**Tammikuun tuhisijat 2013** joulukuussa

Heips kaikille!

Täällä ollut taas jos jonkinlaista juttua...

Kolmaspoju itse rakastan kissoja yli kaiken, ja meillä on tosiaan 2 kissaa. Ehkä lapsetkin voivat auttaa kissan hoidossa, ainakin ruokkimisessa ja viihdytyksessä? Kuinka pieni pentu, toivottavasti ei kovin pieni, meinaan kissanpennut ovat villejä ja vauvoja kuin itsekin, ja mietin miten teillä hermot riittää kun on kohta kaksi pientä talossa

Oma olo on ihan hyvä paitsi tuntuu, että vauva on laskeutunut ja maha painaa todella paljon... liikkuminen on hankalaa, lisäksi on sitä turvotusta. Onneks ei ole kuin 1 työpäivä enää ja tällä viikolla alkaapi sitten äitiysloma !

Mulla oli viikonloppuna vauvakutsut! Olen vieläkin liikutuksen tilassa. Olivat yllätyskutsut ja moni kaverini oli päässyt paikalle. Lahjoja antoivat mm. leluja, pari vaatetta, huppupyyhe ym. ja sitten oli herkkuja pöytä täynnä. Tultiin siis kotiin synnytysvalmennuksesta, mies jäi "laittamaan autoa"pihalle ja sisällä sitten odotti tämä yllätys

Synnytysvalmennuksessakin tuli tosiaan viikonloppuna käytyä ja on vähän parempi mieli tulevan synnytyksen suhteen. Eli pidettiin diaesitys synnytyksen eri vaiheista ja kerrottiin miten hommat etenee. Sitten kivunlievityksiä esiteltiin. Myös tiloista kerrottiin ja olen nyt paremmilla mielellä myös "parakki"tiloistamme, kun kuulemma on hyvä että siellä omat suihkut on huoneissa ja muutenkin on hyvät tilat... isoin miinuspuoli nyt tosiaan se, että kaikki huoneet vuodeosastolla ovat 2-3 hengen huoneita, eli mies ei voi 24/7 meidän kans olla.. No, totuttava on!

Lissu&pöpö 33+6

 

Heippa taas pitkästä aikaa!

Siinäpä se aamu vierähti teidän kuulumisia lueskellessa. Oon lomaillut koko viime viikon, niin ei tullut paljon koneella käytyä. Säästin teidän kuulumiset sitten tänne viimisille työpäiville, kun ei oikein enää oo mitään tekemistäkään. Tänään siis lähti myös täällä viimeiset 3 työpäivää käyntiin!! =) Nukuin viime yön ihan huonosti kun stressasin näitä viimisiä työpäiviä. Saa nähdä muistanko ottaa täältä kaikki omat kamani mukaan kun lähden, sillä näillä näkymin en oo tänne palaamassa takaisin. Jos mut otetaan joskus takaisin, voin tullakin, mutta tältä erää tämä työ vetelee nyt viimeisiään. Tosi oudolta tuntuu kyllä... 2 vuotta oon tässä istunut. No, mutta oikein iloinen olen tästä uudesta käänteestä, mä en oo mikään uraohjus...

Oikein hyvin oon voinut. Ei suurempia ongelmia ja hyvin oon jaksanut touhuta. Ihana nyt on ollut vietellä jo muutamia lomapäiviä, on ehtinyt tehdä kotona kaikkia joulupuuhia ja laitella vauvajuttuja. Nyt kun saanut nukkuakin pitkään, niin ei oo väsyttänytkään. Sokeriarvot on pysyneet koko ajan hyvinä, vaikka herkuteltua on tullut vähän turhankin paljon. Pahuksen joululeipomukset. Turvotusta on tullut nyt viimeaikoina, jalat turpoaa kun seisoo, istuu tai kävelee pitempään. Myös sormet selvästi turvonneet, piti sormuksetkin ottaa jo pois. Muutenkin on vähän muhkea olo, mutta en oo siitä jaksanut kauheasti stressata. Valokuvat mua kyllä vähän inhottaa kun näytän niissä ihan tosi pöhöttyneeltä... Mutta luotan siihen, että tammikuun jälkeen alkaa entinen olomuoto palautua.

Huomenna on lääkärineuvola, jee! Oon sitäkin vähän stressannut nyt, kun en tiiä yhtään mitä se siellä sanoo. Olin kyllä tosi helpottunut, kun mun th soitti että oli saanut mulle peruutusajan nyt huomiselle, kun oikeasti tämä käynti olisi ollut vasta tammikuun alussa! Th oli sitä mieltä, että ehtii kyllä sittenkin miettiä sitä paino- ja synnytysarviota, mutta onneksi oli saanut vielä ajan ennen joulua. Mua niin hirvitti, että tammikuuhun asti olis pitänyt odotella. Edellinen painoarvio tehty rakenneultrassa ja sen jälkeen ei mitään ultraa, arvioita tai edes vihjausta siihen suuntaan, että pitäis miettiä sektion mahdollisuutta. (Ja sitä pitää oikeasti mun tapauksessani miettiä.) Jospa huominen lievittäis tätä stressiä vähän nyt tämän asian suhteen ja pääsisin ultraankin vielä. No, let's see. Muuten onneksi raskaus edennyt hienosti neuvolan mukaan, joten ei oo ollut muuta syytä huoleen.

Kyllä vähän rupeaa jänskättämään synnytys, lähinnä sen takia just että on vielä epäselvää, mahtuuko vauva tulemaan. Tuntuu tosi epätodelliselta, että enää muutama viikko jäljellä! Mulla ei mitään kiirettä vielä oo synnyttää, oma vointi on hyvä ja vauvallakin ilmeisesti ihan mukava massussa kelliä, kun ei oo kovin riehumaan tai painamaan ruvennut. Toivottavasti menee loppuaika hyvin.

Ihanaa, lunta sataa! Oon jo kauheasti kaikkea joulujuttuja laitellut, mutta vielä muutamia lahjoja puuttuu. Sekin vähän ahdistaa, kun haluaisin nyt ennen joulua mahollisimman paljon saada myös vauvajuttuja valmiiksi, että voi sitten vaan joulun jälkeen vetää lonkkaa ja vartoa synnytystä. Tuntuu että joulun jälkeen on kaikki sitten jo niin lähellä, että ei sitten enää ehdi kauheasti mitään. Haluan olla hyvissä ajoin valmiina. Eipä silti, vauvajutut onkin jo kaikki aika lailla valmiina, muutama pesukoneen pyöritys vielä ja sängyn petaus ym.

Vauvalle oon laulanut mm. Tuiki tuiki tähtöstä, ja se soitetaan myös iltaisin soittorasiasta unilauluksi. :heart: Kuuntelen kotona ollessa paljon radiota, joten ei taida masussa kovin hiljaista olla muutenkaan. Piano meillä on, mutta sitä on tullut aika vähän nyt viimeaikoina soiteltua.

Yöunet sujuu hyvin.

