Pystyisitkö tekemään 2,5v lapsellesi näin?

[QUOTE="pk:n täti";24050447]Niinpä niin. Ja onhan tässä ketjussakin puhuttu, että lapset saavat valita monista asioista. Te vaan ette sitä huomaa. Teidän mielestä ilmeisesti muut vanhemmat ovat ihan tyranneja, kun eivät anna valita ihan yhtä paljon kuin te. Meidänkin päiväkodissa SAA päättää ruuan määrästä ym. ja tietyillä keleillä myös hanskoista ja kurahousuista. Aina ei. Kun on vähän vaikea olla varma, että huomaa, jos lapsen sormet alkaa palella ja sit se on mun syy sen vanhemman mielestä jos lapsella on kylmät sormet. Ja kaikki lapset eivät sitä osaa tulla kertomaan.[/QUOTE]

Itse tiedän perheen jossa aikuinen mies valistaa 6v pojalleen "Minähän sanoin että kannattais laittaa hanskat kun lähdet pyöräilemään, mut kun et halunnut!" ja poika tärisee sormet sinisinä kun on pyöräillyt halla-aamuna pitkän matkan. Jos 6v ei itse tajua niin kyllä isän pitäisi tajuta lapsen puolesta!

 

Me lähdettiin tänään kaatosateeseen kävelylle, keskusteltiin siinä lähtiessä vähän vaatetuksesta.. Sanoin, että sinne vois olla hyvä laittaa takki ja housut, koska kuitenkin sataa kaatamalla, jotain mikä pitää vettä. Kumpikaan ei halunnut sadetakkia. No, mä sanoin, että omapa on nahkanne, mitä se mua haittaa jos te kastutte. Vanhempi laittoi ulkohousut ja takin, nuorempi halusi nimenomaan laittaa mekon. Sanoin että se kastuu sitten. Ei kuulemma haittaa. No, ei kai se nyt muakaan haittaa, siinä kun kastuu sitten vaan. Ilmoitin vaan lähtiessä, että oikeesti siellä sataa ja sulla vaatteet kastuu, enkä mä meinaa kantaa mukanani vaihtovaatetta. Mun maailmaa ei ainakaan ollenkaan kaatanut se, että lapsi sai valita. Sit vaan vaihdettiin kuivaa päälle kuin tultiin kotiin. Itseasiassa ne sai valita senkin, että mennäänkö kauppaan vai ei.

No ehkä sun persettä kaivelee lasten kastuminen siinä vaiheessa kun tulevat kipeeksi. Turha sit narista palstalla kuinka on rankkaa kun lapset sairastaa kolmatta viikkoa ja itkee.

 

Mielestäni on jonkinlaista lapsen aliarvioimista ja hänen kykyjensä vähättelyä olettaa, ettei hän kykene tekemään muunlaisia päätöksiä kuin tyyliin sininen vai punainen pusero.

Lapsi on aika laaja käsite; puhutko nyt siitä kummilapsestasi 2v vai naapurin eskarista? Se tuo katsos turvaa lapselle kun hän ei JOUDU päättämään liian isoista asioista itse! Kerro toki jos olen väärässä ja olen ihan turhaan yliopistossa opiskellut näitäkin asioita 6v... ja äitinä yhtä monta vuotta!

 

Mielestäni on aika itsestäänselvää, että päiväkotiryhmässä on eri säännöt/toimintatavat kuin kotona. Sehän on ihan valintakysymys, viekö lapsensa päiväkotiin vai ei ja millaisen päiväkodin valitsee. Monissa päiväkodeissakin lapset saavat päättää, nukkuvatko päiväunet, kuinka paljon syövät ja laittavatko hanskat käteen vai ei.

