Perjantai-iltaa
Vietetään koko perheen voimin laatuaikaa. Mies on tallissa kavereineen, Puppe nukkuu, koira on omalla paikallaan pötköttämässä ja mä istun soffalla ja lueskelen meidän vanhoja ketjuja. Mä olin aina sitä mieltä että olen kaikki teidän juttunne tarkoin lukenut mutta näköjään kännykällä luettuna on paljon asioita jäänyt huomaamatta ts. jotta joillakin on ollut todella raskasta vauvansa kanssa. Hienosti olette kuitenkin oman mielialanne saaneet pysymään ylhäällä ts. viestinne ovat aina olleet todella mukavia ja aurinkoisia. Huoh. Olisinpa minäkin pysynyt ylhäällä..
.. niin sanoinhan silloin yks päivä että alamäki alkoi taas kun Puppen kakkaamisesta oli mennyt monta päivää? Noh, tämä päivä oli taas aikaste rankka, puolen päivän aikaan käytiin vielä kaupassa ja hän oli iloinen mutta sitten se massu alkoi taas ressaamaan ja hirviätä kitinätä aiheutti. Kävin eilen tankkaamassa itseäni neuvolassa ja täti ""lupasi"" mun auttaa Puppea microlaxilla 7:n päivän välein. Yhdeksän päivän kakkaamattomuustauko sellaisella vauvalla joka syö jo jonkin verran soseita ON liian pitkä.
Tällä hetkellä Puppessa on sisällä jo NELJÄ purkillista peruna-parsakaalta. NELJÄ eikä kakkaa näy. Noh, kun kipuili laitoin supon ja siitä tuli yksi värillinen rupsu ja senkin ulossaaminen oli todella rankkaa. Eli huomenaamu aloitetaan microlaxilla. Neuvolan täti juttelee vielä lääkärin kanssa asiasta jotta pitäisikö meidän oikein tutkia Puppen mahaa. Tätä ummetustahan on kestänyt siitä lähtien kun ensimmäisiä soseita alettiin maistelemaan ja siitä on melkein kaksi kuukautta. Sinä aikana on saatu aikaiseksi 6-7 kakkaa.
Ruokaa kyllä syö eli eilen ja tänään meni jo purkillinen peruna-parsaa, aiemmin on syöty puolta purkkia kerrallaan. Kyllä tuolla määrällä pitäisi jo kakka irrota. Ajatuksena on että autetaan microlaxilla kerran viikossa ja toivotaan että kaura, liikkuminen (kunhan sen kunnolla aloittaa) ja suoliston kehittyminen auttaisi ja suoli alkaisi toimimaan itsekseenkin paremmin. Sitäpaitsi, microlaxilla kakkaamiskipu kestää minuutin kaksi kun luontainen kakkaaminen aiheuttaa parinkymmenen minuutin huudon - ja sen huudon kuulee kyllä koko kylä. Se on vaikeaa sekä Puppelle että mulle itselleni kun näkee ja kuulee että Puppelle käy todella kipeää.
:-( Kyllä voi lapsen elämä olla vaikeaa, yks kakkaaminen pilaa koko elämän. Ja kiristyyhän se pinna mamallakin kun kakara rääkyy lähes koko ajan, ei halua olla yhtään yksin, kipuilee etc.
Tänään Puppe kääntyi kyljeltä massulle mutta ei ihan puhtaasti; oltiin tutkittu maailmaa massullaan ja tyytyväisyys päättyi joten tuuppasin hänet kyljelleen. Jäi siihen asentoon ja heilautti itsensä takaisin mahalleen. Käänsin uudelleen kyljelleen ja taas hän kiepsahti mahalleen. Katsokaas kun kädet olivat vahingossa oikeassa asennossa
Myöhemmin hän itsekseen yritteli mutta ei osannut vielä(kään) noita käsiä laittaa oikeaan asentoon. Mä toivon että hän oppisi pyörähtelemään - ihan vain sen takia että saisi lisää jumppaa massulleen. Mä jumppautan häntä aina umpiaikana tuntikausia lattialla ja tulen siitä itse kipeäksi, lattialta ei oikein löydy hyvää asentoa.
Istumaan Puppe ei mielestäni edes pyri.. Istuu kyllä tyytyväisenä (jonkin aikaa) bumbossa ja sylissä niin että selkää pidetään kuitenkin vielä pyöreänä. Isänsä istuttaa joskus ihan ""oikeastikin"" mut mä menen aina hätiin kun olen ymmärtänyt että vasta sitten saa istuttaa selkä suorassa kun VAUVA niin haluaa...?
Tissin antaminen (vrt. Ginan mietintään yrittääkö syöttää täyttä lasta) tiettyinä aikoina ei onnistu. Mä vähän harmittelenkin jotta kauanko olen huudattanut poikaa yrittämällä pakottaa hänet ottamaan tissiä ""kun et sä muuten nuku kuin pari minuuttia"" kun nykyisin hän menee useillekin unille ilman tissiä ja nukkuu sen 45min. Yhä edelleen kokeilen aina nokosille mennessä maistuisiko tissi mutten enää pahemmin ""pakota"" vaan hyväksyn sen että mä jään täysine tisseineni odottamaan aikaa nälkäisempää
Yöllä syö hyvin mutta taas kun kakkaamisesta on kulunut enemmän aikaa syö yölläkin useammin tai ainakin heräilee/heiluu/itkeskelee öisin. Joten viekkuun olen nostanut, vähän maistettu tissiä ja siihen nukahdettu.
