Tahkoojat 76

[Piritta]

Maanantaita!
Täällä vietellään kolmekymppisiä... Enpä oikein jaksanut mennä töihinkään, hih! Päivä aloitettiin samppanjalla ja mansikoilla ja kulta oli järkännyt kunnon pitkän kaavan aamiaisen. Kohta lähdetään Porvooseen päivää viettämään. Sais tuo arska paistaa, että vois suunnata terassille

Mutta täällä oli huonojakin uutisia =( Suvi, ihan kamalan surkea olo tuli. Tosi tosi ikävää. Olin ihan varma, että tuhruttelu oli sitä normaalia, mutta ei...Voimia kovasti!

Oltiin Jatseilla vkloppuna. Mukavaa oli! Sadetta tuli säännöl. väliajoin, mutta hyvä meininki ja hyvät varusteet, joten ei paniikkia. Kirjurinluodolla oli hyvät artistit, Lauryn Hill oli huippu! Ja etenkin sitä ennen soittanut Jonny Lang.

Hauskaa päivää naiset, moni taitaa olla lomilla, joten ei lienee kovin aktiivista jutustelua ole tänään. Itse palailen huomenissa taas tuttuun tapaan

 

[Nekku]

Kylläpä taas pysäytti. Tulin vain lomalla kurkkaamaan kuulumiset ja kuinka surullisia ne ovatkaan.

Suvi, olen todella, todella pahoillani! Pidä huolta itsestäsi ja hellikää toisianne. Anna surulle aikaa, niin paljon kuin se sitä tarvitsee. Vaikka et tekisi mitään muuta kuin itkisit ja surisit, huomaat että joskus tulee hetki, kun itkua on vähemmän ja olo vähän parempi. Aika on näissä asioissa lohdullinen. Minäkin sanon saman kuin Kata, että ehkä te nyt voisitte saada / tarvita lisäapuja, ettei tarvitse kovimman kautta uudelleen kaikkea käydä läpi. Voimia! Tule tänne, kun siltä tuntuu.

Suru, kuin minun kirjoittamaani tuo tuska menkkojen alkamisesta! Täällä menkat tulivat reilu viikko sitten ja nyt jo parempi mieli, onneksi. Olin TODELLA maassa. Itkin ja itkin eli koville otti täälläkin. Jotenkin sitä halusi uskoa siihen, että olisi meidän vuoromme onnistua nopeasti, kun on tässä tätä epäonneakin ollut ja useimmat toitottavat sitä, että km:n jälkeen raskautuu helposti. Oh well, not in this case... Voimia sain minäkin siitä, kun päätin, että tutkitutan kiertoni viimeistään parin kierron jälkeen. (Ongelma myöhäinen O, jos sitä nyt säännöllisesti edes tulee.) Onneksi kp:n edetessä mielikin paranee...

Kovasti miehenikin plussaa odotti, mutta ei kuitenkaan (tietenkään!) voinut ymmärtää sitä märsyämistäni (ihana sana, otan heti käyttöön!). Kälyllenikin sitä sitten vollotin. Oli hyvä kuuntelija, koska joutuivat itse ""tekemään"" toista lastaan yli kaksi vuotta, joten ymmärsi todella, mistä on kyse. Jotenkin uudella tavalla ehkä oivalsin sen, että miehet eivät todellakaan voi ymmärtää sitä menkkojen alkamisen aiheuttamaa tuskaa. Joten leidit, antaa palaa tällä foorumilla, voidään säästää miehiämme osittain siltä, mitä eivät ymmärrä.

Suru, ollaan tulossa loppuviikosta sinne porotalousalueelle sukuloimaan! Onko itikoita ihan älyttömästi? Haluttaisiin tehdä patikkaretki tunturiin, mutta en tiedä, onko hullun hommaa. Annapas pari kohdevinkkiä ab. 200 km:n säteellä Rovaniemeltä! Ja mä tykkään poronkäristyksestä kuin hullu puurosta, joten sitä on ainakin saatava...

En ehdi lukea viestejä nyt, joten kaikille tasapuolisesti isoppeja ja PQ Aniliinille! Hyviä lomia sekä tsemppiä niille, jotka töissään pakertavat. Palataan!

 

[Julia]

Moro, käväsin hätäseen vilkaseen viimeisimmät kuulumiset kun lomaltani ""ehdin"" kotosalle piipahtamaan.

Suvi, voi ei Halaan ja rutistan kovasti ja toivon, että yhdessä miehesi ja äitisi tuen voimin pääsette jaloillenne. Hirvittävää ja niin surullista. Voimia teille kaikille.

