Hei. Mietin tässä, että mitä niistä uskaltaa ääneen sanoa....ettei tunnisteta... mutta siis ymmärrän, että nää sijoitukset ja prosessit on hankalia. Lapselle pitäisi löytää koti ehkä monta kertaa, kriisiperhe, sijaisperhe ja välillä uusi sijaisperhe. Kyllä ne lapset aika heittopusseiksi välillä joutuvat, ettei ihme jos traumoja syntyy. Sitten sossut tarvii tietty asiantuntijalausuntoja ja oikeudenpäätöksiä ja sijaisperhe pitäisi olla valmiina ja paikka minne lapsi muuttaa ja sitten hupsis, joku sana joltain taholta saa asiat keikahtamaan nurin. Tai sossut etsii useamman ns sopivan perheen ja sitten ei arpa osukkaan sinuun vaikka juuri ehdit asiaan henkisesti valmistautumaan. Kyllä tää niin helpolta kuulostaa, oot valmis ottamaan lapsen näkemättä, hoivaamaan , rakastamaan, ohjaamaan, opettamaan, kiintymään ja valmis taas luopumaan kun joku muu niin sanoo. Hih. Ja tähän mä silti itsekin odotan pääseväni.