TAMMIKSET 13

[-piia-]

...vai miten se meni. Mä oon keskiviikon lapsi :-(.

Eilen oli mukava loppupäivä. Pesin pyykkiä pari koneellista, järjestin paikkoja, poltin ristiäiskuvia cd:lle, makoilin ja lepäilin tunnin verran (uni ei tullut tietenkään). Sitten lähdettiin miehen kanssa syömään meksikolaiseen, nami-nami. 20:30 haettiin poju kotiin, äiskällä oli ihan kauhea ikävä. Perttu oli koko aikana saanut vain 120 ml juomaa ja ½ prk sosetta, ja vaippaki oli vaihdettu vain kerran. :-(. Olikin TOSI tyytyväinen poju kun sai kuivan paippulin ja purkillisen sosetta sekä 150 ml juomaa, ja tietty sylitellä tosi kovasti äiskän ja isin kanssa.

Yökin meni aika kivasti, viis kertaa heräsi (nukutin PJ:n kuitenkin pinniksessä) ja kävin kääntämässä pojun selälleen. Tuttia en antanut joka kerta, silloin laittoi Pluton suuhunsa ja nukahti siihen. Eli hyvin se jätkä nukahtaa uudelleen, mutta kipu saa heräämään ja sitten kääntyy aina heti masulleen, ja siinä tulee huuto. Illalla seurattiin miehen kans, kun poika hyökkäsi oikein raivona harson kimppuun ja hankasi sillä ikeniä tosi kovasti. Eli HIRVEÄN KIPEÄ on pikku suu. Jouduin laittamaan yöksi taas supot... En tiiä paljonko noita on hyvä käyttää, mutta ei pieni mies voi kyllä noin kipeänäkään olla. Kipua PITÄÄ hoitaa (tietää hän jonka migreenikohtaukset alkoivat reilun 10 vuoden iässä, ja lääkkeeksi vanhemmat antoivat puolikkaan disperiniä, kunnes pääsin aivosähkökäyrään ja sain reseptilääkkeet. Eli yhtä tuskaa oli siihen asti).
Äsken oltiin jätkän kanssa kaupassa, haettiin koko farmarin peräluukullinen kesäkukkia. :-D. Perttu käyttäytyy aina niin mallikkaasti julkisilla paikoilla, koskaan ei oo kiukunnut siellä. Hieno poika, vieraskorea kylläkin. Eli kotona saa sitten raivareita jos ruoka ei tuu tarpeeksi nopeasti. Tai ennen sai, ei enää kun syö enemmän. Eipä tuo tyhjää itke koskaan, ja on mun mielestä aika helppo vauva tulkita.
DEZIn Elmerille onnittelut 5kk! Meilläkin on muuten sellainen hihallinen ruokalappu. Tosi hyvä varmasti sitten kun PJ alkaa ite käyttämään lusikkaa (nykyisinkin yrittää jo osallistua kovasti).
Ostettiin mekin hyppykiikku, vaikka niitä niin parjataan. Mutta pitäähän kaverin jotain huvia saada...

Nyt kutsu käy, ja paljon olis ollut vielä asiaa... Kirjoitelkaahan mammat!

 

[Gina]

Kiva Piia että sait hoitoapua ja huilittua! Koita totutella ajatukseen yöhoidostakin, täydet yöunet tekee kyl ihmeitä. Ja kiva että PJ oli viihtynyt ja vihtyy aina ihmisten ilmoilla. Mä saan aina selitellä ainakin äidilleni, että ""ei se kotona kyl oo tämmönen..."" =) Äiti tulee taas tänään viemään Tepon iltakävelylle, saunotaan ja huilitaan miehen kanssa.

Olen pari päivää ollut muka-super-äiti, kun mies on viimeistellyt tenttiinlukuaan ja mä olen yrittänyt pärjätä vauvan ja kotitöiden kanssa. ja tietty just nämä päivät on olleet yhtä kitinää. Eilen kävin kaveri-äidin luona ihan vaan katsomassa isompaa vauvaa, ja uskottelemassa itselleni, että tääkin vaihe loppuu joskus. Kiva oli kahvitella ja valittaa oikein kunnolla =D Kerrata synnytyskokemuksia ja jutella kaikkea muuta äiti-juttua, kun ei ollut muuta tehtävää samaan aikaan kuin estää kahta vauvaa tappamasta toisiaan.

Muuten on ollut helteen, matalapaineen tai ties minkä takia pinna kyllä niin tiukalla että. No, nyt saa mies vuorostaan leikkiä kotia, mun täytyy varmaan mennä kirjastoon lukemaan tai jotain, ettei omakin tentti mee ihan reisille.

