SYYSMASSUT '07 lokakuussa
- Viestiketjun aloittaja venlae
- Ensimmäinen viesti
Vera-84
Väsyttää niin vietävästi kun en ole 9 kuukauteen nukkunut kun muutamana yönä hyvin. Ja nyt sitten tuo vauva...no, kyllä se siitä. 30.9 syntyi poika. Limatulpan irtoamisen jälkeen alkoi supistukset ja siitä n.20 tuntia niin oli poika maailmassa. Ponnistusvaihe kesti tunnin. Imukupilla se oli pakko ottaa lopussa koska pää oli jotenkin huonossa asennossa. Ei päässyt ponnistuksella tulemaan. 3900 g ja 51cm. viikkoja 40+3.
Ihmettelin aina ennen kun monet äidit aina sano että se oma vauva on maailman suloisin. Kattelin niitä ruttunaamoja, ja ajattelin et miks ihmeessä, mut eipä mua sillon vauvat ois vähempää kiinnostanutkaan. Mä olen kyllä sitä mieltä,tai siis mun mielestä mulla on tosi kaunis vauva. Muillakin toki on, mut nää on nää äidin tunteet...'
Paljon onnea muillekin vauveleista!
Ihmettelin aina ennen kun monet äidit aina sano että se oma vauva on maailman suloisin. Kattelin niitä ruttunaamoja, ja ajattelin et miks ihmeessä, mut eipä mua sillon vauvat ois vähempää kiinnostanutkaan. Mä olen kyllä sitä mieltä,tai siis mun mielestä mulla on tosi kaunis vauva. Muillakin toki on, mut nää on nää äidin tunteet...'
Paljon onnea muillekin vauveleista!
:heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart: :heart:
Tulin vaan piipahtaa katsomaan mitä syysmammat jaksaa.. =)
Mulla on jollain tavalla ikävä raskausaikaa... Oli ihanaa se loppuaika kuitenkin vaikka sitä synnytystä odotti.
Mulla oli syöksysynnytys ja vaikka se sen takia oli tosi raju niin kaipaan sitä aikaa ja olen valmis synnyttää uudelleen. Se kaikki on jotain niin kaunista.. :heart:
Tulee niin ihana olo ku näkee raskausvatsoja.
Oma vauva on niin vienyt mun sydämen..
Jaksamista! :flower:
Terv, Pia & Max 5vko2päivää
Tulin vaan piipahtaa katsomaan mitä syysmammat jaksaa.. =)
Mulla on jollain tavalla ikävä raskausaikaa... Oli ihanaa se loppuaika kuitenkin vaikka sitä synnytystä odotti.
Mulla oli syöksysynnytys ja vaikka se sen takia oli tosi raju niin kaipaan sitä aikaa ja olen valmis synnyttää uudelleen. Se kaikki on jotain niin kaunista.. :heart:
Tulee niin ihana olo ku näkee raskausvatsoja.
Oma vauva on niin vienyt mun sydämen..
Jaksamista! :flower:
Terv, Pia & Max 5vko2päivää
täällä ei vieläkään mitään.... :headwall: just tässä cd:tä polttelen synnytykseen. Yöllä meni neljään saakka ennenkö nukahdin ja nyt aamusta 10 oli kello soimassa, jos sais nää rytmit käännettyä vähä ihmismäisemmäks. Illalla sain jostaa ihme tarmoa,järjestelin kirjahyllyn kokonaan uusiks ja muutenkii pyyhin pölyt ja muutenkii tässä kotosalla siivoilin, mieskii sano välillä et nyt istuppa alas!(kuulemma nostattaa verenpaineita, heh kävin sitte välillä mittaamassa ja hyväthän noi oli 
) no olin sitte suihkuun jo menossa niin ajattelin vielä siivota wc:n on sitte tältä päivältä pois =) olisin lattiankii halunnu juuriharjalla kuurata, mut kipeet polvet ja mies esti sitte sen... no mutta tänään olis tarkotus kotkaan siirtyy ja yöpyy sitte sukulaisissa ja aamusta siirtyy sinne koksiin, voi kun ne sit varmasti alkais käynnistää! mutta varmaan seuraavan kerran mitään pääsen ilmoittelemaan kun olen koksista kotiutunu, toivottavasti olisin silloin jo äiti...
