Syyskuun Söpöläiset 2014 -tammikuussa-

Varhaisultrassa käyty! Lääkäri oli ihana, vaikka etukäteen pelkäsin tuhottomasti, kun oli ulkomaalainen ja vieläpä mies!
Yhdessä mentiin ja nähtiin, että siellä kasvaa juuri oikean kokoinen katkarapu, sydänäänet ja kaikki kunnossa Kuvakin saatiin mukaan. Nyt malta odottaa sinne maaliskuun oikeaan ultraan, missä sitten näkee ne mahdolliset poikkeamat, jos semmosia on. Toivottavasti kaikki menee hyvin, vauvasta kasvaa terve ja on meidän sylissä syyskuussa <3

 

Ihana tuo Fritangin vauvauni oliiviöljystä itse näin edellisyönä painajaista keskenmenosta ja isästäni joka ei oikein ole hyväksynyt että hänestä tulee isoisä. Unessa huusin isälleni itkien sairaalassa, että onko hän nyt tyytyväinen kun mitään lasta ei tule. Nyt on sitten pelko perseessä että pysyyhän pieni vielä yksiössään. Toisaalta tuttava totesi eilen että mulla on ollut niin vahvat hormooneista johtuvat pahoinvoinnit ym oireet, että kyllä se siellä kiinni pitää..
Voi kun voisi harpata muutaman viikon eteenpäin jos vaikka olo tasoittuisi ja jaksaisi vähän tehdäkin jotain.
Mikä teillä auttaa pahoinvointiin vai auttaako mikään? Itsellä ei ole oikeen mikään auttanut ja väsymys puskee jo aika lujaa kun on 24/7 paha olo.

Daesha ja pilkku 7 + 5

 

Sairaslomalaisen terkut! Oon alkuviikon ollu ilmeisesti mahataudissa, toivottavasti raskauspahoinvointi ei ihan tällaista ole. Vuodepotilaana oon ollu ja huomenna pitäisi koittaa mennä töihin. Ekassa raskaudessa en siis oksentanu kertaakaan joten tää on jotain ihan uutta, oli mahatauti tai ei.

Lääkärikäyntikin on nyt takana ja kaikeksi onneksi kilpirauhasarvot oli hyvät, ehdin jo pelätä vaikka mitä. Väsymyksen syy ei vaan selvinnyt.

Juuri tällä hetkellä ajatus kahdesta lapsesta ahdistaa, miten ihmeessä me pärjätään. Ajatuksiin saattaa vaikuttaa tämän hetken olotila, kun en pysty tekemään MITÄÄN. Voi apua.

Miten te ootte parantunu sektioista? Olen hyvin vakavissani miettinyt sektiota, sillä olen hyvin kipuherkkä.

Lontoon rae ja Suffeli 6+5

 

Miten te ootte parantunu sektioista? Olen hyvin vakavissani miettinyt sektiota, sillä olen hyvin kipuherkkä.

Lontoon rae ja Suffeli 6+5

tähän pakko kommentoida kahden alatiesynnytyksen jälkeen että jos henk.koht ajattelisin vain kipua niin en kyllä ihan näe miten sektio olisi kivuttomampi.. Siinähän leikataan vatsa auki,eikai mikään tuollainen leikkaus kovin kivuton voi olla? Toki siihen saa lääkkeet mutta saahan alatiesynnytyksessäkin. Alatiesynnytyksen jälkeen pystyy parhaassa tapauksessa toimimaan heti ihan normaalisti ja itse ainakin olin ihan toimintakykyinen jo samana päivänä ja ajelin autolla jo seuraavana. Eikös sektion jälkeen pidä olla tosi varovainen vaikka se menisi hyvinkin?

Ja siis henk.koht mulla ei oo mtn sektioita vastaan mutta kipunäkökulmasta en ehkä ihan käsitä miten se olisi helpompaa.

 

Hyi mikä olotila tääl on tänään ollut. Etova olo ja nälkä, ei mikää kiva yhdistelmä. Maanantaina töihin menoa tehdessä ja hampaita pestessä eka oksu meinas tulla. Samalla olo muutenkin koko aamupäiväin iha omituinen. Kylvetyksiä en töis jaksanu kyetä tekee. Tiistaina eli eilen tuntu kauhee väsy silmissä, mut keho vaan teki töitä sen minkä ehti. Pitäis vaa muistaa juoda paljo, mut sekin vähä aina unohtuu. Eilen illalla menin jo puol yheksältä nukkumaan ku oli nii kauhee väsy. Nyt aamulla tosiaan on pyörryttäny, etonu, väsyttäny, eikä puhettakaan että sais jotain tehtyä. Kauhee nälkäki mut ei vaa huvita syödä. Ja tää päänsärky, hyh. Onneksi vapaa päivä nyt, eikä tarvi ees yrittää lähteä mihinkää.