Anteeksi sanavalinta.

Ehkä Teppo tänään nukkuukin yli puolen tunnin päiväunia. Olisitte nähneet millainen raivo-kiukku-huutopussi meillä eilisiltana oli, kun normaalit n. 4 tunnin päikkärit oli jääneet 3*½ tuntiin. Huhhuijaa. Yön nukkuikin sitten aika hyvin. Onneksi meillä ei ole noita ""turhia"" yöheräilyjä, yleensä kerran vain tankkaa maitoa. Jos hän herää, siihen ei autakaan tuttitulppa vaan pitää sylissä nukahtaa uudestaan.

Viime yönä Teppo sai taas kunnon tissiraivarin, ja kun se rauhoittui, niin nukahti samantien ja nukkui siis syömättä lähes 9 tuntia. Kun aamupäiväsyöttökin jäi pariin minuuttiin, heitin kylmästi rintakumilla vesilintua ja nyt on meitin imetys sitten tässä. (Sanoo hän nyt, saas nähdä iltapäivällä taas...) Toinen rinta on ollut syöttämättä yli vuorokauden eikä tunnu edes täydeltä, joten ymmärrän kyllä vauvaani tässä suhteessa. Kuka sitä nyt tyhjää söis, kun pullostakin saa. Pumppailen tosta toisestakin nyt vain enimmät pois ja aika nopeesti tämä tästä varmaan loppuu kokonaan.

Grr. Grr. Grrrrrrrrh. Naapuri tuunaa autoaan pihalla ja harjoittelee sen käynnistämistä kierrosmittari kaakossa. Kauhea meteli, ihme jos ei koko korttelin vauvat herää tollaseen!

Hyppykiikku on meilläkin, sukulaisilta lainassa. Odottelemme neuvolan ohjeistamaa puolen vuoden ikää ennen kuin kokeillaan. hihallinen ruokalappu vois tulla tarpeeseen. Vai olisko niitä haalareina? Toinen vaihtoehto on syöttää vaavi alasti kylppärissä, ni on helpoin pestä...

 

[-piia jatkaa-]

Sainpa ressukan unille.

SUSKIlta piti kysymäni, että minne päin lähdette 'passi'-lomalle? Oot ehkä kertonutkin kun mä olin 'poissa'. Ja OLIVIAlta kysyn, että olitteko te reissussa autolla, ja jos olitte, niin kuinka pitkästi/kauan pidät Alissaa yhtä kyytiä istuimessa? Kun oon miettinyt millaisella aikataululla pitäis suunnitella tuollaista 350 km matkaa, siis kuinka monella pysähdyksellä...

TUTTI-asiaa sen verran, että jos oon antanut väärän kuvan: Perttu ei nuku tutti suussa, vaan pudottaa tutin pois kun vaipuu uneen, mutta tarvitsee sitä nukahtamiseen (erityisesti nyt kun suu on pipi). Ei siis ole niin, että heräisi kun tutti tippuu suusta, vaan herää kipuun ja kääntyy masulleen. Ei osaa sitten väsyneenä kääntyä takaisin selälleen eikä nuku mahallaan, joten äidin pitää kääntää. Ja kun tutin laittaa suuhun, vaipuu heti uneen, muuten jatkais kitinää. Toinen vaihtoehto olis antaa aina harso, mutta sitten joutuisin odottamaan syvää unta, että uskallan kiskoa sen pois, kun en sitä sänkyynkään tohtisi jättää. Ilta- ja päikkärinukutuksessa harso on aina apuna, tai sitten uniriepulelu (leppäkerttu-pirkko-unelma, tai pupu).

Sitten tuosta kiroilusta. Joku voi kutsua mua sievistelijäksi, ihan vapaasti vaan ;-). Mutta mä en kyllä oikein voi käsittää miks pitää sotkea naisen sukupuolielin puheisiinsa?!? Kokeilkaapa korvata se vaikka 'pippeli'llä, taitaa kuulostaa aika koomiselta. Niin ja mä oon kyllä todella poissa tolaltani silloin, jos kiroan, eli ei kuulu jokapäiväiseen puheeseeni sellainen, ei.

No nyt siellä jo herättiin... ""Äitiiiii !!!!""

 

[t]

Noniin. En tiedä onko mulla huono netti-itsetunto vai mikä on mutta musta ei tunnu kivalta tää ketju. PIIA: anteeks jos melkein kirjoitin kirosanan. Sillon ku oon tosi raivona niin ärräpäitä pääsee jos jonkinmoista. ei mahda mitään.

Sit mua ärsyttää että jos kysyy jotain niin täällä ei pääsääntöisesti vastata. Haluaisin tavallaan keskustella asioista mutta kaikki puhuu vaan omat asiat ja sillä siisti. Ok sinänsä mutta haluan muuta. Esim. SINNA kysyi tässä vasta että mihin perustin erään jutun ja neiti ei kuitenkaan vaivautunu vastaamaan siihen mitä perustelin. MAMALLEkin ""neuvoni"" olivat varmaan liikaa. Neuvona on enää: RELAA! Sori...

Jossain vaiheessa mietin että jäänkin pois mutta sitten kommentoin johonkin ja tuli taas seurattua teijän juttuja. JA nyt siis tuntuu että sain tarpeekseni. Ja ihan hassua sinänsä mutta musta tuntuu että musta ei täällä tykätä. Ehkä tää kertoo jotain mun itsetunnosta yleensäkin. Not so good. Ja sit ku ei pääse kasvotusten puhumaan niin ei ookkaan ihan oma ittensä. Ja ei tää nettihomma koskaan mun juttu oo ollukaan.

JA tiedän että useimmilla on ""täällä"" mukava olla, mutta mun paikka tää ei oo. Koko pikku-T:tä ei enää ole. Kaikille mukavaa kesää.

 

[Sinna]

Neiti vastaa nyt sulle
Muistan kyllä vastauksesi vieläkin mutta en hirveän usein täällä keiku ja en olettanut että se enää vastausta kaipasi. Asia tuli selväksi. Harmi että pahoitit mielesi.

Luulen t että päästit palstan tavallaan liian tärkeäksi, tämänhän ei ole tarkoitus korvat mitään oikeita ja aitoja ihmissuhteita ja totta on että huonoitsetuntoinen suuttuu/pahastuu todella herkästi. Myös väsyneenä sitä pahastuu herkemmin.

Minusta täällä on kiva käydä silloin tällöin, toivottavasti muutkin viihtyvät.
Pitää aina muistaa että kirjoitetut sanat voivat saada vahingossa väärän vivahteen.

Mutta tsemppiä ja hyvää kesää "" t""

 

[Dezi]

Toivottavasti Pertun hammaskivut pian hellittää. Saas nähdä koska meillä on toi edessä.

Nopeasti vaan PIIAlle, että me ollaan tehty 330km matka yhdellä kunnon pysähdyksellä. Suunnillen koko matka oli moottoritietä, joten eteenpäin päästiin nopeaan. Molempiin suuntiin Elmeri nukkui alussa 1-2h ja heti hänen herättyään pidettiin kunnon pysähdys. Hänelle ruokaa, seurustelua ja vaipan vaihto. Takas tullessa myös vanhemmat söi ja Elmeri sai turvaistuimesta ja sylistä ihmetellä huoltsikan elämää.

Mennessä alkoi huutaa täyttä kurkkua, kun lähdettiin uudelleen liikkeelle -ei nukuttanut ja paikallaan oli tylsä olla. Huuto ei loppunut, vaikka mä siirryin takapenkille viihdytysjoukoksi. Huusi varmaan tunnin ja sitten taas torkahti loppumatkaksi. Taks tullessa tauon jälkeen mä menin Elmerin seuraksi taakse ja hän nukahti kivasti uudelleen, mutta vikat 60 km ajettiin kotiin täyttä huutoa. Klo oli jo paljon ja ajateltiin, että kotiin on päästävä. Heti kotiin päästyään muuttui pikku auringoksi Muistaakseni mennessä matka kesti 4,5 h ja tullessa 5,5h. Tolla reissulla Elmeri oli reilu 3kk. (Sekoitankohan toiseen autoreissuun? Mutta siis kyllä meillä on myös autossa huudettu ja silti ajettu.)

Luultavasti samalla tavalla matkataan ensi viikolla. Lähtö yritetään ajoittaa päiväuniaikaan, mutta jos ajaisi vaan päikkäriaikana, niin ei siitäkään tuu mitään. Normaalisti Elmeri on yksin takana, mutta pitkillä reissuilla mä oon ollut siellä myös. Ollaan siis tosi julmasti annettu vauvan huutaa, mutta mä oon ollut vieressä ja silittänyt kättä jne. Tolla edellisellä keikalla jouduttiin ajamaan iltapäivällä/illalla, mutta seuraavalla kerralla ajateltiin lähteä liikkeelle aamupäivällä.

Meillä on ollut maitoa varten kuumaa vettä termarissa ja olen valmiiksi annostellut jauheen kuivaan pulloon johon sitten toisella pullolla mitattu vesi. Kylmässä vedessä sitten jäähdytetty juotavan lämpöiseksi. Jos maitoasiaa mietit... Nyt meillä on Suomesta tuotuna Tuttelia ja se uppooa pikkuherran myös lämmittämättömänä.