:hug: kaikille ja paljon voimia! ja :flower: vauvan saaneille!
veskarityttö ja neiti(?) 41+2
) no olin sitte suihkuun jo menossa niin ajattelin vielä siivota wc:n on sitte tältä päivältä pois =) olisin lattiankii halunnu juuriharjalla kuurata, mut kipeet polvet ja mies esti sitte sen... no mutta tänään olis tarkotus kotkaan siirtyy ja yöpyy sitte sukulaisissa ja aamusta siirtyy sinne koksiin, voi kun ne sit varmasti alkais käynnistää! mutta varmaan seuraavan kerran mitään pääsen ilmoittelemaan kun olen koksista kotiutunu, toivottavasti olisin silloin jo äiti... :hug: kaikille ja paljon voimia! ja :flower: vauvan saaneille!
veskarityttö ja neiti(?) 41+2
Tänään oli ensimmäinen yliaikakontrolli.
Käyrällä meni melkein tunti ku aina välillä kadotti sydänäänet, mut muuten olivat hyvät.
Sisätutkimuksessa: pehmennyt, 2cm jäljellä ja sormelle auki. Laskeutunut ja kiinnittynyt hyvin =) Ronklas vähän kovakourasesti, että jos sillä vaikka alkais tulee.
Ultra: lapsivettä normaalisti ja painoarvio 4100g!!!!! Apuaaa...mut kuulemma leveä lantio et pitäis mahtuu tulee, mut silti...
Jos mitään ei ala tapahtuu ni ma takas ja sama homma ja sit ti käynnistetään eli silloin ois 42+2. Käski liikkua ja nukkua paljon. Se vaan ku liikkuminen aika tuskasta ja nukkuminenki jääny minimiin (viimeyönä n.4h) toki päivällä otan sit päikkäreitä.
Mutta näillä eväillä taas eteenpäin, piiitkä odotus senkun jatkuu....
Viikonloppuja kaikille :flower:
Äityli75 ja eemeli 41+5
Käyrällä meni melkein tunti ku aina välillä kadotti sydänäänet, mut muuten olivat hyvät.
Sisätutkimuksessa: pehmennyt, 2cm jäljellä ja sormelle auki. Laskeutunut ja kiinnittynyt hyvin =) Ronklas vähän kovakourasesti, että jos sillä vaikka alkais tulee.
Ultra: lapsivettä normaalisti ja painoarvio 4100g!!!!!
Apuaaa...mut kuulemma leveä lantio et pitäis mahtuu tulee, mut silti...Jos mitään ei ala tapahtuu ni ma takas ja sama homma ja sit ti käynnistetään eli silloin ois 42+2. Käski liikkua ja nukkua paljon. Se vaan ku liikkuminen aika tuskasta ja nukkuminenki jääny minimiin (viimeyönä n.4h) toki päivällä otan sit päikkäreitä.
Mutta näillä eväillä taas eteenpäin, piiitkä odotus senkun jatkuu....
Viikonloppuja kaikille :flower:
Äityli75 ja eemeli 41+5
Täällä on vihdoin kotiuduttu "pikku"miehen kanssa Naistenklinikalta. Pikapikaa ajattelin käydä tekemässä päivitykset (mä todella toivon, että menivät oikein.. hieman hönttiyttä kun on aistittavissa), onnittelemassa uusia syysvauvautuneita ja ennen kaikkea vielä kertomassa, että kärvistelijöille on pidetty peukkuja ja pidetään edelleen. Nyt mieskin. Sanoi ymmärtävänsä mille oottaminen nyt tuntuu. Oli pahoillaan, kun unohti päivityspuuhat hetkeksi. Höntähti omien sanojensa mukaan hieman.
Synnytys-saagaa koitan kirjoitella heti kun istuminen on hieman mukavampaa. Mua ei ollut selkeesti suunniteltu puskemaan ulos noilla mitoilla olevaa herraa :/ Mutta täytyy myöntää, että tämä paketti on kyllä kaiken arvoinen. Tämä meidän Papu.
Jaksamisia :heart:
Synnytys-saagaa koitan kirjoitella heti kun istuminen on hieman mukavampaa. Mua ei ollut selkeesti suunniteltu puskemaan ulos noilla mitoilla olevaa herraa :/ Mutta täytyy myöntää, että tämä paketti on kyllä kaiken arvoinen. Tämä meidän Papu.
