Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

Mikä päätös lapsen puolesta? Mitä vanhempi päättää lapsensa puolesta kun ottaa vastaan työpaikan? En ymmärrä

Ja jos lapsi itse toteaa, että niin, tässä tapauksessa ainoa suinkaan realistinen vaihtoehto on toimia vanhemman ehdotuksen mukaan (koska kukaan kolmevuotias ei tosiaan halua jäädä yksin kotiin koko päiväksi) niin mitä vanhempi nyt taas on mennyt päättämään lapsen puolesta?

Eli mielestäsi edelleen lapsella on oikeus jäädä kotiin, kun äiti menee töihin? Tai kauppaan tai kirjastoon tai kotipihaan leikkimään tai kylään naapuriin tai tulla sinne työpaikalle mukaan? Ehei, kyllä SINÄ päätät siitä, että lapsi menee työpäivän ajaksi hoitoon eikä siinä ole vaihtoehtoja (vaikka lapsen mielestä ehkä voisi ollakin).

- Haluatko päärynä- vai vaniljajäätelön?
- Päärynäjäätelön.
- Ei ole nyt kuin vaniljaa, mutta eikö ole kiva kun sait ihan itse valita?

 

Mun kokemuksen mukaan pienet lapset harvoin jää yksin valvomaan, jos vanhempi/vanhemmat menee nukkumaan. Ja jos lapsi on jo isompi niin siinähän valvoo?

Kertoisko joku sen noille... Keksivät kaikenlaista kolmistaan. Kaikesta heidän keksimisistään en voi sanoa olevani ylpeä. Sanoinkin jo että kaksivuotiAAT ja neljävuotias. Nuo tuplat nyt ainakin pitää huolen siitä ettei äiti uskalla silmiään ummistaa ennenkuin ovat nukkumassa.

 

suosittelisin käymään työpaikallani lasten psykiatrian osastolla, jossa lapset menevät nukkumaan kun aikuiset sanovat, koska tämä tuo turvallisuutta.
vasta hoidossa oli lapsi, joka oli itse päättänyt ihan kaikesta. nukkumaanmenostaan ja syömisistään jne. lapsen tehtävä ei ole huolehtia näistä vaan aikuisen. tämä lapsi ei käynyt kouluakaan, koska lopulta tilanne meni siihen, ettei vanhemmilla enää ollut mitään otetta lapseen, koska oli aina saanut päättää kaikesta itse.

 

Miten on sitten mahdollista, että 2-vuotias kummipoikani menee nukkumaan ihan itse joka ilta noin klo 20-21 välillä?

Hei, sullako on yhden lapsen esimerkki väitteidesi tukena?!? Lapset ovat erilaisia, ja kuule se kaks veekin on vielä aika pieni; ei ole oppinut vielä "tavoille"... Ja muutenkin hieman eri asia seurata ainokaista taaperoa kuin vaikka kolmea sisarusta jotka yllyttävät toisiaan nukkumaan mennessä. Vähän nyt avarakatseisuutta näihin mietintöihin...

 

Noh noh. Älkääs nyt kaikki käykö tuon Tytsin kimppuun. Pitäähän teidän ymmärtää että hän on nuori (tosin iän piikkiin ei voi tota laittaa, monet nuoret on fiksujakin) ja kokematon. Vaikutuksille altis ja siksi hänen mielensä on ollut helppo tunkea täyteen totuuksia joita pitää levittää eteenpäin. Kyllä hänkin tuosta viisastuu vaikka nyt kuvittelee lapsettomana olevansa kasvatuksen ammattilainen - parin tutun lapsen hoitamisella. Antaa hänen päteä jos se saa hänet tuntemaan itsensä välkyksi.

Suorastaan huvittavaa aliarviointia. Taitaa ihan "muutama" muukin tässä ketjussa olla vaikuitteille altis. Mutta ei se mitään, olin itsekin ennen. Sellaista sattuu.

