Syyskuun Söpöläiset 2014 -tammikuussa-

Crocus76. Harmi kuulla, että kohdallasi sektio on ollut melko hankala. Joka tapauksessa Suomessa on erittäin turvallista synnyttää keisarileikkauksella, eli tavallisesti kaikki sujuu normaalisti ja paraneminen on nopeaa. Myös valtaosa alatiesynnytyksistä sujuu normaalisti. Molemmissa tavoissa voi tietysti jokin mennä pieleen. Mutta jompikumpi tapa on valittava, ja varmaan juuri tuo riskien arviointi on fiksua, eli että kummassa tavassa uhkia on enemmän. Sektion kivuliaisuus ei (normaalisti) pidä paikkaansa, eikä sillä tulisi pelotella. Omassa lähipiirissäni on muutamia leikattuja vauvoja, ja jokaisen kohdalla asiat ovat sujuneet mallikkaasti ja äidit ovat parantuneet nopeasti ja päässeet kiinni heti normaaliin arkeen. Kuten todettua, niin alatiesynnytyksessä on isot riskit vauvalle, etenkin jos synnytys pitkittyy, ja paikat voivat synnyttäjällä repeillä pahasti jne. Tuskin näissä keskusteluissa Crocus76 kukaan loukkaantuu, kunhan et sinäkään pahoita mieltäsi siitä, että suurimmalla osalla leikkaus sujuu kuitenkin hyvin. Varmasti synnytystapa jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen, mutta oma toinen vauvani ilman muuta leikataan sitten syyskuussa.

 

Mammaling Oletan, että viestisi oli ehkä minulle. Minä en tietääkseni sanonut, että minua loukkasi se, että suurin osa leikkauksista menee hyvin. Päinvastoin sanoin, että onneksi ne yleensä menee hyvin. En toivoisi samaa yhdellekään äidille! Se, mistä pahoitin mieleni, oli tuo sanavalinta. Jos sanoisin synnytyspelkoa hölynpölyksi, minut lynkattaisiin täällä. Molemmat ovat hyvin aitoja kokemuksia, synnytys- ja sektiokokemukset sekä -pelot. En ole arvostellut setkiopäätöksiä ja mainitsin senkin jo aiemmin.

Jätän nyt tämän aiheen, toivoin vaan että kukin vähän harkitsisi sanavalintojaan.

 

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästäkään, mutta viime vuosina on tullut paljon uutta tutkimustietoa siitä että vauvalle itselleen alatiesynnytys on paras immunologisista syistä. Eli sen aikana äidistä siirtyy lapseen eväitä joilla suojattomana syntyvän lapsen elimistö jaksaa vastustaa bakteereita ja viruksia. Lisäksi synnytyksen aikainen stressi vaikuttaisi sysäävän vauvojen aivojen kehityksen oikeille raiteille, eli luonto ottaa siitäkin hyödyn irti. Minä toivon koko sydämestäni että pystyn synnyttämään lapseni alateitse jo näitten syitten takia. (Vaikka muistissa on että minulle piti antaa verensiirto ennen kuin tokenin edellisestä synnytyksestä, ja sitten iski kohtutulehdus... mutta loppujen lopuksi kaikki se tuska oli niin nopeasti ohi)

Terveyskirjasto.fi sanoo allergiasivullaan:

"Allergiaperheessä on hyvä synnyttää lapsi tavalliseen tapaan alateitse ja välttää keisarileikkausta, jos se on mahdollista. Keisarileikkaukseen joudutaan, jos sikiön tai äidin terveys on uhattuna. Joissakin maissa, kuten Yhdysvalloissa, on muotia synnyttää keisarileikkauksen avulla synnytyskipujen vähentämiseksi. Se voi olla osasyy allergioiden yleistymiseen.

Syntyessään alateitse lapsi altistuu synnytyskanavassa mikrobeille, jotka aloittavat lapsen immuunijärjestelmän kehityksen kohti luonnollista sietokykyä. Raskauden loppuvaiheissa sekä äidissä että ilmeisesti sikiössä kehittyy allergiaan taipuvainen immuunivaste, jota tarvitaan synnytyksen onnistumiseen. Mikrobeille altistumisen puute vaikeuttaa tämän vasteen kääntymistä allergioilta suojaavaksi."