Riekonmarja onpa sisukas masuasukki. Toivon todella että se pääsee maailmaan kun on noin pitkälle selvinny.

Napsilähetän monta tarrasukkaa. Voimia ja jaksuja.

Peikkotytsy 6+3

 

Sektiosta. Mun esikoinen syntyi sektiolla raskausmyrkytyksen vuoksi ja kuopus alakautta (synnytys kesti lähes kaksi vuorokautta). En ota kantaa siihen, mikä kellekin on paras ratkaisu, mutta itse koin sektion hyvin kivuliaana ja toipuminen oli vaikeaa, puhumattakaan vauvanhoidosta kipeänä. Sairaalassa sektion jälkeen olin 11 päivää, koska en pystynyt liikkumaan omin avuin, pahimmassa tilanteessa alkuun mulle tehtiin alapesut sängyssä! Synnytyskivun kestin hyvin, vaikka olen aina ollut tosi kipuherkkä. Synnytyksen jälkeen oli ihanaa vain kävellä suihkuun ja osastolle, nautin siitä että pystyin toimimaan täyspainoisesti, jopa istumaan Pelkään kovasti, että seuraava loppuun asti menevä raskaus päättyy sektioon.

Pakko muuten mainita, että mä en selvästi anna itseni luottaa tähän raskauden jatkumiseen. Kiva lueskella teidän juttuja täällä, mutta jotenkin sellainen tunne, että olettepa te jo pitkällä ajatuksissanne. Minulle esim. synnytys ja lastentarvikkeet ovat todella kaukainen ajatus. Siksipä en ehkä kauheasti ole kirjoitellut, mutta ehkä tämä tästä, jos nyt parit positiiviset ultrakuulumiset saisi

 

Sukupuolta ei olla kysytty kahdesta aiemmasta. Tai esikoisesta kysyttiin mut istui jalkojen päällä ja ei mistään näkyny mitään. Kakkosesta jouduin moneen ultraan ja aina kysyivät haluanko tietää ja piru vie, et oli hankalaa aina sanoa etten halua. Kerran tosin olin näkevinäni pallit mut en ollu yhtään varma ja poika tuli. Nyt haluan selvittää! Ehdottomasti. En tiiä miks mut haluan.

Sektion haluamista kivun kannalta en ymmärrä minäkään. Mutta meitähän on moneen junaan.

Tine ja järkyttävä väsymys 9+2 (ei keksitä mitään hyvää nimeä pikkuiselle)

 

sektioista: Hyvä, että täällä on muitakin sektion kokeneita ja sen taas kokevia. Mulla on kans tulossa kolmas sektio automaattisesti. Voin sanoa, että pelottaa ihan kamasti! Eka sektio meni hyvin, mutta toisesta mulla sössittiin epiduraalin kanssa. Olin vuoteen oma muutaman päivän hirveän päänsäryn kanssa, kunnes mulle tehtiin veripaikka. Se selän runnominen kuuluu vieläkin korvissa. Toivuin muuten ihan ok sektioista. Liikkeelle oli vaan pakko lähteä, jos mieli vauvan nähdä.

Kyllä mäkin suosittelen punnitsemaan vaihtoehtoja. Vauvan hoitaminen sektion jälkeen ei tosiaan ole helppoa toipilaana. Onhan kyseessä valtavan iso leikkaus, joten on ymmärrettävää, että sektioita ei tehdä ihan perusteetta. Kukin kokee kivun toisaalta omalla tavallaan, joten sen pelkääminen voi hyvinkin olla peruste sektiolle.

ON. Eka neuvola. Kypsytti virkaintoinen, taas uusi terkka, mutta ei oppi ojaan kaada. Nyt tiedän taas THL:n vitamiini suositukset paremmin. Sellasta!

