Tulin nyt vihdoin sitä kertomusta rustaamaan..! Jos täällä vaikka joku vielä käy?
Elikkäs, maanantai aaamuna 24.9 alkoi klo 6 supistella ja niitähän tuli sitten koko päivan niitä suppareita. Arvasin jo että nyt se lähtö tulee ja pakkasin kamat valmiiksi. Ei kuitenkaa päästy lähtee ennenku tiistaina puoliltapäivin ja NKL:lla oltiin kklo 12.16.
Supistuksia oli vaan 12-15min välein koko ajan ollukki ja lähdin vaan sen takia laitokselle kun kivut oli jo infernaaliset! Olin varma että pääsen vielä kotiin, mutta käyrällä oltuani (ei yhtään kipeää supistusta sinä aikana) kätilö tutki ja totesi että ei ne turhia ollut ne supparit, täällä ollaan 4cm auki.
Pääsin suoraan synnytyssaliin ja odottelu jatkui siellä. Tätini oli tukihenkilönä ja meillä oli oikein rattoisaa! Rupateltiin ja väännettiin vitsiä, Kalvot puhkastiin siinä puoli neljä ja tajusin että nythän ne kivut vasta alkoikin!!! Tuntui että kohta kuolema korjaa jos ei näistä pääse ja onneksi kätilö kohta ilmoitti pyytäneensä mulle epiduraalia. Anestesialääkäri tökkäsi piikin siinä kuuden aikaan ja näin jälkikäteen mietittynä se oli kyllä pahin vaihe koko synnytyksessä! Lääke oli kuitenkin huippukamaa, mulla kun se ilokaasukaan ei toiminu ollenkaan. Kaikki tuntemukset katosi ja olo oli mitä pirtein! Siinä taas odoteltiin ja läppä lensi yhä härskimpänä, taisin jopa katsastaa anestesialääkäriä sillä silmällä, komea mies kun oli...
Kätilö käski sanoa kun tuntuu tarve ponnistaa ja minä ihmettelin että mistäs mää sen tiedän. No siinä taas oltiin ja odoteltiin, tippaa laitettiin kokoajan ja oksitosiinin määrää lisättiin monet kerrat kun ei ne supparit tullu kovin tiheään. Ehdin saamaan jo toisen epiduraalinkin ku edellinen loppu ja kivut ylty yhä vaan kovemmiksi. Jossain vaiheessa en voinut pitää enää jalkoja yhdessä ja vaihdoin vaan asentoa. kohta pyysin tarkistamaan tilanteen kun tuntui hassulta ja kätilö totesi että tällä on pää tässä hanen kädellä, että mitäs jos siirryttäis jakkaralle ja vähän tuupattais vauhtia kersaan. No niin tehtiin ja parin puserruksen jälkeen neiti oli mualimassa klo 20.42! Harvojen supistusvälien takia ponnistusvaihe kesti huimat 15min, mutta otetaan huomioon että itse ponnistuksia taisi olla 4.
Matilda täyttää tänään 1kk ja kaikki on mennyt loistavasti! Tyttö nukkuu ja syö todella hyvin ja itse toivuin lähes 39 tunnin rääkistä yhdessä yössä. Päästiin kotiin samana perjantaina ja oltiin jo lauantaina liikkeellä (älkää kertoko neuvolatädille), pakkohan se oli kun yksinhuoltajana on ite hoidettava juoksevat asiat! Imetys on ollu ainoa ongelma, kun oli niin kipeät nännit yli 3 viikkoa. Verta tuli ja kirjaimellisesti on pala pois toisesta, mutta nyt sekin jo helpottaa ja on tissit terästä!
Täällä ei oo nyt tullu roikuttua kun on ollu kiireinen kuukausi. Ei lapsen takia, vaan vieraiden, niitä yhä vaan riittää.
Kuitenkin täällä aina käyn ja toivoisinkin että joku selittäis mulle tot kerho käytäntöä..? Onne kaikille vauvoista ja lykkyä tulevaan!!!!
Elikkäs, maanantai aaamuna 24.9 alkoi klo 6 supistella ja niitähän tuli sitten koko päivan niitä suppareita. Arvasin jo että nyt se lähtö tulee ja pakkasin kamat valmiiksi. Ei kuitenkaa päästy lähtee ennenku tiistaina puoliltapäivin ja NKL:lla oltiin kklo 12.16.