 

[Aniliini]

Voi Suvi, lohdutusta täältäkin kilokaupalla. Eikö se ulkopuolinen raskaus olisi ""riittänyt"" kun oli tullakseen, piti sitten vielä toisen munasarjankin viottua siinä yhteydessä. Siltä osin en pysty kuvittelemaan surkeita ja surullisia tuntojasi, itsellä kuitenkin fyysinen toipuminen sujui mallikkaasti. Samoja sanoja kuin muiltakin, voimia ja jaksamista kovasti. Aika auttaa, sen tiedän, mutta nyt pitää antaa surulle tilaa. :´)

Suru, sillä mun ystävällä on kilpparisyöpä, hyvät ennusteet siis, onneksi.

Ei löydy sanoja iloisempiin aiheisiin, vaikenen siis tältä erää.

 

[Suru]

Eka työpäivä takana. Onneksi oli rauhallista niin tuli sellainen pehmeä laskeutuminen arkeen!

Ja rauhallista on näköjään tälläkin! Foorumi on kyllä hiljentynyt aktiivisimpien työpaikkatahkoojien kesälaitumille lähdön myötä. Täytynee yrittää meidän muiden kunnostautua, niin pysytään edes ensimmäisellä sivulla!

Ei täällä enää Nekku itikoita ole, että tervetuloa senkin puolesta! Ennen hellejaksoa ilmavoimat oli kohtuu voimakkaana, mutta taisivat kuolla kuumuuteen. Tosin veikkaan, että tuolla metsissä vaanii kelillä kuin kelillä ja kesänä kuin kesänä muutamia verenhimoisia sissejä... Mä olen loppujen lopuksi käynyt tuntureissa patikoimassa kohtuu vähän. Toissa kesänä käytiin Luostolla pari päivää. Asuttiin mökissä, josta tehtiin päivän retkiä, sellaisia 15-25 kilsan pituisia taipaleita. Kuusamossa on sitten tietty se perinteinen Karhunkierros. Ja aivan pohjoisessa todella huikeita maisemia, mutta sitten ollaan jo enemmän kuin 200 kilsaa Rovaniemeltä... Laskettelukeskukset taitaa järkiään yrittää panostaa myös kesämatkailuun, joten eiköhän niistä kaikista löydy jos jonkinmoista kävelyreittiäkin. Niin ja menkoista vielä, että onneksi eivät tule kuin keskimäärin kerran kuussa! Ehtii saada pällin kasaan välillä... Ja märsyämisestä on tullut mulle enemmän sääntö kuin poikkeus noita kuukausittaisia pettymyksiä käsitellessä. Pakko tunnustaa

Onnea Piritta, vietähän railakkaat synttärikemut! Aamun menu kuullosti kieltämättä oikein buenolta, toivottavasti keksitte illaksi yhtä hyvät aineet juhlintaan!

Onneksi se Aniliinin kaverin syöpädiagnoosi ei sentään mikään tappotuomio ollut. Mutta kieltämättä syöpä on sanana niin pelottava, että kaikki mahdollinen ikävä tulee ensimmäisenä mieleen. Onko hänellä leikkaukseen meno piakkoin? Käske rasvata kaulan arpea alusta pitäen (pari kolme päivää leikkauksesta) oliiviöljyllä, tulee sievempi arpi.

Suville edelleen lähettelen virtuaalivoimaa täältä. Olet kovasti ajatuksissa. Yritä jaksaa!

Jaahas. Meikä on sitten suihkua vaille valmis paapimaan. Öitä taas!

 

[gissa]

Huomenta!

Suvi... voimia täältä! Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta tämä tahkoojien kohtalo. Täällä taitaa olla jo yli puolella km tai vastaavaa? Eipä juuri muuta sanottavaa jää. Voit luottaa siihen, että ollaan täällä, kun pystyt palaamaan linjoille

Mä olen ollut muutaman viikon pois linjoilta ja olen siis aika pihalla teidän jutuista.

Olin 2 viikkoa lomalla ja käytin sen pääasiassa meidän raksalla maalaamiseen. Ja oli kuuma...

