Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;24049210:
Koska sillä kertomisella odotetaan tietynlaista käytöstä. Siinä ei oikeasti ole vaihtoehtoja, vaikka niin ainakin ninatt väittää kaikessa olevan.
Jos mä kerron siskolleni, että tiedän sillä olevain aika kiireistä, mutta musta olisi silti ihanaa jos se ottaisi mun lapsen hoitoon jotta pääsisin kaverin kanssa ravintolaan, niin onko se manipuloimista?
Se olisi manipuloimista jos liioittelisin tunteitani tai valehtelisin saadakseni lapsen käyttäytymään tietyllä tapaa.
Ja aikaisempaan, siihen verikokeeseen liittyen: Se ei ollut mikään pakollinen verikoe vaan osallistuimme diabimmune tutkimukseen, ja jos lapsi ei olisi kokeeseen suostunut niin olisimme skipanneet sen ainakin siltä erää. Siinä siis lapsella oli todellinen vaihtoehto, kuten usein muutenkin. Lapset nyt vaan ovat yhteistyökykyisiä ja tosiaan hyvin valmiita elämään pääosin vanhempiensa ehdoilla. Heidän olisi kuitenkin hyvä saada itse päättää elävänsä vanhempien ehdoilla. Onhan lapsella päiväkotiin mennessäkin vaihtoehtoja; joko kävelee itse tai vanhempi kantaa lapsen tms, koska yhteisen elannon turvaamiseksi vanhemman on mentävä töihin. Ihmisarvoista olisi antaa lapsen valita olemassaolevista vaihtoehdoista.
Aiemmista kommenteista; en ihan ymmärrä, miten naimattomuus tekee äidistä jotenkin huonomman tai vähemmän kokeneen. Suurperheille yksi hyvä neuvo voisi olla, että älkää tehkö enempää lapsia kuin mitä jaksatte hoitaa kunnolla; kunnolla hoitamiseen sisältyy lapsen ihmisarvoinen kohtelu. Ihmisarvoinen kohtelu ei tarkoita sitä, että antaa lapsen pompotella koko perhettä. Tekisi mieli heittää pari ärräpäätä ja loukkaavaa nimitystä kaksplussan pässeistä mutta jätetään nyt laittamatta. Mutta siis älkää nyt oikeasti olko niin tyhmiä ja lapsia vähätteleviä. Lapsi kykenee YHTEISTYÖHÖN. Sinun ei tarvitse jyrätä lasta eikä lapsen sinua. Perhe voi YHDESSÄ tehdä päätöksiä, neuvotella, löytää ratkaisuja ongelmiin yms. Se, ettei riko lasta ei tarkoita sitä, että pitää hyväksyä lapselta ihan mitä vaan.
En tiedä miten päin tämän selittäisin, että menisi edes jollekin perille. Jostain luin hyvän sanonnan: The ratio of control and influence are inversely related; the less you try to control, the more influence you will have. Eli siis kontrollin/hallitsemisen ja vaikuttamisen suhde on käänteinen; mitä enemmän pyrit hallitsemaan toista, sitä vähemmän pystyt vaikuttamaan häneen. Itse tahdon ollan sellainen vanhempi josta lapsi hakee vaikutteita. En suinkaan jätä kasvattamatta vaan päinvastoin, kiinnitän paljon huomiota kasvatukseen ja elämäntaitojen opettamiseen. Hallitseminen, kontrolli ja pakkokeinot ovat kuitenkin sellaisia asioita, joita en tahdo lapselleni opettaa.
Jonkun mielestä normaali keskustelu lapsen kanssa on "manipulointia" koska lapsi muuttaa käytöstään sen keskustelun takia. Minun mielestäni rehellinen vuorovaikutus ei ole manipulointia; manipulointiin sisältyy epärehellisyyttä. Sanon suoraan jos toivon suoraan tietynlaista käytöstä. Toisinaan kysyn lapselta, että onko hänellä jotain ratkaisumalleja koska itse en keksi mitään kaikkia tyydyttävää. Keskustelemme avoimesti ja rehellisesti. En väitä pahoittavani mieltäni jos lapsi ei syö tarpeeksi tai mene nukkumaan juuri silloin kuin minä tahtoisin, sillä se ei ole lapseni ongelma vaikka pahoittaisin moisesta mieleni, enkä minä näe mitään syytä pahoittaa mieltäni moisesta. Sen sijaan sanon kyllä aivan suoraan, että pahoitan mieleni siitä, että minua satutetaan tai tavaroitani rikotaan tai kotiani sotketaan. Se ei todellakaan ole mitään manipulaatiota.