**Tammikuun tuhisijat 2013** joulukuussa

Minäkin tulin vain pikaisesti täysaikaisesti poksahtelemaan, sitten on aika hypätä autoon!

Pinsuli ja pikkunen 37+0 !! *poks* :heart: Nyt vain sitten odotellaan....

 

Hurjan nopeasti aika nyt kuitenkin kuluu =) .

rv36+3 ja eilen neuvolassa kaikki hyvin, sf mitta 36, vauva on oikein päin.

Omaa napaa...selkä on katkeamaisillaan, ja turvotus valtava vaikka kuinka söis ja koittas liikkua. Joka päivä on pirusti hommaa, vaikka tuo sänky vain kovasti houkutteliskin niin on joulujuhlaa jos jonkinmoista, ja harrastuksia ja muuttoa ja joulua ja vanhempainvartteja =D, toisaalta kiva...ei kerkee vain vauvaa miettimään niin päivät vierii eteenpäin nopeammin.

Limatulpasta, itseltä on lähtenyt aina n.vuorokautta ennen lapsen syntymää koko tulppa kerrallaan =) .

Oman sairaalakassinihan suunnittelin, mutta en ole saanut kokonaan pakattua ja lisäksi pitäisi pakata kaikkien lasten kassit ja viedä mummulaan varavaatteet yms mitä nyt tarvii.

Huh, kaippa nämä kivut ja kaiken muun epämukavan vain kestää taas kun miettii että tuskin enää kuukauden päästä joudun niistä kärsimään =) .

 

Ooasis:hug: Kyllä se siittä!! Hyvin se menee.<3 Voi, sulla on jo niin pian nyytti sylissä, vau!!! Toivotaan, että saat vielä nukuttua ja "mielenrauhan" takasin ennen sektiota niin on helpompi odotella viimiset päivät.=)

Pisang ja Nuppu 34+2 (TJ40, hihiih!!!=))

 

Ooasis toivottovasti saisit nukuttua ennen leikkausta edes jonkin verran. Ja muutenkin eiks se oo ihana ajatus kun tietää milloin saa oman pienen vauvan syliinsä. Kun suurin osa meistä täällä joutuu vaan odottelemaan ja miettimään milloin se h-hetki koittaa.

Zarix oon itekin ollu vastaavassa tilanteessa (tosin en ollut silloin raskaana), mutta kuitenkin että mies ythäkkiä ilmoittaa että ei ehkä rakastakaan ja haluaa erota. Meillä oli häätkin suunnitteilla ja kirkko ja juhlapaikkakin jo varattuna. Pyysin miestä harkitsemaan ja miettimään vielä. Mutta meille kävi niin että mieli ei muuttunut ja erosimme virallisesti tästä kahden viikon päästä. Ja olimme olleet kuitenkin yli seitsemän vuotta yhdessä. Tätä en kerro siksi että ahdistuisit vaan että kaikki on mahdollista. Toivon että sinulle ja miehellesi kävisi toisin.

Limatulpasta täällä olikin jo paljon kirjoittelua. Itselläni kaksi synnytystä takana ja kummastakaan en ole huomannut limatulpan lähtoä. Kuulemma ihan tavallista.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna joulutorttuja paistamaan

Persikka-78 35+4

 

Kylläpäs täällä on hiljaista taas!

Mulla on niin levoton olo että mielenterveyshän tässä järkkyy. Kiemurtelen ja venkoilen minkä kerkeän, enkä osaa ajatella muuta kuin synnytystä ja sitä milloin se käynnistyy. Oon ihan varma että näistä viimeisistä viikoista tulee tuskaisen, tuskaisen hitaita. Yritän vaan pitää positiivisen mielen ja rentoutua. Kun oon tämmönen heikkohermoinen... Huhhuh. Tekis melkein mieli lyödä päätä seinään kun tää olo on niin inhottavan levoton!
Tekisin mitä vaan että olis jotain tekemistä edes. Mutta kun äippälomalla ollaan, ei ole aikaisempia lapsia, ja asun liian kaukana kaikista kavereistani (kun muutettiin toiseen kaupunkiin syksyllä), niin tekemisen puute on aivan tuskainen! Ei ihme, että ramppaan täälläkin kymmenen kertaa päivässä XD

Ooasis: Tsempit täältäkin! Kohtahan sulla on nyytti sylissä, olisitkohan meistä seuraava...? Musta olisi erittäin hienoa tietää tarkalleen minä päivänä vauva syntyy, vaikka kyllä minäkin leikkausta jännistäisin... Hyvin se menee! :heart:

Pinsuli ja pikkunen 37+1 <3

 

Mulla on kyllä aivan yhtä tuskainen olo täällä Mietin koko ajan milloin ja miten synnytys
käynnistyy...Ensiviikolla vasta seuraava lääkäri käynti niin näkee mitä siellä kohdunsuulla nyt
on tapahtunut ja mitä odottaa,joulua vai synnytystä Eilen illalla ja viime yön oli kyllä tuskainen
olotila jo ihan kun ois menkat alkamassa ja selkä juili niin pirusti.
Limatulpista ei oo kokemusta vaikka kaksi lasta jo onkin,en oo huomannu irtoamista,eikä kyllä
lapsiveden menostakaan ( mennyt vasta synnytyssalissa maatessa kun kalvot puhkastu)...
Sairaalakassin pakkasin jo valmiiksi viikko sitten kun lääkärit oli sitä mieltä että kannattaa olla
valmiina lähtöön minähetkenä tahansa.Toisaalta nyt taas ittestä tuntuu että tuskin tässä mitään
kiirettä pitää

