Sijaisvanhemmaksi ryhtyvät ja sijaisvanhempina olevat

Me ei olla ostettu vielä mitään. Pitää ensin tietää mitä ja kenelle. Toki meillä on paljon jo olemassa kun oma lapsemme on vasta vähän päälle kaksi emmekä ole mitenkään aktiivisesti pyrkineet vauvajutuista ja pieneksi jääneistä vaatteista eroon.

 

Eipä meilläkään ollut valmiiksi mitään hankittuna, kun ei ollut lapsen ikä ja sukupuoli vielä tiedossa. Ehtii sitä sitten, harvemmin se lapsi päivässä parissa tulee. Meillä on nyt mietinnän alla, josko perheeseen tulisi jonakin päivänä toinenkin sijoitettu lapsi. Tällä kertaa hieman vanhempana, mutta saisi olla kuitenkin perheen nuorin tai sitten saman ikäinen kun tuo pikkutyyppi. Ajankohdasta riippuen siis 3-6-vuotias... ehkä vuoden päästä aikaisintaan, katsotaan! Yhtä lasta meille jo tarjottiin, mutta tällä hetkellä ollaan melko tarkkoja siitä että kuka ja milloin, kun yksi sijoitettu jo on. Jonka kanssa elämä kuitenkin on hyvin erilaista kun omien, nyt pikkuhiljaa lapsen kasvaessa ne erityisyydet ja tuen tarpeet alkavat paljastua.

 

Aa, voiko lasta tarjota perhehoitoon vaikkei ole ilmoittanut olevansa kiinnostunut useammasta?

Jälleen eilen puhuttiin miehen kanssa tästä. Molemmilla oli vahva tunne tullut että meidän lapsi on syntynyt ja nyt on enää ajankysymys milloin puhelin soi. Hassua. Meillä on vielä molemmilla vahva tunne siitä että lapsi on poika.

 

En itseasiassa yhtään tiedä voiko tajota? Todennäköisesti voi, pakkohan ei ole vastaanottaa. Minä siis olen meidän sosiaalityöntekijälle ihan huvikseni sanonut, että jossain kohtaa meille voisi ehkä neljäs lapsi tulla kun sen verran hyvin on mennyt ja saattaisin olla kiinnostunut jäämään ihan täysipäiväiseksi kotiäidiksi, joten hän sitten varovasti haisteli ilmaa, että olisi lapsi vailla kotia, joka meille saattaisi sopia. On meidän lähellä päivähoidossa jne, ei tulisi niin kamalia muutoksia... mutta nyt juuri tarvitsee vähän sulatteluaikaa, joten aikaisintaan sitten vuoden päästä. Alinperinhän meillä oli ajatuksena että kaksi lasta (sisarukset) mahtuisi, mutta yksi tuli.

 

Mutta siis, jotenkin kamalan "väärältä" tuntuu kieltäytyä, vaikka ihan varmasti lapselle löytyy hyvä koti. Kummallinen tunnemyrsky, vaikka ei todellakaan olla ajateltu meille uutta lasta vielä.

 