Meille tulee ristiäiset. Nimi on valmiina, toivottavasti vauva on sitten näköinen. Ei mitään isoja pirskeitä aiota pitää, ja kummeja oon miettinyt valmiiksi. Ehkä 3 kummia tulee. Juhlat pidetään varmaan sitten vanhempien luona, sillä meille ei oikein hyvin mahdu enkä halua mitään seurakuntasali-tilaisuutta. Kaikkia ihania leipomuksia oon jo miettinyt valmiiksi, saa nähdä nyt sitten onko mulla aikaa ja jaksamista toteuttaa niitä... Sisko kyllä jo lupautui, että tulee hoitamaan vauvaa siksi aikaa että saan leipoa. Oon ihan intohimoinen leipuri.

Ai niin, paljon onnea pienistä pojista rasavilli-77!! :heart::flower: Saapa nähdä, milloin seuraavat vauvelit ilmoittavat tulostaan.

Mutta jospa nyt palaisi töiden pariin... Jaksamisia kaikille!!

Nöhveli & pikkumöykky 33+4

 

Heissan evri padi!

omanapa!omanapa!omanapa!

Nyt porskutellaankin sit vihdoin 35+1 viikoilla.
Aika alkaa käydä vähiin ja mulla alkaa voimat loppua keske..

Tuossa lueskelin että pari muutakin on sitä mieltä ettei jaksais olla raskaana enään..Mäki yhdy tohon ihan samaan!
Ei muuten mitään mutta nää kivut alkaa ketuttamaan todella paljon sekä yölliset vessassa ravaamiset (sänkyyn ku menee ni jo pitäis olla taas vessassa) ja se että kun ei pysty omaan tahtii tekemään mitään. Tahdon kroppani takaisin ja tahdon tuon mahankin pois että mahtuis vaatteisiin.

Tuossa tuli eilen aamulla yhtäkkiä itkukohtaus...Istuskeltiin miehen kanssa sohvalla ukko koneella ja minä miettien että mä en oikeesti jaksa enää. Sit alko oikeen hävettämään ku itku vaan tuli eikä sitä pystynyt pidättämään millään. Ukko oli sitten että mikä sulla on? Minä siihen että en vaan jaksa.
Kodinhoito jäänyt vähän taka alalle ja muutenkin kaikki pienimmätkin asiat mitä pitäis tehdä ni tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskailta tehdäkseen ne....Kuten puhelin soitto synnytysairaalaan että pääsis tutustumaan. Koko viime viikon hoin että pitää soittaa pitää soittaa...Noh en ole soittanut vieläkään...

Sain mä sentäs jotain tehtyä viikonloppuna...Nimittäin päätin lähteä parin kaveri kanssa paikallisiin baareihin PITKÄSTÄ AIKAA! (Tosin kostoksi siitä että ukko otti ja lähti perjantaina ykskaks ryyppäämään vaikka sovittu oli että ollaan nyt sen verran lähellä LA et ukko pysyis kotona tai ottais vaan sen pari että pystyy auton rattiin.) Mä näin niiiin paljon tuttuja että olin jo unohtanut että tunnen niin paljon ihmisiä Ja mulla oli kyllä todella hauskaa naureskellessa joillekkin jotka oli sen pari liikaa ottanut :'DD Hirmuisen moni tuli onnittelemaan ja kyselemään että miten on mennyt yms...Oli kyllä kieltämättä lantionalue aivan juuuumalattoman kipee siitä kävelystä ja seisoskelusta mitä sielä joutui kokemaan Että taidan kyllä suosiolla odottaa seuravaa kertaa vasta sit ku itsekkin pääsee piiitkästä aikaa vähän pyörähtämään tanssilattialla

Tuli tosin tolla reissulla vähän negatiivistakin nähtyä vaikka ei ne mun iltaani pilanneet ...kuten kylän apinat joita en välttämättä tahtoisi nähdä ollenkaan(tietyistä syistä kuten selkään puukottamiset,paskan jauhamiset yms...entisiä kavereita kunnes todellinen pinta paljastui)


Joo jos sitä lähtis tästä turhia lätisemästä ja ottais aamupäikkärit.....Seuraavan kerran varmaan ihan oikeeta asiaa neuvolalääkärin jälkeen

 

Kolmaspoju nauroin ääneen " mä en jaksa olla raskaana" sillä tunnen aivan samoin! miten ihmeessä tähänkin "kyllästyi" jo, ennen sitä odotti innolla masun kasvamista mutta jonkin aikaa kun rakkoon ja selkään yms muut vaivat yllätti niin kyllä rupesi hiki valumaan että olisipa jo ohi

En ole koskaan kuulluutkaan tuosta hepatoosista, pitääkin neuvolassa kysyä sillä itseäni on mahaa kutittanu sekä käsiin välillä ihan törkeästi :s

No täällä sitten poksutaan eli 33+0! mieskin jo huuteli että kohta se tullooo <3
Toivottavasti nyt jaksaisi sinne tammikuun puolelle mennä Vatsakin on toiminut ihanan hyvin, joten ei enää ummetus vaivaa luojan kiitos

Maraboude

 

Kovasti tsemppiä kaikille olojensa kanssa kärvisteleville! :hug:

Mutta siitä tulikin mieleeni, että Oonkohan mä ainoa, jolla EI ole mitään kiirettä siihen, että vauva syntyisi? Erityisesti siis meistä alkukuun odottajista. Mullakin nyt vähän pientä kremppaa on, mutta vaikka nyt rv37 menossa ja perjantaina tyttö olisi ihan virallisesti täysiaikainen, niin mun mielestä olisi vaan paljon parempi kun pysyisi tuolla mahassa vielä ainakin sen kolme viikkoa. Tuntuu jopa ihan kauhistukselta, jos vauva jo nyt syntyisi. Mä en oo vielä valmis!!! Ehkä mä olen vaan etukäteen liikaa laittanut päähäni ajatuksen, että joulu ja uusi vuosi vietetään rauhassa vielä tällä nykyisellä kokoonpanolla ja sitten saa vauvakin tulla.
En näitä raskausvaivoja jää kyllä kaipaamaan, sen tiedän jo niin monen kerran jälkeen, mutta silti haluaisin pitää vauvan masussa mahdollisimman lähelle laskettua aikaa.

Huomenna olisi taas neuvola, siellä saakin nyt sitten käydä taas loppuun asti kerran viikossa. Tuun kertoileen kuulumisia kunhan ehdin. Tässä joulun alla on joka päivä kovasti kaikkea ohjelmaa. Eihän tässä edes ehtisi synnyttämään.

Lynette ja viides muru 36+3 :heart:

 

Lynette Mulla se "haluan vauvan ulos nyt", on enemmänkin ehkä nimenomaan sitä, että haluan vauvan ulos mielellään siinä sillon noin kolmen viikon päästä (kun meillähän on samana päivänä laskettu aika ). Meidän suvussa on vaan suorastaan TAPANA, että lapset joudutaan käynnistämään viikolla 42+ kun ne eivät itse tule ulos, ja mä en halua joutua odottamaan sinne asti! Tämä kun on monesti periytyvä asia ja mä suorastaan rukoilen, että tää ei menisi niin yliaikaiseksi. Kärsimätön kun vois olla toinen nimeni.