Jaksamisia :heart:
Ilmoittelen vaan, että meille syntyi tyttö 1.10 rv42+1 Painoa oli 4380g ja pituutta 53cm ja synnäri siis Koks
pia: mulla oli kans syöksysynnytys, kolmen tunnin mittainen. meni hyvin, mutta jäi tunne etten kerennyt mukaan siihen touhuun kunnolla kun sai jo ponnistaa..
miten sulla?
pitkiä hermoja kaikille odottajille! synnytys voi alkaa joka hetki, ilman ennakkovaroituksia!kannattaa ottaa rennosti ja kerätä voimia, synnytyksen jälkeen voi mennä montakin päivää toipumiseen. ja asia mitä en ajatellut oli se että vauva on todellakin rinnalla ekat päivät melkein KOKO AJAN. ja imee ja tekee sitä kysyntää että maito alkaa nousemaan. mulla ainakin tuli rinnanpäät todella araksi ja oli hetki jolloin itkin ja imetin..
miten sulla?
pitkiä hermoja kaikille odottajille! synnytys voi alkaa joka hetki, ilman ennakkovaroituksia!kannattaa ottaa rennosti ja kerätä voimia, synnytyksen jälkeen voi mennä montakin päivää toipumiseen. ja asia mitä en ajatellut oli se että vauva on todellakin rinnalla ekat päivät melkein KOKO AJAN. ja imee ja tekee sitä kysyntää että maito alkaa nousemaan. mulla ainakin tuli rinnanpäät todella araksi ja oli hetki jolloin itkin ja imetin..
Heipä hei!
Tulin kans kertoon että tyttö syntyi meitille su 30.9. strategiset mitat 3400g ja 50cm...Luonto se sitten onneks päätti hoitaa käynnistyksen, eli vkothan oli 41+5.
Synnytys meni todella mukavasti, positiivinen kokemus vaikka alkuun niin sitä jännitin. Ensisynnyttäjäksi vielä kohtuullisessa ajassa 11 tuntia ja risat. Ponnistusvaihe 7min, et se kävi nopeesti
Voimia kaikille nyt suihkuun kun rinsessakin on saatu unille :heart:
Mira-84 ja rinsessa 1vko
Tulin kans kertoon että tyttö syntyi meitille su 30.9. strategiset mitat 3400g ja 50cm...Luonto se sitten onneks päätti hoitaa käynnistyksen, eli vkothan oli 41+5.
Synnytys meni todella mukavasti, positiivinen kokemus vaikka alkuun niin sitä jännitin. Ensisynnyttäjäksi vielä kohtuullisessa ajassa 11 tuntia ja risat. Ponnistusvaihe 7min, et se kävi nopeesti
Voimia kaikille nyt suihkuun kun rinsessakin on saatu unille :heart:
Mira-84 ja rinsessa 1vko
Sorry, tää tulee vähän jälkijunassa, mutta tässä olisi; "hepun" synnytystarina;
Tiistaina 18.09.2007 aamuyöstä puoli kahden jälkeen heräsin vessaan, tuli osa limatulpasta, jonka jälkeen uni ei oikein tullut silmään. Supistukset alkoivat 10 minuutin välein heti vessassa käynnin jälkeen. Tunnin verran siinä kuulostelin että missä mennään, jolloin supparit tulivat 7 minuutin välein, sanoin miehelle että menen aamupalalle ja varautuu että joudutaan lähtemään. Neljän jälkeen syödessäni aamupalaa niin supistuksia rupesi tulemaan jo 5 minuutin välein, keittelin miehelle puuron ja sanoin että tule syömään, taidetaan tänään lähteä synnyttämään. Miehen syödessä puuroa, rupesi olo olemaan aika tukala, supparit kivuliaita ja kehotin soittamaan isommille lapsille hoitajan ja taisin siinä tiuskaista että älä syö sitä aamupalaa koko aamua. Miehen kaverin tullessa meille, niin sanoin että nyt on lähdettävä, ei pysty enää olemaan kotona. Sairaalaan menomatka tuntui kestävän ikuisuuden ( 30 min sairaalaan.) supistukset jatkuivat viiden minuutin välein koko matkan. Sairaalaan saavuttiin 5.20, sisätutkimuksessa todettiin kohdunsuun olevan 5 senttiä auki ja kysyttiin minkälaista kipulääkettä olin ajatellut. Sanoin etten vielä tarvi mitään ja laittoivat käyrälle. Käyrälle piirtyi epäsäännöllisiä supistuksia, mutta olivat kuitenkin jotain tehneet, koska 7.00 olin 6 senttiä auki. Vessassa käydessä suolikin onneksi tyhjentyi. Kipulääkkeeksi pyysin silloin ilokaasua, joka helpotti pahimpiin kipuihin. Kahdeksalta ei ilokaasu enää tehonnut, joten päädyttiin epiduraaliin. Epiduraalin laitoin jälkeen puoli yhdeksältä kätilö toi aamupalaa, sitä syödessä rupesi ponnistuttamaan ja sanoin miehelle että nyt soita kelloa, taitaa olla tulossa. Kätilö tuli huoneeseen ja kysyi mikä hätänä, sanoin että nyt taitaa olla tulossa. Tarkisti tilanteen, auki 10 senttiä ja kun tuntuu siltä voi ruveta ponnistamaan. Pukiessaan suojavaatteita päälle, vauvalla oli jo päälaki näkyvissä. Pari ponnistusta ja tyttö syntyi klo. 9.03. 9 pisteen tyttö, napanuora kerran kaulan ympäri, strategiset mitat; paino 3 212 gr ja pituus 49 cm. Kätilö totesi syntymän jälkeen että synnytys eteni huimaa vauhtia sen jälkeen kun saavuttiin sairaalaan. Tuntui ettei oikein itse pysynyt mukana hommassa laisinkaan. Mutta palkinto oli mitä MAHTAVIN!!!!!!!! Teksti voi olla sekavaa, mutta niin tuntui synnytyksen kulkukin olevan.