Edellisviikolla mun loma teki sitten täyskäännöksen, kun sain tiedon, että mun isä on saanut sydänkohtauksen Virossa. Elvytetty 7 kertaa ja sitä rataa. Lähdettiin siskon kanssa sinne seuraavana aamuna ja tultiin yhden yön jälkeen kotiin. Isä tuotiin helikopterilla Suomeen. Monta päivää oltiin varmoja, että hän ei enää herää, tai jos herää, niin kärsii erittäin vakavasta aivovammasta. Lääkäri ei antanut juurikaan toivoa. Viime viikon lopulla hänet sitten herätettiin ja kaikkien suureksi yllätykseksi aivot tuntuu toimivan melko hyvin. Nyt odotellaan sitten mitä hoitoa (leikkausta, pallolaajennusta) sydän tarvitsee. Isot on riskit tietysti sydämen hoidossa, mutta sitä sentään pystyy hoitamaan, aivoille ei olisi voinut tehdä mitään. Että olipa elämäni kamalin viikko. Tästä syystä mua ei siis ole täällä ""näkynyt"", vaikka en tiedä onko sitä kukaan huomannutkaan. Nyt käydään päivittäin sairaalassa ja toivotaan parasta!

Tämä on siis jo toinen työviikko loman jälkeen. Vielä on lomaa onneksi jäljellä, jos jossain vaiheessa tuntuu siltä, niin pidän vielä lisää.

Oman navan suhteen ei uutta, menkat alkaa ehkä tänään tai huomenna ja se tarkoittaa sitä, että voin aloittaa clomit, koska laps. poli on auki jo silloin seurantaultran aikaan. Aika kiva, että pääsee taas yrittämään. Meillä on puuhailut jäänyt tuon isän jutun takia kyllä ihan kokonaan ja nyt vielä nämä menkat tähän perään, niin sitähän alkaa jo jännittää koko touhua!

Nimimerkistä voi kai päätellä, että mäkin kuulun kissaihmisiin. Mulla vaan on allerginen mies, joten kissat ei asu enää meillä. Onneksi kuitenkin sukulaisella, joten näen niitä edelleen ja tiedän, että ovat kovin onnellisia.

 

[Suvi]

Kiitos kovasti kaikille lohdutuksista! Olette niin ihania... Kyllä tästä noustaan, eihän muutakaan vaihtoehtoa ole. Asiaa olen puinut juurta jaksain, puhunut, puhunut ja taas puhunut. Se on minun tyylini selvitä vaikeista asioista, jauhaa samoja juttuja lähes koko ajan ja sitten ne on jauhettu. Nyt vain odotan, että kuntoudun ja pääsen vähän ihmisten ilmoille. Alkaa kohta seinät kaatua niskaan.

Neuvolasta ehdottelivat jotakin ""terapiaa"", mutten koe sitä nyt ainakaan vielä tarvitsevani. Katsotaan sitten myöhemmin. Tosiaan esim. pelkkä vauvan menetys olisi riittänyt, mutta nyt vietiin vielä puolet hedelmöittymismahdollisuuksistakin. Onhan tämä aika rankka juttu. Välillä tulee itku, mutta kyllä välillä jo naurukin. Mies sanoi, että olen kyllä melkoinen sisupussi. Niin taidan olla.

Aika saisi mennä nopeasti ja menkat tulla, jotta päästään taas yrityksiin kiinni. Tietysti voi siinä vaiheessa tulla paniikki, että mitäs jos taas käy huonosti, mutta se on sitten sen ajan murhe. Eihän tämä huono tuuri voi ikuisesti jatkua?? Ehkäpä meillä on jo ensi kesänä vauva?

 

[Suvi]

gissalle vielä pahoittelut isäsi sairastumisen johdosta! Toivottavasti hän toipuu täysin ennalleen! Pääni on niin täynnä tätä omaa napaa, ettei edes huomaa toisten surua... Anteeksi!

 

[Piritta]

Terve!
Täällä on tosiaan rauhallisempaa, mutta onhan se loman sesonki meneillään
Kiva Suvi, että olet jo paremmalla mielellä. En kyllä voi edes uskoa, mikä karma on laskeutunut tahkoojien ylle - miksi ei vain onnistua?? Kerrotko vielä vähän, että miksi toinen munatorvi oli viottunut niin, että se piti poistaa? Oliko alkio kiinnittynyt jotenkin siihen vai...apua tyhmiä kysymyksiä, mutta kun ei näistä niin tiedä. Halauksia vain kovasti!

Gissa, ikävältä kuulosti isäsi tilanne. Toivottavasti hän on jo parempi, ja vaikuttikin siltä. Huh, ja vielä Virossa. Onneksi sinne pääsee nykyään nopeasti.

Vielä pitäisi 4 pvää kärvistellä, sitten lomalle! Ihanaa!