Kamalaa, kolmas viesti peräkkäin... Mutta sellaista, että toimiiko kukaan lomaperheenä sijoitetulle lapselle? Kuulin, että sellaisista on pulaa. Ollaan vähän mietitty sitäkin. Pian tai joskus sitten... se ei kuulemma vaikuta "perheen lapsilukuun", siis sillä tavalla kun sen uuden lain mukaan saa sijaisperheissä olla vain se neljä lasta (siis jos tämä alkaisi ja haluaisimme jatkaa vielä mahdollisen uuden sijoitetunkin tulon jälkeen). Tukiperheenähän joku taisi olla ollut? Meillä itsellämme on vain sen verran kokemusta, että meillä on lomaperheenä tuttu perhe ja lapsi on siellä yhden yön kuukaudessa. Vaikka alunperin ajateltiin ettei sellaista tarvita, niin täytyy sanoa, että isompien lasten kannalta se on tosi hyvä juttu, saavat hekin sitä laatuaikaa meiltä vanhemmilta. Ja vastaavasti pienin saa sitten erilaista huomiota, pääsee tekemään juttuja mitä kotona ei ole (heillä on mm. lampaita). Pienin kun on hyvin tarvitseva ja jatkuvaa vuorovaikutusta tarvitseva ja hänelle on mm. hyvin vaikea kestää jos minulla on toinen isommista kainalossa tai keskityn johonkin muuhun kun hänen silloiseen tekemiseensä. Mutta kuitenkin, olisi mukavaa myös suoda jollekin toiselle välillä mahdollisuus samaan ja mies on samaa mieltä, että silloin tällöin viikonloppuna voisi meille joku lapsi mahtua. Mutta siinä vähän sitten eri jutut painaa... ehkä niin että lapsi tykkäisi valmiiksi vaikka uimahallissa käymisestä, missä käymme melkein joka viikonloppu ja voisi olla muutenkin samanlaisia harrastus-kiinnostuksen kohteita kun meillä, kun kyse on viikonlopusta useinmiten sitten.

 

Päivitystä meidän tilanteesta.

Meille sijoitettiin reilu kuukausi sitten pari viikkoinen vauva. Kaikki on mennyt hyvin ja hän on täysin osa perhettä jo nyt. Varsin valloittava, helppo ja rakastettava lapsi. Arki rullaa ja olen ajatellut olla kotosalla seuraavat kolme vuotta ainakin. Oma biologinen lapsi on omaksunut isosiskon roolin loistavasti. Hirmuisen levollinen ja hyvä mieli tilanteesta

 

Voi onnea Kiksuliini! Ihana uutinen! Miten näin pienen sijoitus eteni kun saitte hänestä tiedon? Tuskin mitään kuukausien tutustumisaikaa? Onko hän ollut teillä jo kauan?

Sukula: en tiedä noista lomaperhe-jutuista. Meillä on semmoinen tilanne että kovin helposti emme saa lapsenhoitoapua (emme tosin usein ole kaivanneetkaan) mutta samaa olemme miettineet! Oma alkaa olemaan sen verran iso että kestäisi olla erossa jos me vanhemmat haluaisimme hieman yhteistä aikaa vaikkapa yön yli Tallinnan risteilyn verran. Jään siis innolla odottamaan muiden vastauksia!

 

Pakko vielä palata... Tulin niin hyvälle mielelle Kiksuliinin uutisista että pakko oli heti miehellekin hihkua! Antaa uskoa siihen että se puhelin meidänkin kohdalla joku päivä soi. Saanko kysyä missä päin Suomea asutte?

Ja pakko vielä hieman jatkaa tuosta lapsimäärästä. Mies on ihan sitä mieltä että kaksi riittää, yksi oma ja yksi sijoitettu. Minä näen mielessäni meidän kuusihenkisenä perheenä ja tämä aiheuttaa aina toisinaan keskustelua. Sen verran mies on myöntynyt että meille saa tarjota kaksosia tai mahdollisesti sisaruksia jos toinen on hieman yli vuoden ja toinen vastasyntynyt. Omamme on vielä niin pieni että siksi ikätoiveemme on niin alhainen.

 

Reilun kuukauden siis meillä ollut, kohta kaksi. Etelä-Suomesta ollaan.

Onhan tämä ollut iso muutos, mutta silti on kaikki mennyt omalla painollaan ja arki sujuu hyvin. Ja tietysti kun toinen on niin pikkuinen, niin kasvaa perheeseen kuin itsestään. Ihana valloittava lapsi

Muoks.