Tiistaina 18.09.2007 aamuyöstä puoli kahden jälkeen heräsin vessaan, tuli osa limatulpasta, jonka jälkeen uni ei oikein tullut silmään. Supistukset alkoivat 10 minuutin välein heti vessassa käynnin jälkeen. Tunnin verran siinä kuulostelin että missä mennään, jolloin supparit tulivat 7 minuutin välein, sanoin miehelle että menen aamupalalle ja varautuu että joudutaan lähtemään. Neljän jälkeen syödessäni aamupalaa niin supistuksia rupesi tulemaan jo 5 minuutin välein, keittelin miehelle puuron ja sanoin että tule syömään, taidetaan tänään lähteä synnyttämään. Miehen syödessä puuroa, rupesi olo olemaan aika tukala, supparit kivuliaita ja kehotin soittamaan isommille lapsille hoitajan ja taisin siinä tiuskaista että älä syö sitä aamupalaa koko aamua. Miehen kaverin tullessa meille, niin sanoin että nyt on lähdettävä, ei pysty enää olemaan kotona. Sairaalaan menomatka tuntui kestävän ikuisuuden ( 30 min sairaalaan.) supistukset jatkuivat viiden minuutin välein koko matkan. Sairaalaan saavuttiin 5.20, sisätutkimuksessa todettiin kohdunsuun olevan 5 senttiä auki ja kysyttiin minkälaista kipulääkettä olin ajatellut. Sanoin etten vielä tarvi mitään ja laittoivat käyrälle. Käyrälle piirtyi epäsäännöllisiä supistuksia, mutta olivat kuitenkin jotain tehneet, koska 7.00 olin 6 senttiä auki. Vessassa käydessä suolikin onneksi tyhjentyi. Kipulääkkeeksi pyysin silloin ilokaasua, joka helpotti pahimpiin kipuihin. Kahdeksalta ei ilokaasu enää tehonnut, joten päädyttiin epiduraaliin. Epiduraalin laitoin jälkeen puoli yhdeksältä kätilö toi aamupalaa, sitä syödessä rupesi ponnistuttamaan ja sanoin miehelle että nyt soita kelloa, taitaa olla tulossa. Kätilö tuli huoneeseen ja kysyi mikä hätänä, sanoin että nyt taitaa olla tulossa. Tarkisti tilanteen, auki 10 senttiä ja kun tuntuu siltä voi ruveta ponnistamaan. Pukiessaan suojavaatteita päälle, vauvalla oli jo päälaki näkyvissä. Pari ponnistusta ja tyttö syntyi klo. 9.03. 9 pisteen tyttö, napanuora kerran kaulan ympäri, strategiset mitat; paino 3 212 gr ja pituus 49 cm. Kätilö totesi syntymän jälkeen että synnytys eteni huimaa vauhtia sen jälkeen kun saavuttiin sairaalaan. Tuntui ettei oikein itse pysynyt mukana hommassa laisinkaan. Mutta palkinto oli mitä MAHTAVIN!!!!!!!! Teksti voi olla sekavaa, mutta niin tuntui synnytyksen kulkukin olevan.