Tuli mieleen tuosta Zarixin jutusta, kun mies oli lähtenyt baariin vähänku luvatta: me ollaan sovittu mun miehen kanssa että kun 37+0 tulee täyteen perjantaina, hän ei juo alkoholia siihen asti kun vauva syntyy. Me asutaan tosiaan niin kaukana sairaalasta (1,5h), että miehen pitää sinne ajaa, ja toiseksi en todellakaan halua että mies on humalassa/ollut just juomassa, kun hänen pitäis olla mun tukihenkilönä sairaalassa kaikissa voimissaan. Voin vaikka vannoa, että kaikki muutkin ajattelee näin itsensä kohdalla. Sanoin, että kavereiden kanssa saa ja pitääkin hengata, mutta pyysin että ei ottaisi alkoholia. Onneksi päästiin yhteisymmärrykseen niin saa rentoutua

 

Vilipi, mullakin oli rv 28-31 aikoihin semmoista närästystä, että jouduin käydä oksentamassa. Tai oikeastaan se ei edes tuntunut närästykseltä, vaan lähinnä joku juttu ärsytti ylävatsassa, ja vasta oksentaessa tajusin, että kyllä siinä sitä polttelevaa/kiehuvaa mahahappoa on. Niihin aikoihin hyppäsin muutenkin synnärillä vuotojen takia, joten sain avauduttua mun oksentelustakin (plus mahan kutinasta). Lääkäri laittoi verikokeisiin, ja kaikki ok. Enää en oo oksentanut, mutta joskus menen edelleen yökkimään, kun se närästys on niin hirveää. Toivotaan, ettei sullakaan mitään sen kummempaa olisi!

Miehen juomisesta; Meidän ukko lopetti alkoholin käytön juurikin noihin aikoihin, kun hyppäsin synnärillä, eli ainakaan rv 30 jälkeen ei ole ottanut kuin saunakaljan lauantaisin. Oon erittäin tyytyväinen siihen!

Vaikka minäkin hoen, että haluan vauvan heti ulos, niin oikeasti toivoisin jaksavani tammikuulle. Ihan jo vauvan itsensä takia. Mutta kuitenkin koko ajan salaa toivoisin pääseväni jo tästä olosta. Ja ennenkaikkea stressistä! Mulle on tullut niin kamala huoli tästä pojasta, että sekoan kohta! Ja oon ruvennut pelkäämään synnytystä, tai lähinnä sitä, että joudun puskemaan ison vauvan ulos (mulle siis kuulemma vajaa 4 kiloinenkin saattaa olla liian iso), niin kuin se lääkäri pelotteli. Senkin takia toivoisin saavani jo pojan pois. En halua repeämiä, en halua imukuppisynnytystä, en halua väkisin pönnätä isoa poikaa, kun mulla kerran on ahdas lantio, eikä sieltä kuulemma saa mitään ulos ainakaan ilman välilihan leikkausta ja imukuppia. Ihan vakavissani olen alkanut toivoa, että vauva leikattaisiin pois. Meidän neuvolantäti aina vaan naureskelee ja hymähtelee jos sille jostain valittaa... torstaina neuvolassa aion ottaa mun pelot puheeksi, mutta olen satavarma, että se toteaa vain naurahtaen, että kyllä se hyvin menee. AAARGH!

Piipu85 & Iisakki 36+1

 

Moikka taas!

Siis kyllä mäkin ihan toivon, että päästään yli rv 39, joten en mä sitä niin tosissaan tarkottanu, että kiire ois synnyttämään... siis tosissani olen siitä, että ei vois suoraan sanoen vähempää kiinnostaa olla raskaana enää..oon ollu henkisesti niin "EN ITSENI", kuin olla ja voi ja kun normaalisti tosiaan olen hyväntuulinen ihminen, niin kärsin kyllä näistä mielialoista paljon.

Mutta nää kaikki tulee unohtumaan sitten ku se pienokainen siinä on...

 

Mulla kyllä ollut myös tämä viides raskaus kaikista hankalin ja ehkä nimenomaan eniten henkisesti. Sen kyllä odotan loppuvan. Ehkä tämä aika on jotenkin kuitenkin mennyt nyt näin jälkikäteen katsottuna niin nopeasti kuitenkin, että pääkoppa ei ole vielä ihan täysillä mukana siinä, että viimeisiä viikkoja ihan oikeasti jo viedään.
Edellisiltä kerroilta muistan kuinka mua on niin harmittanut, kun on jo tässä vaiheessa alkanut ne joko joko kyselyt!!! :headwall: Mut onkohan meillä jo sen verran näitä lapsia, ettei sitä enää kysellä...

Ymmärrän täysin senkin, että ensimmäistä odottaessa kun ei vielä ole mitään omakohtaisia kokemuksia, niin tottahan se jännittää jos joutuukin odotteleen vielä kovasti yliajalle. Mullakin meni esikoinen yli lasketun ajan ja muistan, että viimeiset viikot ja erityisesti ne yli menneet päivät oli toooosi pitkiä. Nyt luotan varmaan liiankin optimistisesti siihen, että kun muut lapset on syntyneet aika lähellä laskettua päivää, että tämäkin niin tekisi. Katsellaan sitten kun vaapun täällä vielä 42+ viikoilla... Tuskin naurattaa sitten...
Ja toki vauvan toivoo tulevan hyvissä ajoin, jos on isoa vauvaa sanottu tulevaksi. Tätäkään en omalla kohdalla ymmärrä pelätä, koska kovin isoa vauvaa ei pitäisi olla tulossa ja yli nelikiloinen pitäisi kuitenkin mahtua hyvin tulemaan.

Olisko mulla iso syy siihen, että en haluaisi vauvan syntyvän ennen vuoden vaihdetta sekin, että kun jo kokemuksesta tiedän, että se uuden pienen ihmisen tulo perheeseen sekoittaa joka kerta väkisinkin sitä arkea ja ihan siitäkin syystä olisi "rauhallisempaa" viettää pyhät tällä totutulla kokoonpanolla. No, kunhan näitä tässä mietiskelen.

Mutta voi kun olisikin kiva, kun voitaisiin päättää, että kukaan meistä ei joudu menemään yliajalle ja kaikkien vauvat ymmärtäisivät ulostautua viimeistään laskettua päivänä. Mutta eiköhän niitä vauvauutisia ala tässä pian jo satelemaan, niin lähellä se tammikuu jo kuitenkin on.

Ja mulla on myös kaikkia pelkoja näihin viimeisiin viikkoihin. Huomaan, että koko ajan tarkkailen vauvan liikkumista ja itsestä tuntuu jo ihan sekopäiseltä, kun tunnun keksivän koko ajan kaikkea mahdollista mitä voisi sattua... :stick: Ja odotan kyllä näkeväni vauvan vatsan ulkopuolella, että häntä olisi siinä erilainen seurailla. Huoh! Kyllä tämä raskaana olevan mieli on vaan todella ailahtelevainen. Eihän sitä oikeastaan tiedä edes itse mitä sitä haluaisi...

 

Jep, mulla on ihan sama pelko! Kun on niin vähän enää jäljellä ja tähän asti asiat on menneet mallikkaasti, niin pelottaa että lopussa sitten tapahtuukin jotain... Olis vaan niin rentouttavaa huokaista että vauva on pihalla ja hengissä ja että itsekin on hengissä. Levähtää hetken, ja sitten taas alkaa hermoilemaan vauvan voinnista kohdun ulkopuolella
Mutta eniten haluan raskauden jo pian loppuvan nimenomaa sen takia, kun tää käy itselle henkisesti niin rankaksi. Mäkään en koe olevani ollenkaan oma itseni (niin ku Kolmaspojukin sanoi). Oon kokoajan kärttyinen, äksyilen kaikille enkä osaa pitää suutani kiinni. Kaikki kummallisimmat ja väärimmät asiat tulee ulos, ja vielä kuulostaen kaks kertaa pahemmilta kuin ne voisi!