 

Oi onnea vauvasta.
Täällä taas kaikki muuttuu, sijoitus meni mönkään taas. Eikä taaskaan johtunut meistä, tää jo mönkään mennyt oli tosiaan toinen. Kohta kaksi vuotta priden loppumisesta eikä vieläkään meillä oo lasta. Alkaa masentaa. Nyt ollaan sit kriisiperhelistalla, mut kai meidän tuurilla odotetaan lasta sieltäkin kuukausia. Tietty hyvähän se on jos lapsia ei ole sijoitukseen et asiat ois hyvin perheissä, mut ku tiedän ettei aina ole ja kun itse olis valmis tällaista lasta auttamaan ja kasvattamaan niin sit siihen ei tulekaan mahdollisuutta..... vai oliko se niin et hyvää kannattaa odottaa.
Mutta kertokaahan millaista on toimia kriisiperheenä, onko kenelläkään kokemusta? Ymmärrän, et lapset lähtee ja vaihtuu, mut toisaalta innostuin tästäkin asiasta ja nyt janoan lisää tietoa.

 

Voi vitsi, niin kivalta kuulostaa Kiksuliini!

Ja harmi Tuuli-Maria että teillä ei ole onnistanut! Mistä syystä sijoitukset ovat menneet karille? Saako kysyä tai pystytkö kertomaan? Mietin mihin kaikkeen itse pitää tällä tiellä varautua. Kaikkia erilaisia skenaarioita tässä tulee pyöriteltyä päässä ja mietittyä kaikkea mahdollista, mutta jokainen tilannehan on aina yksilöllinen.

 

Hei. Mietin tässä, että mitä niistä uskaltaa ääneen sanoa....ettei tunnisteta... mutta siis ymmärrän, että nää sijoitukset ja prosessit on hankalia. Lapselle pitäisi löytää koti ehkä monta kertaa, kriisiperhe, sijaisperhe ja välillä uusi sijaisperhe. Kyllä ne lapset aika heittopusseiksi välillä joutuvat, ettei ihme jos traumoja syntyy. Sitten sossut tarvii tietty asiantuntijalausuntoja ja oikeudenpäätöksiä ja sijaisperhe pitäisi olla valmiina ja paikka minne lapsi muuttaa ja sitten hupsis, joku sana joltain taholta saa asiat keikahtamaan nurin. Tai sossut etsii useamman ns sopivan perheen ja sitten ei arpa osukkaan sinuun vaikka juuri ehdit asiaan henkisesti valmistautumaan. Kyllä tää niin helpolta kuulostaa, oot valmis ottamaan lapsen näkemättä, hoivaamaan , rakastamaan, ohjaamaan, opettamaan, kiintymään ja valmis taas luopumaan kun joku muu niin sanoo. Hih. Ja tähän mä silti itsekin odotan pääseväni.

 

Heippa. Tänään lähti kirje postiin, haluamme osallistua pride-koulutukseen. Välillä on niin varma, että tähän haluan lähteä, välillä taas epävarmuus iskee. Mutta toivon, että tuo pride-koulutus selvittää ajatukset.

 

Oho, onnea kiksuliini! Melko harvinainen tilanne teillä.

Tosi tyhmää, Tuuli-Maria Ei tuo kovin yleinen käytäntö ole! Uskallatko kertoa, mikä taho on kyseessä? Olet saattanut mainitakin, en muista...Täällä on tapana, että vasta jos ensiksi mietitty sijaisperhe kieltäytyy, otetaan yhteyttä seuraavaan sopivaan odottavaan. Tunnen vajaat kymmenen sijaisperhettä (ja koulutuksissa tapaa enemmänkin paristi vuodessa), enkä ole kuullut että sijoitus koskaan olisi jäänyt toteutumatta, paitsi perheen toiveesta. Jos "pysyvää" perhettä etsitään, niin silloin pitkäaikainen sijoitus on jo päätetty asia ja tutustuminen alkaa yleensä heti.

 

Onnea kiksuliini ihanaa noin pieni vauva. Onko ristiäiset jo ollut?
Meillä on menossa 4-6vkon tutustuminen 9kk ikäiseen vauvaan joka on just oppinut konttaamaan ja istumaan. Niin ihana pieni. Muuttaa marras joulukuun vaihteessa. Sitä ennen tiuhaa tutustumista.
9kk meni meilläkin priden jälkeen. Ennen ku soitto tuli. Mutta hän tuntuu omalta ja on ihana.
Vaaleanpunaiset lasit vielä silmillä...
Jään virkavapaalle joulukuun alusta töistä.sitä ennen vähä lomaa.