Eilinen päivä meni kivasti, oltiin Porvoossa ja nautiskeltiin terralla upeasta kelistä. Ja sitten toki ne vakiot eli käynti Brunbergillä ja käppäilyä vanhassa kaupungissa. Ihana kaupunki kyllä tuo Porgoo! Illalla mentiin syömään tuttujemme kanssa, ilta ei alkanut ihan parhain päin, kun pariskunta tuli 1,5 tuntia myöhässä, kun yrittivät saada lastaan nukkumaan...öhöm...kärsivällisyyttä vaadittiin!

Ikävä oli Aniliini toi ystäväsi syöpädiagnoosi. On kyllä totta, että syöpä on sanana jo niin ""kamala"", että aina säikäyttää todenteolla, vaikka olisikin hyvä ennuste. Syöpää on kyllä paljon munkin lähipiirissä =(

Nyt töihin kiinni. Kaunista päivää!

 

[Suru]

Gissalle tervetulemas takaisin! Kyllä on teidänkin perhettä koeteltu. Melkoinen sinnikko se isäsi, kun on elvytyksestä selvinnyt! On tainnut olla onni onnettomuudessa ja apu lähellä, kun sydän on pysähtynyt. Aikuisten elvytykset ei oikein helposti onnistu, varsinkaan jos on vähänkään viivettä aloituksessa. Kenen kanssa isäsi oli siellä reissussa? Jaksamista sinulle ja omaisellesi sinne sängyn viereen. Onko isäsi ollut terve noin muuten ennen tätä episodia? Taitaa alkaa melkoinen elämänmuutos hänellä tämän kokemuksen jälkeen. Meinaan paitsi elämäntapoja, mutta myös suhtautumista koko elämään. Elvytyskokemus voi olla melkoinen mullistus henkisestikin.

Hienoa huomata, ettet Suvi ole aivan murheen suossa! Tai vaikka siis olisit ollutkin, niin sulla alkaa olla voimia miettiä jo muutakin. Tunne seinien päälle kaatumisesta on hyvä asia ja terveen ihmisen merkki! Pikku hiljaa päähän alkaa mahtua muitakin ajatuksia kuin pelkkää pohjatonta surua ja pettymystä. Ja tosi on mitä itsekin tuumit, niin kliseeltä kuin se kuullostaakin; puhuminen auttaa!

Mulla pitäisi varmaan lähteä vääntymään raksalle päin. Mies on vielä tämän viikon lomalla ja ollut aamusta asti nikkaroimassa. Eiköhän sillekin luulisi seuran jo maistuvan!

 

[Aniliini]

Gissalle kovasti voimia, me ollaan täällä sun tukena, että sä jaksat olla isäsi tukena. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin, hyvin hän on jo elämänsyrjässä kiinni!

Ja Suvi, hienoa tosiaan, että pystyt puhumaan asioista, eivät sitten kasaannu mihinkään ja on taas helpompi päästä eteenpäin ja kohti uutta yritystä. Toivotaan todella, että jo ensi kesänä olisi oma vauva sylissä!

Suru, kiitos oliiviöljyvinkistä, menee perille. Ystävä leikattiin juuri, koteloitunut kasvain saatiin pois ja ennuste siis tosi hyvä. Kuten sanoitte, että se syöpä sanana pelottaa, niitä ""laatuja"" on niin kovasti erilaisia. Onneksi tämä ystäväni sairaus ei ole ärhäkkää sorttia. Munkin sukulaisista (kaikki ei ns. verisukua) on 6 kuollut syöpään lähivuosina. =( Että kyllä se sana pelottaa! En edes haluaisi sanoa sitä ääneen ja aina hyppään lehtien sivut yli, jossa kyseisestä sairaudesta mainitaan. Jotain itsesuojelua?

(.) = oman navan merkki. Teillä muilla varmasti ).( , mutta mähän olen tämmönen pullukka!
Eli, 29/27-32, kyllä tää rintavarustus on arkaluontoinen edelleen ja menkkajuilutusta on siihen malliin, että ihme, kun ei oo vielä tuhruakaan näkynyt. Tulisivat jo, jos kerran tulevat. Inhaa, kun ei tiedä oviksen ajankohtaa, ei tiedä tarkkaa alkamispäivää. 8/

Mä olin kamun kanssa shoppailemassa ja hän kertoi matkalla synnytyksistään, huih ja yöks. Mieluummin rakentelen haavekuvia siitä nyytistä, enkä ajattele ""putkautusta"" ennen kuin on pakko.