Huomaan myös stressaavani siitä, jos en tajuakaan synnytyksen käynnistymisen merkkejä! Olen lueskellut paljon milloin on lähdettävä sairaalaan, mutta jotenkin musta kuitenkin tuntuu että missaan ne merkit ihan tosissani (ellei sitten vedet mene tai jotain vastaavaa), ja joudun sitten kiitämään lopulta ambulanssilla TAYSiin... Kamalasti kaikkea ajateltavaa, huolia ja murheita. Ei ihme, ettei öisin väsytä :/

Ja munhan ei tosiaan pitänyt taas kirjoitella näin usein, miksen voi olla hiljaa?

 

Mulla ei oo ollenkaan sitä tunnetta -vielä- että syntyis jo (esikoisestakin se tuli vasta 38+). Mutta ehkä asiaan vaikutta osaltaan se, mitä Lynette sanoi, että kun tietää mitä on tulossa niin osaa nauttia loppuodotusajasta eri tavalla. ja nyt on niin korvaamatonta tämä loppuaika vain esikoisen kanssa, täytyy koittaa pitää se mielessä ja huomioida isoveikkaa extrapaljon.<3
Mutta... Odotan kyllä synnytystä malttamattomana. Ajatus on mielessä tuon tuostakin. Ja nyt pitäis alotella säännöllinen välilihan venyttely ja öljyäminen, jos meinaa paikkoja valmistaa. en vaan taho muistaa sitä kyykyttelyäkään harrastaa...!
Lantionpohjanlihaksekki on jääny taas ihan huomiotta ja pissi karkailee kun flunssaisena yskin ja aivastelen.:ashamed: vielä kerkiäis niitäki treenata, ei vaan oikein innostais...

Oi, mä löysin Name-itiltä ihanan värisiä harsoja!!!=) Siinä paketissa on valkoisten lisäksi sellaisia laventelin suuntaan vivahtavia violetteja harsoja sekä valkoisia, joissa on pienistä violeteista tähdistä muodostettuja isompia tähtiä. Rakastuin niihin heti, oli pakko ostaa, vaikka esikoisen väliltä harsoja onkin jo aika paljon muutaman muun uutena ostetun lisäksi.

Ja löysin kamomillaöljyäkin, jee!! Ei tarvinut kauaa metsästää.=) Nyt testailen sen vaikutusta, josko sitä sitten kokeilis rentouttajana synnytyksessäkin.

Ihanaa kun olen nyt saanu shoppailla "sydämeni kyllyydestä". Kohta sitä sitten taas meneekin aika suurimmaksi osaksi kotosalla vauvan kanssa...

Pisang ja Nuppu 33+5

 

Mä olen sun kanssa Lynette samoilla linjoilla, ei ole mikään kiire vauvan tulla vielä. Mitään valmisteluja ei ole tehty ja mäkin haluan mielelläni viettää rauhallisia pyhiä lasten ja sukulaisten kanssa. Lisäksi kun kaksi aikaisempaa on tulleet vasta 41+ viikoilla, niin en usko, että nytkään kannattaa ruveta pidättelemään hengitystä vielä tässä vaiheessa. Mutta mulla on myöskin tuo sama pelko siitä, että mitäs jos vauvalle sattuu jotain vatsassa. :stick: Ja kyllä muakin ottaa päähän vatsan kanssa kenkien jalkaan kiskominen ja 2-vuotiaan pukeminen kun hiki valuu otsalta ja ulos päästessä on jo sellainen olo kun olisi päivätyön tehnyt ja siinä vaiheessa 5-vuotias huutaa vetämään pulkkaa nopeammin, mutta tää on niin lyhyt aika ja helmikuuhun mennessä mä olen joka tapauksessa synnyttänyt, joten "nautitaan" nyt tästä täysin siemauksin.
Tämä kärsivällinen fiilis on vaan sillä varauksella, että kaikki tosiaan jatkuukin yhtä hyvin kun on mennyt tähän saakka ja vauvalle tai mulle ei tule mitään henkeä tai terveyttä uhkaavia tiloja, silloin haluan varmasti vauvan ulos asap.

Mikä mua risoo tässä vaiheessa ihan järjettömästi on ihmisten voivottelut, että niin on vielä melkein neljä viikkoa laskettuun aikaan ja koita nyt jaksaa jne. vaikka olen juuri kysyttäessä vointia sanonut, että oikein hyvä ja ei ongelmia. Yksikin halasi, taputteli olalle ja sanoi, että koita nyt vielä vähän jaksaa. :O Teki mieli kysyä onko sillä vikaa kuulossa vai ymmärryksessä kun just olin sanonut että kaikki on ok. Ottaa päähän joidenkin sääli, vaikka siihen ei ole mun kohdalla mitään aihetta toistaiseksi, ja sitten rupeaa miettimään, että pitäiskö nyt olla sitten niin vaikeaa ja ruveta toivomaan pikaista synnytystä? Että olenko jotenkin "luuseri" kun mun raskaudet on menneet pitkiksi ja olen asennoitunut siihen, että niin nytkin ja ei kannata odotella kauheasti kun muuten ajasta tulee vaan kamalan pitkä. :stick:

Mutta joo, olispa kiva kun se laskettu aika oliskin se viimeinen toimituspäivä ja kaikki saataisiin siihen saakka nauttia krempattomasta olosta. =)

Hyvä vinkki Pisang noi harsot, mä olen hankkiutunut eroon lähes kaikista vanhoista ja nyt haluaisin jotain nättejä muutenkin.

Filuuri 36+

 

Hei taas kaikki! Voimia kaikille väsymyksen kanssa kamppaileville! :hug: Ei mullakaan muuten olisi mitään kiirettä saada vauvaa syntymään, jos tää olo olisi edes jotakuinkin normaali. Mutta ehei, tämä on kaukana siitä!!

(.) Tulin tänne kirjoittamaan hieman taas omanapaista juttua..sori jo etukäteen :ashamed: On vaan ollut taas niin veto pois koko päivän ettei mitään rajaa. Eilinen oli suht hyvä päivä. Energiaa riitti, kunnes illalla alkoi supistella todella kivuliaasti ja ajattelinkin että no nytkös sitä lähdetään. No sitten panadolin ja lämpimän suihkun avulla supistelut hellittivät. Nyt sitten tänään koko päivän on ollut ihan voimaton olo. Esikoinen on kiukutellut minkä ehtinyt. Tuntuu että sen kiukuttelut on nyt vaan pahentunut kun itsellä ei ole voimia touhuta sen kanssa koko aikaa Joka asiasta se keksii vetää ihan hillittömät itkupotkuraivarit tai yrittää tehdä jotain kiellettyä kun vähänkin silmä välttää. Mutta eipä voi pientä syyttää, kun äiti on ihan zombiena maannut taas koko päivän sohvalla. Onneksi sentään isä jaksaa touhuta vähän enemmän neitin kanssa.