Valita ei tietenkään saa, monella läheiselläni ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin sektio lääketieteellisistä syistä. Aivan hyvinvoivia lapsia silti.

Tässä vielä aiheeseen liittyvä linkki:
Synnytystavan valinnalla uskottua suurempi vaikutus lapsen kehitykselle? - The Voice

 

Anteeksi mutta kuuden päivän päästä sektiosta muuttohommissa huonekaluja kantelemassa.. :O Vaikka vointi olis miten hyvä niin se nostelukielto taitaa silti päteä leikkauksen jäljiltä, jopa pienessä tähystyksessä. Ihan mielettömän hienoa, et on kaikki menny hyvin ja ei oo ollu kipuja mut ei ne ohjeistukset ihan turhia ole. Haavatyrät ja tikkien repeämiset ei oo mitään pikkujuttuja.

 

Hmm aihe on arka ja itse en enään uskalla tähän kommentoida mitään kovinkaan kärkkäästi ei asiaansa voi somessa kertoa koska ne ilmeet ja eleet ei välity.Monta mielipidettä on, niinkuin monta eri tarinaa ja tilannetta.On varmasti paljon puolesta ja vastaan mielipiteitä tässä aiheessa ja jokaisen on oikea

 

Mutta ketään loukkaamatta onhan alatie synnytys se luonnollisin Ja turvallisin tapa ja helpolla ei sektioon lähdetä.

 

Muutaman viikon työharjoittelun vierihoidossa käyneenä sanoisin sillä otannalla, että alateitse synnyttäneet äidit ovat huomattavasti parempikuntoisia ja kivuttomampia synnytyksen jälkeen kuin sektoidut äidit. Toki poikkeuksia molempiin suuntiin. Mutta järjestään kaikki sektiossa olleet olivat tosi kipeitä ja tarvitsivat alkuun hevosen annoksia kipulääkkeitä ja useimmat huumelääkkeitä pistoksena lihakseen. Yleistä tuntui olevan myös kamalat mahakivut kun suolistoon kerääntyi kaasua sektion jälkeen, ja kesti hetken ennen kun se lähti liikkeelle. Ekan 1,5 vuorokauden jälkeen sektoidut äiditkin kyllä lähtivät toipumaan nopeasti.

Meillä olis huomenna ultra yksityisellä ja sopivasti tulee 10+0 täyteen. Perjantaina olis eka neuvola.

 

Pakko oli tulla vielä lisäämään etten mie mitään pahaa tarkota ketään kohtaan! Itselläni on tehty useita tähystyksiä mahaan ja umpparihaavaan sain haavatyrän vaikken juuri mitään tehnyt. Ja muistan (ja tiedänkin) miten leikkausten jälkeiset ohjeistukset menee enkä lähtisi niitä tieten tahtoen uhmaamaan, oli vointi mikä vaan. Keisarileikkaus on iso leikkaus, kaikesta huolimatta. Ja hienoahan se on, että joillakin ne menee niin hyvin ettei tarvitse edes särkylääkettä mutta kyllä se yleensä sitä vaatii, alkuun vahvojakin. Jokainen tekee omat päätöksensä mutta kaikilla meillä on oikeus ne myös julki tuoda.

Ja tästä seuraavaan aiheeseen. Mie en oo täällä kenenkään pyllyä nuolemassa vaan hakemassa vertaistukea ja jakamassa omia mieleipiteitä. Jokainen tällaisessa paikassa pitäisi lukea kaikkien tekstit niin, ettei ota sitä henkilökohtaisesti. Jos täällä alkaa herneitä vetelemään nokkaansa niin on kyllä väärässä paikassa. Maailmassa on niin monta mielipidettä kuin on ihmisiä ja kyllä ne saa julki tuoda. Mut tää on vaan mun tapa, et muistakaa se lukiessa minun tekstejä.