Hei helvetti lue nyt näitä juttujas! Sehän on kaiken kasvatuskumppanuuden a ja o että kodilla ja päiväkodilla on yhtenäinen linja! Lapsen kanssa pitää olla johdonmukainen ja se tuo turvaa että on yhteiset säännöt. Kuule, tekisitkö nyt ne lapset ja kirjoittelet sitten 6v päästä uudestaan näistä asioista, mielellään silloin kun et ole enää kotiäiti vaan joudut viemään lapsesi vaikka aamuseiskaan hoitoon. Tulisi vähän sitä laajempaa näkökulmaa näihin asioihin joita täällä nyt jauhat.

 

Eli tytsin ja ninatt:n mukaan sanoisin 2-vuotiaalleni uimaan mennessä, että saat valita laitetaanko tulpat ja panta vai otatko korvatulehduksen. Ai, et halua tulppia, no ei se mitään, mene vain uimaan ilman niitä, sitten saat korvatulehduksia uudestaan, omatpahan ovat korvasi??

Vaiko niin, että kerroin; nyt on pakko laittaa tulpat jos haluat uida, koska muuten tulee tulehdus. Ai et halua, no äiti laittaa ne kuitenkin ja sit mennään uimaan. Pieni protestointi ja tämän jälkeen ei ole ollut ongelmaa vaan tulpat ja panta on muistettu ja muistutettu äitiä.

Jos mä tekisin niinkuin lapseni haluaa niin se olisi ylilihava, söisi vain jäätelöä, valvoisi puolille öille ja nukahtaisi olkkarin lattialle väsymyskiukuttelun jälkeen, kun ensin olisi kävellyt yliväsyneenä päin pöytiä ym.. kompuroinut.

 

Onhan tuo aivan väärä tapa. Meillä on varsinkin lomienjälkeen sama ongelma.
Ymmärrän kyllä muutaman tunnin kerkee olemaan vanhempien kanssa.
Itseääkin harmittaa kuinka vähän aikaa kerkee päivässä viettämään lapsen kanssa.
Käytänkin usein leijonan osan nukkumisrutiineista NOin:1h lapsen kanssa jutteluun ym.
Suoraan sänkyyn ja nukkumaan ei onnistu. Tuommoisella vajaa 3 vuotiaalla on kova oma tahto ja sitä ei muuteta tuommosella pelillä. Aiheutetaan traumoja korkeintaan. Kyllä meidän mukkula osaa sanoa jos tulee pahamieli vaikka. En haluaisi koskaan että lapseni tuntisi että hänestä ei välitetä se on pahinta mitä lapselle voi tehdä. Ja kyllä tämä tuli isän suusta.

 

hoodrod, ei sun oo pakko käyttää sanoja pakko jne, vaan voit kertoa että miks ne tulpat tulee laittaa.

 

[QUOTE="nii";24050839]hoodrod, ei sun oo pakko käyttää sanoja pakko jne, vaan voit kertoa että miks ne tulpat tulee laittaa.[/QUOTE]
No mutta miksi kiistää tosiasiaa, että ne on pakko laittaa. Ei se asia siitä muutu vaikka en käytä pakko sanaa. Kerronhan mä toki lapselle miksi ne laitetaan ja en myöskään kiistä tosiasiaa, että ne on PAKKO laittaa, jos haluaa uida.
Miksi valehdella tai kaunistella asioita?

 

Olen aina pitänyt tytsiä mukavana, napakkana likkana ja sitä hän on edelleenkin. Mielipiteitä saa ja pitääkin tällä palstalla viljellä ja on ihan kiva lukea mitä mieltä tytsi, nuori tyttö, on lapsista ja niiden kasvattamisesta. Mutta... kun se elämänkokemus pakostakin puuttuu. Sitä on niin helppo lapsettoman miettiä miten toimisi erilaisissa tilanteissa niiden nuppusten kanssa. Mutta sitten se todellisuus. Kun ne omat palleroiset siinä sitten on ja heidän kanssaan elää arkea niin siinä ei pelkät korulauseet autakaan.