 

JEJEJEEE!!! <3 <3 Täällä ollaan ihan onnesta soikeina ja mykkyrällä!!! ^_^
Varhaisultrassa käyty ja siellä oli oikein ihana pallopää jonka sydän jumpsutti oikein reippaasti! Heilui kauheesti, tais olla bileet käynnissä! Lääkäri sanoi että se vilkuttaa meille kun kädet ja jalat kävi niin vimmatusti! Voi että mikä onni!
Syksyinen ultra oli niin iso pettymys ja suru että nytkin oli kova pelko mennessä, vaikka luottavainen olo jotenkin silti. Hetihän siellä näkyi sikiö ja syke. Nyt en tiedä miten päin olisin, vaikka ei paljoa auta kuin levätä kun oksennus tulee heti jos vähän alkaa reuhtomaan. Mieskin oli mukana ja tirautti pienen kyyneleenkin onnesta, niin isolta tuntui päästä siitä kamalasta pelosta. Eikä tässä pitkä matka olekaan enää sinne "turvallisille viikoille", lääkäri meinas että aika turvallinen on nyt jo kun noin hyvin voi ja mulla on näin paha olo koko ajan. Jotain hyvää tässä pahoinvoinnissakin!

Sektiosta, itse en toki ole kokenut kumpaakaan synnytystä, mutta mitä olen kuullut niin kivun takia en kyllä sektiota ottaisi mistään hinnasta, niin paljon kauemmin kestää toipuminen ja haavan paraneminen jne. Normisynnytyksen jälkeen voi aika pian jo toimia ihan normaalisti mutta sektion jälkeen on vaikka mitä kieltoja ja rajoituksia, ja niitä kipuja. Omaa kokemusta ei tosin ole mutta läheltä olen seurannut vuosi sitten sektiosta toipujaa...

OIJOI!! <3 Huomenna poksutaan taas (eikä se äiti/nainen mitään poksu vaan ne VIIKOT) ja hui, ensimmäinen neljännes jo takana!!

Maikkki & Minimööö 9+6

 

Onnea kaikille ihania ultrauutisia saaneille!:heart:

Eilen se sitten tuli...tätähän sitä toivo! Ihan kaamea olo, ihan en oo oksentanu mutta ei todellakaan oo ollu kaukana, yökkimässä oon pytynn reunalla käyny jo toista kymmentä kertaa. Nyt on rannekkeet tiukasti ranteissa, pois en ota muutako suihkun ajaksi. Muutama viikko jos tätä jaksaa niin se sitte helpottaa toivon mukaan.

Riekonmarja, mahtavia uutisia! Mun tätiki aikoinaan oli menossa jo kaavintaa ja just ennen toimenpidettä ultrasivat ja siellä ihan eläväinen pikkunen oli.. On tää elämä vaan ihmeellistä!

Napsille kans pietään kovasti peukkuja ja toivotaan että tuhru on vain jotain muuta!

Molemmat synnytystavat kokeneena yhdyn muiden ääneen että jos kivun takia sektiota haluaa niin en kyllä suosittele. Normisynnytyksessä se kipu vie jonnekin ja se päämäärä on vauva, aika lailla se kipu loppuu sitten siihen vauvan syntymään (noh mitä nyt parina päivänä jälkisuppareita voi olla). Sektio on tosiaan aika kivuton (jos puudutteet onnistuu) synnytystapa mutta kaikki se muu sen jälkeen, nou thanks! Mulla on yksi hätäsektiokokemus, arpi menee tuosta navasta suoraan alaspäin. Siihen asti oli ihan ok ku katetri ja tropit oli kohillaan mutta sitte ku ite piti nousta esim vessaan sängystä niin ei se niin helppoa ollukaan ku vatsalihaket olli katkottu. Maha ei toiminu, ei saanu nostaa esikkoa eikä muutakaan kuukauteen, muutenki yleiskunto oli tosi huono ja olo heikko. Tosiaan alatiesynnytyksen jälkeen olo on melkeinpä normi..
Alatiesynnytksessä on nykyään niin mahtavia kivunlievityksiä, että senkin synnytyksen voi aika kivutta tehdä,tosin siitä ei mulla ole henk.koht.kokemuksia mutta oon kuullu.
Itse olen luomuna synnyttänyt kaikki neljä alakautta tullutta ja niin ois tämäkin tarkoitus synnyttää. Onha se kipu jotain aivan käsittämätöntä mutta ite tosiaan aina ajattelen niin että kohta tää loppuu...ja palkinnon saan syliini! :heart:
Mutta nämä on niitä juttuja mitä jokainen kokee omalla laillaan, kukaan ei voi sanoa toiselle mikä on hänelle se paras vaihtoehto, ainoastaan voi vaan suositella..

