaikki kääntyy teilläkin parhain päin!

Kaikille tsempit loppuodotukseen! <3

Peikko89 & Esko 35+0

 

Iltaa ,,,,ja Zarixille jaksamista,,,maailman vaikein asia on nyt antaa miehelle tilaa,,,voimaa sinulle täältäkin....

ON; Vielä 6 päivää keisarinleikkaukseen ja uni on totaalisen kadonnut,,,mua jännittää NIIN sikana ettei tosikaan :'(,,,,,,,,,,,,,Jos vois peruu koko homman niin mielelläni sen tekisin mutta kun vaihtoehtona on sitten alakautta lähemmäs viis kilosen synnyttäminen niin on se vaan niin hankalaa siihenkään sitten arvata ruveta,,,,,,,,,,,,arrgghh,,,

Kokeilen täällä psyykata itteeni kaikilla hyvillä jutuilla mitä keisarinleikkauksessa on ( Onko siinä??) mutta tuntuu ettei auta ,,,ei sitten sauna, seksi, siivous tai mikään muukaan,,,,,

Alapää ei repee, ei tartte kokee synnytystuskia montaa tuntii, pääsee sterilisaatioon, saa koko rahan eestä sairaalahoitoo :kieh:,voi levätä sairaalasa pidempään,saattaa saada ruokaa sänkyyn,,,,,,arrgghh mitä keksis lisää hyvii juttui????

Ja kuitee päässä pyörii vaan ,,,mää kuolen, vauva kuolee tai sairastuu,mää saan veritulpan, keuhkoveritulpan, aivoveritulpan, mää en selviä kivuista leikkauksen jälkeen,,,,arrgghhh

Anteex oma napa,,,,,ja toi mieskulta yrittää vaan lohdutella et voi sitä on kaikkee kauheempaa maailmas ku yks sektio JUU MÄÄ TIÄN,,,,,,mutku mua pelottaa ,,,IHAN HYSTEERISESTI,,,,,,

 

Zarix kovasti voimia! :hug: Kaamea tilanne, mutta olisin myös sillä linjalla, että antakaa toisillenne aikaa, jos suinkin mahdollista! :hug:

Ei mulla nyt muuta, mutta tulinpahan poksahtamaan virallisesti täysiaikaiseksi!!!
37+0 POKSISTA!!!

Lynette ja viides muru (,joka viikkojen puolesta saisi syntyä koska haluaa )

 

Zarix hurjan paljon voimia.. tuollainen tilanne on aina tukala, eikä oikein tiedä mitä tehdä.. Mutta toivotaan kuitenkin että kaikki kääntyy hyväksi.. Voimia..

Eilen tuli nyt sitte konkreettisesti miettittyä sitä sairaalakassia ja syystä, että...
Meidän perhe sai viimein uuden kämpän ja huomenna kirjotellaan nimiä vuokrasopimukseen..
Aivan ihana asunto, jota jo aiemmin käytiin katsomassa mutta silloin antoivat sen toiselle,joka nyt sitte kuukauden jälkeen päättikin muuttaa sieltä pois.. Meidän onni..
saadaan yksi makuuhuone lisää, sauna ja aivan ihana iso kattoterassi :heart:

Vähän tuon oman olon kanssa jännittää... kuitenkin viikoissa mennään jo 36+4 ja muuttoa päästään tekemään varmaan saman tien...Pistänyt miettimään että hössötetäänkö itsemme jo jouluksi uuteen kotiin vai otetaanko rauhassa ja sitten vuoden vaihteen jälkeen muutetaan... tammikuun loppuun asti kuitenkin nykyinen kämppä meillä käytössä....
Mutta kuitenkin eletään jännittäviä aikoja ja toivotaan että murmeli kestäisi sisällä muuttohässäkän ajan ja tulisi sitten uuteen kotiin.. =)

Ihanaa joulun odotusta kaikille ja hyviä vointeja loppumetreille..

elovena77 & murmeli 36+4