No sitten huomasin tänään vessassa käydessäni, että taitaa limatulppa irrota. Tätä ei ollut viime raskaudessa ollenkaan havaittavissa, kun synnytys käynnistyi 36 viikolla vesien menolla niin spontaanisti, että ei siinä ollut aikaa mitään havaintoja tehdä Saa nyt sitten nähdä tarkoittaako tämä sitä että synnytys olisi lähestymässä. Kokemuksia teiltä muilta uudelleen synnyttäjiltä, voisiko tämä mitenkään antaa viitteitä synnytyksen lähestymisestä? Viikkojahan mulla ei ole vielä läheskään täydet, mutta kuten sanoin, olen aika varma ettei tämä näiden supistelujen takia tule enää kauaa mahassa pysymään.

Kazzie 35+1

 

Hei kaikki!

Taas vaihteeksi jäänyt kirjoittelu tänne, näin siinä on aikaisemminkin käynyt esim. päiväkirjojen suhteen, vaikka miten lupaili ahkerasti kirjoitella, aina tuli jotain "tärkeämpää" tekemistä. Teidän kuulumisia olen päivittäin käynyt lueskelemassa, ehkä se aika menee siinä kun saa käytyä uudet tekstit läpi, ja kiva niin!

Paljon on taas ehtinyt tapahtua täällä ja aiheitakin ihan hurjasti kommentoitavaksi. Lämpimät onnentoivotukset Rasavillille pikkuisista pojista! :flower: Kenenkähän vuoro seuraavaksi? Monetkin teistä on jo varmasti tosi lähellä h-hetkeä. Itsellä ei ole mikään kiire synnyttämään. Päinvastoin, jos vauva nyt päättäisi syntyä en tosiaan olisi vielä henkisesti valmis. Kaikki tarvittava tavara on suurinpiirtein kasassa, ammetta ja hoitoalustaa lukuunottamatta. Sänky on kuitenkin vielä kasaamatta eikä vaatteitakaan ole pesty. Olen tarkoituksella jättänyt hommia äitiysloman ajaksi, jotta aika ei kävisi pitkäksi. Aamukammassa enää seitsemän työpäivää!

Perhevalmennuksissa ollaan ahkerasti käyty ja synnytysvalmennuskin on jo takanapäin. Siellä ehkä konkretisoitui tämä tuleva synnytys, ei ole loppujen lopuksi enää kauaa kun itse on samassa tilanteessa sairaalassa kärvistelemässä. Fiilikset on aika ristiriitaset, välillä ahdistaa ja ajattelen että en pysty, en halua, pelkään kontrollin menettämistä, osaanko hoitaa vauvani ja sit välillä taas ihan päinvastaiset fiilikset.

On ollut kurjaa lukea että niin monella täällä on jo tukalat oltavat erilaisten vaivojen kanssa. Itse taidan päästä tällä hetkellä melko helpolla, ja ikävöin jo valmiiksi tätä masua. Olo mulla on ollut niin hyvä kuin se varmaan tässä vaiheessa voi olla, oon tainnut säästyä suurremmilta vaivoilta *kopkopkop, koputtaa puuta*, jo varmaan sen takia että kärsin voimakkaasta pahoinvoinnista pitkälle yli raskauden puolenvälin. Toki ajoittaista närästystä, turvotusta, kivutonta supistelua sekä mahan juilimista ja hidasta toimintaa yms. yleistä kömpelyyttä on ollut havaittavista. Kiitollinen olen miehelleni joka on auttanut paljon kotitöissä ja muissa arkisisssa asioissa, kuten kenkien laitossa. Ei siis ihan huonoimpaan mahdolliseen aikaan sattunut hänen työttömyys. Yrittäkää vaan muutkin puolison työttömyyden/lomautuksien kanssa painivat ajatella positiivisesti, vaikka rahasta olisikin välillä tiukkaa niin ei se korvaa kuitenkaan sitä menetettyä aikaa.

Neuvoloissakin kaikki on ollut ok. Käyriltä kokonaan pois pompsahtaneen korkean sf-mitan (rv. 31+1 SF 33 cm) takia pääsin tänään käymään painoarvioultrassa. Vauva vastasi viikkojaan ja on sopusuhtainen ja lapsivettäkin normaalisti. Lääkärin mukaan virkeä ja hyvinvoiva vauva, hengitysharjoituksetkin oli paraikaa hänellä käynnissä. Tämän hetkinen painoarvio rv 32+6 on 2190g , syntymäpainoksi ennusteli n. 3.7 kg. Huojensi tuo hieman mieltä, ajattelin että runsas suklaan syöminen on tehny tepposet ja kohta puserrellaan liki viiskilosta ulos.

Meistä vauvan vanhemmista kumpikaan ei kuuluta enää kirkkoon, joten lapselle järjestetään nimijuhla. (En osaa ajatella vielä noin pitkälle..!) Lähimmät sukulaiset kutsutaan, ja tilaisuus on täällä meillä kotona. "Kummi"asia on vielä auki, periaatteessa haluaisimme että kaikki läheisemme tulisivat tärkeiksi lapsellemme ja kaikki heistä olisivat samanarvoisia. Ikävältä tuntuisi laittaa ihmisiä ns. tärkeysjärjestykseen, kun kummius ei ole kuitenkaan tapauksessamme mitenkään pakollista.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, kuka teistä poksahtaa seuraavaksi! Niin lähellä monellakin vauvojen täysiaikaisuudet. Voimia koitoksiin! :hug:

 

Täälläkään ei oo mitään kiirettä saada vauvaa ulos... Oikeestaan ennemmin yritän istuskella täällä jalat ristissä, ettei vaan tuu ennen laskettua, jotta mies ehtii mukaan. Ja onhan tässä vielä aikaa ootellakkin, ku vasta loppukuussa on laskettuaika. Mä en osaa sanoa, että nautinko mä tästä loppuraskaudesta vai en. Tää on fyysisesti paljon rankempi, kuin esikoisesta, mutta henkisesti ehkä helpompi. Mä en tällä kertaa stressaa niin paljon siitä, että vauvalle sattuis jotain. Viimeksi olin melkeen hulluuden rajoilla Eli nyt oon ehkä sillai normaalisti huolissani Toi synnytys on se mun kamalin stressauskohde, mutta nyt oon taas saanu työnnettyä sen lokeroon "asioita, joita ei vaan tuu tapahtuman". Kiellän siis koko tulevan synnytyksen, tervettä, eikö... Muutenkin mulla mielialat pysyny nyt loppuajasta aika tasasina, rauhallisina ja hyvinä. Esikko nyt tietty välillä koettelee, ku uhma iskee päälle, mutta eipä tuolle voi mitään. Pitäis vaan tosiaan yrittää nyt viettää oikeen kunnolla laatuaikaa taaperon kanssa, kun nää on siten viimesiä hetkiä, ku on perheen ainokainen. Fyysinen puoli on taas parin päivän sisällä kokenut hiukan kovia. Mun kestosupparit ja niihin yhdistetty hengenahdisyus on taas palannu ja käveleminen on ollu ihan mahdotonta. Ihmiset vaan kattoo kaupassa säälien, et ei kai toi tohon aio synnyttää. Mä en osaa sanoa, kumpi on pahempi, se supistus vai hengenahdistus... Ku supistukset ei edelleenkään oo sellasia kivuliaita. Ehkä se on niiden yhdistelmä, mikä tekee liikkumisen mahdottomaks. Muuten ei oo oloissa muutoksia parempaan, eikä pahempaan.