niin meille syntyi poika 5.10 mitat 4230g 53 cm pipo 37,5 cm elikkä ensimmäiseksi ihan tarpeeksi isot mitat pisteet 9-10-10 yksi piste meni väristä, synnytys oli rankka. kesti 23 tuntia kun yöllä 3.10 heräsin pikku unilta että nyt mennään, siitä alkovat laskeen sen alkaneeksi vaikka supisteli aikasemminki. synnärille mennessä klo 3.30 oli3-4 cm auki ja klo 7 oli 5cm auki, siinä se sitte junnas koko päivän ja illalla olin jo aivan sekopäisen väsyny, en ollu kukkunu kahteen yöhön niin laittovat petidiini piikin kankkuun ja jättivät saliin nukkuun, sainki nukuttua kaks tuntia kun heräsin (mieski oli lähteny kotiin nukkuun, kun uhkailivat osastolle siirtämisellä) no kun heräsin ja aikani kärvistelin tuntu siltä että nyt tarvii muutakin kuin ilokaasua. Olin pärjänny sillä siihen asti. laittovat käyrälle ja eivät ehtineet kahtomaan heti kun oli pari muutakin synnytystä just loppusuoralla ja sitten kun olin jo hätää kärsimässä niin tuli kätilö kahtoon ja hah 9,5 cm auki, ei mitään kivunlievitystä mahdollista saada. aika kiva juttu. yks supistus niin oli 10 cm auki. soitin miehelle että jos tuut niin nyt olis hyvä aika, mies kerkes lopen ponnistus vaiheeseen avuksu ja olis ollu orpo olo ilman miestä. lopen ponnistus kesti 1.12 min ja imukupilla piti auttaa. mun voimat oli aika kaikki.
menetin verta 800mg ja hemppa laski niin että osastolla laittovat minuun verta. en pysyny tolpillani kuin vasta vuorokauden päästä synnytyksestä. Mutta poika on aivan ihana, tuossa vielä kotiin tulo vaatteissa tuhisee, varmaan kohta taas aloitetaan maratooni tissitys, poika tekee kaiken pitkän kaavan kautta
siis poika syntyi rv 42+0
lisää myöhemmin ja luen jututkin paremmalla ajalla
onnea muille vauvautuneille
Nökö ja poika 4vrk
menetin verta 800mg ja hemppa laski niin että osastolla laittovat minuun verta. en pysyny tolpillani kuin vasta vuorokauden päästä synnytyksestä. Mutta poika on aivan ihana, tuossa vielä kotiin tulo vaatteissa tuhisee, varmaan kohta taas aloitetaan maratooni tissitys, poika tekee kaiken pitkän kaavan kautta
siis poika syntyi rv 42+0
lisää myöhemmin ja luen jututkin paremmalla ajalla
onnea muille vauvautuneille
Nökö ja poika 4vrk
Ilmoitan nopeasti, että meille syntyi pieni tummatukkainen tyttö 2.10. klo 23.56 (41+2), painoa 3,305kg ja pituutta 50cm. Sektioon loppujen lopuksi päädyttiin, kun synnytys pysähtyi 5cm:iin ja vauvan päästä otettu veriarvo kuulemma kertoi, ettei vauva olisi alatiesynnytystä jaksanut.
Nyt ollaan oltu kotona lauantaista asti.
Viime yö oli aika raskas, vauva nukkui koko yön mutta todella levottomasti välillä unissaan itkien. En tiedä mikä on tullut kun tähän asti kaikki ollut hyvin... Äiti ei siis nukkunut silmällistäkään.
Pidempää synnytystarinaa voisin kirjotella joskus myöhemmin.
Tsemppiä kaikille!
t. Piija
Nyt ollaan oltu kotona lauantaista asti.
Viime yö oli aika raskas, vauva nukkui koko yön mutta todella levottomasti välillä unissaan itkien. En tiedä mikä on tullut kun tähän asti kaikki ollut hyvin... Äiti ei siis nukkunut silmällistäkään.
Pidempää synnytystarinaa voisin kirjotella joskus myöhemmin.
Tsemppiä kaikille!
t. Piija
Synnytyksestä tarinaa teitille
Ti 2.10 aamulla menimme yliaikaiskontrolliin Naistenklinikalle. Aamulla ennen lääkäriin lähtöä tuntui housuihin hulahtavan jotain muutamaan otteeseen, mutta koska side oli riittävä suoja, päättelin vuodon olevan vain valkovuotoa. Kontrollissa verenpaineet olivat taas huikeissa lukemissa ja kesken KTG-käyrän alkoi pitkästä aikaa suunnaton pahoinvointi. Näiden pohjalta lääkäri suositteli käynnistyksen aloitusta heti samana päivänä. Sisätutkimuksessa todettiin paikkojen olevan varsin epäkypsät, joten käynnistys oli tarkoitus aloittaa Cytotec-kysyttelyllä. Mies oli päätöksestä huojentunut ja minä taasen kovin masentunut, sillä tiesin kypsyttelyn voivan kestää päiviä. Olin jo ajatellu aamulla, että Papu saattaisi tulla itselläänkin ulos.