Tässä on vielä arimmat aiheet edessä (imetykset, perhepedit) ja jos nyt jo pitää miettiä mitä kirjottaa ja miten niin vaikeaksi menee. En nyt tarkota, et täällä saisi käyttäytyä miten vaan! Mielipiteitä saa olla ja ne saa kirjoittaa mutta "henkilökohtainen julmuus" on jätettävä pois.

Ugh, olen puhunut ja etiäpäin sano mummo lumessa!

 

Pakko tähän sektio/alatiesynnytysasiaan kommentoida vähän.
Ensinnäkin, KUKAAN ei voi toiselle sanoa, että millä tavalla kenenkin pitää synnyttää ja millainen kipu on hyvää kipua ja mikä on kestämätöntä. Jokainen varmasti tietää, että sekä äidille, että lapselle alatiesynnytys on luonnollisin ja paras vaihtoehto, mutta... Sektio voi olla monelle silti se paras.
Mulla on takana kolme alatiesynnytystä.
Yksi meni hienosti, kaikkine kipuineen. Toinen luomusynnytys päätyi verenvuotoon ja kaavintaan, hb 69 ja kaikki pimeenä... Kolmas kääntyi synnytyskanavassa oikeaan asentoon ja synnytys kesti, kesti kesti ja kesti. Olen synnyttänyt kolme suuripäistä poikaa, päänympärykset ~39cm, viimeisin tuli vielä nyrkki ohimolla.
Voin kertoa, että näitä en synnytä. En enää ikinä rupea siihen, missä taju on lähteä, ääntä ei kulje, voimia ei ole ja toivoo vain kuolevansa siihen paikkaan. Mä vaadin sektion, mua ei ole tehty synnyttäjäksi, vaikka kolmesti olenkin sen tehty.
Me kaikki koemme asiat eri tavalla ja jokaisen synnytykset ovat erilaisia. Toisilla asiat menee hienosti ja toisilla vähemmän hienosti. Kaikki nämä meidän kokemusemme johtavat johonkin, toisilla synnytyspelkoon, jota ei kenelläkään ole oikeutta vähätellä!

 

No toivottavasti kukaan ei ole vähätellyt kenenkään synnytyspelkoa, oli tapa mikä tahansa. :O Miekään en todellakaan ole tarkoittanu miten kenenki pitäis synnyttää eikä minulla siitä asiasta ole mielipidettä. Ainoastaan siinä miten leikkauksen jälkeen tulisi toimia ohjeistuksen mukaan. Ja vaikkei toimisikaan niin ei se minulta pois ole, halusin vain tuoda julki mitä siitä voi seurata.

 

ei ollut Tine sulle tarkoitettu tuo teksti, en ollut edes lukenut sun juttuas kun tuon kirjoitin
..asiaahan tuo sun kirjoitukses oli =)

 

Ihmemamma En mie ajatellut, et se ois mulle suunnattu. Tuli vaan itelle mieleen heti sun tekstin jälkeen, et toivottavasti semmosta kuvaa ei siitä saa niin piti lähtee tarkentamaan.

Mut pakko tähän väliin kysyä onko muulla päänsärkyä?

 

Mä en myöskään oikeen tähän synnytysasiaan osaa puuttua.. Näin alussa en oikein edes vielä tajua, että onko tämä homma oikeesti tottakaan ja onko varmasti ja ihan oikeasti tapahtumassa vihdoin myös mulle? Näin ihan ekaa kertaa tässä tilanteessa meen ihan hetki kerrallaan Sen kuitenkin olen aina tiennyt, että haluan synnyttää alateitse. Sen enempää en aiheesta osaakkaan sanoa..