 

Auttaminen on sallittua, en minäkään lastani jätä yksin selviytymään arjestaan, olen läsnä ja autan. Auttamiseen harvemmin sisältyy esimerkiksi fyysistä kiinnipitelyä tai sitä, että jätetään lapsi häkkiin yksikseen tms. Kukaan ei missään vaiheessa ole ehdottanut, ettei lasta pitäisi ollenkaan koskaan missään nimessä auttaa.

Mä en nyt jaksanut lukea kuin ekat 3 sivua kun hyppäsin tänne loppuun. Tottakai aikuisen tehtävä on auttaa lasta ja ohjata, mutta pakottaminen ei ole oikea keino. Hellästi ja lempeästi, varsinkin nukkumaanmennessä...

 

Mikään pakko ei ole tehdä niitä lapsia niin montaa/niin pienellä aikavälillä että se "hankaloittaa" elämää Valintakysymys (Ei pahalla!)

Ei pahalla mutta..mistä säkään mitään tiedät?!

 

Tuli oksettava olo koko kysymyksestä. Jos et ole lastensuojeluilmoitusta jo tehnyt, niin tee se nyt. Ihan hirveetä.

Ja ihmettelen, kuinka tämäkin keskustelu kääntyi ninaTT:n sädekehän kasvattamiseen. Olen itse hyvä kasvattaja, mutta mulla ei ole mitään tarvetta päteä sillä jatkuvasti. Minun on myös helppo kunnioittaa muiden (kuten esimerkiksi ninaTT:n) erilaisia kasvatusnäkemyksiä. En halua heidän näkemyksiään teilata, vaan pyrin aina oppimaan uutta.
Esimerkillään hän antaa hyvin yksipuolisen mallin lapsille: tämä meidän tapa on paras ja ainoa oikea.

Voi toki olla, että olen lukenut liian vähän ninaTT:n ja jossain myönnätkin, että sinullakin voi olla oppimista- jopa palstalaisilta. Siinä tapauksessa pahoittelen syytöksiäni. Jotenkin tämä yksipuolisuus minua vain ärsyttää.

 

[QUOTE="vieras";24041267]Mun mielestä on ihan helkkarin vastuutonta sälyttää lapsen vastuulle koko oma hyvinvointi. Lapsella ei ole tarvittavaa tietoa miten mikäkin toiminta vaikuttaa mihinkin eikä kykyä ajatella pitkällä tähtäimellä.

Ihanko tosiaan joku vanhempi EI vie lasta sänkyyn vaikka puoliväkisin,jos lapsi on selkeästi yliväsynyt,kierrokset vaan lisääntyy ja meno hurjenee? Ei kukaan lapsi tuossa tilassa mene itse sinne sänkyyn ja jos kysytään että väsyttääkö,niin kuuluu EI! ja hysteeristä naurua,silmät seisoo päässä. Haloo..johonkin se raja on vedettävä.

Voihan sitä toki käyttää hienoja termejä ja kannattaa jotain syvällistä ideologiaa sanoen että lapsen tulee saada itse päättää. Todellisuudessa se on mun mielestä laiskuutta. Ei viitsitä laittaa niitä rajoja eikä haluta olla niitä ikäviä vanhempia jotka laittaa stopin kaikelle kivalle. Onhan se kiva ajatella että joo,mä oon semmonen tosi cool mama,kun mä oon mun lapsen kaveri ja lapsi saa itse päättää.

Onko vanhemmuus todella näin hukassa? Ei uskalleta ottaa vastuuta. Ei se aina kivaa ole,mutta pitäisikö olla? Ja kuten joku edellä sanoi,aina ei sitä valinnanmahdollisuutta ole. Sinne tarhaan mennään aamulla ja piste.

Onko se sit loogista antaa lapsen valvoa niin myöhään kuin huvittaa,vaikka aamulla on joka tapauksessa PAKKO herätä aikaisin? Joo ja omat muksut valvoi eräs lauantai puoli yhteen,kun kokeilin kauanko jaksavat olla hereillä. Ikää 4v ja 6v. Seuraavan päivän voi sit jo arvatakin.. :/[/QUOTE]

Mitä pahaa laiskuudessa on? Ei, mä EN todellakaan jaksaisi esim. mitään tunnin-kahden nukutustaisteluita tms., on parempaakin tekemistä. Miksi asiat pitäisi tehdä vaikeimman kautta, kun elämä voi olla helppoa ja mukavaakin?