Miehen juominen, tuskinpa tuo haluaa niin kamalasti riskiä ottaa, ku nyt tietää, mitä pahimmillaan on tulossa. Tietää, että mä tarviin hänet sinne ehottomasti kaikissa sielun ja ruumiin voimissa! Aika lähelle laskettua voisin kyllä itse antaa hälle luvan käydä ulkoilemassa... Mä kun en jaksa uskoa, että tääkään vauveli ajoissa aikoo ulos tulla.

Filuuri, mä vihaan myös noita ihmisten voivotteluja. Esikoisesta tuli joka puolelta, vaikka olo alko olla tukala vasta rv41. Nytkin välttelen julkisesti vaivoistani kauheesti puhumasta tai ainakin vähättelen niitä, jotta ei sitä turhaa säälittelyä taas tulis. Ku ei se mitenkään asiaa auta... Mä oon raskaana seuraavat noin 9 viikkoa ja piste! Raskauteen kuuluu enemmän tai vähemmän kaikkea kremppaa ja mulla on homma vielä ihan hallussa, ku en joudu olemaan vuodelevossa tai pyörätuolissa. Tänne voin sit purkaa kaikki kolotukset. Mä en oo muuten kertonu monellekkaan todellista laskettua aikaa... Oon vaan ilmotellu, että joskus siellä helmikuussa voi odotella. Jos vaikka välttyis muutamilta "joko, joko, miten sä jaksat"-puheluilta.

Koen eilen kamalan järkytyksen... Olin just kattonu vanhaa neuvolakorttia ja iloinnut, että meen aika hyvin miinuksella viimekertasiin kiloihin nähden. No meillä kotona kaikki peilit hiukan vääristää kuvaa hoikemmaks ja aina välillä sen unohdan. Ja kaupoissahan AINA on hoikentavat peilit, eikö... No nyt sitten käppäilin innoissani paikalliseen vaateliikkeeseen (missä en ikinä käy) ja meinasin lentää persuksilleni... Tästä lähin en astu jalallanikaan kyseiseen liikkeeseen. Mä näytin niin turvonneelta jättiläisnorsulta, että pahaa teki!!! Kyllä ne hoikentavat peilit on sitten vaan niin paljon kivempia! Todellisuus on kuitenkin se, että vaikka paino on hiukan paremmin pysynyt kurissa tässä raskaudessa, niin ei mun ensikesänä kannata bikineistä haaveilla. Veikkaisin, että lopullinen lukema ois aika lähellä +22kg, jos tiukalle kuurille alkaisin, niin +20kg saattaisi riittää nippa nappa. Kauhistuttaa, kauhistuttaa...

Nyt unille...

Meand rv34

 

Hui Kazzie, alkaakohan jo ennakoida synnytystä?? :O

Multa kyllä on ihan turha kysellä mitään synnytystä ennakoivista merkeistä, jotenkin tuntuu että en tajua lähteä synnärille ennenkuin vauva roikkuu haaroista tai että kiidätän sinne tuhatta ja sataa jokaisesta pienestäkin kolotuksesta. :ashamed: Luulen, että synnärillä on linjat kuumina kun tämä tyttö luulee synnyttävänsä ja soittelee sitten minuutin välein sinne... Onhan se nyt kumma, luulis että ihan tarpeeksi hermoilemista olis siinä itse synnytyksessä, niin pitää sitten vielä enemmän hermoilla sitä, että tajuaako lähteä oikeaan aikaan. :stick:

No, eipä tänään kummempia. Lääkärineuvolaa odottelen erittäin kiinnostuneena. Hehe, pääseepä livistämään töistäkin hieman aiemmin. (Niin mikä ihmeen työmotivaatio...??? Huomenna viimeinen työpäivä ja täällä ihan onnesta soikeana kun pääsen tänään aiemmin... )

Arvon täällä edelleen, että ostanko sen rintapumpun nyt vai en. Sain kyllä pienen joulurahan sukulaiselta, joka käski ostaa sillä vauvalle jotain tarpeellista, joten ehkä voisin sen käyttää sitten tuohon pumppuun. Kaikki muut on jo valmiina, enkä mitään turhaa härpäkettä haluais ostaa. Se tulis ehkä kuitenkin melko suurella todennäköisyydellä ihan käyttöön asti. Ja ehkä jos jonkun yöpuvun vielä ostaisi, niin eiköhän se olis siinä sitten. Tosin ehkä taidan odottaa joulun jälkeiseen aikaan ostoksieni kanssa, kun ei oo yhtään tietoa montako bodya, yöhaalaria ja villapukua joulupukki suvaitsee meille kantaa... Saa nähdä saadaanko me itse yhtään lahjaa, kun kaikki sukulaiset ostelee vaan vauvalle.

Nöhveli & pikkumöykky 33+5

 

Täällä poksuu jälleen yksi vko eteenpäin,eli 35 alkaa juuri tänään..Vointi ok vaikkakin tukala...neuvolassa käyty eilen ja sielläkin kaikki ok,kaveri tullut alaspäin,eli lähtökuoppiin lähtee tulemaan pikkuhiljaa. Liikkuu kuin joku zumbaaja=)

Mulla kanssa menee hermot noihin kyselijöihin,että oot vielä yhtenä kappaleena,onko tuntemuksia yms...

Juu,kyllä niitä supistuksia ja kolotuksia löytyy olan takaa,nukkumaan ei pysty kunnolla(täytyy käännellä kylkeä vähän väliä)..vessassa ei tarvitse onneksi juosta kuin kerran yössä...

Onneksi kaikki on jo valmiina kaveria varten ja joulujututkin valmiina,ei tarvitse niistä ainakaan stressata..Sairaalakassikin ollu jo jonkin aikaa valmiina...

Mäkin olisin tukalan olon vuoksi valmis synnyttää,mutta parempi kun tulee laskettuna aikana tai ainakin siinä lähellä..esikoinen tuli 39+3 vkoilla..

Vko ja päivä kerrallaan mennään eteenpäin kolotuksineen ja närästyksineen...

Mutta nyt kaikille Hyvää lumisateista päivää...

POIKA2013 rv35

 

Limatulpan irtoilu ei välttämättä kerro synnytyksen ajankohdasta vielä mitään. Toki sekin ehkä vaikuttaa, että irtoaako se kokonaan vai lähteekö siitä vain osia. Esikoista odottaessa multa alkoi tulpasta irrota isoja paloja jo joskus rv 35-36 (isoin pala oli ruokalusikallisen kokoinen), mutta silti mentiin neljä päivää yli lasketun ajan. Nyt mulla on irtoillu pienempiä kappaleita tulpasta jo 30+. En muuten varmaan osais tunnistaa niitä edes limatulpaksi ellei olis kokemusta aiemmasta. Mut se on joo sellasta sitkeää ja venyvää, kitin tapaista mönjää, minusta sitä ei voi kovin helposti sekoittaa valkovuotoon.
Jostain olen ollu lukevinani, että se limatulppakin uudistuu, jos se alkaa tällein pikkuhiljaa aikaisin irtoilemaan... joten en oo yhtään huolissani.