Osastolle päästyäni (tuttu paikka, sillä menihän muutama yö jo toksemia-oireidenkin vuoksi siellä aiemmin) sain eteeni ruuan ja siirryin takaksin käyrälle odottamaan lääkärin tuloa. Kuinka ollakkaan kohdunkaula olikin muutamassa tunnissa kadonnut ja kalvorakkula pullotti esillä. Yht'äkkiä sitä odotettiinkin paikkaa synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun. Pieni paniikkihan siinä meinasi iskeä, mutta tunnit kun kuluivat sain kuulla, ettei salissa olisikaan tilaa ennen iltaa ja käynnistys ei silloin kannattaisikaan. Ei ennen aamua. Näin ollen anelin pääsyä kotiin nukkumaan yöksi ja harkinan jälkeen lupakin irtosi. Käsky kävi saapua synnytyssaliin seuraavana aamuna klo 6.
Jo autoon istuessa tuntui ensimmäinen supistus viikkoihin ja housuihin tuntui jälleen valahtavan jotain. Nyt jo hiukka epäilin sen olevan muutakin kuin valkovuotoa, mutta matka jatkui kotiin nukkumaan. Eihän sitä toki tullut nukuttua koko yönä, sillä kotioven sulkeuduttua alkoivat ne säännölliset supistukset, jotka kestivät seuraavaan aamuun laitokselle lähtöön saakka.
Ke 3.10 klo 6.00 palasimme Naistenklinikalle sovitusti. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin lääkäri tutki paikkoja ja ihmetteli "onko vedet jo menneet?". Samassa kalvot ilmeisesti kuitenkin puhkesivat ja vihreä vesi tulvi lattialle. Hetken kuitenkin kerkesin jo ihmetellä miten olisin voinut olla huomaamatta vesien menoa. Tästä alkoikin sitten tuskainen odottelu.
Kahdeksalta yövuorolainen vaihtui aamuvuoroon ja koska tunnin aikana ei ollut tullut ainoatakaan "kunnon" supistusta viriteltiin Oksitosiini-tippa antamaan hiukan lisää potkua toimintaan. Yhdeksään mennessä olinkin jo niin kipeä, että päätin pyytää epiduraalia. Sen sainkin nopeasti, sillä paikatkin olivat auenneet vain 4cm:iin. Epiduraalilla sain nukuttua tunnin verran, samoin mies, sillä yö oli mennyt silläkin kaurapusseja lämmitellen. Oksitosiinin määrää lisäiltiin aamupäivän aikana ja epiduraalikin uusittiin jossain vaiheessa. Mitään ei kuitenkaan ihan heti tapahtunut.
Kuuden tunnin odottelun jälkeen paikat olivat edelleen auki 4 cm ja olo oli jo kuin rievulla. Tässä vaiheessa lääkäri ja kätilö loivat jo hieman epäileviä katseita toisiinsa. Syömis- ja juomiskielto annettiin, mutta kuitenkin haluttiin vielä yrittää edistää normaalia synnytystä. Kohtuun asetettiin anturi varmistamaan, ettei Oksitosiini saa supistuksia liian voimallisiksi ja infuusionopeutta lisättiin. Väsymys ja kivut olivat sitä luokkaa, että kello 17 olin valmis pakkaamaan tavarat ja lähtemään kotiin, kun mitään ei tapahtunut. Kätilö kertoihin myöhemmin, että tuossa vaiheessa oli ollut 99% varma, että sektioon mentäisiin. Sain kuitenkin vielä kerran epiduraalin, josta ei tällä kertaa ollutkaan mitään apua vaikka junnattiin edelleen siellä neljässä sentissä. Epäilinkin, että pian olisi matka jo leikkuusalin puolelle, enää ei ajatus sektiostakaan ollut kamala. Kunhan vain lapsi olisi saatu ulos. Valmistelut alkoivatkin.
Hieman ennen seitsemää iski armoton kakkahädän tunne ja koska aiemminkin ponnistelu oli kielletty kätilö halusi varmistaa mikä tilanne olisi. Paikat olivat auenneet hulinalla ja reunat kadonneet. Siinä olikin koko porukka aivan ihmeissään; niin minä, mies kuin kätilökin. Ponnistusvaihe alkoi kello 19.15. Tupa täyttyi ja paikalle tuli terveydenhoitaja-opiskelijakin avustamaan. Ponnistusvaihe kesti loppujen lopuksi yli tunnin ja loppuvaiheessa mies kertoi sydänäänten hetkellisesti heikentyneen. Oli joutunut kutsumaan paikalle kätilöä ja lääkäriä. Itse en muista, kuin kovan tarpeen saada lapsen pian maailmaan. Viimeisen ponnistelun aikana oli jo niin kiire lapsella, että kätilö joutui tekemään julmetun episiotomiahaavan ja auttamaan lapsen ulos. Napanuora oli kahdesti kietoutuneena kaulan ympäri ja lapsi oli veltto ja sininen. Vihreän lapsiveden tarvitsemat imut unohtuivat, mutta poika tokeni huimalla vauhdilla ja pieni rääkäisy kuului nopeammin kuin uskalsin toivokkaan. Hetkessä Papu pääsi paidan alle tuhisemaan. Kätilö vain pyyteli anteeksi, kun ei ollut kerennyt kysymään isältä olisiko halunnut napanuoran leikata. Tuskin edes sitä huomattiin enää, kun sylissämme oli ihana suloinen kahdeksan pisteen poika. Pieni poika, meidän oma Papu.