 

[QUOTE="-p-";24041661]En jaksanut lukea ihan koko ketjua, mutta onko tää Tytsi -89 ihan tosissaan? Siis että jakelee näitä kaikkitietäviä kasvatusneuvoja, vaikka ei edes ole omia lapsia? Sanonpahan vain, että asenne (toivottavasti) tulee muuttumaan, jos ja kun lapsia joskus saa. Ensinnäkin: kaikki lapset eivät ole samanlaisia, joka tarkoittaa, että kaikki keinot eivät sovi kaikille. Toiseksi: on heitteillejättö, jos et pidä huolta siitä, että lapsi saa tarpeeksi unta ja ruokaa. Kaikki lapset eivät todellakaan osaa huolehtia näistä perustarpeistaan alusta alkaen itse.[/QUOTE]

Juu, en ajatellut pitää lasta nälässä tai väkisin hereillä. :O Totta kai teen/tarjoan ruokaa ja lapsi päättää, paljonko syö. Samoin tarjoan puitteet hyville yöunille ja lapsi menee nukkumaan, kun väsyttää.

 

Mitä pahaa laiskuudessa on? Ei, mä EN todellakaan jaksaisi esim. mitään tunnin-kahden nukutustaisteluita tms., on parempaakin tekemistä. Miksi asiat pitäisi tehdä vaikeimman kautta, kun elämä voi olla helppoa ja mukavaakin?

Niin sillä hetkellä se on helppoa ja mukavaa, mutta jos ajattelee pidemmällä tähtäimellä. Kyllä minäkin suosin elämää helpottavia asioita enkä tee kyllä mitään asiaa vaikeamman kautta, jos sen voi tehdä helpomminkin päätyen samaan lopputulokseen. Mutta jos se laiskuus johtaa johonkin muuhun kuin se "ahkeruus" (vai mikä sana tähän nyt sopisi) niin silloin pitää punnita niitä vaihtoehtoja.

 

Niin sillä hetkellä se on helppoa ja mukavaa, mutta jos ajattelee pidemmällä tähtäimellä. Kyllä minäkin suosin elämää helpottavia asioita enkä tee kyllä mitään asiaa vaikeamman kautta, jos sen voi tehdä helpomminkin päätyen samaan lopputulokseen. Mutta jos se laiskuus johtaa johonkin muuhun kuin se "ahkeruus" (vai mikä sana tähän nyt sopisi) niin silloin pitää punnita niitä vaihtoehtoja.

Mä olen itse toiminut laiskan kaavan mukaan, enkä koskaan esim. käynyt mitään nukutustaisteluita. vaan antanut lasten nukahtaa lähinnä sinne ja sillä tavalla kun ovat itse halunneet. Pitkällä tähtäimellä en näe tässä ongelmaa, koska tänä päivänä he menvät molemmat suoraan iltapalapöydästä sänkyihinsä ja nukahtavat sinne. Joskus minun sänkyynikin.

 

[QUOTE="nii";24041894]En tiedä mitä pahaa tolle Ninalle on lapsuudessa sattunut - mutta sen sijaan että hän selvittäs jutut, hän onkin vetänyt äkkikäännöksen, yliohjaten toiseen suuntaa. Pelkkä äly ei riitä elämässä, valitettavasti.[/QUOTE]

Ja mitä tekee palstalaiset, kun eivät enää keksi perusteluja väitteilleen?

 

Mä olen itse toiminut laiskan kaavan mukaan, enkä koskaan esim. käynyt mitään nukutustaisteluita. vaan antanut lasten nukahtaa lähinnä sinne ja sillä tavalla kun ovat itse halunneet. Pitkällä tähtäimellä en näe tässä ongelmaa, koska tänä päivänä he menvät molemmat suoraan iltapalapöydästä sänkyihinsä ja nukahtavat sinne. Joskus minun sänkyynikin.