Sukupuoli, sitä on niin monta kertaa jo käyny elämänsä aikan ultrassa että osaa itte jo kattoa kumpi siellä on...viimes neuvolassa rv17 ku ultras niin kysy että haluakko tietää johon mää vaan että no eipä tuota tartte ku näkeehän tuon itekki! Nelosen kans päksissä eivät sanoneet kumpi on mutta hamppari näky heti ku anturan mahan päälle laitto mutta eihän sitä voinu uskoa että meillekkö tyttöki? Eli juu ihme jos sukupuoli ei ole tiedossa ennen synnytystä..

Jaahas jospa sitä töitään jatkais..

C ja kullannuppu rv5+6 (me poksutaan huomenna)

 

Jospa minäkin nyt pikkuhiljaa palailen elävien kirjoihin. Mulla on ollut niin hirveä olo ainakin viimeiset kaksi viikkoa, että en ole kyllä juuri päässyt nauttimaan raskaudesta. 6-11 päivän työputkia ja jatkuvaa kuvotusta ja nälkää kun en ole saanut syötyä.

Nyt kuitenkin ollut eilen ja tänään hyvä päivä, sain jopa syötyä mahan täyteen eikä ihan kaikki okseta. Nyt voin jopa hymyillä hyvin mielin En edes jaksa huolestua, että jospa oireiden rauhoittuminen olisi huono merkki, olen vain niiin iloinen hyvästä olosta. Ja eiköhän kaikki ole hyvin.

Lisäys: me ainakin kysytään sukupuoli ihan varmasti, jos sen vain saa nähtyä.

Eka neuvola häämöttää 4.2. ja viikkoja nyt 8+4

 

carioca Mulla on alkanut ne pahoinvoinnit tosiaan melkein samantien plussaamisen jälkeen, ihan sama tuntemus mulla, mietin että siellä masussa ei oo mikään lähtenyt kasvamaan edes että tässä keskenmennyttä ootellaan. Ei voi uskoa että ehkä tää raskaus vois olla eriaisempi kuitenkin. Mulla on ed.. lasten ikäero myös suuri ja niistä samanlaiset olot niin tottakai ajattelin että tästäkin. Toiv. ollaan väärässä Mä kävin tänään kirppiksellä hiplaamassa pieeeeniä vaatteita, oli se kyllä jännää, kun malttais olla ostamatta yhtään mitään vielä vähään aikaan. sukupuolesta.. Itse oon kanssa tahtonut tietää aina sen sukupuolen ja kovasti tässä ootellaan jo rakenneultraa, ja vieläpä jos sen rinsessan nyt saisin. Tämä jää kuitenkin minun viimeseks pienokaiseks. Tietty se prinssikin kelpaa, niitä sitten riittää:heart:

smesmi ja salamatkustaja 5 plus 3

 

Paljon onnea Riekonmarjalle! Ja muillekkin jotka ovat saaneet hyviä kuulumisia.

Mulle ei kuulu ihan niin hyvää ja poistunkin keskuudestanne... Jostain syystä ei edes tunnu ihan hirveän pahalta, vaikka huomenna aloitetaankin tyhjennys, kun ei tämä näytä itsekseen alkavan tyhjentymään. Jotenkin ehkä se että tosi varhaisesta vaiheesta oli selvää että kaikki ei ole kunnossa auttaa käsittelemään asiaa. Ehdottomasti pahempaa minulle olisi ollut jos olisin ehtinyt pidemmälle.

Hyvää jatkoa teille muille!

 

Halaus sulle Kalpeakuu! <3 ja hurjadti voimia.

Katselin tuossa noita teidän ilmoittamia sairaaloita ja onhan täällä pari muutakin Satakuntalaista seurassa! omat kaverit on niin erilaisissa elämäntilanteissa, että kohtalotovereita ei oikein ole, niin kiva että täällä meitä on näin monta

Mulla iski tänään aivan hirmuinen suklaahimo. Mies vaan nauraa vieressä kun vuoroin ahmii ja vuoroin valittaa että on huono olo

Daesha ja pilkku 7 + 5

 

Kalpekuulle pahoittelut ja voimia :hug:

 