 

Tervetuloa nehma joukkoon ja voin kertoa että pride on hyvä ajanjakso tunnustella onko itsestä tähän. Me olimme ainakin epävarmoja prideen lähtiessä mutta kurssilla saimme vahvistusta meitä askarruttaneisiin asioihin ja tuli tunne että tämä on juuri sitä mitä halutaan.

Kuulostaa kyllä tuo Tuuli-Marian mainitsema tapa erikoiselta! Me olemme kaupungin listoilla ja siellä kerrottiin kyllä että lasta tarjotaan meille ja tämän jälkeen me jäämme harkitsemaan onko hän meille sopiva. Asia ei etene ennen kuin kerromme oman kantamme ja jos päätös nyt jostain syystä olisi kielteinen, vasta sitten lasta tarjottaisi toisaalle.

Minkälaista mutsikka81 on ollut biojen tapaaminen? Oletteko tavanneet heitä? Tämä asia on askarruttanut meitä varmasti kaikkein eniten tässä! Täytyy toivoa että pöydän toisella puolella istuisi semmoisia ihmisiä että tulisimme hyvin toimeen! Oletteko jo ennättäneet hommaamaan kaiken tarvittavan vauvalle?

 

Hei kaikille!
Olen hetken seurannut keskusteluanne, ja päätin liittyä seuraan. Meillä tuli idea sijaisvanhemmuudesta, kun mietittiin mitä tehdä jos emme saakaan omaa lasta (siis vielä ei olla edes yritetty, koska se ei tällä hetkellä ole mahdollista). Mutta sitten tämä sijaisvanhemmuus (ainakin omalla kohdallani) nosti kunnolla päätään ja ajattelinkin että sitä voisi harkita ensisijaisena vaihtoehtona. Ja sitten kun olisi jo yksi "sijais"lapsi niin voisi rennosti yrittää myös biologista lasta. Kun tuntuu että mun kohdalla se muuten menisi aivan järjettömäksi kyttäämiseksi ja jotenkin sitä koko ajan vain pelkäisi että mitä jos ei sitten onnistukaan. Ja mielestäni olisi hienoa tarjota sellaiselle lapselle koti, joka sitä todella tarvitsee. On niin paljon lapsia, jotka tarvitsevat kotia. Adoptiotakin mietimme, mutta se taitaa meidän rahapussille olla liian kallista touhua, ainakin tällä hetkellä.

Meillä on vain sellainen juttu, että minä sairastuin pari vuotta sitten henkisesti ja olen nyt paranemassa siitä, tai oikeastaan olen jo parantunut mutta vielä lääkkeitä joudun syömään jonkun aikaa. Onko kellään kokemusta miten tällaiseen suhtaudutaan sijaisvanhemmuutta harkitessa? Muuten meillä on asiat kunnossa, miehellä vakityö ja on tarpeeksi iso asunto ja parisuhde kunnossa. Minä opiskelen vielä, mutta mietimmekin, että sitten olisi hyvä aika pride-koulutukselle, kun olen valmistunut. Onko kukaan ryhtynyt sijaisvanhemmaksi kesken opiskelujen? Olen kolunnut koko netin koskien tätä sijaisvanhemmuusasiaa ja tuntuu että se voisi olla meidän juttu

 