Niin siis tuossa taidettiin puhua laiskuudesta kasvatuksessa ja rajojen vetämisessä ylipäätään, ei nukkumaanmenossa.

Itsekin olen tähän nukkumaanmenoon liittyen tehnyt monia ratkaisuja ihan vaan laiskuuttani olettaen, että ne helpottaisi sitten jossain vaiheessa. Ensimmäinen oli se, että menin itse nukkumaan (edes pienien yöunien toivossa) samaan aikaan kuin vauva. Hän kun nukkui vain tissi suussa. Sitten tuli "laiskuus" ja mukavuudenhalu. En halunnut enää mennä iltakahdeksalta nukkumaan ja maata koko yötä niskat jumissa "imettäen", joten yritettiin pinnasänkyyn nukuttamista. Olihan sekin tavallaan omaa aikaa kun sai istua ja jopa lukea kirjaa. Tosin toinen käsi oli linkussa sängyn pinnojen välissä, mutta helpompi sekin oli minulle, kuin se sängyssä hievahtamatta makaaminen.

Tästä on tultu pitkä tie ja tiedän, että helpoimmalla pääsen, kun istun tuola lasten huoneessa kunnes he nukahtavat, joten teen sitten niin. Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, että lapset saavat tehdä mitä haluavat ja valvoa miten myöhään haluavat, vaan olen tehnyt selväksi, että sängyssä nukutaan eikä leikitä (lukea saa toki, jos ei uni heti tule). Olen tyytyväinen tähän tapaan ja jälkeenpäin ajatellen olen tyytyväinen tekemiini ratkaisuihin, vaikka ne olivatkin monien tuskailujen tulos.

 

Niin sillä hetkellä se on helppoa ja mukavaa, mutta jos ajattelee pidemmällä tähtäimellä. Kyllä minäkin suosin elämää helpottavia asioita enkä tee kyllä mitään asiaa vaikeamman kautta, jos sen voi tehdä helpomminkin päätyen samaan lopputulokseen. Mutta jos se laiskuus johtaa johonkin muuhun kuin se "ahkeruus" (vai mikä sana tähän nyt sopisi) niin silloin pitää punnita niitä vaihtoehtoja.

Juuri tuosta syystä ei pidä lähteä mihinkään nukutustaisteluihin - tai koviin taisteluihin muissakaan asioissa. Vanhemman ja lapsen kunnioittava ja vastavuoroinen suhde punnitaan, kun lapsi tulee teini-ikään ja aikuistuu. Siinä vaiheessa ei enää kauheasti "kasvateta", vaan katsellaan tuloksia ja pyritään minimoimaan haitat. Jos olet kasvattanut lapsen siihen, että nukkumaanmeno/ruokailu/itsestään huolehtiminen/whatever on vastenmielistä ja se pitää tehdä vain jotta vanhemmilla on hyvä olla, tai jos olet kasvattanut lapsesi ajattelemaan, että et oikeasti välitä heidän tunteistaan - kunhan he toimivat tahtomallasi tavalla... Se voi olla tuhoisaa. Aina tuhoisuus ei näy päihteiden käyttönä tms, joskus se näkyy myös ylikiltteytenä tai muuna itsetuhoisena käyttäytymisenä. Ongelmia voi tulla tulevissa parisuhteissa tai omien lasten kanssa.

Itse tahdon lapseni kasvavan tieäen sen, että minä välitän hänestä ja hänen tunteistaan, enkä katso oikeudekseni rikkoa häntä vain siksi, että minusta on superhienoa kun hän menee nukkumaan kello kahdeksalta....