Lontoon rae. Rohkeasti vaan kohti sektiota kipupelon takia. Kaikki kokevat raskauden eri tavalla, ja on ihan sallittua pelätä synnytyskipuja. Oma esikoiseni saapui maailmaan onnellisesti suunnitellulla sektiolla 1 v 1 kk sitten. Pari käyntiä synnäripelkopolilla vaadittiin, mutta on tärkeää, että otat huolesi esille jo ensimmäisessä neuvolassa. Omalla kohdallani ainakin pidettiin tärkeänä ja ratkaisevanakin seikkana sitä, että esitin huoleni jo heti alkuvaiheessa. Päivää ennen leikkausta tosin lääkäri yritti vielä suostutella synnyttämään alateitse, joten neuvoisin sinuakin olemaan järkähtämätön toiveessasi. Sektiokivut ovat hölynpölyä, itse olin neljäntenä päivänä kotona ilman särkylääkkeitä, ja kuudentena päivänä oli muutto, jossa kanniskelin huonekaluja siinä missä muutkin. Toisaalta joskus voi tulla komplikaatioita eikä kaikki suju kuten strömssössä, mutta yhtä lailla alateitse synnyttäneetkin saattavat joutua kärvistelemään viikkokausia pahasti revenneen välilihan kanssa... Molempi pahempi siis. Mutta itse sektiosynnytystilanne on TÄYSIN kivuton ja erittäin nopea (lapsi ulkona parissa minuutissa). Suosittelen.

 

Laitoin sulle Daesha yksityistä niistä satakunnan ultrista, toivottavasti viesti tuli perille..

Hei millane meno siellä facebooookissa on? Kertokaa nyt jotain, onko paljon porukkaa? Onk osa sit vallan hiljentynyt täällä kun on sinne siirtynyt? Muistakaa nyt vähän sit täälläkin päivitellä vielä meille, jotka emme ole rohkeneet sinne siirtymään..

Hih, mä ihan tarkoitukselle ignooraan nää synnytyskeskustelut. Muutamien syiden takia:

A. Tuntuu niin todella kaukaiselta ajatukselta koko synnyttäminen, hyvänku tajuan olevani raskaana enkä varmaan ihan oikeesti edes täysin asiaa sisäistä tai uskalla tajuta.
B. En vaan tuu katseltuu monien viikkojen tai kuukausien päähän raskauden erivaiheita, jotta on myöhemmin luettavaa ja mielenkiintoista opittavaa. Ja toisaalta mä luulen et kerkeen stressaamaan siitäkin tapahtumasta sitten ajallaan ja myöhemmin niiin paljon, et jätän suosiolla miettimättä tässä vaiheessa. Kerran kokemusta ei toistaiseksi ole

Mut osallistun siihen keskusteluun sitten rv 30 + viimeistään!

t.Emeli- 6+4

 

Hienoa sinulle Mammaling, jos olet saanut kokea ko kivuttoman sektion. Täytyy kyllä mainita että onneksi sinulle ei sattunut kuinkaan esim. tuossa muutossa. Itse en ainakaan missään nimessä olisi pystynyt kantamaan mitään kuusi päivää sektion jälkeen, enkä edes kaksi viikkoa sen jälkeen, viimeiset tikitkin poistettiin vasta tuolloin. Minulle on tehty myös useampi operaatio ennen ja jälkeen sektion ja sama homma niissäkin. Eikä se itse asiassa ole millään lailla suotavaa että noin pian leikkuun jälkeen nostaa vauvaa painavampaa. Vaikka itse noudatin nostokieltoa sain silti sektion jäljiltä tyrän ja umpparileikkauksen jälkeen haava arpeutu tosi kipeästi.
Itsellänikin sektiosynnytys oli täysin kivuton, mutta se järetön horkka mikä kesti monta tuntia oli ihan hirveää..Jos SYNNYTYSkipuja pelkää niin sitten voin suositella sektiota mutta jos kipukynnys on muutenkin korkea tai edes keskitasoinen niin en..
Tällä kirjoituksella en halua loukata Mammaling sua mitenkään, mutta en halua että liian ruusuista kuvaa annat ko operaatiosta..

 

Kävin tänään uusintaultrassa ja siellä oli kaikki hyvin Viikkoja vieläkin vähän odottamaani, mutta enemmän kuin ekassa ultrassa. 7+3 siis tänään, eli LASKETTU AIKA SIIRTYY 6.9 --> 14.9
Oli kasvanut 6 päivässä 6+0 --> 7+3. Varmaan kasvaa vielä lisää kiinni tuota alkuperäistä laskettua

 