Pikkuherra nukkuu... Käytiin hänen aamupäikkäriaikaan kuuntelemassa ""ravintoinfoa"" ja ollaan kumpikin ihan väsyneitä. Mäkin yritin nukkua, mutta uni ei tullut Henrik tykkäsi olla infosssa, kun oli muita vauvoja joita sai ihmetellä. Mun mammakaverin puolivuotias söi innolla Henrikin kättä ja muutenkin kuolasivat samoja leluja...

Taidan mennä syömään ja sit kokeilen uudelleen nukkumista. Hauskaa päivää kaikille ja koittakaa levätä.

 

[-piia-]

Voi t, kyllä mä ainakin tykkään susta. Eilenkin tsemppasit mua kun mulla oli mieli maassa! Kai muistin kiittää...

Niin ja eipä mua haittaa jos muut niitä ärräpäitä käyttää, ihan miltä tuntuu. Kirjoitin vain omasta 'tyylistäni', kun aiheesta oli keskustelua tuossa eilenkin.

Sehän tällaisessa palstassa on huono puoli, että jos lukee nopsaan muiden viestit, niin ei muista puoliakaan mitä on AJATELLUT kommentoida. Mä yritän aktiivisella päällä ollessani laittaa vähän paperille ylös mistä aiheesta kukin on puhunut ja mitä haluan siihen lisätä. Mutta tosiaan ei oo tullut oltua aktiivinen viime aikoina. Pahoittelen!

Hyvää kesää sulle ja Samulille, ja toisillekin 'putkiaivoille'!

 

[Sinna]

mun piti vielä lisätä että minusta tällaisen palstan idea on ajatustenvaihto, tämä ei saa tuntua velvollisuudelta, tyyliin, ""pakko tsekata kaikki viestit että varmasti muistaa vastata"", ""pakko muistaa kysellä kaikkien kuulumiset"". Silloin palsta ei ole enää hauska ja rentouttava.

Minä mietin tällaisia, joku toinen toisin

 

[tammimamma76]

Olen tosi pahoilani omasta puolestani t, jos olen loukannut höpinöilläni... Tyylini on sanoa mielipiteeni asioista, esim. syliin nukuttaminen, tutin käyttö tms. Koen, että on hyvä sanoa mitä itse ajattelee, mutta se ei tarkoita että se tapa olisi ainoa oikea ja jotenkin paras tai autuaaksi tekevä. Olen sanonut usein täällä, eli että on ANTOISAA huomata, että on monia tapoja toimia vauvan kanssa. Jokainen vauva ja jokainen perhetilanne jne. ovat erilaisia ja siksi tavatkin ovat erilaisia jne. Tarkoitan tätä.

Kiroilusta... En tod. usko, että PIIAn tarkoitus oli moralisoida tms. Heh, minä voin sanoa, että kyllä kirosanoja lipsahtelee, mutta toivoisin olevani niin kuin useimmat työkaverini (opet) ja PIIA ja muut... Mutta kai sitä voi oppia vielä tässäkin iässä...

Muiden juttujen kommentoinnista... Olen huomannut, että täällä ei ehdi kaikkea lukemaan ja kommentoimaan... Mieli tekisi, mutta ei minullakaan ole sellaiseen mahdollisuutta. Keskustelua kaipaan minäkin, mutta se täytynee tehdä sitten muiden kuin virtuaalimammojen kanssa... Olen huomannut saman, että vastauksia ei aina tule, mutta eipä siinä mitään... Nuo putkikset pitävät siitä huolen, että kaikkea ei ehdi kommentoimaan... Ja kai se on niin, että ei tämän ""yhteisön"" tarkoitus on vaihtaa kuulumisia samassa tilanteessa olevien kanssa? Olen tuntenut itseni hieman ulkopuoliskeksi joissakin asioissa, koska olen toista kertaa vauvan äitinä... Mutta ei se häiritse.