Miekkonen on kalastamassa kaverinsa kanssa, saa nähdä tuleeko saaliin kera kotiin. En ainakaan perkaa.. Tykkään kyllä syödä fisua, mutten halua olla esivalmisteluissa mukana. Heitetääs geetä kehiin, kuinkas moni ""uskaltaa laittaa madon koukkuun"" eli kuinka ns. naisellisia olette, iljettääkö esim. limainen ja sätkivä kala, vai tapatteko sen viuh vauh vain?
Mä tykkään kovasti onkimisesta, madon laitan kyllä, mutta se kala jää miehen irroitettavaksi. En kyllä päästä suustani IIIK-huutoja, mutta jotenkin sitä oli pienenä karaistuneempi noiden asioiden suhteen, sai laittaa vaikka sammakon taskuun, niin ei huolta, ei murhetta. Joku hienohelma on muhun muuttanut viime vuosina.

Jaahas, kai sitä saa vääntäytyä myöskin vällyihin (voi ei syssy tulee, oli pakko jo laittaa pussilakanoihin täkit, koko kesä ollaan nukuttu ilman, mälsää......), aamulla on noustava kukonlaulun aikana töihin! Huoh, perjantain jälkeen 8 päivää lomaa taas!

 

[gissa]

Huomenta.

Suvi, kuulostat jo todella reippaalta. Kaikki tsemppi täältä sulle edelleen!!

Kiitos kaikille tuesta. Suru, isä oli siellä avovaimon kanssa, joka alkoi elvyttää saman tien isän kaaduttua. Todella oli onnea, että olivat sillä hetkellä isommassa kaupungissa, jossa oli suuri sairaala. Veikkaan, että jos olisivat olleet vielä Saarenmaalla tai matkalla, niin lopputulos tuskin olisi tämä. Ja todella hän on henkensä velkaa elämänkumppanilleen, aika moni olisi lamaantunut! Kyllä lääkäritkin on aika yllättyneiltä vaikuttaneet, kun äijä herää viikon nukutuksen jälkeen ja heittää samaa läppää kuin ennenkin... tietysti hän hiukan sekoilee välillä, mutta aika pientä kuitenkin. Isällä ei ole ollut mitään ongelmia tätä ennen, mutta hänen isänsä on kuollut vähän yli 50-vuotiaana sydänkohtaukseen, että kaipa se vähän odotettavissa oli. Nyt odotellaan, että kuntoutuu tarpeeksi ohitusleikkausta varten. Toivottavasti se menee hyvin.

(.) Näin päin mullakin vaikka kai mun omakuva on hieman vääristynyt Mulla taitaa olla tänään kp1. Että mua ärsyttää, ettei menkat vois alkaa kertarytinällä kunnolla, vaan ihme tuhrua monta päivää ja saa ihmetellä, että mikä näistä on nyt kp1. Tärkeäähän se on vain clomien takia, kun pitäs koittaa, jos sais sen seurantaultran jo tähän kiertoon.

G: mulla onnistuu kyllä molemmat, sekä madon laitto, että ""saaliin"" irroitus. Vaikka kyllä mua se kala vähän säälittää

Mukavaa loma/työpäivää kaikille

 

[Kata]

Tervehdys!

Me ollaan nökötetty kotona pari päivää, välistä ihana vaan olla ja löhöillä, kun on paljon jo reissattu loman aikana. Huomenna on kihlapäivä (vuosi sitten mentiin kihloihin), ja ajateltiin mennä syömään hyvin jonnekin, ja tietysti vähän skumppaa ensin kotona.. Mä olen alkanut taas haaveilla häistä piakkoin, mutta tuo mies stressaa ihan valtavasti rahanmenosta ja järjestelyistä jo nyt, se kun aina haluaisi tehdä kaiken täydellisesti. Mulle riittäisi vihkiminen ja sitten karkaaminen häämatkalle.. Taitaa siirtyä kumminkin ensi vuoteen ainakin.

G: Mua ei sammakot, kalat eikä muutkaan ällötä yhtään, mutta oon ihan toivoton hempeilijä enkä siksi pysty itse tekemään mitään..paitsi sitten kun koukku on irroitettu ja kalapolo tapettu, sitten pystyn tarttumaan taas toimeen..hassuahan se on, kun ei omaa ruokaansa pysty tappamaan vaikka ei yhtään haittaa kun joku muu sen tekee!

Viikon päästä Felicitakseen taas. Voi kunpa voisi jo nyt elokuussa alkaa taas hoidot!

Aurinkoisia päiviä siskot!

 

[Suru]

Hoh hoijaa. Työpäivä takana ja väsyttää niin että silmät puoliummessa saa naputella. Vielä pitäisi lähteä vetämään ""toinen työpäivä"" raksalle... Saattaa uni maistua taas illalla!