Supistuksia oli vaan 12-15min välein koko ajan ollukki ja lähdin vaan sen takia laitokselle kun kivut oli jo infernaaliset! Olin varma että pääsen vielä kotiin, mutta käyrällä oltuani (ei yhtään kipeää supistusta sinä aikana) kätilö tutki ja totesi että ei ne turhia ollut ne supparit, täällä ollaan 4cm auki.
Pääsin suoraan synnytyssaliin ja odottelu jatkui siellä. Tätini oli tukihenkilönä ja meillä oli oikein rattoisaa! Rupateltiin ja väännettiin vitsiä, Kalvot puhkastiin siinä puoli neljä ja tajusin että nythän ne kivut vasta alkoikin!!! Tuntui että kohta kuolema korjaa jos ei näistä pääse ja onneksi kätilö kohta ilmoitti pyytäneensä mulle epiduraalia. Anestesialääkäri tökkäsi piikin siinä kuuden aikaan ja näin jälkikäteen mietittynä se oli kyllä pahin vaihe koko synnytyksessä! Lääke oli kuitenkin huippukamaa, mulla kun se ilokaasukaan ei toiminu ollenkaan. Kaikki tuntemukset katosi ja olo oli mitä pirtein! Siinä taas odoteltiin ja läppä lensi yhä härskimpänä, taisin jopa katsastaa anestesialääkäriä sillä silmällä, komea mies kun oli...
Kätilö käski sanoa kun tuntuu tarve ponnistaa ja minä ihmettelin että mistäs mää sen tiedän. No siinä taas oltiin ja odoteltiin, tippaa laitettiin kokoajan ja oksitosiinin määrää lisättiin monet kerrat kun ei ne supparit tullu kovin tiheään. Ehdin saamaan jo toisen epiduraalinkin ku edellinen loppu ja kivut ylty yhä vaan kovemmiksi. Jossain vaiheessa en voinut pitää enää jalkoja yhdessä ja vaihdoin vaan asentoa. kohta pyysin tarkistamaan tilanteen kun tuntui hassulta ja kätilö totesi että tällä on pää tässä hanen kädellä, että mitäs jos siirryttäis jakkaralle ja vähän tuupattais vauhtia kersaan. No niin tehtiin ja parin puserruksen jälkeen neiti oli mualimassa klo 20.42! Harvojen supistusvälien takia ponnistusvaihe kesti huimat 15min, mutta otetaan huomioon että itse ponnistuksia taisi olla 4.
Matilda täyttää tänään 1kk ja kaikki on mennyt loistavasti! Tyttö nukkuu ja syö todella hyvin ja itse toivuin lähes 39 tunnin rääkistä yhdessä yössä. Päästiin kotiin samana perjantaina ja oltiin jo lauantaina liikkeellä (älkää kertoko neuvolatädille), pakkohan se oli kun yksinhuoltajana on ite hoidettava juoksevat asiat! Imetys on ollu ainoa ongelma, kun oli niin kipeät nännit yli 3 viikkoa. Verta tuli ja kirjaimellisesti on pala pois toisesta, mutta nyt sekin jo helpottaa ja on tissit terästä!
Täällä ei oo nyt tullu roikuttua kun on ollu kiireinen kuukausi. Ei lapsen takia, vaan vieraiden, niitä yhä vaan riittää.
Kuitenkin täällä aina käyn ja toivoisinkin että joku selittäis mulle tot kerho käytäntöä..? Onne kaikille vauvoista ja lykkyä tulevaan!!!!
Tuosta kerhokäytännöstä sen verran, että kerhoon tulee hakea jäsenyyttä (onnistunee tuolta linkin alta) ja Pippurimamman hyväksyttyä jäsenyyden pääsee osallistumaan keskusteluihin. Tällä hetkellä Pippurimammalla on nettikatko muuton vuoksi, joten hyväksymiset ei onnistu kamalan nopeasti. Muistaisin jostain lukeneeni kolmesta viikosta, mutta en nyt ihan varma ole. Kannattaa hakemus siis jättää ja siihen asti seurailla vauvapuolen juttuja myöskin