Nyt ollaan oltu kotonakin jo melkein viikko. Poika syö hyvällä ruokahalulla ja kasvaa vauhdilla. Valloittanut meidän molempien sydämet niin, että melkein isä hoitaa täällä vaipanvaihdotkin ettei jää mistään paitsi. Tyytyväinen tuhina vaan kuuluu ja ainoa itkunaihe on suunnaton nälkä. Napanuorantynkäkin irtosi eilen ensimmäisen elinviikon kunniaksi.
-venlae ja perhe
ps. profiilissa kuva Papusta
Ti 2.10 aamulla menimme yliaikaiskontrolliin Naistenklinikalle. Aamulla ennen lääkäriin lähtöä tuntui housuihin hulahtavan jotain muutamaan otteeseen, mutta koska side oli riittävä suoja, päättelin vuodon olevan vain valkovuotoa. Kontrollissa verenpaineet olivat taas huikeissa lukemissa ja kesken KTG-käyrän alkoi pitkästä aikaa suunnaton pahoinvointi. Näiden pohjalta lääkäri suositteli käynnistyksen aloitusta heti samana päivänä. Sisätutkimuksessa todettiin paikkojen olevan varsin epäkypsät, joten käynnistys oli tarkoitus aloittaa Cytotec-kysyttelyllä. Mies oli päätöksestä huojentunut ja minä taasen kovin masentunut, sillä tiesin kypsyttelyn voivan kestää päiviä. Olin jo ajatellu aamulla, että Papu saattaisi tulla itselläänkin ulos.
Osastolle päästyäni (tuttu paikka, sillä menihän muutama yö jo toksemia-oireidenkin vuoksi siellä aiemmin) sain eteeni ruuan ja siirryin takaksin käyrälle odottamaan lääkärin tuloa. Kuinka ollakkaan kohdunkaula olikin muutamassa tunnissa kadonnut ja kalvorakkula pullotti esillä. Yht'äkkiä sitä odotettiinkin paikkaa synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun. Pieni paniikkihan siinä meinasi iskeä, mutta tunnit kun kuluivat sain kuulla, ettei salissa olisikaan tilaa ennen iltaa ja käynnistys ei silloin kannattaisikaan. Ei ennen aamua. Näin ollen anelin pääsyä kotiin nukkumaan yöksi ja harkinan jälkeen lupakin irtosi. Käsky kävi saapua synnytyssaliin seuraavana aamuna klo 6.
Jo autoon istuessa tuntui ensimmäinen supistus viikkoihin ja housuihin tuntui jälleen valahtavan jotain. Nyt jo hiukka epäilin sen olevan muutakin kuin valkovuotoa, mutta matka jatkui kotiin nukkumaan. Eihän sitä toki tullut nukuttua koko yönä, sillä kotioven sulkeuduttua alkoivat ne säännölliset supistukset, jotka kestivät seuraavaan aamuun laitokselle lähtöön saakka.
Ke 3.10 klo 6.00 palasimme Naistenklinikalle sovitusti. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin lääkäri tutki paikkoja ja ihmetteli "onko vedet jo menneet?". Samassa kalvot ilmeisesti kuitenkin puhkesivat ja vihreä vesi tulvi lattialle. Hetken kuitenkin kerkesin jo ihmetellä miten olisin voinut olla huomaamatta vesien menoa. Tästä alkoikin sitten tuskainen odottelu.
Kahdeksalta yövuorolainen vaihtui aamuvuoroon ja koska tunnin aikana ei ollut tullut ainoatakaan "kunnon" supistusta viriteltiin Oksitosiini-tippa antamaan hiukan lisää potkua toimintaan. Yhdeksään mennessä olinkin jo niin kipeä, että päätin pyytää epiduraalia. Sen sainkin nopeasti, sillä paikatkin olivat auenneet vain 4cm:iin. Epiduraalilla sain nukuttua tunnin verran, samoin mies, sillä yö oli mennyt silläkin kaurapusseja lämmitellen. Oksitosiinin määrää lisäiltiin aamupäivän aikana ja epiduraalikin uusittiin jossain vaiheessa. Mitään ei kuitenkaan ihan heti tapahtunut.