Ainiin, kiitos kaikille tästä ryhmästä. Tuntuu tosi hyvältä ja rauhoittavalta jutella täällä teidän kaikkien samassa tilanteessa olevien kanssa, ja kun osa on kokeneempiakin jo kuin itse olen Mulla ei ole vielä kaveripiirissäkään juurikaan sellaisia, joilla olisi lapsia ja parille parhaalle ystävälle joille olen jo kertonut, en viitsi ihan kaikkea höpöttää ihan koko ajan, etten ärsyynnytä heitä tässä heti alkuunsa, vaikka kovin innostuneita ja positiivisia ovat olleet

Mies ei oikein myöskään vielä osaa sisäistää tätä.. niin ja totes aamulla yllättyneenä, että oho, sähän oot jo turvonnu ja taputti mahalle haha jotenki tosi koominen tilanne oli (vaikka tosta hyvästä oisin voinu helposti vetää kilarit, niin nyt vaan nauratti, koska tottahan se on) :heart:

Piretti ja Pirpula 5+5

 

Oi voi.. mahdankohan mä enää uskaltaa synnyttää ollenkaan? ihanaa lukea teidän kokemuksista kun itsellä niitä ei vielä ole. Ehkä just kokemuksen puutteen takia uskon että jonkun verran kipua pitää kestää, synnytti sitten miten tahansa.. Minkä verran just omalle kohdalle osuu tällä kertaa, sitä ei tiedä kai kukaan vielä ja itse jonkun verran kohtaloon uskovana tahtoisin ajatella että tilanteet hoituu omalla painollaan silloin kun aika on..

Oon ehkä vähän kateellinen teille joillan on jo kokemusta tästä rumbasta kun itse olen ihan sormi suussa enkä edes tiedä mitä tuolla tulevassa ultrassa tehdään

 

Mulla on Daesha itseasiassa aika sama lähestymistapa, et kyllä se kohtalo ja elämä menee sit omalla painollaan silleen, kun on tarkotettu Pysyn ite paljon positiivisempana vastainkäymisiäkin tullessa vastaan. Esimerkiksi mun kaverit ei voinu käsittää miten olin vaan, tässä jonkun aikaa sitten, ihan normaali iloinen ja pirteä itseni, vaikka myöhästyin kolmesta eri bussista. (ja kun eihän tää edes musta tunnu kovin suurelta vastainkäymiseltä alunperinkään) Ajattelin vain, että minun ei vain ollut tarkoitus päästä siihen bussiin ja että, ehkä liikenteessä on pahaa ruuhkaa niin säästyin pidemmältä odottelulta, vaikka jouduinkin kävelemään vähän pitemmän matkan juna-asemalle bussilla kulkemisen sijaan. Noh, tää nyt meni vähän ohi aiheesta..

Mutta joo hyvin kuvastaa toi "sormi suussa" munkin oloa, kun on ihan pihalla

Piretti ja Pirpula 5+5

 

Hyi, älkää pelotelko ensikertalaista Minulla on toistaiseksi suhteellisen ruusuinen kuva kivun määrästä. Jonkin verran synnytys jännittää, ei tosin nyt niin paljon kuin ennen raskautta. Hengissä siitä toivottavasti kuitenkin selvitään. Eniten pelkään ilkeää/välinpitämätöntä henkilökuntaa.

Oma äitini synnytti meidät kummatkin lapset sektiolla, hänelle on fyysisesti mahdotonta synnyttää. Kuinkahan periytyvää moinen mahtaa olla... Kai se jossain vaiheessa kuitenkin selvitetään, että pystyykö edes synnyttämään? Äitini kohdalla kävi niin, että jossain vaiheessa synnytystä vasta hoksattiin ettei homma onnistukaan ja hätäsektioksi meni. Se voisi kieltämättä olla aika hirveää :x

Mutta muuten aika samat tuntemukset kuin Daeshalla. Minulla ei ole edes selkeää käsitystä minkä kokoisia vauvat ovat kun ne syntyvät! Tai paljonko ne syövät ja miten ja miksi ja niin edelleen.

Tein tänään empiirisen tutkimuksen: seksi lievittää pahoinvointia. Lähti puoleksi tunniksi ihan kokonaan! Ei olisi ihan heti uskonut.

Edit // aivan, siitä sukupuolesta. Tyttöä toivotaan kummatkin. On kuitenkin vähän poikaolo. Ja haluan ehdottomasti tietää sukupuolen heti kun se on mahdollista

Fritang ja ei mitään hajua miltä se näyttää 6+5

 

Daesha, uskallat sää. Kuten jo aiemmin sanoin, me kaikki koemme asiat eri tavalla ja synnytys on yksi maailman luonnollisimmista asioista. Mut suosittelen kyllä lukemaan aiheesta paljon, jotta voi sitten suhtautua tulevaan oikein. Toisten kokemuksista saa paljon irti, mut se synnytys pitää ihan itse kokea =)

Päänsärkyä on ainakin mulla. Mulla ihan selkeesti johtuu liian vähäisestä juomisesta, joka heti vaikuttaa päähän...