Ei kannata kauheasti ottaa paineita siitä milloin pitää lähteä synnärille.=) Kyllä ne synnytyssupistukset erottaa aika varmasti harkkareista. Niissä kipu voimistuu voimistuu "huippuunsa" ja sitten jo helpottaa. Oma fiilis kyllä naiselle kertoo, että onko supistukset oikeanlaisia lähtöä ajatellen. Ja vaistokin pelaa asiassa usein mukana. Lähtee sairaalaan sitten kun alkaa tuntua tukalalta + ottaa huomioon kauanko kestää ajella sairaalaan (keli huomioiden). Harvoin esikoinen syntyy niin vauhdille että tarvis olla huolissaan sairaalaan ehtimisestä. Niin ja usein synnytyksen käynnistyttyä ilmaantuu muitakin selkeitä merkkejä, esim. suoli voi tyhjetä, saattaa tulla vereslimaista vuotoa, voi tulla sellainen "zen-olo" että on hyvin rauhallinen eikä mikään huoleta, ei saa unta (jos synnytys käynnistyy illalla tai yöllä) jne.
Luottakaa vaan siskot äidinvaistoihinne, hyvin se menee!!:hug:

 

Täällä tuli tänään täyteen 36+0 , jonka kunniksi päästiin synnytystapa-arvioon . Käyrilläkin ehdin tänä aamuna jo makoilla! Kyllä siihen muutama , hoitajan mukaan kunnon supistus ehti vartin aikana piirtyä...Itse tosin luin lehteä enkä ees huomannu että ois supistus tullut

Tää poju paino jonkun 2900 g ja laskettuna aikana jos syntyy niin n.3.5kg .
Vastasi viikkoja 36+5...Ja sain ajan jo yliaikaiskontrolliinkin D Olettako ne aina automaatisesti että menee yli

Multakin varmaan joka päivä kysellään että jännittääkö tai pelottaako mua synnytys ... Ja toiset pohtii että syntyyköhän se jouluaattona . Hiukan meinaa välillä mennä hermot
Mä jo ootan että saan pojun mun seuraks , kun oon kotona yksin päivät ja kattelen vaan telkkaa . Olis jotakin tekemistä kun ois pikkunen jota vois hoitaa ja tuijotella pitkin päivää<3

 

pisang, kiitos lohduttavista sanoista tuon synnärille lähtemisen suhteen! Oon yrittänyt ajatella, että ne synnytyssupparit on sitten tosiaan sellaisia selkeitä supistuksia, eikä sellaisia epämääräisiä jotka jää juilimaan alavatsaan tai kylkiin, minkälaisia mulla suurimmaks osaks on. Vaikka ne onkin kivuliaita (silleen, että pitää irvistää, mutta huutaa ei tarvii ).

Mulle ei oo kukaan tullut oikeestaan vielä voivottelemaan. Ihmiset vaan kysyy että mikä vointi ja mä sanon että yleisesti ihan ok viikot huomioon ottaen, niin sitten vaan sanotaan että no hyvä että vointi on ees suht hyvä

Oon vähän samoilla linjoilla ku sää Tintti, että sitä seuraa tässä kans kaipais jo aika kivasti. Mies on tosiaan päivät koulussa, ja nyt on mennyt jo monena iltana takas koululle tekemään projekteja ennenku joululoma alkaa. Niin oon aika paljon yksin. Päivät viihdyn ihan hyvin mut illalla alkaa olla jo tylsää

Sairaalakassi alkaa olla mulla aikalailla kondiksessa. Tällaselta se tulee näyttämään, parit jutut otetaan vasta viime hetkellä mukaan:

Vauvalle
- Äippäpakkauksen toppapuku (TOSI iso, mutta säädetään siihen jalkoihin sellainen kumirenksu, ettei vauva uppoa haalarin syvyyksiin )
- Toppapipo
- Valkoiset sukkahousut/"legginssit"
- Valkoinen lyhythihainen body missä on sellanen söpö "new born friends" kuva
- Vaaleansiniset sellaista paksua ja pehmoista kangasta olevat potkuhousut
- Noihin potkuhousuihin kuuluva pehmoinen sini-valko-ruskee raidallinen huppari, jonka hupussa on pienet korvat!
- Ohuet tumput (sen toppapuvun kun saa kiinni käsistä)
- Kaksi 1-koon vaippaa kotimatkalle

Mulle
- Miehen iso t-paita yöppäriksi
- Miniläppäri
- Muistitikku, jossa pari jaksoa hyvästä tv-sarjasta
- Nettitikku
- Videokamera
- Liivinsuojuksia
- Parit sukat & alushousut
- Imetysliivit
- Lämpimät sukkatohvelit
- Shampoo & hoitoaine
- Hammastahna & hammasharja
- Hiusharja & pompula
- Huulirasva
- Parit terveyssiteet
- Pieni paketti keksejä (osittain ehkä miehelle )
- Salmiakkia
- Kauratyyny (oih, tuntuu vatsan päällä niin hyvältä!)
- iPod

Oliskohan tuossa ollut kaikki Ja kaikki vielä sellaisia, mitä tarviin ihan varmasti. Tuntuu, että oon unohtanut jotain... Ainut mitä tuossa mainitsin mikä ei ole vielä mukana, on toi kauratyyny, koska käytän sitä vielä. Kaikki muu löytyy kassista Oisin niin halunnu löytää matkakokoiset hygieniatuotteet, mut en löytäny mistään kaupasta! Niin ostin sitten halvimmat mahdolliset hammasharjat ynnä muut

Ois kiva kuulla mitä teidän sairaalakasseissa on/mitä niihin tulee!

Pinsuli ja pikkunen 36+4 <3

 

Heippa!!!

Toisteksviimenen duunipäivä, ai että ihanaa! Huomenna tuun lähinnä tänne vaan palloilemaan ja putsaa pöydän..

ja ette arvaa! KELALTA POSITIIVINEN PÄÄTÖS!!! mun äippärahat nousi 250e/kk!!! arvaatteko, kuinka ilonen olen!!!!opcorn: TODELLA iloinen..
en oo uskoa sitä, koska yleensä näin ei tapahdu Kelan kanssa..olin aivan varma, että menee sinne muutoslautakuntaan ja päätös tulee 6kk päästä ja sekin negatiivinen! oon tosi helpottunut nyt..!

HOH, neuvolaa odottelen..se on torstaina..kauhee halu ois tietää miten päin tää mukula nyt on! jotenki tuntuu taas erilailla liikkeet, mutta en yhtään tiiä..jotku puhuu, että erottaa pään ja pepun ja jalat ja kädet..MULLA EI OO HAJUAKAAN, vaikkei mulla juurikaan sillattis ylimäärästä tossa mahan päällä ole..:O noh, toiv. pistävät mut kumminkin ultraan varmistelee sitä......mä nii rakastan ultria!

Sairaalakassi: en oo pakkaillu..katotaa jos tällä kertaa pakkailisin..

Limatulppa: tuli viimeksi vasta synnärin vessassa...oli kyllä sellanen "etana" että tunnisti! ei voinut erehtyä..verensekainen jättietana.. ihanaa..

Mulla ei oo kyllä minkäänlaista oiretta, mikä enteilis ennenaikaista synnytystä..hyvä tietty niin, mutta toisaalta ei haluais, että kauheesti ylikään menisi..tosin mullahan vielä edessä EHKÄ kääntöyritykset ja sektiomietinnät jne..JOS ei ole jo kääntynyt.....