Hei. Olemme pieneltä paikkakunnalta, joten en viitsi enempää avata. Mutta oma kaupunki/alue oli sijoittaja. Ei ne ihan yleisiä kai ole nää sosssujen säätämiset mut joskus tällaistakin tapahtuu kun pienet kunnat sooloilee..... ja laki muutos on sellainen että lapset yhä enemmän odottaa bioperheessä oikeudenpäätöstä huostaanotosta. Jos ei välitöntä hengen vaaraa niin ei välttämättä siirry kriisiperheeseen tai lastenkotiin vaan avohuollon tukitoimilla tuetaan perhettä kunnes oikeudenpäätös tulee, meidän kohdalla se päätti niin että lapsi saa jäädä bioperheeseen ja tukea vaan lisätään sinne. Mutta sijaisperhe pitää olla valmiina, jos oikeus olisikin päättänyt toisin olisi lapsi muuttanut nopeastikin.
Emelii, tervetuloa höpöttämään aiheesta. Pride-kurssilla puhuttiin paljon sijaisvanhempien omasta lapsuudesta, ongelmista ym ja sanottiin , että vaikka itse olisit elänyt lapsuutesi esim alkoholistiperheessä se ei estä sinua ryhtymästä sijaisvanhemmaksi, kunhan ne ongelmat on käsitelty ja olet sinut "menneisyytesi" kanssa. Kotitehtäviä oli paljon ja niissä näitä pohdittiin, kyllä ne kouluttajat sitten huomaa onko pariskunta tehtävään sopiva vai pyytääkö he vielä miettimään asiaa. Oletteko minkä ikäisiä?

 

Kiitos kaikille <3

Pride oli mielestäni erinomainen paikka itselle itsestä oppimisesta ja omista arvoista. Koulutus myös selkeästi yhdisti meitä perheenä vielä enemmän, jos se oli mahdollista. Mutta pakko myöntää että ensiasetelma ainakin omalta kohdaltani oli että "no, käydään nyt tälläinen koulutus". Ja jo ensimmäisestä koulutuskerrasta tajusin että tässä nyt käydään ihan jotain muuta "kun vaan tälläinen koulutus". Äärimmäisen opettava, nöyräksi vetävä ja yhteenkuuluvuutta lisäävä matka. Olisipa joku tälläinen koulutus tai edes tämän tyyppinen pakollinen ihan jokaiselle vanhemmalle. Meille jäi ryhmästä pari ihan läheistäkin perhettä joiden kanssa olemme yhteyksissä edelleen tiiviisti.

Sen verran vielä noista nopeista muutoksista; Niitä tulee, aivan varmasti. Meilläkin meni yksi lapsiehdotus mönkään ennen tätä lasta. Mutta asioilla on aina jokin tarkoitus ja itseään ei kannata syyllistää. On vain välillä sellaisia asioita joihin ei voi vaikuttaa. Varsinkin kun näissä tilanteissa on niin monia tahoja ja ihmisiä mukana.

Tänään vauvan kanssa aamukävelyllä ollessamme tajusin kuinka mieletön tilaisuus tämä koko sijaisvanhemmuus onkaan. Olin toki tajunnut sen aikaisemmin, mutta nyt vasta oikeasti tajusin. Olen valtavan onnellinen tästä mahdollisuudesta minkä olemme saaneet ja tiedän varmasti että ainakin yksi lapsi on saanut tilanteeseen nähden parhaan mahdollisen kodin ja perheen. Mä niin tulen rakastamaan tuon lapsen ruttuun <3 <3 <3

Tsemppiä kaikille, kyllä se aika sieltä tulee. Teitä vaan odottaa "se oikea". Ja muille harkitseville; Menkää ihmeessä edes Prideen, sillä matkalla kyllä itselle aukeaa onko tämä teidän juttu vai ei. Suosittelen myös puhumaan läheisten (isovanhempien, sisarusten ym) kanssa etukäteen näistä ajatuksista ja mahdollisesta sijaislapsesta. Vastaanotto ei aina ole paras mahdollinen ja näin niihin osaa varautua etukäteen.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille

 

Hei taas.
Kiksuliini: kuulostaa ihanalta, paljon onnea teidän koko perheelle! <3

Tuuli-Maria: me ollaan pian kolmekymppisiä eli ei nyt ihan nuoria, mutta aika nuoria vielä.