Toivoisin, että 2XL, T ja ANSKU olisivat linjoilla... Olisi kiva vaihtaa kuulumisia kahden lapsen ja kolmen lapsen äidin kanssa. On pitänyt kysyä monta kertaa T:ltä, että miten kolmannen lapsen tulo muuttaa elämää, mutta en ole saanut kysyttyä/ muistanut koko juttua... *dementikko puhuu* Meinaan vaan, kun olen ollut niin yllättynyt siitä, että toisen lapsen tulo on muutaanut kuvioita näinkin paljon niin mitä se sitten olisi kolmannen kanssa... Kuumeiluako, no ei ehkä, ainakaan vielä... ;D

T oli aktiivinen jossakin vaiheessa, muistelen. Näyttäisi siltä, että aktiivisuutta tämä ketju kaipaisi. KIVA, jos sinäkin jaksaisit vielä kirjoitella edes silloin tällöin. HYVÄ on puhua ts. kirjoittaa, jos jokin vaivaa eli hyvä, että kerroit mitä ajattelet. Tarkoitus ei ole kenenkään mieltä täällä pahoittaa. Minä olen tuntenut sympatiaa sinua kohtaan, koska olet kolmen pojan äiti jne.

Sori sekava teksti taas... Nestori heräsi eli palaan asiaan joskus... Vettä sataa kaatamalla... Kesän iloja?

 

[2xl]

Hei !
Hengissä ollaan, ja sorry kun en ole kirjoitellut. Meillä on ollut vähän kiireistä ja sairasteltu miehen kanssa molemmat enkä ole jaksanut kun lukea teidän kirjoittelua. Ja olen kyllä yrittänyt käydä aina katsomassa kuulumisia. Se on aina välillä ollut päivän kohokohta tässä räkätautikierteessä (onneksi lapset ovat säästyneet vielä tältä taudilta).
Eli kiitos teille kaikille !
Kirjoitan lisää kun pysyn paremmin pystyssä...

 

[Olivia]

T, kyllä mä ainakin tykkäsin susta, niinkuin tykkään kaikista tässä ketjussa. Meitä on vaan niin monta, että käy ihan mahdottomaksi käydä keskustelua ""henkilökohtaisesti"" kaikkien kanssa! Mullakin on aina miljoona asiaa, mihin haluaisin kommentoida ja vastata kun luen muiden juttuja, mutta kun alan kirjoittamaan, niin unohdan puolet! Mutta tuo taitaa kuitenkin olla vähän liioittelua, että kukaan ei ikinä vastaa kenenkään kysymyksiin, jos sun pariin kysymykseen ei ole joskus vastattu, niin se ei varmaan maailmanloppu ole!

Mutta jos susta tuntuu, että et halua kirjoitella tänne, niin älä ihmeessä kirjoita. Meistä on kuitenkin moni jakanut kokemuksiaan täällä jo vuoden päivät ja mun mielestä tämä meidän tyyli on aina toiminut. Enkä siis halua tätä mitenkään pahalla kirjoittaa, musta olet ollut mukava lisä tähän poppooseen ja on ikävä jos/kun menetetään sut.

 

[Olivia]

PIIA, autolla oltiin reissussa, 450 km oli pisin matka, mikä yhden päivän aikana ajettiin. Tollakin matkalla pysähdyttiin vain kerran kunnolla, koska oli ilta ja Alissa kävi sitten pysähdyksen jälkeen yöunilleen. Päiväsaikaan ajettaessa ollaan joskus pysähdytty tuolla matkalla kolmestikin, mutta useimmiten yksi pysähdys riittää. Meidän neiti on useimmiten tyytyväinen autossa, leikkii leluilla tai nukkuu. Olen ajatellut niin, että jos hän on selvästi tyytyväinen, niin ei sitten pysähdellä ""turhaan"".

Sellainen tuli vielä mieleen, että auton istuin hiostaa ainakin meidän neitiä ihan tavattoman paljon, laitan usein harson hänen päänsä alle, koska muuten istuimessa on iso märkä läntti. Pitäisi varmaan lakanakankaasta ommella sellainen suojus tuohon kaukaloon, mutta kun oon niin laiska ompelemaan...

 

[-piia-]

OLIVIA, tuo olikin tosi hyvä vinkki. Kiitos! Mä oon meinaan kans huomannut tuon istuimen hiostamisen, mutta en oo miettinyt sen pidemmälle mitä asialle vois tehdä.

TAMMIMAMMA, sä oot kyllä ihan oikeassa siinä väsymysasiassa, tai ehkä sanoisin unen puute. Fyysinen rasitus-väsymys on toisinaan ihan ok, mutta jos siihen liittyy henkinen väsymys tai liian vähäinen nukkuminen, niin se vaikuttaa kyllä sitten kaikkeen muuhunkin (pinna kireällä, muisti pätkii, ruoka ei maistu tai maistuu vähän liikaakin, etc.). En MUISTA oonko maininnut, että oon tuhonnut parin viikon aikana kaksi kattilaa, kun oon laittanut perunoita/porkkanoita kiehumaan ja sitten UNOHTANUT koko asian.