Sukupuoli... no tätä meidän ei varmaankaan tarvitse edes kysyä, kun ei tuolla miehen suvussa ole kuin poikia. Ennestään siis 3 poikaa meillä ja eiköhän ne syksyllä lisäänny kahdella =) Kysytään me silti, mut mä oon sellaset 98% varma, et poikia ne on, molemmat.

 

Täälläpäs varsin kiivasta keskustelua! Mutta onhan se toki ymmärrettävää kun sen verran suurista asioista on kyse. Synnytys on niin uskomaton hetki elämässä (btw, niin sille miehellekin), että kyllä sitä sopiikin pohtia monelta kantilta.

Yhden kerran kokemuksella en osaa sanoa oikeastaan kuin seuraavan: menkää taistelupaikalle avoimin mielin. Ei kannata päättää etukäteen mitään ehdotonta ja pitää siitä jääräpäisesti kiinni vaikka kuinka tekisi mieli. Se oikea tilanne voi olla ihan jotain muuta mitä alunperin kuvitteli joten fiksoituneet ajatukset voivat olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Lisäksi toivon, että uskallatte luottaa henkilökuntaan, itse sain ainakin juuri oikeaan aikaan oikeaa lievitystä kun kommunikaatio pelasi.

Synnytin alateitse ja olin jalkeilla 20 mins urakan jälkeen, jos en olisi ollut ensisynnyttäjä niin olisin ollut hyvä kandidaatti polikliiniseen synnytykseen. Ei tikkejä ei mitään eli taisi mennä kuin oppikirjasta. Itselleni jäi synnytyksestä hienot muistot ja olisin seuraavana päivänä voinut tehdä saman uudestaan. Siis siitäkin huolimatta, että kyllähän se hetken sattui niin että varpaat meni kippuraan.

Tällä hetkellä jaksan edelleen toivoa pääseväni vielä synnytyksen kokemaan. Sain tervarista lähetteen sairaalaan ja aika on (vasta) perjantaina, siihen pitää vielä jaksaa tsempata. Tänään tuhrutteli jälleen vähän mutta ehkä vähemmän kuin eilen, vielä en siis uskalla huokaista.

Loppuun vielä ennenkuin asiasta kukaan keksii sanoa, omassa päässäni sektio- ja alatiesynnytys ovat samalla viivalla ja niinkuin nimetkin antavat ymmärtää, kummassakin on kyse Synnytyksestä. Joskus taannoin luin jotain viestiketjua missä oli käynnissä kovakin väittely siitä, lasketaanko sektio synnytykseksi vai "vain" leikkaukseksi. Minusta tuollainen tulkinta on varsin loukkaava sektiolla synnyttäneitä kohtaan :/

-Napsi 5+5-

 

Heips kaikille!

Mukavan aktiivinen ryhmä tämä!
Kunhan saan aikaiseksi laitettua viestiä niin liityn kanssa FB-ryhmään