 

Juuri tuosta syystä ei pidä lähteä mihinkään nukutustaisteluihin - tai koviin taisteluihin muissakaan asioissa. Vanhemman ja lapsen kunnioittava ja vastavuoroinen suhde punnitaan, kun lapsi tulee teini-ikään ja aikuistuu. Siinä vaiheessa ei enää kauheasti "kasvateta", vaan katsellaan tuloksia ja pyritään minimoimaan haitat. Jos olet kasvattanut lapsen siihen, että nukkumaanmeno/ruokailu/itsestään huolehtiminen/whatever on vastenmielistä ja se pitää tehdä vain jotta vanhemmilla on hyvä olla, tai jos olet kasvattanut lapsesi ajattelemaan, että et oikeasti välitä heidän tunteistaan - kunhan he toimivat tahtomallasi tavalla... Se voi olla tuhoisaa. Aina tuhoisuus ei näy päihteiden käyttönä tms, joskus se näkyy myös ylikiltteytenä tai muuna itsetuhoisena käyttäytymisenä. Ongelmia voi tulla tulevissa parisuhteissa tai omien lasten kanssa.

Itse tahdon lapseni kasvavan tieäen sen, että minä välitän hänestä ja hänen tunteistaan, enkä katso oikeudekseni rikkoa häntä vain siksi, että minusta on superhienoa kun hän menee nukkumaan kello kahdeksalta....

Niin ja edelleen tässä laiskuudella taidettiin viitata siihen kasvattamiseen ja rajojen asettamiseen ylipäänsä, eikä varsinaisesti tähän nukkumisasiaan. Eihän tässä kukaan olekaan tuota aloitusviestin tilannetta ihannoinut, vai onko?

 

Jos olet kasvattanut lapsen siihen, että nukkumaanmeno/ruokailu/itsestään huolehtiminen/whatever on vastenmielistä ja se pitää tehdä vain jotta vanhemmilla on hyvä olla, tai jos olet kasvattanut lapsesi ajattelemaan, että et oikeasti välitä heidän tunteistaan - kunhan he toimivat tahtomallasi tavalla... Se voi olla tuhoisaa.

Eikö tuo juuri ole sitä, jota teet sillä "tämä on minulle tärkeää" -mantrallasi?

 

Niin ja edelleen tässä laiskuudella taidettiin viitata siihen kasvattamiseen ja rajojen asettamiseen ylipäänsä, eikä varsinaisesti tähän nukkumisasiaan. Eihän tässä kukaan olekaan tuota aloitusviestin tilannetta ihannoinut, vai onko?

Jep ja minusta juurikin lasta kunnioittava kasvatus johtaa pidemmälläkin tähtäimellä kestävämpiin ja parempiin lopputuloksiin. Pakottaminen, rangaistukset, uhkailu ym. ovat mielestäni huonoja "kasvatuskeinoja" eivätkä tue lapsen kasvua kriittisesti ajattelevaksi, onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

 

Jep ja minusta juurikin lasta kunnioittava kasvatus johtaa pidemmälläkin tähtäimellä kestävämpiin ja parempiin lopputuloksiin. Pakottaminen, rangaistukset, uhkailu ym. ovat mielestäni huonoja "kasvatuskeinoja" eivätkä tue lapsen kasvua kriittisesti ajattelevaksi, onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Joo, olet ehkä oikeassa. Ajatus on kaunis. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että lapsen pitäisi saada itse päättää omista asioistaan. Ja toisaalta, elämässä on pakkoja ja rangaistuksia, miksei lapsella saisi niitä olla?

 

Eikö tuo juuri ole sitä, jota teet sillä "tämä on minulle tärkeää" -mantrallasi?

Ei kai missään sanottu, että lapsi huolehtisi nukkumisestaan, ruokailustaan ym. _vanhemman_ takia? Vaan oman hyvinvointinsa takia toki. Tai siis nuo pakottamiset ym. antavat lapselle viestin, että hänen on nukuttava tiettyyn aikaan/syötävä tietty määrä ruokaa tms, koska vanhempi niin tahtoo. Kyse oli muista asioista, joita lapsi saattaa tehdä, koska se on vanhemmalle/jollekin muulle tärkeää. Samoin vanhempi voi tehdä jotain siksi, että se on lapselle tärkeää.