Imetyksestä... kyllä mun piti sanoa että vähän hoomoilasena olin kun yks tuttu sai vauvansa kolme viikoa sitten ja on jo ""lopettanut imettämisen kun tuo vaan huusi""... Sama tyttö piti itseään noin 45 kiloisena koko raskausajan, oli sairaalassa muutaman kerran pahoinvoinnin takia (tiputuksessa) ja vauva oli tietenkin todella pieni kun syntyi. Ok, voisihan ylläoleva olla ihan normaalia ts. näitä sattuu mutta oltiin kerran äippäpolilla yhtäaikaa, se tuli ultrasta ja mä odotin vuoroani. Puheltiin painosta ja hän oikein pullisteli sillä kuinka vähän painaa... esmes kysymykseeni ""paljonko tänään?"" vastaus oli ""46 kiloa.. tai itseasiassa 45,9
"" eli siis tahtoi korostaa sitä että alle 46kg on paino ja ilmeensä oli mielestäni jotenkin... tyytyväinen. Mitä ootte mieltä? No, ok, ehkä mua hlökohtaisesti vaan potuttaa että hän on jo ""palautunut mittoihinsa"" enkä mä oo (mä mitään katkera oo
mutta eipä hälle tullut lisääkään edes sitä 2,5kg mitä vauva painoi.
Hei hienoa lauantaipuolipäivää! Ylläolevan kirjoitin eilen mut sit mies tuli häirihheen ja piti lopettaa.
ILOUUTINEN! Puppe kakkasi itse, ei tarvinnut laxia käyttää! Tai no, olisi se lax saattanut helpottaa kun aivan kamalan kipeää kävi taas ja aivan hirvittävän kuivaa kakkaa tuli. Ei kovaa kikkaretta mutta mielettömän kiinteätä tavaraa. Onpa kumma jos sattuu. Kitisi ja rupsunkuori tuli paippaan joten aloimme jumppaamaan ja hieromaan massua ja niin vaan tuli luontainen kakka. Jospa tämä alkaisi tapahtumaan useammin nyt kun sitä ruokaa menee jo purkillinen..? Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato. Jotenkin sitä kakkia pitäisi saada kosteammaksi mut kai se kuivuu kun päiväkaupalla on sisällä. Jos tulee useammin vois olla löysempää.
Kylläpä on tullut kakkasta puhuttua
SOSEISTA ja juomisesta, mäkin yritän antaa soseilun jälkeen tissiä mut jos se ei maistu niin sitten yritän antaa vettä. Niin kuitenkin että soseen jälkeen menee nestettä. Ja vettä yritetään tirpsuttaa pitkin päivää. Meidän ruokarytmi on aika pielessä kun puurokokeilut on klo 17.00 eikä aamuseltaan
Yritän aloittaa rytmityksen niin et puuro klo 11, makea sose välipalaksi klo 14 ja ruoka (pe-po tai pe-parsa tms) klo 17.00. Ongelmahan on vielä se ettei hän syö makeaa sosetta eikä myöskään puuroa. Mun tarttee hienontaa tuota puuroa ainakin nyt aluksi siis hiutaleita tehosekoittimella kun ei tykkää yhtään kökköistä.
Mallasuutetta yritän sotkea tuohon puuroon ja lisäksi annan uutetta niin että pikkasen lämmitän vettä mikrossa ja sotken siihen ja ruiskulla sisään. Ongelmana on se et ton uutteen jälkeen pitäisi (kuulemma) saada jotain 0,5dl nestettä ja mieluiten vettä. Noin paljoa ei taida Puppe juoda koko päivänä. Yritetään lisätä määrää koko ajan.
Ruoan lämpötilahan on makukysymys. Oliviakin tästä joskus kyseli. Hedelmät on ihan jees antaa huoneenlämpöisenä tai jopa lähes suoraan jääkaapista (siis näin olen lukenut, kokenut en kun toi ei viä syö
, puurot ja vellit pikkuisen lämmitettynä ja ""oikea"" ruoka vähän enemmän lämmitettynä. Siis ihan maun vuoksi, kuka meistä söisi esmes huoneenlämpöistä tai jopa haaleampaa lihakeittoa... yök vois olla aika pahaa. Lämmittämällä nousee maut ja aromit paremmin esille. Mut joitain ruokia (peruna-kukkakaali) voi kyllä yrittää tarjoilla huoneenlämpöisenä juuri sen takia ettei aina välttämättä ole lämmitysmahdollisuutta (varmaan harvoin tulee tällainen tilanne mut silti).
Pumpatusta maidosta - sen olen lukenut että pakastettua rintamaitoa ei saisi lämmittää mikrossa vaan vesihauteessa mut en niin että jääkaappikylmää ei saisi mikrossa lämmittää. Ei kyllä oo näin tehtykään, meidän pumppumaitokokeilujen 30-50ml on pikaista lämmittää myös vesihauteessa ja pakasteesta en oo tainnu montaakaan pussia sulatella.
No niin. Nyt olen puhunut niin paljon pas*kaa (kirjaimellisesti kakkajuttuja =) jotta paree lopettaa tähän. Puppekin herää kakkin jälkeisen tissin jälkeisistä nokosista ja mä lähden häntä pussailemaan.
Mukavata viikonloppua tytsyt ja poitsut.