Kuuden tunnin odottelun jälkeen paikat olivat edelleen auki 4 cm ja olo oli jo kuin rievulla. Tässä vaiheessa lääkäri ja kätilö loivat jo hieman epäileviä katseita toisiinsa. Syömis- ja juomiskielto annettiin, mutta kuitenkin haluttiin vielä yrittää edistää normaalia synnytystä. Kohtuun asetettiin anturi varmistamaan, ettei Oksitosiini saa supistuksia liian voimallisiksi ja infuusionopeutta lisättiin. Väsymys ja kivut olivat sitä luokkaa, että kello 17 olin valmis pakkaamaan tavarat ja lähtemään kotiin, kun mitään ei tapahtunut. Kätilö kertoihin myöhemmin, että tuossa vaiheessa oli ollut 99% varma, että sektioon mentäisiin. Sain kuitenkin vielä kerran epiduraalin, josta ei tällä kertaa ollutkaan mitään apua vaikka junnattiin edelleen siellä neljässä sentissä. Epäilinkin, että pian olisi matka jo leikkuusalin puolelle, enää ei ajatus sektiostakaan ollut kamala. Kunhan vain lapsi olisi saatu ulos. Valmistelut alkoivatkin.
Hieman ennen seitsemää iski armoton kakkahädän tunne ja koska aiemminkin ponnistelu oli kielletty kätilö halusi varmistaa mikä tilanne olisi. Paikat olivat auenneet hulinalla ja reunat kadonneet. Siinä olikin koko porukka aivan ihmeissään; niin minä, mies kuin kätilökin. Ponnistusvaihe alkoi kello 19.15. Tupa täyttyi ja paikalle tuli terveydenhoitaja-opiskelijakin avustamaan. Ponnistusvaihe kesti loppujen lopuksi yli tunnin ja loppuvaiheessa mies kertoi sydänäänten hetkellisesti heikentyneen. Oli joutunut kutsumaan paikalle kätilöä ja lääkäriä. Itse en muista, kuin kovan tarpeen saada lapsen pian maailmaan. Viimeisen ponnistelun aikana oli jo niin kiire lapsella, että kätilö joutui tekemään julmetun episiotomiahaavan ja auttamaan lapsen ulos. Napanuora oli kahdesti kietoutuneena kaulan ympäri ja lapsi oli veltto ja sininen. Vihreän lapsiveden tarvitsemat imut unohtuivat, mutta poika tokeni huimalla vauhdilla ja pieni rääkäisy kuului nopeammin kuin uskalsin toivokkaan. Hetkessä Papu pääsi paidan alle tuhisemaan. Kätilö vain pyyteli anteeksi, kun ei ollut kerennyt kysymään isältä olisiko halunnut napanuoran leikata. Tuskin edes sitä huomattiin enää, kun sylissämme oli ihana suloinen kahdeksan pisteen poika. Pieni poika, meidän oma Papu.
Nyt ollaan oltu kotonakin jo melkein viikko. Poika syö hyvällä ruokahalulla ja kasvaa vauhdilla. Valloittanut meidän molempien sydämet niin, että melkein isä hoitaa täällä vaipanvaihdotkin ettei jää mistään paitsi. Tyytyväinen tuhina vaan kuuluu ja ainoa itkunaihe on suunnaton nälkä. Napanuorantynkäkin irtosi eilen ensimmäisen elinviikon kunniaksi.
-venlae ja perhe
ps. profiilissa kuva Papusta
Elisa
Vihdoin hän päätti saapua, komea poika syntyi 7.10. klo 03:03. Painoa oli 3850g ja pituutta 52cm. Lisää juttua myöhemmin!
Heipä hei!
Tänään kotiuduttiin pienen prinsessan kanssa Tyttö syntyi 7.10 KOKS:ssa käynnistämällä. Pituutta neidillä oli 53cm ja painoa 3690g.
En jouda nyt enempiä kirjoitella. Paljon onnea kaikille vauvan saaneille ja jaksamista jos joku vielä pikkuista masussaan kantaa! :flower: :hug:
Tänään kotiuduttiin pienen prinsessan kanssa
Tyttö syntyi 7.10 KOKS:ssa käynnistämällä. Pituutta neidillä oli 53cm ja painoa 3690g.En jouda nyt enempiä kirjoitella. Paljon onnea kaikille vauvan saaneille ja jaksamista jos joku vielä pikkuista masussaan kantaa! :flower: :hug: