Ensimmäiseksi onnittelut kaikille jakautuneille!
Ja seuraavaksi varoitus, että tämä tulee olemaan piiiitkä teksti

sellainen kiehutus päällä |O
Viime maanantaina kävin siellä naistenklinikalla tutkimuksissa, lääkärit määräsi lisää labrakokeita ja uuden sokerirasituksen. Eilen kävin sitten neuvolassa kyselemässä tuloksia, niin oli kuulemma parempia kuin silloin pari kuukautta sitten, muuten ei kommentoinut että pitäisikö olla aihetta huoleen. Kuitenkin kun kotona joudun joka aamu mittaamaan ja yksi "koko päivän käyrä" piti ottaa, niin ne arvot heittelee (aamuarvot sentään pysyneet alle sen maksimilukeman) ja on mitä lystää... ärsyttää kun ei tiedä mitä voisi tehdä, terveellisestihän tässä pyritään muutenkin syömään ja turhaa sokeria on vältetty.
Maanantaina ei meinannut lääkäri enää kotiin päästää verenpaineiden takia (155/109 -ai miten niin muka korkeat...), mutta kun sanoin, että olo on muuten hyvä ja kun kotona ne on aina paljon paremmat niin enkö voisi vielä kotiin lähteä tilannetta tutkailemaan. Sanoi lekuri sitten että katsotaan viikon päästä asiaa uudestaan. No, parin viime päivän aikana ne verenpaineet on kotonakin olleet jo aikaisempaa korkeammat (alapaineet pahimmillaan 90). Tässä nyt sitten otettu ihan rauhallisesti ja jos sinne sataan asti kipuaa niin sitten takaisin klinikalle...ja ärsytys lisääntyy!
Minkäänlaista diagnoosia eivät osanneet antaa vielä (valkuaiset pissassa siis jatkuvasti 2+, mutta jo lapsena ollut jotain häikkää mihin ei jostain syystä ole puututtu). Toinen lääkäri epäili, että voisi olla diabetesta, joko raskaudenaikaista tai sitten "ihan oikeaa" (äidilläni on I-tyypin ollut jo pienestä asti, joten ns. sukurasitusta on). Toinen taas sanoi että ei se oikein diabetekselta vaikuta. Mutta ota sitten selvää, kun ultrasi vauvaa ja piirteli käyriä, niin sanoi painoarvioksi 2509 grammaa (rv 35+5) ja kuulemma -1 käyrällä, ei vaikuta isokokoiselta. Kuitenkin sitten sain diabeteshoitajalta lapun jolla saa lisää neuloja ja liuskoja ja siinä luki selvityksenä että "sukurasite sekä isokokoinen sikiö". Tiedä sitten että missä mennään. Kohdunsuu oli 1,5cm pitkä ja 1,5cm auki, tosin nuo tiedot eivät minulle juuri mitään kertoneet (esimerkiksi että onko se jo normaalia tässä vaiheessa, miten muilla? Viikot siis tuolloin 35+5 kuten jo mainitsin) eikä se lääkärikään selityksellään hirveästi tilannetta auttanut.
Pieni ärsytyksenpoikanen on nyt koko ajan päällä, kun ei tiedä, että pääsenkö enää kotiin maanantain lääkärikäynnin jälkeen, vai pitääkö jäädä sinne. Osastolla kun tunnetusti on niin huimasti tekemistä. Ja varsinkin kun pitää mennä Helsinkiin, niin ei varmasti kovinkaan moni tule edes moikkaamaan. Täytyy toivoa, ettei kovin moneksi viikoksi veny odotus
Joku jo kirosikin sitä lääkärissä käyntien hintaa. Niinpä, koko kesä n. viikon välein käyty, aina se 22e/krt. En todellakaan hihku innosta sen osastolle jäämisen suhteen, mistäs rahat siihen revitään... (Kelasta ei vieläkään ole tullut mitään päätöksiä äitiyspäivärahan eikä asumistuen suhteen, paperit olleet sielä jo kuukausia. Ja kun niitä kyselee, niin aina jotain vielä odotellaan). Juuri maksoin vuokran ja sähkölaskun tästä viimeisestä palkasta ennen äitiyslomaa ja rahaa jäikin sitten mukavat sata euroa. Kovana kolahtaa yh-äidin arki. (Nyt se ärsytys on jo jotain potenssiin sata). Mutta kyllä tästä jotenkin selvitään!
Onneksi sain huomata, että muillakin täällä on välillä vähän vetämätön olo. Täytyisi kotona tehdä varmaan suursiivous, varsinkin jos ei kotiin enää ennen vauvaa pääse, mutta kun ei ole yksinkertaisesti jaksanut! Toisaalta vetoan siihen, että lääkärit käskivät ottaa rauhallisesti

Päivällä nukuttaa usein niin pirusti ja yöllä taas saatan herätä pariksi-kolmeksi tunniksi vain pyörimään (paitsi että viime yönä sain nukuttua kunnon unet, kertaakaan en joutunut edes vessassa käymään, luksusta!!!). Jatkuvasti on kuuma ja kaikki ikkunat ja parvekkeen ovi on auki ja kaverit valittaa että kämpässä on kylmä kuin jääkaapissa. Pöh, minulle juuri sopiva lämpötila...Ja nyt on pari päivää kaikenlisäksi vielä ollut pakki ihan sekaisin, vaikken mitään outoa ole mielestäni syönyt. Hirveitä vatsanväänteitä oli eilen ja välillä mietin että onko ne jo supistuksia kun niin kivuliailta tuntui ja aaltomaisesti tulivat jokusen minuutin välein...
Täällä kyseltiin, että ketä lähtee synnytykseen mukaan. Minulle lupautui oma äitini tukihenkilöksi, toivottavasti on toimiva ratkaisu. Jonkun sinne kuitenkin haluan. Lapsen isä ainakin puhuu tulevansa sairaalaan, mutta synnytys on liian kova paikka kuulemma seurata (ja napanuoran leikkaus...). Toisaalta (ja taas ärsytystaso nousee) kyseinen herra myös totesi, että "on se kyllä aika kaukana" kun sanoin, että vauva varmaankin sitten syntyy Helsingissä ja se ei tule kysymään ensin, että onko isillä aikaa lähteä synnärille vaan tulee kun tulee. Eli en tiedä onko se tullut sitten ajatelleeksi, että saattaa syntyä myös kesken työpäivän. Ja viikonloput tuntuu herra viihtyvän aika hyvin viihteellä...jos vauva syntyy viikonloppuyönä, niin taidan soittaa vasta seuraavana päivänä iltapuolella että nyt se tuli, jotta kerkeää pahin krapula hellittää... |O Ja pojat on suunnitelleet "varpajaisia" pidettäväksi 22.9. Jep jep, LA on 26.9....tuskin tarvitsee kertoa mitä mieltä olen ajatuksesta

Kyllä juu pistää välillä ihan vihaksi tuo lapsen isän käytös, jännä nähdä miten käy sitten kun juniori ulos tulee. (Ja minulle se kehtaa sanoa, ettei oikein tykkää että missään käyn ettei vaan lapselle satu mitään. Tarkoittaa sillä sitä kun välillä käyn päiväsaikaan/alkuillasta moikkaamassa vanhoja työkavereita baarissa jossa olin töissä.....)
No, nyt on ehkä pahimmat vihat hetkeksi purettu (pitäisiköhän aloittaa jonkinlainen päiväkirjan pito, jos se helpottaisi

).
ONNEA KAIKILLE LOPPUODOTUKSEEN! Itse jään jännityksellä odottamaan, vieläkö maanantaina kotiin tullaan...
Okira ja juniori 36+3