P
-Puppen mama-
Vieras
Minä täällä taas... en vain enää muista mitä kaikkee piti sanomani tai kertomani mutta yks on kerrottava...
.. tuo maman pikku-enkeli Puppe-Elmeri tekee välillä kyllä meitin tissittelystä semmosta jotta... hän sillä ainokaisella hampaallaan jota kaikki milli näkyy puree nänniä kun on sillä tuulella ettei ihan hirveä nälkä ole. Siis puree virne kasvoillaan ja nauraa päälle!
Minä sitä ""ai, ei saa purra"" ""AI, ei saa purra!"" ""AI, EI SAA PURRA!!"" kun oikeasti käy kipeää nii uskooko tuo? No ei tietenkään, ei hän varmasti edes ymmärrä että hänen hauska ei ole minun hauska... Kerran sattui niin makiasti että kiljaisin AIn niin eiköhän alkanut härralla alahuuli väpättämään, säikähti poloinen. Kivaa, eikö totta?
Vaikeinta tuossakin on nyt sitten se etten voi lopettaa tissin tarjoamista tai voin mutta monesti ihan kahden minuutin jälkeen onkin nälkä ja imee ihan puremati. Pitääkö tolle alkaa tarjoamaan liharuokaa kun yrittää ottaa maidon ja lihan samalla kertaa :-? Entäs kun niitä hampiloisia tulee lisää??
Jokatappauksessa. Kun ""yhdyin"" Suskiin sanomalla että meilläkin mennään baby-steps niin tosiaankaan en tarkoittanut epäileväni että muilla ei mentäisi
Tarkoitin vaan sitä että kyllä täällä muna opettaa kanaa eli vauva opettaa äippää jotta mitä tehdään ja milloin ja kenen ehdoilla.. Meniköhän tää nyt vieläkään kuten piti :-?
Mä olen välillä tosi kade esmes Sinnalle kun heillä tuntuu onnistuvan ihan kaikki (mistä mä unelmoin). Eli syöminen nukkuminen ulkoilu suihku shoppailu ja kaikki. Mutta sitten asetun omaan asemaani oman Puppeni mamana ja huomaan että kyllähän meilläkin onnistuu vaikka ja mikä! Ok, onhan meillä välillä vaikeata ja välillä mä teen asioista vaikeampaa kuin ne oikeasti olisivat mutta kyllä Puppen mamana on maailman parasta olla, niin on suloinen kulta pikkuinen on.
Mua väsyttää taas. Shoppailin tänään ihan itsekseni, Puppe menikin mummilaan (ja mäkin kävin toki valmiin pöydän ääressä kupuni ravitteen) ja kun shoppasin, menetin päiväunet joten tuo sänky missä Puppe jo pötköttelee kutsuu kyllä aika kuuluvasti...
Nukuttiin viime yö koko yö samassa sängyssä. En ollut kyllä suunnitellut näin mutta illalla jätin Puppen viereeni kun tiesin hänen kohtsilleen syövän. Niin vaan aamulla kasin kieppeillä herättiin samasta sängystä, syöty ollaan yölläkin, muistan, mutten ole ollut niin skarppina että omaan pinnikseensä olisin jaksanut nostaa. Eli nukuttiin ihan hyvin. Nyt mietin uskallanko tänään tehdä saman vai oppiiko hän jälleen siihen että viekukkain nukutaan aina? Lähes kolme kuukautta hän on jo omassa pinniksessään pääasiallisesti yönsä nukkunut.
Mää e muist vieläkkää mit ihmet mää meinasi sannoo jote ota vaatte poies ja mäne nukkuun. Öitä rakkahat sisaret sielunveljet (no tämäpä oli loogista... joo...=)
.. tuo maman pikku-enkeli Puppe-Elmeri tekee välillä kyllä meitin tissittelystä semmosta jotta... hän sillä ainokaisella hampaallaan jota kaikki milli näkyy puree nänniä kun on sillä tuulella ettei ihan hirveä nälkä ole. Siis puree virne kasvoillaan ja nauraa päälle!
Minä sitä ""ai, ei saa purra"" ""AI, ei saa purra!"" ""AI, EI SAA PURRA!!"" kun oikeasti käy kipeää nii uskooko tuo? No ei tietenkään, ei hän varmasti edes ymmärrä että hänen hauska ei ole minun hauska... Kerran sattui niin makiasti että kiljaisin AIn niin eiköhän alkanut härralla alahuuli väpättämään, säikähti poloinen. Kivaa, eikö totta?
Vaikeinta tuossakin on nyt sitten se etten voi lopettaa tissin tarjoamista tai voin mutta monesti ihan kahden minuutin jälkeen onkin nälkä ja imee ihan puremati. Pitääkö tolle alkaa tarjoamaan liharuokaa kun yrittää ottaa maidon ja lihan samalla kertaa :-? Entäs kun niitä hampiloisia tulee lisää??
Jokatappauksessa. Kun ""yhdyin"" Suskiin sanomalla että meilläkin mennään baby-steps niin tosiaankaan en tarkoittanut epäileväni että muilla ei mentäisi
Mä olen välillä tosi kade esmes Sinnalle kun heillä tuntuu onnistuvan ihan kaikki (mistä mä unelmoin). Eli syöminen nukkuminen ulkoilu suihku shoppailu ja kaikki. Mutta sitten asetun omaan asemaani oman Puppeni mamana ja huomaan että kyllähän meilläkin onnistuu vaikka ja mikä! Ok, onhan meillä välillä vaikeata ja välillä mä teen asioista vaikeampaa kuin ne oikeasti olisivat mutta kyllä Puppen mamana on maailman parasta olla, niin on suloinen kulta pikkuinen on.
Mua väsyttää taas. Shoppailin tänään ihan itsekseni, Puppe menikin mummilaan (ja mäkin kävin toki valmiin pöydän ääressä kupuni ravitteen) ja kun shoppasin, menetin päiväunet joten tuo sänky missä Puppe jo pötköttelee kutsuu kyllä aika kuuluvasti...
Nukuttiin viime yö koko yö samassa sängyssä. En ollut kyllä suunnitellut näin mutta illalla jätin Puppen viereeni kun tiesin hänen kohtsilleen syövän. Niin vaan aamulla kasin kieppeillä herättiin samasta sängystä, syöty ollaan yölläkin, muistan, mutten ole ollut niin skarppina että omaan pinnikseensä olisin jaksanut nostaa. Eli nukuttiin ihan hyvin. Nyt mietin uskallanko tänään tehdä saman vai oppiiko hän jälleen siihen että viekukkain nukutaan aina? Lähes kolme kuukautta hän on jo omassa pinniksessään pääasiallisesti yönsä nukkunut.
Mää e muist vieläkkää mit ihmet mää meinasi sannoo jote ota vaatte poies ja mäne nukkuun. Öitä rakkahat sisaret sielunveljet (no tämäpä oli loogista... joo...=)