Niin ja se mun kiroilu-kommentti oli 'vastaus' MAMAn vastaavaan aiheeseen, kun musta tuntuu että me uskalletaan MAMAn kanssa olla välillä asioista eri mieltä ja ilmaista se suututtamatta toisiamme! Vai mitä? ;-D (juupas-eipäs).

DEZI, mulla on sellainen Philipsin tuttipullonlämmitin jonka voi kytkeä auton tupakansytyttimeen. Mutta vaikeempaa varmaan on saada noi pullot pysymään kylminä siihen asti. Kun toi meidän korvike pitää tehdä 70-asteiseen veteen ja sitten jäähdyttää nopeasti ja pitää kylmänä kunnes taas lämmittää juotavaksi -> siis sitä ei saa tetroissa :-(.

 

[Ansku]

Väsynyt ja kiukkuinen äippä on välillä täälläkin. Ihan oikeasti Piia ja muutkin väsyneet äidit, kyllä tuo unenpuute ja jatkuva vauvan kanssa oleminen väsyttää ja polttaa käämit totaalisesti. Olen käynyt pari kertaa perheneuvolassa juttelemassa kun tuntuu, että olen aika ajoin vain väsynyt, suutun nopeasti ja melkein kaikesta, itkettää enkä oikein jaksaisi tehdä kotitöitäkään. Taitaa olla jonkinlaista masennusta.. Ehkä nämä parin vuoden tapahtumat nyt vasta näyttävät purkautuvan, vauvan kohtukuolema ja Peetun odotus. Koko ajanhan silloinkin pelkäsin että hänetkin menetän. Peetua jaksan hoitaa eli eikös synnytyksen jälkeiseen masennukseen usein kuulu ettei jaksaisi hoitaa vauvaa. Näin olen ymmärtänyt. Tietenkin joskus tuntuu ettei millään jaksaisi, jos P esim. herää päikkäreiltään just kun ei millään vielä jaksaisi tai omat hommat on pahasti kesken, mutta sitähän se on. Ja onhan tuon painavan pikkumiehen kantelu kyllä ajoittain raskasta ja nää niskat on kyllä enemmän tai vähemmän jumppasessa.
Näissä mun jutuissa on logiikan pätkääkään...
No kuitenkin, eniten stressaan miten alakuloni vaikuttaa esikoiseen. Hän on pieneksi tytöksi joutunut kokemaan myös kovia aikoja ja en millään haluaisi että murehtisi enää. Siksipä olenkin jutellut väsymyksestäni hänelle ja hakenut apua. Koitetaan jaksaa!!
Katsoiko joku eilen Punainen lanka -ohjelman?? Siinähän just puhuttiin tästä, että naiset odottavat itseltä koko ájan jaksamista ja olisi revettävä joka suuntaan. Mulla on kyllä taipumustakin masennukseen ja olen tempperamenttinen luonne. Lisäksi taidan syyllistää itseäni aika lailla kaikesta mahdollisesta.
Kuinka moni muistaa vielä ihan niitä ensimmäisiä viikkoja kun vauva oli syntynyt? Musta tuntuu että silloin jaksoi ihmeitä, mutta muistan silloinkin olleeni aika itkuherkkä..Ne hormoonit kai jyllää, vaikka mulla taitaa alkaa pian jo vaihdevuodet

Mies lähti vauvan kanssa ulos. Ihana olla yksin kotona.
Minäkin usein luen juttunne, välillä silmäillen ja välillä tarkemmin, riippuu miten ehtii. Kiva on lueskella kuulumisianne, mutta harvemmin ehdin tai jaksan kirjoittaa. Ja tätä oman navan ympärillä pyörimistähän tämä mun tarinointini ainakin on.
Meillä Peetu on nyt nukkunut neljänä yönä 7-8 tuntia putkeen. Kunpa vielä nukkuisi aamulla pidempään, sillä herää usein jo kuudelta ja sitten uinahdetaan vielä 8-9 kieppeillä.
Ja toinenkin alahammas on tullut ekan viereen. Ja aikas kivasti on pari kertaa purrut tissiä, kun alkaa leikki maistumaan tankkauksen jälkeen.
Peetullakin on maha nyt aika kovalla, on tänään tehnyt pari pientä kovaa kökälettä. Olen antanut luumua ja mallasuutetta iltavellin kanssa ja jumpattukin on, mutta nyt näyttää vähän jo vaivaavan ja itkettävän pientä miestä.