Mä sain neuvola-ajan kauhean pitkän ajan päähän, tai ainakin siltä tuntuu! se olis vasta 27.2, ja np-ultra 5.3. Niinpä tilattiin varhaisultraan aika ja se olis nyt ens maanantaina! Odotan niiin paljon! Sit näkee onko siellä oikeasti ketään Mennään siis täällä Turussa Terveystalolle ja hintaa oli n. 125 €.
Masu on kyllä jo turvoksissa ja täytyy pitää löysiä paitoja ettei näy päälle... meidän vanhemmille kerrottiin viikonloppuna, kyllä ihan mielissään tais olla kaikki
Mitäs muuta... Olot! No, viime raskaudesta mulla on muistikuva että oksensin vaan ihan kokoajan, alusta loppuun saakka... :O Nyt ei ole kovinkaan paha olo, pikkasen kuvottaa läpi päivän mut syöminen helpottaa. Ja hajut tekee pahaa. Olen keittiössä töissä niin varsinkin se ruoan haju välillä...yh! Tissit on ki-peet ja turvonneet delleen, mutta mies on niitä kovasti ihastellut
Mun poika on nyt 4,5 ja päiväkodissa kokopäiväisesti tietty kun oon töissä. Ja kyllä on sellainen ajatus että hänet siellä pidänkin mahdollisimman paljon. Hän saa sieltä niinpaljon enemmän virikkeitä ja seuraa kuin mä voisin hänen vilkkaalle sielulleen täällä kotona tarjota. Ja kun eskari on reilun vuoden päästä niin pysyy sitten hyvin siinä päiväkotirytmissä kiinni. Poika on integroidussa erityisryhmässä ja kaipaa tiukkaa rutiinia päiviinsä niin se on siksikin hänen kannaltaan tärkeää pysyä päiväkodissa. Tietty loma-ajat ollaan mahdollisimman paljon kotona ja pitempiä aikoja

Mul on ihan semmonen hassu olo että siellä masussa ois enemmän kuin yksi.. mikä on hyvin epätodennäköistä mutta jostain se fiilis kumpuaa..no maanantaina sen näkee niin kerron sitte!

Miina ja Hilma 7+5 kai

 

Vaikka synnytys tietty pelottaa, se on ihan mieletön kokemus! Synnytti sitten kummin tahansa! Sitä ei oikeasti voi sanoin kuvailla! Sattuuhan se tietty! Mutta sen kuuluuki sattua Mutta kaikki se kipu ja tuska unohtuu ku saan sen ihanuuden rinnalleen..oih

Ihmemamma, kuule ei sitä tiiä vaikka sieltä ei kahta poikaa tuliskaan meillä kans ukkokullan puolella kaikki muut poikia paitsi tuo meidän rinsessa, meillä siis lisäksi neljä poikaa

Mulla oli just kahden kuukauden migreeniputki ei päivääkään ilman päänsärkyä ja pahoinvointia, saatiin just katkastua alzheimerlääkkeillä ennen plussaa. Oon sairastanu tätä p...aa jo 26v ja valitettavan paljon se on varjostanu mun ja meidän perheen elämää..ei muutako panadol zappia 1g heti ku tulee pää kipeäksi ja lepoon ei haittaa vaikka ottais pikku tirsatki, jaksamista!

 

Ääääh... Kirjotin pitkät pätkät ja eikö se häipyny bittiavaruuteen kun kävin toisella välilehdellä.... Argh.

Täällä onkin kiivas keskustelu sektio vs. alatiesynnytys. Ja pakko omakin mielipide tähän lisätä... Kumpa jokainen synnyttänyt muistaisi, että mikä itselle on hyvä, ei ole sitä toiselle. Eikä arvosteltaisi, vähäteltäisi toisen kokemuksia. Ja vaikka naapurin pirkko selvisi kivuitta sektiosta niin se ei tarkoita sitä että kaikille käy niin. Mun sukulainen oli kuolla, viimeiset muistikuvat ennen nukutusta on lääkärin huudot tulkaa apuun, vuoto ei lakkaa. Sellainen kyllä pysäyttää. Samoin on alatiesynnytyksen kanssa, riskit on siinäkin. Toinen pelkää sektiota, toinen alatiesynnytystä, simple as that. Toivottavasti tämä vastakkainajattelu ei ota tuulta tällä palstalla, vaan mietittäisiin myös sitä sanojen asettelua.