Joku kirjoitti tykkäävänsä kisuista, oliko Lissu? kyllä minäkin niistä tykkään, mutta tiiän, että niistä voi olla vaivaakin ja kun en ite ollu tuohon ylläriin valmistautunut, niin edelleenkin vähän asia vaivaa..onhan hän kyllä ihanakin ja ovat tosi söpöjä..toinen painaa sen 13kg ja toinen varmaan 300grammaa.. onpaha mulla ny se yks tyttö sitten.. toiv. hän oppii toisen lailla ulkokisuksi sillä tavalla, että käy siellä asioilla ja tuhoo vain puita..

Kolmaspoju rv 33+2

 

Voi tytöt ette arvaa! Tänään taas kokoarviossa käyty.. Noh, viikkoja 35+0, vauvan kokoarvio 3700g... Et silviisiii... Kolmen viikon päähän sain uuden ajan äitipolille, ja tuolloin lääkärin mukaan varauduttava käynnistykseen/sektioon. No edelliskerran ja sitä edeltävän kerran välillä oli 2viikkoa, ja paino oli tullut 600g lisää kahdessa viikossa. Tämän kerran ja edellisen kerran välillä oli taas 2 viikkoa, ja painoa oli tullut 1000g lisää... Että mitenköhän sitten tuolla kahden viikon päästä. Kätilö sanoi, että ei sitä painoa tule viimeisillä viikoilla enää kauheasti, mutta mites kun noissa vau.oppaissa lukee, että paino lisääntyy 200g per viikko NOIN.. JÄNNITTÄÄÄ JA PELOTTAAA!!! Ja tosiaa kolmesti sokerirasituksessa käynyt, kaikki olleet normaalit. Nyt myös lapsivettä oli normaalia enemmän, AFI-mitta oli 26. Tuolle vedenmäärälle ei siis ole löytynyt selitystä. Sitten kun googleen kirjotitaa että runsas lapsivesi niin sieltä tuleekin kaiken maailman peloitukset, ei pitäisi lukea... Noh tosiaan itse olen isokokoinen, joten ei kai se poikakaan mikään pieni voi olla.. Bmi oli 40 ennen raskautta. Raskauden aikana tosin kiloja tullut 4kg..
Ja tämä tyttö olikin unohtanut, että tänään synnytysvalmennus olisi alkanut jo puoli neljältä, miehelle sanoin että alkaa viideltä ja näin ollen ehtii hyvin töistä... no tuossa kolmen jälkeen katoinki kalenterii, kappas se alkaaki jo puolelta...noooo ei muuta kuin soittamaan ja perumaan ja varaamaan uutta aikaa. No viikon päästä sainkin jo ajan, tosi ollaa yli yli yli páikalla no ei voinut muuta kun sitten tuleekin jo joulut ja uudet vuodet...

RASAVILLILLE onnea pojista!!! <3

Tytsy ja ISOpoju 35+0

 

Heissan pitkästä aikaa...

Lukemassa olen kyllä käynyt,mutta ei oikein ole ollut mitään kirjoteltavaa..
mutta tosiaan noista ristiäisistä yms. on ollut juttua täällä.
Meillä tulee olemaan ristiäiset, joihin kutsutaan, isovanhemmat,sisarukset ja kummit. Kummien kanssa vielä ollaan mietinnän asteella ja nimi lapsoselle on päätetty jo siinä vaiheessa kun alettiin perheenlisäystä miettimään..
Tänään olikin sitten neuvolalääkäri käynti.. Kaikki vaikutti hyvältä
Hb nousut 110 -> 125 huolimattomalla rautatablettien otolla
paineet hyvät,virtsassa ei ylimääräsiä, sf-mitta 35, turvotusta havaittavissa aamusin sormissa ja iltaisin jaloissa..
Lääkäri totesi että kohdunsuu on vielä kiinteä ja kiinni,pituusmerkintä on vähän epäselvä joko 5 tai 3... edellisellä kerralla oli ainakin 5cm.. tarjonta pitkien tutkimusten jälkeen olis lekurin mielestä pää alaspäin.. sykkeen kuuntelu tuotti suuria ongelmia, kun murmeli oli kovasti sitä mieltä että häntä ei kuunnella. Aina kun saimme hennosti sykkeen kuulumaan niin murmeli päätti kääntyä ja taas etsittiin useampi minuutti..
Lopputulos oli sykkeen osalta 136-150 ja toteamus että ei se sieltä ihan hetkeen ole tulossa vaikka laskeutunut jo onkin,mutta ei kiinnittynyt..
huomasin itse tuon laskeutumisen sillä, että järkyttävä närästys loppui aivan yllättäen.kenkien laittaminen on helpompaa ja muutenkin tukala olo jotenkin siirtynyt syrjään..
Kaikin puolin hyvä olo.
JOulukortit saatu postiin,kaikki lahjaostot saatu tehtyä.. Pari päivää viettänyt askarrellen jouluisia paperitähtiä ja tuntuu energiaa riittävän vielä tuolle miehellekin, joka aivan ihanasti on mukana kaikessa ja huolehtii ettei tämä mamma missään nimessä rasita itseään.. =)

Oikein ihanaa joulun odotusta kaikille vatsan kasvattajille ja koitetaan levätä ja viettää ihanat pyhät !

Elovena77 & murmeli 36+1(vauhtihirmu ois ehkä jo osuvampi "nimi")

 

Voi Tytteli!!! kyllä on vaavilla kokoa..noh, pakko luottaa vaan lääkäreihin, että tarkkailevat loppuaikaa hyvin, etteivät ny ihan hirviän kokkosta pistä sua puskemaan ulos! Kyllä kaikki hyvin menee..!

 

Moi täältä kanssa pitkästä aikaa.

Tytteli Kyllä teidän vauvelilla on kokoa, jos koko arvio pitää paikkaansa. No mutta luotetaan siihen, että ne lääkärit osaa asiansa ja päättävät sitten sektiosta tai käynnistyksestä ajoissa.

Ristiäiset on meillekin tulossa. Isovanhemmat, sisarukset perheineen ja kummit kutsutaan. Kummit on jo pyydetty valmiiksi, oli hieman hankaluuksia kun tää on meillä se kolmonen ja niin monet ihmiset on eronneet kirkosta, mutta onneksi ne kummit löytyi

Oma olo väsyttää ja väsyttää, tekis vaan mieli nukkua. Johtuu varmaan siitä kun hb oli taas laskenut 113, kävi välillä 121 mutta kun olin pari viikkoa että söin rautaa 1tbl päivässä niin heti tippui. Nähtävästi saa syödä loppuun asti 2tbl päivässä että hb pysyis edes jossain arvoissa. Ja luultavasti tää loppuraskauskin väsyttää jo sinällään. Liitoskivut on aivan kamalat, erityisesti käveleminen sattuu, mutta kai sitä on vaan kärvisteltävä.

Sairaalakassia en oo pakannut enkä vielä aiokaan, ainakaan ennen joulua. Listaa kyllä kirjoittelin mitä pitää ottaa mukaan.

Jotkut kirjoitteli siitä et milloin tietää että synnytys on oikeesti alkanut. Mulla siinä pieni pelko, kun edellisiltä menneet ensin vedet ennenkuin mitään muuta on tapahtunut. Niin jos nyt ei alakaan vesien menolla niin älyääkö sitä sitten lähteä oikeeseen aikaan sairaalaan. No täytyy vaan toivoa parasta.

Persikka-78 35+1