Kyllä ne nuo sydänsairaudet kummasti suvussa kulkee! Joku verenpainetautikin on aika kavala, kun se ei oireile mitenkään. Vetäisikö Gissa isäsi avokki ihan maallikkoelvytyksen vai onko hän alan ihmisiä? Kertakaikkiaan ihailtavaa toimintaa häneltä! Elvytys on muuten niin rankkaa, että käy kyllä aivan urheilusuorituksesta. Niin elvyttäjälle kuin elvytettävälle...

Mä kyllä tuhruista huolimatta tiedän tasan tarkkaan mikä päivistä on kp1, siitä ei voi erehtyä! Kivut on kyseisenä päivänä niin järkyttävät, ettei ilman droppia selviä. Selässä ja alamahassa on sellainen ""tulehtuneen tunne"" ja jäytävä kipu. Ei kiva. Onneksi seuraavaan kp ykköseen on taas ainakin kuukausi aikaa... Yök. Toivottavasti Gissan kp-mysteeri ratkeaa pian.

Aniliinin ällöG: Kyllä mä kalan voisin hoidella rapakosta pöytään, tosin en mitenkään nauti moisesta. Matokin sujahtaa koukkuun. Olen silti itsestäni huomannut ihan samoja kesyyntymisen merkkejä kuin sinäkin. Pienenä juuri mikään ei ällöttänyt, ei ollut korkeanpaikankammoa tai juuri minkäänlaista itsesuojeluvaistoa esim. pyörällä ajaessa. Niin se vanhuus hiipii, täytyy osteoporoottisen suvun perillisen alkaa jo varoa omiakin luitaan

Katalle romanttista kihlapäivää huomiselle! Sulla pitää kosia sitä miestä, tuskin se sulle eitä vastaa!!! Mä kosin aikanaan meillä karkauspäivänä, enkä saanut hamekangasta. Miksei sitä nainen olla aktiivinen muinakin päivinä? Mutta jos te kuitenkin kunnon (kunnon ja kunnon, siis isommat varmaankin...) häät pidätte, niin väljä aikataulu on ihan hyvä asia suunnittelun ja varain keruun kannalta. Kyllähän sitä ensi vuonnakin ehtii! Jos toisen kerran pitäisi vihille astella, haluaisin minäkin pienen ja tunnelmallisen tilaisuuden ja vieraille maille karkaamiset päälle. Pitäisiköhän jo ehdottaa valojen uusimista!

Jaahas, Hommiin on lähdettävä, ennen kuin mies alkaa soitella perään...

 

[Siirappi]

Heissan kaikille.

Muutaman päivät ellit-katkos takana pienen Venäjän reissun takia, mutta täällä taas.

Ensinnäkin Suville pahoittelut ja voimia ja jaksamista! Samoin Gissalle.

ON. Terot pelasivat kuten pitkikin ja kierron pituudeksi tuli tasan 40. Eli nyt ollaankin koopee ykkösessä. Kohta taas clomeja popsimaan.

Alkaa olla vähän kiire töihin, joten lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa. En lukenut kaikkia viestejä, joten jos jotain oleellista jäi kommentoimatta, palaan asiaan iltapäivällä tai illalla.

Mukavaa torstaita!!!

 

[Siirappi]

Pikakorjaus. Siis kierron pituudeksi tuli 39. Eli nyt on kp 2. Eikä ihme kyllä ole edes mikään tappo-fiilis

 

[Piritta]

Heippa täältäkin!
Täällä on suorastaan levollisen rauhallista Koska huomenna (!!!!) alkaa loma, en oikein töiltä ehdi rupattelemaan. Ei kehtaa työparille jättää kauheaa työkasaa, joten nyt on aherrettava...sillä voimalla, kun tietää, missä on viikon kuluttua - aahh!
Siirapille isopit, jopa kierto tosiaan venyi! Itse tässä odottelen samaa tuomiota näinä päivinä tulevan, lähinnä on kiva tietää, mihin kierto asettuu, sekun on TAAS heitellyt...

Surulle tsemppiä raksalle, millos teillä tulee valmista jälkeä? Siis lopullisen valmista
G: Kyllä lapsena oltiin hyvinkin aktiivista onkijaa, mutta nykyään en pidä oikein muusta kuin ongen pitelemisestä
Ja onhan se kala hyvää!
Millons Tiitu palaa Barciksesta? Kuulumisia pliis...

 

[Suru]

Vai ongen pitelemisestä... Se on sitten Piritta loppukiri ja lomalle! Sulla on loppukierto meneillään, siinä tapauksessa pientä peukkua, vai? Mä en ota talon valmistumisesta mitään paineita, ei mitään jouluksi uuteen kotiin juttuja. Eiköhän se ole valmis viimeistään maaliskuussa -06, mutta tällä tahdilla varmaan vielä tämän vuoden puolella ihan joulukuun lopussa. Ja jos valmistuu aikaisemmin, niin se on aina vain parempi. Mutta saas nähdä kuinka tässä vielä syksyn päälle väsähtää...

Mitä sä Siirappi Venäjällä teit!? Isopit menkoista, toivottavasti clomit alkaa pelittää.

Pitää illalla yrittää palailla vielä linjoille, työt kutsuu taas iltavuoroon. Huomenna vielä aamu töissä ja sitten olisi lähtö kaverin häihin, ei millään jaksaisi. Häät on lauantaina ja sunnuntai yöksi on töihin meno. Pitäisi jostain kaivaa hieman juhlatunnelmaa ja jaksamista siis!

 

[gissa]

Mulla nyt kp2 ja kyllä mullakin kovin aina sattuu, mutta silti mä vaan joka kerta hämäännyn niistä parin pvän tiputteluista. Huomenna saa aloittaa clomit ja seuranta on varattu. Osuipa mukavasti, että pääsee jo tässä kierrossa yrityspuuhiin.

Teillä on ilmeisesti Suru ulkopuolista työvoimaa? Mietin vaan tuota aikataulua... me kun ollaan kahdestaan, niin on rakentaminen kestänyt ""vähän"" pidempään Meidän pitäisi kaiken järjen mukaan päästä vielä tänä vuonna muuttamaan. Hajoan varmasti palasiksi, jos se ei toteudukaan. Alkaa tuo kärsivällisyys loppua pikkuhiljaa! Meillä ei ole ollut mitään aikataulua missään vaiheessa, just stressin välttämiseksi. Olisi ihan kiva, jos vielä ois tuo parisuhde koossa talon valmistuttua

Isän naisystävä on varmasti käynyt joskus jonkun kurssin, mutta ihan maallikkona elvytti kuitenkin. Ei ole siis mikään sairaanhoitaja tms.

Siirapin pitkät kierrot kuulostaa ikävän tutulta, toivottavasti lyhenevät napeilla. ja tietysti ISOP menkoista.

Oi ja voi, työt ahdistaa ja muutenkin väsyttää. Palailen taas!

 

[Siirappi]

Heipä taas hei

unohdin edellisessä viestissäni peukuttaa Aniliinille!! Ja Kastiksellekin terkkuja.

Olin Venäjällä yhdistetyllä työ- ja lomareissulla. Siellä päin tulee käytyä aika paljon. Ihan kivaa oli, mutta Venäjä on Venäjä. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja tilasin lekuriajan nyt tähän kiertoon. Sain ajan kp 9, joten se on varmaan suht koht hyvä aika clomilaisen ultraukseen. Pitää samalla jutella tuosta kierrosta. Kun viimeksi sain neuvon, että odota vko kuukautisia, tee testi ja jos et ole raskaana, soita. Mutta kun en nyt tiedä, että mistä päivästä tuo viikko lasketaan, kun en pongannut edes ovista!!! Oletus kai olisi, että menkat tulevat kp 28? Mulla ei siis ole virallisesti teroja, clomit vain, mutta ainkaan nyt edesmenneessä kierrossa menkkoja ei takulla olisi tullut ilman kaapin pohjalta kaivettuja ja siis itse itselle määrättyjä teroja , kun teroillakin meni tuo 39 päivää.

Saa nähdä löytyykö ultrassa mitään. Jos ei, niin ehkä clomiannosta pitää nostaa. Lääkärihän ei määrännyt mulle mitään ultria. Väännyn sinne siis puolipakolla, kun haluan TIETÄÄ tapahtuuko munasarjoissa mitään ja muutenkin saada vastauksia mieltä askarruttaviin juttuihin. Toivottavasti se lekuri ei pidä minua ihan hysteerisenä....heh.

Gissa sullahan on siis samat koopeet kuin mulla, eli 2. Sekoilin tuossa viestissäni noiden kiertopäivien kanssa, kun menkat alkoivat eilen illalla kunnon vuodolla. En oikein tiennyt oliko eilinen kp 1 vai kp 40. Päättelin sitten, että kun vuoto oli jo ihan oikeaa vuotoa, niin kaipa se on silloin koopee 1 ja nyt 2. Mikä clomiannostus sinulla Gissa on?