Riekonmarja itse sektiossa ei mennyt varsinaisesti mikään pieleen. Ongelma mulla on tuolla henkisellä puolella, koko synnytystapahtuma itsessään oli kaukana siitä mitä olin ajatellut. Tyttö tuli siis kiireellisellä sektiolla, sydänäänet romahti. Kiireellinen terminä siksi että ei nukutettu, mutta juosten mentiin. Se oli vaan kammottavaa. Lisäksi sektion jälkeinen kivun hoito oli olematonta, kohtelu osastolla jotakin aivan pöyristyttävää (kun kipuihin ja avuntarpeeseen ei vastattu). Lääkettä kyllä sain, vaan en tarpeeksi, ei kipupumppua tms. Kaksi ekaa päivää olin kyllä huppelissa, sanonkin aina että elämäni parhaat pöhnät kipua ne vaan ei vieny ja oli mahdotonta pitää vauvaa vierihoidossa. Mulla pitkälti sama kokemus kuin sydäntähdellä, ensimmäinen kuukausi oli helvetistä ja isä hoiti vauvan. Minä kävelin enintään 20m postilaatikolle tuona aikana, ei auttanut särkylääkkeet. Isä nosti öisin vauvaa rinnalle, itse en kyennyt, vauvan pitäminen sylissä sattui. Että ihan hölynpölyltä ei tuntunut.

Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan pelotella ensikertalaisia, rohkein mielin vaan synnyttämään mä tahtoisin synnyttää, se on hartain toiveeni.

Nyt on mentävä nukkumaan, nukkukaahan hyvin ( ja täälläkin unet riivaa)

 

Ohhoh, ajatteleeko tosiaan jotkut ettei keisarileikkaus olisi synnytys. Onpa mielestäni outo ajatus. Eikös se kuitenki ole vauvan syntymä. Hassua.

Mutta piti tulla huutamaan vielä, et synnyttää tässä kaikilla pitää, tavalla tai toisella. Ja mielestäni avoin mieli on hyvä apuri sinne synnytyssaliin. Se on mahtava kokemus, ainakin kun lopussa saa sen mittavimman palkinnon. <3 Ja jos jännittää/pelottaa niin asiasta kannattaa puhua.

 

Tine: Tääl kans ollu päänsärkyä, painottuen enemmänkin aamuun ja aamupäivään. Ohimoilla joku hakkaa, välillä kovempaa ja välillä hiljempaa. En oo ottanu lääkettä, ei ne hyvästä varmaan kuitenkaan oo vaikka kuinka panadolia ottaskin. Tai ainaki vielä pärjään ilman.

Huh, luin kuitenkin kaikkien viestit .. Oon tätä menoa jo lähes valmis synnyttäjä

No eipä kai. Nyt kai se o laitettava pia pallo tyynyy.

Oikein kauniita ja positiivisia vauvaunia kaikille..

t.Emeli 6+4

 

Täällä eka ilta ilman pahaa oloa ja oksennusta! ai että tuntuu virkistävältä kun koko ajan ei yökötä..
Ennen plussaa ajattelin että musta ei ikinä olis synnyttämään. Pelkkä ajatuskin pelotti niin että pulssi nousi. (Ja silti se oma muru ja sen saaminen oli mielessä harva se päivä ) Nyt kun olettaa sen pienen sydämen sykkivän tuolla massussa niin ajatus synnytyksestäkin tuntuu jo aika luonnolliselta, ja haluaisin ehdottomasti saada synnyttää luonnollisesti alakautta. Sektio pelottaa, koska mua pelottaa kaikki leikkaukset, plus että en ikinä vois olla hereillä leikkauksessa, kuolisin varmaan paniikkiin.. :'(

Olipas avautuminen. Tunnen itteni vaan jotenkin niin pieneks ja hölmöks näiden isojen asioiden äärellä. :/ Mut ihanaa kun te olette kaikki niin kannustavia kiitos siitä.

 

Mä en edes uskalla ajatella synnytystä ja synnytyskipuja. Mulla on järkyttävän kivuliaat menkat (siis ilman pillereitä), migreeni ja yliliikkuvat nivelet. Mulla on myös yksi diagnoosi viittä vaille, mikä aiheuttaa mm. kipuherkkyyden olevan pienempi, kuin muilla. Saan esmes mustelmia tosi helposti ja pienikin ote vaikkapa käsivarresta sattuu. Jos lähtisin hulluna ajattelemaan etukäteen, niin tiedä minkä lonkkaluksaation mä vielä kehittelisin siihen synnytystilanteen ajattelemiseen. Joten ei kiitos.. Ainakaan vielä tässä vaiheessa.