Mua toi Pride kiinnostaisi kyllä kovasti, mutta en tiedä pääseekö sinne asti.. soitin nimittäin tänään meidän kaupungin näistä asioista vastaavalle henkilölle ja sieltä sanoivat, että mun sairastuminen voi estää sijaisperheenä toimimisen :/ siihen vaaditaan lääkäriltä joku lausunto ja jos lääkäri on sitä mieltä että sairaus voi uusia, niin meidän kaupungin kohdalla he eivät ainakaan lähde sitten viemään asiaa eteenpäin. Vaikka ymmärrän kyllä heidän linjansa täydellisesti ja hän siinä selittikin että lapsen etua siinä ajatellaan, että pienentää sitä riskiä ettei joudu sitten sijaisperheestä sijoittamaan uudelleen mihinkään... Mutta kun itse tiedän että lapsen kanssa pärjäisin ja varsinkin yhdessä aviomiehen kanssa. Ja kyllä ne omat möröt on aikalailla jo käsitelty juttu, vaikka se Pride voisi antaa jotain uutta ihan varmasti siihenkin. Ehkä nyt sitten täytyy vain odotella opiskelut loppuun ja lähteä sitten hakemaan sitä lääkärinlausuntoa ja katsoa mitä siinä sanotaan. Tai tietysti voisihan sitä muiltakin tahoilta kysäistä onko heille tuo ehdoton este.

Mukavaa viikonloppua myös mun puolesta kaikille! Toivotaan että meitä kaikkia jossain vaiheessa onni potkaisee, niinkuin Kiksuliini sulla on tainnut jo käydä

 

Hiljenikö tämä palsta kokonaan? Päivitämpä kuitenkin omaa tilannetta. Eli aika pian kirjeen jättämisen jälkeen tuli soitto alkaisimmeko tukiperheeksi. Sos.toimisto tulee lähiaikoina käymään kotonamme, katsotaampa hyväksyvätkö meidät varmaan tulee siivottua kämppää normaalia enemmän sitä ennen hiukan jo jännittää...

 

No toivottavasti ei hiljene kokonaan! Tämä on ollut mukava palsta enkä ole oikein löytänyt facestakaan mitään sopivaa foorumia aiheen tiimoilta.

Me edelleen vaan odotellaan. Tekisi mieli varata reissu jonnekin kauas, en kestä tätä pimeää!

 

Meillä noin kuusi viikkoa takana yhteiseloa uusien perheenjäsenten kanssa. Se, mikä on yllättänyt positiivisesti kuinka nopeasti lapset ovat keskenään hioutuneet yhteen. Oltiin varauduttu pahempaan mustasukkaisuuteen omien biolasten kohdalla. Mutta toistaiseksi ei mitään sellaista ole havaittavissa. Oikeastaan juuri lapset saivat uusien tulokkaiden luottamuksen. Vasta pieninä annoksina alkavat tukeutua meihin aikuisiin.
Yksi biologinen sukulainen on myös aiheuttanut harmia ja ollaan jouduttu soittamaan apuvoimia kotiin, mikä on todella surullista ja pelottavaakin. Muiden sukulaisten kanssa yhteistyö sujuu.
Hyvällä mielellä kuitenkin ja ehdottomasti oikea tie ollaan valittu, kun tähän ollaan ryhdytty

Tsemppiä kaikille puhelua odottaville <3
Sekä onnittelut jo perheenlisäystä saaneille

 

Hei. Me nyt ryhdyimme kriisiperheeksi. Kovasti mietin, että tuleeko niitä lapsia sitäkään kautta. Mutta muutama viikko siinä meni ja nyt meillä sijoitettuna vauva. Tietty tää on sellasta sitten ettei koskaan tiedä viipyykö lapsi viikon , kuukauden vai puoli vuotta. Ja tulla tupsahti parin tunnin varoitusajalla. Mutta oon innoissani tästä hommasta, teen parhaani sen aikaa kun mua tarvitaan. Ja itse ei tarvii tehdä päätöksiä jatkumisen suhteen, sossut tekee ne ja mä sopeudun .