Menee niin tylsäksi tää jutustelu, että melkein jo itsekin nukahdan...
Nukuin viime yönä vain 3,5 tuntia. Nukahdin vasta joskus puoli kolmen jälkeen. Join kai liian myöhään kahvia. Otin pienet painajaiset tuossa kolmen aikaan Peetun vieressä ja nyt on parempi olo.
Milloinkahan olisi aamulla sellainen olo että on nukkunut tarpeeksi ja nousisi hyvällä mielin sängystä? Yksi työkaveri lohdutti että kyllä ne lapset vielä joskus nukkuu hyvin, jopa niin ettei ne herää ennen puoltapäivää. Sinne on kyllä aika pitkä aika,hohhoijaa.
Onneksi on sentään kesä ja ulkona on ihanat tuoksut!!

 

[Olivia]

GINA, mun on pitkään pitänyt kirjoittaa sulle tuosta omenasoseesta, mutta en oo muistannu...

Eli meille ainakin sanoi neuvolan täti, että aluksi kaikki ruoka-aineet pitää kypsentää, eli ihan alkuun ei tuoresoseita/raasteita/jne. Omenasoseen tekisin niin, että keittäisin kuoritut omenaviipaleet tai -kuutiot vähässä määrässä vettä kypsäksi ja sitten soseuttaisin osan keitinveden kanssa sauvasekoittimella. Sitten vielä vähän fruktoosia makeutukseksi, muuten ei varmaan oikein maistu hyvältä. En muuten yhtään tiedä, miten tuollainen sose säilyy ja voiko sitä pakastaa, tietääkö kukaan muu?

ANSKU, mä ainakin elin ne vauvan ensiviikot ihan jotenkin maanisena, kauheasti olisi pitänyt touhuta jotain eikä uni maistunut. Siivosinkin kotiintulopäivänä koko asunnon pintapuolisesti, kun se jäi sairaalaan lähtiessä ihan sotkuiseksi ja mies ei ehtinyt siivoamaan, kun oli päivät töissä ja illat sairaalassa meidän luona. Tosin noista alkuajoista ei oikein enää muista mitään kunnolla, kaikki oli niin uutta ja outoa esikoisen kanssa. Millään ei voi nyt uskoa, että Alissakin on joskus ollut niin pieni, kun mitä nyt näkee vastasyntyneitä vauvoja... Luulen muuten, että toisesen lapsen pikkuvauva-ajasta osaa nauttia eri tavalla kuin ensimmäisen, pitääkö paikkaansa TAMMIMAMMA, 2XL ja ANSKU?

ANSKU, hyvä muuten, että olet hakenut apua, ei varmaankaan ole helppoa käsitellä yksin niin suuria ja vaikeita asioita, mitä sinulle on tapahtunut. Nuo kohtukuolema-asiat on mullakin joka päivä mielessä, koska hyvän ystäväni vauva menehtyi vain viikkoa ennen laskettua aikaa viime elokuussa ja en voi olla ajattelematta tuota pientä vauvaa kun katson omaa tyttöäni. Heistä kun piti tulla leikkikaverit... Tuntuu niin pahalta ystäväni puolesta ja joskus mietin, miten kukaan voi selvitä oman lapsen kuolemasta. Ei voi olla ajattelematta, että missä ne enkelit silloin olivat, kun heitä olisi tarvittu...

 

[-Puppen mama]

Onpas täällä tapahtunut... selkäni käänsin ja kaik o iha mullin mallin.

pikku-t - en todellakaan ole suivaantunut neuvoistasi, en missään vaiheessa, mielestäni niissä on ollut koko ajan tietty johdonmukaisuus, käytännöllisyys, järjenkäyttö sekä todellisuus mukana. Parhaani mukaan olen niitä itsekseni toteutellutkin. Yritän - kovasti - ottaa elämäni Puppen kanssa relammin koko ajan mutta kun hermo menee tiukkaan niin ei enää jaksa relata, ei vaikka kuinka haluaisi.

Kysymyksiin vastaaminen... kuten moni muukin sanoi, aina ei muista mitä on kysytty, mutta usein käy niinkin ettei ole kysymyksiin vastausta tai edes ehdotusta tai minkäänlaista idean häivää. Jos on muutaman päivän pois linjoilta on jo tekstiä tullut niin paljon, että jos ihan kaiken yrittäisi muistaa ja vielä saada päästään irti jotain järkevää vastinetta, niin tunti ei kirjuutteluun riittäisi. Musta tuntuu kuitenkin että tärkeimpiin kysymyksiin, apua-huutoihin tai ongelmiin on tullut apuja ja jos apuja ei ole ollut antaa niin ainakin voimahalit ovat virtuaalisesti rutistaneet. Jos kysymyksen ja viestin lukemisen välillä on useita päiviä tuntuu vähän turhauttavalta kommentoida kun aikaa on kulunut (niin kauan).