Well, välillä pitää tehdä töitä, joten morot vähäksi aikaa!

 

[Siirappi (vielä)]

Aina unohtuu jotain..Gissalta piti kysyä, että milloin menet seurantaan? Siis mikä kp.

 

[Kata]

Heippa ellit!

Mies lähti käymään töissä joten meikäläinenhän tietysti hyökkäsi tänne koneelle.. illalla sitten Suuri Kihlapäiväjuhla.. =)

Siirappi, oliko se niin että sulla oli jotain pco-epäilyä vai oliko kyseessä joku ihan muu? Velloin tuossa km:ssa kun joku siitä puheli. Minulla ei siis mitään muita syndroomaan kuuluvia oireita, kuin hormonitasapainot sekaisin, eli kuukautiset harvoin ja munasolut eivät kasva ilman FSH-piikityksiä. Metformiinia syön myös, koska sen on todettu olevan todella tehokasta pco:n hoidossa. En ole aiemmin onnistunut syömään yhtä tablettia enempää per päivä ilman valtaisaa pahaa oloa, mutta nyt sain viimein tuplattua annoksen ilman suurempia sivuoireita. Päätin että kaikkeni teen nyt ettei tulisi uusia km:ja, jotka valitettavasti ovat yleisempiä pco:n kanssa kuin normaalisti. Silti tämä minun saattoi olla ihan sattumaa vain, ja tuon Metformiinin pitäisi auttaa tässäkin asiassa.

Outoa kun suuri osa porukasta on poissa täältä. Itse palaan töihin ensi maanantaina (aargh!), joten sitten taas ehtii kunnolla kirjoittelemaan, tai niin ainakin nyt ajattelen, katsotaan sitten kun alan käymään läpi sähköposteja ja viestejä työpöydältä..

 

[Siirappi]

Katelle: Minulla on pco, joka kiusaa todella harvoin luomusti tulevina menkkoina ja ovuloimattomuutena. Pientä rakkulaa kasvaa kyllä sitten sitäkin enemmän. Ylipainoa ei ole eikä sen ihmeempää karvoitustakaan. Eikä muita ""oireita"".

 

[Siirappi]

Mulla on vissiin nopeammat sormet kuin pää...joten sori tämä jatkuva kirjoittelu..

Ensinnäkin tarkoitin KATALLE en Katelle... ja toiseksi piti lisätä, että minulla LH on aina koholla, eli tuota hormonihäikkää siis on. Toiveet clomien suhteen ovat vielä korkealla, mutta eihän sitä tiedä, voihan se olla, että ne eivät riitä saamaan ovulaatiota aikaiseksi.
Näitä kun pähkäilee, tuntuu aivan kummalta, että ihmiset ylipäätään tulevat raskaaksi luomuna Vaikka tietenkin nämä raskautumisvaikeudet ovat suhteellisen harvinaisia.

Ja Kata, toimivatko ovistikut sinulla? Mulla on toistaiseksi ollut aika masentavia kokemuksia. Eli sitä ikuista plussaa. Nyt ekassa clomikierrossa en edes tikuttanut (kuin kp 5 ja 27) , mutta olikohan Kastis, joka neuvoi, että niiden pitäisi pelata clomeilla. Nuo nerokkaat kp 5 ja kp 27 olivat semmoisia uteliaisuustikutuksia ja kummallakin kertaa plussa pärähti tikkuun, että niin...

 

[Sanelma]

Hellou!

Lomalainen ilmoittautuu välillä.

Pahoittelut menkanneille sekä Suville ja Gissalle omille tahoilleen, jaksamista.

Siirapilla onkin aika samat kuviot kuin minullakin. Ultrassa kävin viime kierrossa ja PCO näyttäisi olevan diagnoosi. Teroilla sain menkat tulemaan ja kieroksi tuli 39. Nyt on kp 2 ja huomenna nappailen ekan kerran clomeja. Seuranta ultra piti olla kp 11 tai 12, mutta ollaan silloin juuri vielä Kreikassa, joten tässä kierrossa ei ultraa. Seuraavassa sitten. Saas nähdä kuinka menkat tulee. Teroja en saanut kuin yhden kuurin, jonka nyt jo käytin.

Lomailtu siis on kotimaisemissa kotitöitä tehden. Ensi viikko vierähtää toivottavasti aurinkoisessa Kreikassa. Sitten vielä viikko palautellaan kotona ennen töihin paluuta.

Hyvää kesää kaikille lomille ja töihin!