Jopa mä pysyn kärryillä, vaikka on tässä kuudes siideri menossa.

 

Jep ja minusta juurikin lasta kunnioittava kasvatus johtaa pidemmälläkin tähtäimellä kestävämpiin ja parempiin lopputuloksiin. Pakottaminen, rangaistukset, uhkailu ym. ovat mielestäni huonoja "kasvatuskeinoja" eivätkä tue lapsen kasvua kriittisesti ajattelevaksi, onnelliseksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi.

Saanko muuten kysyä, koetko itse olevasi kriittisesti ajatteleva, onnellinen ja tasapainoinen ihminen ja onko sinut kasvatettu ilman rajoja vai rajojen kanssa? Minulla olisi jotenkin sellainen vaikutelma, että sinä olet tuollainen ihminen, mutta sinut olisi kasvatettu ihan "normaaleilla" rajoilla, eikä tällä vapaammalla tyylillä.

 

Joo, olet ehkä oikeassa. Ajatus on kaunis. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että lapsen pitäisi saada itse päättää omista asioistaan. Ja toisaalta, elämässä on pakkoja ja rangaistuksia, miksei lapsella saisi niitä olla?

Miksei lapsi saisi päättää ollenkaan omista asioistaan? :O

 

Ei kai missään sanottu, että lapsi huolehtisi nukkumisestaan, ruokailustaan ym. _vanhemman_ takia? Vaan oman hyvinvointinsa takia toki. Tai siis nuo pakottamiset ym. antavat lapselle viestin, että hänen on nukuttava tiettyyn aikaan/syötävä tietty määrä ruokaa tms, koska vanhempi niin tahtoo. Kyse oli muista asioista, joita lapsi saattaa tehdä, koska se on vanhemmalle/jollekin muulle tärkeää. Samoin vanhempi voi tehdä jotain siksi, että se on lapselle tärkeää.

Jopa mä pysyn kärryillä, vaikka on tässä kuudes siideri menossa.

Niin siis tuolla puhuttiin aiemmin siitä töihin lähtemisestä, johon muka annetaan vaihtoehtoja, mutta oikeasti lapsella ei ole vaihtoehtoja. Siinä siis puhuttiin tästä "tämä on minulle tärkeää" -keskustelusta.

 

Miksei lapsi saisi päättää ollenkaan omista asioistaan? :O

Niin siis edelleen viittaan tuohon töihin/hoitoonlähtemiskeskusteluun?

 

Saanko muuten kysyä, koetko itse olevasi kriittisesti ajatteleva, onnellinen ja tasapainoinen ihminen ja onko sinut kasvatettu ilman rajoja vai rajojen kanssa? Minulla olisi jotenkin sellainen vaikutelma, että sinä olet tuollainen ihminen, mutta sinut olisi kasvatettu ihan "normaaleilla" rajoilla, eikä tällä vapaammalla tyylillä.

Kriittinen ajattelukykyni on vasta heräämässä. Siinä olisi melko lailla parantamisen varaa. Otan monet asiat liian itsestäänselvinä ja annettuina. Onnellinen olen aina ollut ja kohtalaisen tasapainoinenkin, vaikka harva taitaa olla täysin terve tässä epäterveessä yhteiskunnassa. Ihan hyvä musta on kokonaisuudessaan tullut, mutta monissa asioissa on opittavaa, huonoja puolia löytyy ja olen mokaillut lähiaikoina melko pahasti ihmissuhteissani.

Minut on kasvatettu aika tavalliseen tapaan. On ollut rajat, mutta myös vapautta ja runsaasti rakkautta. Kyse onkin kokonaisuudesta ja vanhempien asenteesta. Jos vanhemmalla on lastaan kunniottava asenne ja kykyä/halua pohtia omia kasvatustyylejään, pitäisi asioiden olla suht hyvin. Aina on silti parantamisen varaakin. Mielestäni vanhempani ovat kuitenkin onnistuneet kasvatustyössään hyvin.