Synnytys kipuja pelkää jotkut siksi kun lapsi puskee pihalle ja siinä ei voi tehdä mitään kun tyytyä siihen tilanteeseen ja kaiken joutuu tehdä itse ,kukaan ei tavallaan auta.sektio kipu varmaan ajatellaan helposti paremmin hallittavaksi. Kipulääkkeitä on hyviä ja niitä kannattaa pyytää. Sektiosta en tiedä ,kaksi alatie synnytystä kokenut mutta ystävien kokemukset on ollut tällaisia.synnytystä hoidetaan itse ja sektion hoitaa muut ja itse siihen tilanteeseen joutuminen voi kivun lisäksi pelottaa.Tilanteessa ei kyllä ole mitään pelättävää mutta ne uhkakuvat voi tietenkin olla vahvoja.Ratkaisu sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Onhan sektio paljon simppelimpi kun alatie.Koskaan ei voi varmaks tietää kuinka kauan alatie kestää.Mutta siitä kyllä toipuu heti

 

Kävin tänään uusintaultrassa ja siellä oli kaikki hyvin Viikkoja vieläkin vähän odottamaani, mutta enemmän kuin ekassa ultrassa. 7+3 siis tänään, eli LASKETTU AIKA SIIRTYY 6.9 --> 14.9
Oli kasvanut 6 päivässä 6+0 --> 7+3. Varmaan kasvaa vielä lisää kiinni tuota alkuperäistä laskettua

Onnittelut.. !!! Ilmeisesti sykekin löytyi ?

 

Heh, muutama päivä sitten rekisteröidyin ja tänään en meinannut enää salasanaa muistaa.

Melkoisista kohtaloista täältä saa lukea. Kyllä MirkkuF:n kirjoituksesta ajattelin, että osaapa elämä olla epäreilua, hurja määrä keskenmenoja! Ja jotkut saa lapsia vaikkei halua/pysty huolehtimaan. Teillä on varmasti miehesi kanssa vahva suhde, monelle olisi varmasti ero tullut vastaavassa tilanteessa.

Minulla eka neuvola 7+6 viikolla ja samalle viikolle ois ollu myös neuvolalääkäri, jossa kuulemma ultrataan! Mut en ole silloin paikkakunnalla ja siirtyi viikolla. Nyyh! En jaksa odottaa kolmea viikkoa.. mutta en taida yksityiseen mennä kun neuvolassa kerran ultraavat noinkin varhaisessa vaiheessa. En tiedä miten jatkossa käynnot täällä, kun esikoinen syntynyt eri paikkakunnalla.

Onko täällä semmosia, joilla isommat lapset nyt hoidossa? Oletteko miettineet, jatkatteko hoitoa myös syksyllä? Minä pähkäilen, ottaisko 10pv/kuussa vai veiskö vaan srk:n kerhoon ja ostais tarvittaessa päiviä avoimesta päiväkodista. Toisaalta, herra on syksyllä 5,5v ja sosiaaliset taidot ei oo parhaat mahdolliset. Mutta lähistöllä kyllä muitakin kotiäitejä, joilla saman ikäisiä lapsia. Säästäis kesän hoitomaksuissa, jos ei syksyllä jatkaisi.. Täytyy pohtia.

Vuuti 5+6

 

Emeli- : joo todellakin ODOTUSaika Saman oon itse huomannut. Aika kuluu hitaasti, kun mietityttää ja olo ei ihan normi.

Fritang: hyvä uni.
Mä näin viime yönä unta, että pikkuinen halusi jo tulla "käväisemään" maailmassa. Tuli ulos kohdusta kevyesti, olikin hetken päästä yhtäkkiä yllättävän iso, joku puolivuotiaan kokoinen. Sukupuoli ei ollut ihan selkee, mut jotenkin poikamaiset kasvot sillä oli. Sitten piti miettiä, miten se saadaan takaisin kohtuun kypsymään, kun oli jotenkin ihan kesken kehitys vielä. Siihen heräsin. Että kaikenlaisia unia täälläkin suunnilla!

( . ) olot vaihtelee. Välillä ihan jees, lähes normaali, välillä ihan öklö ja raskas sekä turvonnu olo.

Ilokarpalo ja pipana 9+0 (jee!)

 

Emeli, syke löytyi niinkuin löytyi siinä aikaisemmaski ultrassa !

 

Mammaling Hienoa tosiaan, että oma kokemuksesi oli hyvä, onneksi kaikilla ei mene pieleen! Mutta otathan huomioon, että sanomalla sektiokipua hölynpölyksi, loukkaat herkästi. Minun sektiokipuni ei ollut hölynpölyä, vaan elämäni traumatisoivin kokemus, joka on noussut pintaan jokaisessa raskaudessani sen jälkeen. Toivottavasti en kirjoituksellani loukannut.