Mami*3 ja Rusina 36+2

 

Täällä aivan karsea yö takana!!! Menin nukkumaan yhdentoista aikaan ja puoli yhdeltä heräsin aivan tuskaiseen suppariin. Koitin maata vaan hiljaa paikoillani, mut sit niitä tuli lisääkin. Mietin, että nousenko ylös vai mitä tekisin. Mietin, että ei mun nyt vielä pidä synnyttää! Herätin sitten miehen ja pyysin hakemaan mulle Panadolia, jos se auttaisi. Tunnin päästä se sitten onneksi rupesikin helppaamaan ja sain nukahdettua uudestaan. Aamulla kun heräsin niin vieläkin oli kuitenkin ihan turta olo...
Ja nyt mä oon VÄSYNYT!! Mutta ei mitään kipuja onneksi enää. Että näin täällä.

Taitaa taas olla päikkäreiden paikka. Onneksi mieskin on kotona.

Lynette ja viides muru 37+1 :heart:

 

Ooasis Kovat tsempit sulle täältä! Onneksi se kaikki on pian jo ohitse Mäkin olisin varmaan ihan paniikissa jos joutuisin sektioon.

Onnittelut kaikille niille jotka ovat täysiaikaisuuden rajan ylittäneet! :heart: Ajatelkaa miten pitkällä ollaan, miten lähellä ollaan Ja nyt kun mammat alkaa pikku hiljaa jakautumaan tasaiseen tahtiin niin muistattehan että jatketaan vaan silti täällä jutustelua, mahakkaat ja vauvakkaat samassa paikassa, kunnes me loppukuulaisetkin pääsemme jakaantumaan

Nyt kun oikiastai ajattelin että tässähän voi pian olla 5 viikon päästä vauva sylissä, niin kait pitäis pikkuisen tehdä valmisteluitakin sen eteen Vielä puuttuu hoitoalusta+sen paikka, sitteri, kantoreppu, kapaloliina, talvitumput vauvalle, imetysliivejä tasan 0kpl.. ja kaikki pikku-tilpehööri. Seuraavat 2 viikkoa menee joulutohinoihin keskittyessä. Joten hankintojen perässä juostaan sitten tammikuussa. Toivoa sopii että kroppa on silloin vielä yhteistyökykyinen

Mies jotenkin ollut super ärsyttävä ja lapsetkin tuntuu kinaavan joka asiasta. Todellisuudessa varmaan vaan mun hormoonit saa mielen kiukkuiseksi ja rekisteröin jokaisen vähänkään ärsyttävän asian :kieh: Mä niin muistan tän olotilan loppuodotuksesta; suoraan sanottuna on kuin perseeseen ammuttu karhu :headwall: Onneks on välillä seesteisiäki päivä.

Nyt nauttimaan uunituoreista korvapuusteista ja päärynä-tosca pullista
5 pellillistä just lasten kanssa leivottiin. Jääkaappiin makustumaan tein eilen piparitaikinakin, katsotaan jaksaako enää tänään leipoa vai vasta huomenna.
Adora ja Marakatti-poikanen 34+2

 

Voi Pinsuli, kuinka samoilla fiiliksillä täälläkin ollaan! Ei ole yhtään mitään tekemistä, koko ajan vain odotan, milloin voi lähteä sairaalaan. Öisin en enää nuku juuri ollenkaan, pyörin vain ja odotan. Aamusta sitten nukahdan ja nukun melkein koko päivän. Nytkin vasta heräsin äsken. Sen verran olin välissä hereillä, että kävin syömässä aamupalaa.

Mites se muuten meni, loppuraskaudessako ei tehdä enää hammashuoltoja? Mulle on todennäköisesti tullut reikä hampaaseen, mutta sitähän ei paikata ennen kuin on synnyttänyt? Vai miten se on? Jospa joku viisaampi osais valaista.

Huomenna poksuu täälläkin täysiaikaisuus. Tulispa ensi yönä lähtö! Nyt on ollut menkkakipuja siloin tällöin, välillä tosi kivuliaitakin. Toivottavasti enteilisi nyt synnytystä!

Ooasikselle kovasti tsemppiä tulevaan sektioon!

(Ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta mä tällä hetkellä toivoisin pääseväni sektioon...)

Piipu85 & Iisakki 36+6

 

Piipu, mun mielestä loppuraskaudesta hoidetaan vaan akuutit hammasongelmat, eikä välttämättä reikiä paikata. Ellei oo ihan uskomattomat kivut Mulla on muuten kans öisin kivuliaita menkkamaisia kipuja. Joskus myös päivisin. Sormet ristissä, ettei menis enää ku pari viikkoa...!

Nöhveli Mulla on toi sama ärtyneisyys! Tiuskin tosi paljon ja kaikki pienetkin asiat vaan jotenkin ottaa pannuun, inhottavaa Onneks ne voi kuitenkin pistää hormoonien piikkiin ja pyytää anteeksi!

 

Onnea kaikille täysiaikasuuden saavuttaneille! Olispa itekin niin pitkällä jo...

Piipu Mun yhdelle ystävälleni tuli hampaaseen reikä loppuraskaudesta. Laittoivat väliaikaisen lääkepaikan ja sit synnytyksen jälkeen paikkasivat reiän. Ei siis tarvitse potea hammassärkyä raskaanakaan, hampilääkäriin vaan mars. Mulle itselleni tuli uusi aika perutun tilalle suuhygienistin tarkastukseen, joka olis 23.1 eli samana päivänä kun mun toinen, kuukautisten perusteella määritelty laskettu aika. Eli en varmasti oo menossa. Peruin sit koko ajan, kun en yhtään tiedä milloin sit pääsisin lähtemään ja saisinko edes vauvalle hoitajaa, jos mies olis töissä jne.

Mulla on kans ruvennu olemaan tuota menkkajomottelua, joka säteilee alaselästä reisiin asti. Toivottavasti ei enteile ennenaikaista synnytystä, pitäis vielä joulua lähteä viettämään toiselle paikkakunnalle. Pelottaa vaan kun olen jostain kuullut että tuo ennenaikaisuuskin kulkee suvussa. Äidilläni suurinosa lapsista on tullut/meinannut tulla ennenaikaisesti.

Kovasti oon yrittänyt neuloa pikkuiselle villasukkia, mutta kantapään kavennukseen se sit tyssää. Kuinkahan monta kertaa oon purkanu työn ja aloittanu taas alusta.. Ei vaan osaa! Aargh! Kellään mitään yksinkertaista ohjetta yksinkertaiselle ihmiselle?

Mies lähti viikonlopuksi viimeistä kertaa poikaporukalla "pikkujouluihin". Antaa nyt rellestää sydämensä kyllyydestä, kohta ei niin vaan lähetäkään. Lupasi tämän tämän viikonlopun jälkeen olla sitten kiltisti, että on sit ajokunnossa jos lähtö tulee. Ei onneks oo muutenkaan sellaista tyyppiä että tykkäis liian usein "ulkoilemassa" käydä.

Nyt myös kiinnostus kestovaippoihin on nostanut päätään. Muistaakseni joku täällä aikaisemmin aiheesta mainitsikin? Kovasti on vaan niin paljon erilaisia vaippasysteemejä, että pää menee ihan pyörälle.. Lähinnä helpot(?) tasku- ja aio-vaipat kiinnostavat. Babylandin vaippoja näyttäis saavan suht edullisestikin ja netistä lukenut ihan positiivisia kokemuksia niistä. Onko vinkkejä asian suhteen? Kestovaippainfon sivuihin olen jonkun verran tutustunut..

 

Piipu
Ite kävin tällä viikolla suuhygienistillä tarkastuksessa ja sanoi että reikiä paikataan raskaana olevilta ihan normaalisti. Yleensä vaan ei suositella loppuraskaudessa enää hammashuoltoon menoa sen penkin aiheuttaman asennon takia. Multakin kysyi moneen kertaan kun varasin aikaa että haluanko varmasti tulla.

Mulla vaan sellanen tilanne suussa että raskaus on haparoittanut ikenet, jonka takia ne verestää vähän joka välissä ja siis näin ollen ovat tulehtuneet. Sain ensi perjantaille uuden ajan jolloin tehdään perusteellinen suunpuhdistus ja hammaskivenpoisto. Puhui että tarvittaessa puudutetaankin, koska ikenet on tosi kipeät, pelkkä tarkastuskin sai ne kipeytymään koko päiväksi. (eli siis puudutteitakin käytetään raskauden aikana normaalisti) Sain kotihoito-ohjeiksi lankata hampaat huoellisesti joka aamu ja niin olen nyt tehnytkin - sillä on myös ollut positiivinen vaikutus, enää ei tule harjatessa verta ja muutenkin tuntuvat terveemmiltä

 

Villasukan kantapään kavennus on aika iisi (tai...no ainaki minusta). Voi olla selkeintä, kun jakaa ne kantapään silmukat kolmelle puikolle (jos ei mene tasan niin keskimmäiseen puikkoon ne "ylimääräiset" silmukat). Jokaisella kerroksella kaventaa keskimmäisen puikon viimeisen silmukan ja viimeisen puikon ensimmäisen silmukan, ja sitten kääntää työn (eli niitä reunimmaisia puikkoja ei siis neulota loppuun asti, niistä vain kavennetaan aina se eka silmukka. Ja siis kerroksella kaventuu aina vain YKSI silmukka!). Näin jatketaan kunnes on jäljellä enää ne keskimmäisen puikon silmukat. Sitten poimitaan uudet silmukat terää varten ja sillai... =) Auttoko?
Niin ja lisäksi mie ite ainakin teen niin, että nostan aina KERROKSEN ENSIMMÄISEN SILMUKAN, en neulo sitä. Silloin on helpompi poimia niitä uusia silmukoita sukan teräosaa varten.

Mulla on ollu tänä syksynä kaikkien aikojen neulomisvillitys! Oon tehny hirveästi sukkia, pipoja, tumppuja niin esikoiselle kuin vauvallekin, ja sen lisäksi sukkia myös kaverien vauvoille, itelle, isännälle...jne. Aah, ihanan rentouttavaa puuhaa!=)

Babylandin vaipoista oon kuullu negatiivistakin. Niistä joskus irtoaa laminointi.:O Mutta no, hintaansa nähden ovat varmaan ihan ok. Itellä ei ole kokemusta niistä.
Ite tykkään, että just taskus ja aio:t (joihin en kyllä ite ole oikein ihastunu) on kätevimpiä, ainakin jo vähän isomman vauvan kanssa. Sisävaippojen ja kuorien / villisten kanssa on oma puljaamisensa. Villiksetkin on kyllä hyvät, mutta ehkä se sit vaatis sen, että käyttäis säännöllisesti niitä villiksiä, ettei tuntuis siltä, että niitä joutuu "erikseen huoltamaan". Nyt hankin kyllä jo kokeiluun muutamia Imse Vimsen flanelletteja, niitäkin on paljon kehuttu vastasyntyneen vaippoina, joten kokeillaan nyt sit.=)
Kuivaliinoja (joko kertakäyttöisiä tai kestoja) kannattaa hankkia, mikäli haluaa päästä helpommalla vaippojen esipesussa. Kakat on helppo nakata liinan mukana roskiin (tai biohajoavat liinat wc-pönttöön) / pestä pelkkä liina eikä koko vaippaa, sikäli mikäli saa sen liinan aseteltua sinne hyvin eikä kakka tursua sen yli. Siinäkin saattaa olla oma opettelunsa... Joskin vastasyntyneen peppu ja vaippa on kyllä niin pieniä, että niissä ei paljon pääse kakat menemään ohi kuivaliinasta.

Täytyy näemmä olla kiitollinen, että saan vieläkin nukuttua yöt jättebra. Eilen miehen sukulaiset ihmetteli, että onkohan siellä sun mahassa vauvaa ollenkaan, kun mun ei tarvi käyä öisin ees pissalla ja pystyn nukkumaan selällänikin ihan huoletta. Nyt kääntyilykin taas onnistuu ongelmitta, jossain vaiheessa se tuotti vähän päänvaivaa (johtunee siitä, että vauva on laskeutunu alas?). Esikoinenkin antoi mun nukkua odotusaikana ihan jonnekin rvk 38+ asti, sitten alkoi yöt olla hieman levottomia ja tuli useampia öitä nukuttua sohvalla puoli-istuvassa asennossa.

Oletteko tehneet / aikoneet tehdä ruokaa / vierasvarapullaa tms. pakastimeen valmiiksi synnytyksen jälkeistä aikaa ajatellen? Mie oon nyt antanu itelleni luvan olla tekemättä. Esikoista odottaessa oli intoa väsäillä, ja se oli kyllä hyväkin. Oli kätevää sulattaa ruokaa pakastimesta -> tuli syötyä kunnolla (=imetystä ajatellen hyvä juttu!!) ja oli sit kanski jotain mitä tarjota kun kävi vieraita. Mutta nytte en jaksa panostaa. Vieraat tuokoot kahvipullat mukanaan mikäli sellaisia kaipaavat. Ja nyt kun esikoinen on kuvioissa niin täytyy joka tapauksessa ainakin silloin tällöin laittaa ruokaa. Sitten niinä päivinä kun tuntuu, ettei saa aikaiseksi niin sorrun suosiolla valmisruokaan ekoina viikkoina. Eli en aio ottaa paineita... =) Aika usein tuli sitä pizzaa tilattua esikoisen synnyttyä...:ashamed: Mutta parempi syödä ees pizzaa kuin ei mitään.
Ja välipaloja sekä juotavaa hamstrasin aina sohvan viereen imetyksen ajaksi. Sillain tuli syötyä ja juotua tarpeeksi, se meinaan helposti jää...

Pisang ja Nuppu 34+3

 

Kiitos Pisang selvennyksestä sekä neulomiseen että kestovaippoihin liittyen! Sain nyt kantapään tehtyä ja seuraavaksi vuorossa olisi teräosa. Vaihteeksi tuottaa päänvaivaa, mutta jätetään huomiseen hautomaan. Ei tuo kantapään kavennuskaan eilen onnistunut unenpöpperössä keskiyöllä. Viimeksi olen sukan neulonut yläasteella, 10 vuotta sitten. Mukavaa ja hyödyllistä ajanvietettä, ompahan äitiyslomalle tekemistä kun neuloessa aika tuppaa menemään kuin siivillä. Enkä kaupastakaan ole bongannut aitoja pieniä villasukkia, joten on tehtävä itse, kun ei ole sukulaisia/tuttaviakaan ketä voisi pyytää tekemään. Ei noista tosiaan mitkään nätit oo tulossa, mutta ompahan rakkaavella tehty.

En ole vieläkään oppinut että hyvää ei saa halvalla. Babylandin vaipat kiinnostavat lähinnä niiden hinnan, helppouden sekä onesize-ominaisuuden vuoksi. Onko kokemusta tuollaisesta yhden koon vaipasta? Ilmeisesti Ebayn kautta ulkomailta olisi mahdollisuus tilata edullisemmin, mutta eihän tämmönen torvelo osaa.

Mulla on mies todennäköisesti kotosalla vauvan ensimmäiset kuukaudet, joten hänelle nakitan tuon ruokahuollon siinä vaiheessa. Hän on nyt ollut siitä muutenkin pääasiassa vastuussa kun itse olen käynyt töissä ja hän on ollut työttömänä kotona. Osaa ja tykkää ruoanlaitosta. Pakkaseen en oikein osaa ruokia tehdä, monenkin elintarvikkeen rakenne/maku muuttuu pakastamisen takia huonoksi. Meillä aika harvoin käy vieraita ja silloin sorrutaan liian usein kaupan valmispulliin. Nimiäisjuhlaan sitä kai olisi useamman sorttista leivottava, silloin varmaan saan jonkun kaveriksi tänne, ainakin anoppi on jo tarjonnut apuaan.

 

Hyvää sunnuntaihuomenta! Tai päivähän tuo jo vissiin on...

Zarix, ikäviä uutisia se miehesi osasi sinulle kertoa. Toivottavasti on tosiaan tuota panikointia. Itselläni ei ole kokemusta miehen panikoinnista, mutta itse panikoin esikoista odottaessa, ja teinkin asialle jotain (soitin isän hakemaan minut kotiin), mutta onneksi mies ymmärsi ja oli sinnikäs juttelemaan asian selväksi. Tää nyt ei varmaan auttanut yhtään, mutta toivon, että tilanne kääntyy teille kaikille parhain päin.

Piipu, kyllä sitä hammashuoltoa tehdään. Itse kävin marraskuun lopulla, ja jo silloin he jättivät penkin vähän parempaan asentoon minua ajatellen. Laitettiin väliaikainen paikka ihan reiluissa puudutuksissa, ja helmikuun alussa minulla olisi seuraava aika hammaslääkärille. Kuulemma juurihoitoa pitää sille hampaalle tehdään. Mutta itse luulen, että kun jo nyt tuo hoitopaikattu hammas on alkanut uudelleen vihlomaan, niin poistohan siitä varmaan tulee. Ja alaleukaankin on alkanut sattumaan, sen nyt ehkä vois käydä vielä paikkauttamassa. Tosin, yritän vielä panadolilla selvitä...en ole mikään hammaslääkärissä kävijä. Kammoan suorastaan. Lapsia kyllä voin laukottaa siellä vaikka kuukausittain, mutta omaan suuhun ei saisi kajota! Tsemppiä hampaan kanssa! Ei kivusta tarvi kärsiä odotusaikanakaan.

Adora, täällä samoilla fiiliksillä. Kiukuttaa, ja tuntuu, että noteeraan vaan ne kaikki ärsytystekijät. Märsään harva se päivä ja kun minulle vähänkään joku sanoo vastaan, niin voi hyvät hyssykät, mitkä hanat aukeaa! Enpä taas muista, koska olen viimeksi näin paljon itkenyt.

Limatulpan olen huomannut vain esikoisen odotusaikana. Silloin oli 41+2 päivän ilta, ja menin käymään vessassa klo 19, niin sinnehän se lömpsähti. Kokonaisena ja verisenä. Minä tietenkin paniikissa soittamaan äpolille, että mikä tämä on ja onko kaikki ok jne...Eipä mitä, rauhallinen naisääni vastaa toisessa päässä, että "niin oletko raskaana?" Olin aivan täysin unohtanut kertoa perustiedot puhelun alussa! Sieltä sitten neuvottiin, että ihan normaalisti voit elää, kun ei mitään kipujakaan ollut. KÄytiin miehen kanssa saunassa, syötiin pieni iltapala ja nukuin pitkästä aikaa koko yön sikeästi (sitä ei ollut tapahtunut enää pitkään aikaan). Seuraavana aamuna heräsinkin sitten virkeänä klo 6.30 ja tasan klo 7 tuli ensimmäinen supistus. Eli silloin meni tasan 12 tuntia limatulpasta synnytyksen käynnistymiseen. Mutta seuraavilta en ole rekisteröinyt mitään noin selkeästi limatulppaan liittyvää. Vedetkin on kaikilta puhkaistu vasta salissa kun on ollut paikat 8-9cm auki.

Mutta se minusta taas tällä kertaa. Johan tässä tulikin jorinoitua

Vilipi ja Tyyne 34+2

 

Heippa naiset! Siitä on nyt kulunun pitkä aika ku viimeks täällä kävin, mutta ajatukset on ollu vähä muualla. :headwall:

Sintillä kaikki hyvin ja huomenna on viimeinen yöpäivä ja sit alkaa mammaloma! Jee! opcorn: Pitkällä ollaa jo vaikka näköjää täällä muut mammat vetelee jo suurimmaks osaks lähemmäks sitä neljääkymmentä raskausviikkoa.. Tuntuu että olen vähä jäljessä ku tammikuun lopussa vasta la.

Lahopää ku oon, niin en nyt muista tarkkaa, mutta joku oli täällä pk-seudulta? Saako udella että mistä päin?

Mitä tähän raskausteen tulee, kaikki on mennyt erittäin hyvin.:heart: Ei oo turvotusta, ei selkäkipuja, ei mitää. Muuta ku närästystä ja hermot tietty vähä kirellä, mut niin ne on kyl aika usein muutenki ilman raskautta. Yölläkään ei tartte pahemmin koskaan herätä edes vessaan. Välillä tosin tyttö bilettää aamuyöllä (4-6aikaa) ja sillo saatan herätä, mutta sitäkää ei tapahdu joka yö. Mutta, mä nään ihan hirveesti unii. Eikä ne oo ns hyviä unia, vaan yleensä niistä jää vähä paha mieli tai vastaavaa. :stick:

Itse synnytystä en jännitä vielä ollenkaa. Tiedän että se tulee ja että siihen ei kaikesta huolimatta, osaa tai pysty täysin varautua. Tavallaan odotan sitä innolla. Haluan kokea ja saada tietää missä mun omat rajat menee ja nähdä mihin itse pystyn..

Mutta on mulla yksi pelko. Oon sitä miettiny jo tosi pitkään, melkein koko raskauden.. Mitä jos kaikki ei menekään hyvin? Mitä jos jokin menee pahasti pieleen? Synnytyksessä siis. Mitä jos..mitä jos joudun tulemaan kotiin yksin sairaalasta? Mitä jos en saisikaan tuoda vauvaani kotiin? Mitä jos en saakaan sitä mahdollisuutta kasvattaa omaa lastani? En tiedä miksi tää pelko on niin suuri, mutta en vaan pääse siitä yli enkä ympäri. Oon niin monta vuotta haaveillu tästä, ja vaikka "joudunkin" tekemään kaiken ykisn, ja olemaan vauvan kanssa yksin, olen silti onnellisempi kun koskaan. Oon niin NIIN lähellä saamaan sen minkä takia jaksan elää, ja mitä jos se viedäänkin pois multa?
Anteeks. Tää ei ehkä oo paras paikka avautua tästä, tai ehkä on..en tiedä. Mulla ei vaan oikee oo ketää täällä jonka kanssa puhua tästä. Kaikki vaa sanoo että "Kyllä kaikki menee hyvin.." jne. Mutta ei ne voi sitä tietää, eikä se rauhota mua ollenkaa vaikka ne niin sanoo. Päinvastoin, se saa vielä entistä levottomaks mua..

Anteeks. Jatketaan.

J-Love ja Sintti rv 34. POKSPOKS RV 34!:heart:

 

Heips, miten täällä muilla menee? Olen käynyt täällä joka päivä lukemassa, mutta en ole jaksanut kirjoittaa. Täällä tuli tänään 36 viikkoa täyteen. Tämä loppuaika matelee...

Mun piti kommentoida useammalle, mutta enhän mä enää muista kun olen lukenut teidän juttuja osissa. Vähän laiskottaa alkaa selailemaan taas kaikki läpi, joten yritän mitä muistan

Tuosta miesten baarissa käymisestä sen verran, että mulla on varmaan maailman oudoin mies siinä mielessä että hän ei ole kertaakaan tämän raskauden aikana (eikä myöskään edellisen) käynyt missään ilman mua. Tosin, hänellä ei kyllä ole kovin paljon täällä kavereita muutenkaan (kun on muuttanut toisesta pohjoismaasta suomeen) mutta muutenkaan ei ole mikään baari ihminen. Taitaa olla alkoholiakin ottanut vaan pari annosta koko 9 kuukauden aikana Eipä sillä, siitä olen kyllä tosi iloinen. Siinä on ainakin asia mistä meidän parisuhteessa ei tarvi tapella. Melkein välillä yritän tyrkyttää hänelle, että ota nyt edes pari saunaolutta!!

Zarix: mikä sun tilanne on? Oletko puhunut miehen kanssa ja onko asia yhtään selvinnyt. Toivottavasti tuo on hänellä tosiaan vain viimehetken panikointia ennen vauvan tuloa eikä mitään vakavampaa. Minäkin suosittelisin (jos vaan mahdollista) odottamaan että vauva on syntynyt, ja tilanne hieman tasaantunut ennen kuin teette mitään isompia päätöksiä. Tai no nyt ilmeisesti teidän tilanteessa voisin sanoa, että ennen kuin mies tekee mitään päätöksiä. Vauvan tulo on kuitenkin aina iso juttu, oli se sitten ensimmäinen lapsi tai viides. Vaatii hieman aikaa tottua ajatukseen ja siihen miten se vaikuttaa perhe-elämään. Halauksia ja voimia sinulle, kyllä ne asiat aina kuitenkin selviää tavalla tai toisella :hug:

J-Love: minä olen pääkaupunkiseudulta. (tai no en kotoisin täältä kylläkään..) Asun Espoossa Tuo sun pelko on varmaan ihan normaalia. Ainahan sitä ainakin ihan vähän miettii, että mitä jos jotain menee pieleen tai vauvalla ilmenee jotain mitä ei aiemmin ole käynyt tutkimuksissa ilmi. Mutta oman mielenterveyden kannalta ei kannata liikaa miettiä noita asioita :hug: Tosin jos pelottaa ihan liikaa, niin kannattaa kyllä ottaa puheeksi esim. neuvolassa. Luulen tosin että kun pääset synnyttämään, niin et ehdi asiaa enää miettiä kun siinä vaiheessa sulla on vähän muuta mihin keskittyä

Sitten vähän omaanapaa: supistellut on joka päivä vähän, mutta ei tarpeeksi, että pääsis tositoimiin. Tässä raskaudessa ensimmäistä kertaa vauvan liikkeet välillä oikeasti sattuu niin että meinaa itku tulla! Sattuuko vauvan liikkeet teillä muilla? Erityisesti tuonne alakertaan se jotenkin tökkii käsillä tai päällä niin lujasti että auuuuuu Tämänkin vuoksi sais kyllä tulla jo pois!!! En muista esikoisesta tällaista kipua, mutta voi toki olla että aika kultaa muistot..

Ulkona pyryttää ja lunta on piha täynnä..pakko lähteä käymään vähän ulkona kun tuntuu että seinät kaatuu päälle. Jos yrittäis tehdä lumitöitä..voi kyllä olla että saan itseni vaan törkeän kipeäksi sillä hommalla ja supistukset aikaan. Pitää jättää sitten miehelle loput mitä ei pysty tekemään..

Kazzie 36+0

 

J-Love Mulla pyörii samanlaiset ajatukset mielessä... :/ Varsinkin nyt, kun on jo niin loppuvaiheessa ja kaikki on mennyt hyvin. Sisällä herää sellanen pieni (tai vähän suurempikin) pessimisti, ettei tää kuitenkaan voi mennä niin hyvin, että saan vihdoin sen mitä oon pitkään halunnut. Vauvan menettämisen lisäksi pelkään vielä sitä, etten itse jostain syystä selviä synnytyksestä...Se on kamalaa. Mä yritän lohduttautua sillä, että alunperin naisten ainoa "tarkoitus" (muun muassa yhteiskunnalle) on ollut nimenomaan synnyttää ja lisääntyä. Se on luonnollista, joten sekä syntyvät että synnyttäjät kyllä selviävät. Se on vain harvat tapaukset kun jotain pahaa sattuu. Vaikka tällasta kirjoitan, niin silti tuolla takaraivossa samalla piilee se pelko. Se vaan ei lähde pois, tiedän ihan täysin miltä susta tuntuu... :/ :hug:

Kazzie Muhun sattuu myös vauvan liikkeet, ja erityisesti alakertaan ja alavatsaan! Erittäin epämukavaa :x

Eilen supisteli tosi paljon illalla. Ei vieläkään niin kovasti että olis pitänyt huutaa, mutta irvistellä piti. Menkkamaista juilimista on edelleen, ja nimenomaa öisin. Mitään muuta synnytystä enteilevää ei sitten ookkaan... Paitsi että, mulla on välillä painontunnetta tuolla alakerrassa. Ei mitään sellaista että tekis oikein mieli ponnistaa, vaan enemmänkin vaan sellanen...painon tunne. Ja alapää on tavallaan herkkä. En tiedä onko se synnytystä enteilevää, mut... Niin

Pinsuli ja pikkunen 37+2 <3

 

J-love inhottavahan tuo tunne ja pelko on, tiedän sen. Itse yritän olla ajattelematta samaa asiaa. Ja kyllä täällä saa ajatuksisstaan puhua, siksi täällä ollaan. Mihis sitten jos ei tännekään saisi. Ikävä tosiasia kuitenkin on, että pahojakin asioita sattuu eikä kaikki mene niin kuin pitää. Siitä kuitenkin selviää. Aikaa se vielä. Vaikka sairaalasta joutuisiki lähtemään ilman vauvaa, eikä häntä koskaan luokseen saisi, siitä selviää ja siitä tulee osa uutta elämää. Ja jos niin ikävästi sattuu käymään, et ole yksin asian kanssa. Saman kokeneita on, ja vertaistuki ryhmiä ja palstoja. MUTTA ei kannata sen enempää tuossa tilanteessa miettiä. Ei siinä mitään voita. Jo niin käy, niin käy, ei siinä miettiminen ja pelot auta. Muta tiedän myös sen, ettei sitä pelkoa voi pois työntää. En siis yhtään vähättele pelkoasi, toivon vain (itse sen pelon kourissa olevana) että voisin nauttia raskaudestasi edes hitusen enemmän kuin minä.

Jaksamista loppu raskauteen, ja puhuthan peloistasi myös neuvolassa. Voisit ehkä päästä pelkopolillekin.

S ja P 35+0 POKS
(enkelin äiti reilun vuoden)

 

Voi ihana kuulla että muutki ajattelee samoin! Tietenkään ei ole hyvä että ajatus pyörii päässä, mutta se että tiedän muittenki ajattelevan samoin, antaa pienen tuen. Toivon todella että peloton aiheettomia, mutta kuten Pinsuli sanoit, se sisäinen pessimisti herää. Mulla ku ei tosiaank ole mitään ongelmia ollut missää vaiheessa (tähän saakka), niin ei kaikki voi mennä niin hyvin loppuun asti. Mulla on tapana sanoa että pessimisti ei koskaan pety, siksi yritän tavallaan ajatella että kaikki ei vältämättä mene hyvin, vaikka niin aluks luulis. En tosin tässä tapauksessa muuta omaa elämääni millää tavalla. Elän loppuraskauden ihan niiku tähänki asti. Kuitenki kaikki menny hyvin, niin jatketaan samaa malliin. Ehkä Sintti Prinsessa Pirpana saapuukin turvallisesti ja onnellisesti kotiin kanssani :heart:
Tosiaan ku yksin käyn raskauden läpi, ei oo ees sitä miestä jolle puhua.

Lapsen isä on kyllä kuvioissa, mutta...noh, "tilanne on monimutkainen" :| Sain sovittua sen kaa että rattaat maksetaan puoliks ja siihen hän suostui sillä ehdolla että "ne ei maksa maltaita". Nice!:stick: Mä oon hommanu kyllä kaiken muun. saanu kavereilta yms pinnasängyn, vaatteita, turvakaukalon, sitterin, vaippoja, syöttötuolin.. Ja sit tietty (ja onneks!) mammapaketin kelalta. Se oli muuten aika kiva:heart: Ehkä mä vaan oletin että kerranki mies pitäis kiinni lupauksistaan ja puheistaan ja auttais..

Sanoitte että vauvan liikkeet sattuu. Täällä on havaittavissa vähä samaa asiaa. :wave: Ei ehkä edes joka päivä, mutta tällä kuluneella viikolla on pari kolme kertaa tullu sellanen "auh!" huuto kesken lauseen ku tyttö on jotain mitä lie tehny tuol. |O Ja just tonne alapäähän se suurin kipu on suuntautunu. Kyllä välillä tuntuu vähä epämiellyttävltä tossa oikeassa kyljessä (ku sielä ilmeisesti tykkää pitää jalkojaan). Potkut tuntuu aika hyvin. Ja virtsarakko on aika kiva lelu vissii Sitä tää tykkää hakata ku se pomppii tuol. Olen aika hyvin silti oppinu tuntemaan että millo vessahätä on vaan tunne ja millo pitää oikeesti päästä pissalle.

 

Äippäloma alkoi ja ihan tarpeeseen tuli. Alkaa olla väsynyt olo. Pitäs alkaa joulu järkkäämään.

Perjataina synnytyspelkopoli edellisen synnytyksen takia. Jos perätilassa mennään, niin sektioon joudun. Sen verran kapeat paikat, että muuta ei harkita ja käännöstä en anna yrittää. Ei sektiokaan mikään helpotus ole. Tyttöni ei ollut laskeutunut ja puuduin "puolittain" viimeksi (tai toiselta puolelta enemmän kuin toiselta), niin leikkaus oli hankala. Laitettiin joku pussi, mihin loput nesteet kerättiin, kun imeminen lopetettiin kipujen vuoksi. Sitten haava vielä tulehtui ja uhattiin jo uudella leikkauksella, kun ei meinannut umpeutua. Onneksi antibiootit tepsi ja tikkien poisto . Lopulta jäljelle jäi melko siisti arpi.

Nyt joudun olemaan yksin vastasyntyneen kanssa ja viel 4v hoidettavana. Vähän pelotta miten haavan kanssa jaksaa. Ainakin osaan hoitaa paremmin. Paljon ilmaa ja suihkutusta haavalle. Lasten isän kanssakin vielä viimehetken riidat, niin helppoa ei ole ollut. Tarvisisin lasten isän synnytykseen tueksi, että ei enää kovin kauvaa aikaa sopia. Pitää sitten pyytää, vaikka ulkopuolista apua, jos haava taas tulehtuisi ja ei jaksa vauvan kanssa. Äitini kyllä auttaa, mutta hänellä sen verran ikää, että ei jaksa paljon. Tulipas tästä vuodatus, mutta nyt menee vähän huonosti.

Tsemppiä kaikille odotukseen ja synnytyksiin. Itsellä vain huonoja kokemuksia synnytyksestä, mutta suurin osa menee hyvin ja luonnostaan. Lähes kaikkien naisten kehot ovat luotuja synnyttämään. Kipuja tuntiessa kannattaa ajatella, että kivulla on hyvä tarkoitus. Kun kohtu supistaa ei tarvitse tehdä kaikkea työtä itse ja ei se ole mahdollistakaan. Mulla kohtu ei supistanut tarpeeksi ja oksitosiinitippa oli huonosti, niin eipä onnistunu synnyttäminenkään. Kannattaa myös olla iloinen ennakoivista supitustuksista ja lantion "löystymisestä", lapsen laskeutumisesta ja kiinnitymisestä lantioon. Kaikki auttaa sitten itse synnytystä, vaikka kivuliasta onkin. Mulla on takana käynnistys nollatilanteesta ja en enää sellaiseen suostuisi, kun tajunnu, miten huonosti mun kroppa mihinkään reagoi ja lapsi pyörii vielä ympäri 39+0, eikä mikään paikka pehmene. Nyt kun tässä valitan, niin tämä lapsi varmaan päättää laskeutua ja kinnittyä . No joku homma ainakin toimii...maitoa tulee jo nyt tippoina.

 

Täällä on koko yö valvottu. Kipeitä supistuksia tullut säännöllisesti 3-10 minuutin välein klo 3 lähtien. Hirvittävä päänsärky ja pahoinvointi iski myös. Kävellessä huimaa. Mutta ei ole vielä niin kipeitä supistuksia, etteikö pärjäis. Otin panadolia ja soitin synnärille, ja sieltä toivottivat tervetulleeksi heti kun tarvii kovemmat kivunlievitykset tai jos vedet menee. Kävin suihkussa ja nyt on jo ehkä parempi olo, vaikka supistuksia tuleekin vielä säännöllisesti. Saas nähdä, miten tässä nyt käy. Voihan olla, että tämä menee vielä ohi, mutta enpä kyllä tosiaankaan usko, että ainakaan tammikuulle asti mennään. (Tai no uskokaa pois, että mä vingun ja valitan täällä vielä 42+ viikoilla. )

Piipu85 & Iisakki 37+1

 

Piipulla onkin jännät paikat. Tsemppiä kovin!! Ja kyllähän tuo siltä vaikuttaisi, että toivottavasti et enää 42+ viikoilla joutuisi kärvistelemään.

Täällä myös yksi ärsyyntynyt mamma!! Ihan samat fiilikset, että rekisteröin kaiken hiukankin äryttävän ja pinna palaa HELPOSTI. Mitään varsinaista syytä tähän ärtyisyyteen ei ole, mutta kai ne taas kerran on ne naisten hormonit, jotka tekee meidät näin loppuajasta levottomiksi ja kiukkuisiksi. Ei kiva, mutta mulla myös samaa fiilistä ollut havaittavissa edellisissäkin raskauksissa, että niin se varmaan sitten vaan menee. Mutta ei enää paljoo aikaa, niin itten ollaan taas omia itsejämme. Just joo, sitten tulee maidonnoususta ja imetyksestä seuraavat hormonimyrskyt. Tää on niin tätä tämä naisten elämä...

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Alkaakohan tällä viikolla jo syntyä pikkutonttuja tähänkin pinoon. Jännää!!

Lynette ja viides muru 37+3

 

35+0 PoKs Poks!

Kyllä on hurjasti tätä matkaa jo takanapäin.. Muutama viikko maksimissaan, niin käärö pitäis olla sylissä. Todella hurjaa..

Mulla on ollut kauhea vauhti päällä, kun oon maalannut melkein puolet meidän kämpästä, laittanut lastenhuoneen valmiiksi ja tänään vielä loppu/joulusiivous, sitten tämä rouva huokaisee helpotuksesta. (Tosin luulen, että huokailee kyllä aika paljon tuossa siivouksen yhteydessäkin..)
En olis uskonut kyllä, että olo voi tuntua niin tukalalta, kuin mitä se oikeasti onkin.
Vaivaa alkaa olla jos jonkin näköistä, samaa kuin aika monella muullakin.

Mielialan vaihtelutkin tuli tänne näin loppuraskaudesta, että voikin asiat ärsyttää ja PALJON!

Nii, ja nettikin tökkii edelleenkin, elisa kuulee taas kohta kunniansa..


"MY" ja RistoAnneli

 

Tsemppiä kovasti Piipu, josko oisit vaikka päässyt tositoimiin jo... !