Mä muuten viime kesänä ennen kuin aloin tammialkuja lueskelin vauva-lehden odotus-ketjuja. Siellä oli aina joka tekstissä kommentit/vastaukset/vastineet Miialle ja Tiinalle ja Kaisalle ja Vaavin äipälle ja ja ja ja ja mä silloin mietin jotta tuon on oltava rankkaa, muistaa aina kaikki mistä oli puhe, mitä kysyttiin ja missä mennään. Ajattelin ettei musta ainakaan tuohon olisi mutta suht hyvin sitä on tullut opittua tässä tammialkujen ketjussa

Silti katson elämää ihan omasta pers.. siis perspektiivistä ja kirjoitan pääasiassa meistä (minä + Puppe ja satunnaisesti mies) ja vielä niin että kirjoitan pääasiassa itselleni. Tehköön se musta itsekkään mutta jonnekin tahdon päässäni pyörivät ajatukset purkaa ja ihan puhtaasti omalle koneelle kirjoitettuna siinä ei taida olla järkeä. Päiväkirjaa olen alkanut näistä teksteistäni rakentamaan, keräsin kaikki meidän ketjut ja sieltä joutessani kopsaan omalle koneelle omat tekstini, päiväyksellä. Tallennan PuppenPäiväkirjaan jotta muutaman vuoden kuluttua tietäisin mitä milloinkin tapahtui. Veikkaan etten tämän masennus/väsymys-mielialan takia muuten välttämättä muistaisi. Turinoihini saamat vastineet lämmittävät tällaisen tallaajan sydäntä vallan mahottomasti, kun ei oikein uskalla toivoa että ne mitään tuntemuksia kenessäkään edes herättäisivät :-
pikku-t, olisi kiva jos jatkaisit, kaikki me teistä tykätään. Meille tulee ikävä sekä sinua että Samulia + Veetiä ja Santtua. Mä vähän haistaisin että tämänpäiväinen kyllästymisesi voisi johtua alkaneista menkoista, miehen suvusta, kipeästä kyynärpäästä ja siitä ettei mikään onnistu. Jos luet tätä viestiä vielä niin usko pois jotta kyl me siust piretään. Kuten kaikista muistakin. Jos haluat tulla takaisin niin olet miljoonasti tervetullut. En tahtoisi hlökohtaisesti luopua yhdestäkään ketjulaisesta enää, sen verran meitä on matkan varrelle pudonnut (ja siis heidän takiaan en uskalla ketään ""nimeltä"" kysellä (esim Vanea on ikävä kun hänestä ei kuukausiin ole kuulunut. Sinna, jos olette yhteyksissä kerro terveisii =))

Mulle muuten tästä ketjusta on tullut todellinen ""raamattu"" eli esmes Piian ""erikoislääkärille"" ja Ginan ""perunaton ruokavalio"" kysymykset tai siis niihin perusteltujen vastausten miettiminen tuli mun uniinikin kun luin ne viestit kännyllä enkä päässyt heti vastaileen.. ei en nähnyt painajaisia teistä mutta mietiskelin jotta kuinkakohan mä tästäkin pelastaudun )

Argh, ukko tuli häirihheen. Mä pistän tän ny eetteriin (toivottavasti ei ole törppö viesti) ja jatkan huomenissa.

Ja PIIALLE pikaisesti - juu en. Eli siis juu juu saat olla eri mieltä kanssani ja en en suuttunut enkä suutu, jottas tiedät

Ny, unirikasta yötä rakkahat lapsukaiset ja äippänsä

 

[-piia-]

Juu et tietenkään suutu, niinhän mä sanoinkin ;-), enkä mäkään suutu. Ja miks pitäiskään suuttua esim. just tollasesta asiasta, että sä sanot: sulla on tällainen tapa, ja mä sanon: mulla taasen on tällainen tapa. Ei kumpikaan moiti toista henk.koht. tai käske toisen muuttua. Toinen vain kertoo ettei ehkä ymmärrä... Olipas sekavasti kommentoitu, höh!

Tuosta keskustelemisesta vielä... Mä oon ajatellut siten, että tämä 'tammikset' on foorumi jossa vaihdetaan kuulumisia ja vinkkejäkin. Ja jos haluan laajemmin kysellä neuvoja tai keskustella jostain tietystä aiheesta, niin sitten laitan siitä uuden keskustelun kaikille elleille, ei vain tammiksille.

Nyt tää menee uinumaan. Öitä ja urotöitä!

 

[:-)]

Ajattelin että aloitetaan tämä päivä puhtaalta pöydältä, joten menen perustamaan uuden ketjun. Eiks jeh.