:wave: Olipas hieno tietopaketti Beth_esda. Suuret kiitokset. Pelkään juuri paastoarvojen karkaavan itseltäni käsistä, pitääpä pitää mielessä nämä vinkit kokeiltavaksi.
Odotan innokkaasti huomista. Haluan jo tietää millaisen arvion diabeteshoitaja antaa sokereistani. Tuo ruokapäiväkirja on kyllä todella hyvä juttu. Ainakin mittauspäivinä sitä on erinomaisen hyvä pitää. Ehkei nyt noin pilkulleen kuin äitiyspolin käyntiä varten, mutta mitä, milloin ja kuinka paljon on syönyt. Tähän mennessä olen kirjannut vain "poikkeavat ruuat" tai jos sokerit ovat olleet erikoisia.
Minulla ei esikoisesta ollut rd:tä. Hänellä sydänäänet laskivat koko synnytyksen ajan aina supistuksen tullessa. Koska ei voitu tietää mistä sydänääneten lasku johtuu ja mikä sikiön vointi on 6 tunnin seuraamisen jälkeen suunnattiin sektioon. Käsittääkseni sydänäänten laskeminen voimistui synnytyksen edetessä. Helpotuksekseni hätäsektiolla syntyi kuitenkin 9 pisteen tyttö, eikä milloinkaan selvinnyt miksi sydänäänet synnytyksen aikana laskivat.
miimaamuu, tahdon yrittää lohduttaa, vaikka minuakin pelottaa ihan älyttömän paljon se, että jossain vaiheessa alkaisi insuliini. Tuon sektion jälkeen minulle määrättiin verta ohentavia napapiikkejä kahdeksi viikoksi. Niitä piti laittaa 2 kertaa päivässä. Piikki oli pitkä (useampi cm), mutta ohut. Olen aina kammonnut kaikenlaisia piikkejä ja etenkin sormesta otettavia verinäytteitä. Selvisin silloin esikoisen syntymän jälkeen viikon napapiikkejä pistellen, sitten lopetin pistämisen, koska leikkaushaavani alkoi vuotaa ja verenohennuksesta johtuen vuoto ei loppunut.
En tiedä millainen insuliinipiikki on, enkä ole ihan varma mihin se laitetaan, mutta mielestäni tuo napapiikki oli pituutensa vuoksi epämiellyttävä, kun se piti iskeä kokonaan ihon alle omin voimin. Sokerimittaus on ollut paljon helpompi, kun piikki ponnahtaa kynästä itsestään. Tuo 6 tai 8 mm insuliinipiikki ei kuulosta pahalta. Uskon, että siitä selviää pienemmällä sisulla kuin napapiikistä. Tämän oli tarkoitus tsempata! Kyllä sinä siitä selviät! Ihminen pystyy siihen mihin pitää pystyä.
Kah... Minäkin taas toivoa täynnä, enkä enää urputa neuvola/äitiyspolikäynneistä...
Vici 15 + 4
Odotan innokkaasti huomista. Haluan jo tietää millaisen arvion diabeteshoitaja antaa sokereistani. Tuo ruokapäiväkirja on kyllä todella hyvä juttu. Ainakin mittauspäivinä sitä on erinomaisen hyvä pitää. Ehkei nyt noin pilkulleen kuin äitiyspolin käyntiä varten, mutta mitä, milloin ja kuinka paljon on syönyt. Tähän mennessä olen kirjannut vain "poikkeavat ruuat" tai jos sokerit ovat olleet erikoisia.
Minulla ei esikoisesta ollut rd:tä. Hänellä sydänäänet laskivat koko synnytyksen ajan aina supistuksen tullessa. Koska ei voitu tietää mistä sydänääneten lasku johtuu ja mikä sikiön vointi on 6 tunnin seuraamisen jälkeen suunnattiin sektioon. Käsittääkseni sydänäänten laskeminen voimistui synnytyksen edetessä. Helpotuksekseni hätäsektiolla syntyi kuitenkin 9 pisteen tyttö, eikä milloinkaan selvinnyt miksi sydänäänet synnytyksen aikana laskivat.
miimaamuu, tahdon yrittää lohduttaa, vaikka minuakin pelottaa ihan älyttömän paljon se, että jossain vaiheessa alkaisi insuliini. Tuon sektion jälkeen minulle määrättiin verta ohentavia napapiikkejä kahdeksi viikoksi. Niitä piti laittaa 2 kertaa päivässä. Piikki oli pitkä (useampi cm), mutta ohut. Olen aina kammonnut kaikenlaisia piikkejä ja etenkin sormesta otettavia verinäytteitä. Selvisin silloin esikoisen syntymän jälkeen viikon napapiikkejä pistellen, sitten lopetin pistämisen, koska leikkaushaavani alkoi vuotaa ja verenohennuksesta johtuen vuoto ei loppunut.
En tiedä millainen insuliinipiikki on, enkä ole ihan varma mihin se laitetaan, mutta mielestäni tuo napapiikki oli pituutensa vuoksi epämiellyttävä, kun se piti iskeä kokonaan ihon alle omin voimin. Sokerimittaus on ollut paljon helpompi, kun piikki ponnahtaa kynästä itsestään. Tuo 6 tai 8 mm insuliinipiikki ei kuulosta pahalta. Uskon, että siitä selviää pienemmällä sisulla kuin napapiikistä. Tämän oli tarkoitus tsempata! Kyllä sinä siitä selviät! Ihminen pystyy siihen mihin pitää pystyä.
Kah... Minäkin taas toivoa täynnä, enkä enää urputa neuvola/äitiyspolikäynneistä...
Vici 15 + 4