Minä perhepäivähoitajana olen aitiopaikalla näkemään mitä tapahtuu, mihin perhe-elämä lasten kanssa menee jos antaa lapsen päättää kaikesta. Äiti tulee hakemaan lasta hoidosta kysyen "Mentäiskös nyt kotiin?" "Meidän pitäis käydä kaupassa, mentäiskös me kauppaan?" "Ulkona on kova pakkanen, laittaisitkos sinä hanskat käteen?" jne, jne, loputtomasti heitetään pienelle noita valintatehtäviä ja yleensä AINA lapsen vastaus on typerään kyselyyn tiukka "EI!" Ja äiti helisemässä että "No mutta kun meidän pitäis." Sitä vanhemman voimattomuutta ja avuttomuutta on hirveä katsella. Joskus puutun peliin ja tilanne laukeaa sillä mutta toisaalta mielestäni oman vanhemman pitää osata olla lapsensa kanssa se aikuinen. Miksi sitä taitoa ei ole kuin harvalla?

 

Jatkan vielä vähän tuosta pakko-sanan käytöstä. Työelämässäkin on PAKKO tehdä asioita joista ei paljon välitä tai kiinnostusta ole, mutta ne on silti pakko tehdä. Itse esim. Vihaan laskutusta, mutta se on pakko tehdä tai yritys ei pyöri. Ei multa kukaan tule kysymään, että haluaisitko nyt tehdä laskutusta vai lähteä terassille kaljalle? Elämä on valintoja täynnä ja edelleenkin olen sitä mieltä, että ne tehdään ikätason mukaisesti. Meillä 2-vuotias saa valita KUMMAN hatun se laittaa 2 vaihtoehdosta ei niin, että kaivaa 30 myssyä läpi ja ottaa talvikarvahatun 30 asteen helteessä, kun nyt vain haluaa sen. Tai että saa maalikaupassa valita värin fillariinsa, joka maalattiin. Meillä, huom. painotan sanaa meillä, ei lapset valitse peseekö ne hampaitaan tai valvooko ne keskiyöhön. Me haluamme myös hoitaa parisuhdetta, harrastaa seksiä ja nauttia vain toisistamme mieheni kanssa ja tämä tapahtuu silloin kun lapset nukkuvat. Ja uskoisinkin, että tämän takia myös suhteemme voi hyvin, lapset nukkuvat heräämättä 10-12 tuntia, 5kk alkaen. Mä edelleenkin kannatan säännöllistä rytmiä ja rutiineja.

 

[QUOTE="huu";24050745]kaikki tytsit ja tiirut ja muut on täällä vissii yön läpeen valvonu kun katsoo noita viestien lähetysaikoja ja onlines olemista. millon te nukuttu?[/QUOTE]

Mä just luovutin ja nousin ylös, kun en saanut unta koko yönä.

 

Jos lähdetään ihan elämän tosiasioista, niin PAKKO ei ole tehdä mitään, muuta kuin kuolla joskus aikanaan. Meillä on kaikenlaisia velvollisuuksia tässä elämässä (koulussa, arjessa, töissä jne) ja jos velvollisuuksiaan ei tee/suoria, niin niillä on seuraamuksia....

 

Tässä vähän mielenkiintoista luettavaa teille:

"Sosiokulttuurinen näkökulma on tärkeä, koska se auttaa meidät ulos yksilökeskeisestä länsimaisesta psykologiasta. Kehityspsykologian tutkimukset ovat auttaneet olennaisella tavalla ymmärtämään ihmisen psyykkistä kehitystä. Näihin tutkimuksiin osallistuvat yleensä kuitenkin lähinnä keskiluokkalaiset amerikkalaiset tai eurooppalaiset lapset. He edustavat vain yhtä lastenkasvatuksen ja sosialisaation mallia muiden joukossa. Tyypillistä länsimaiselle yhteiskunnalle on lasten ja aikuisten toiminnan erottaminen toisistaan sekä erilaiset lasten kasvatuksen institutionaaliset muodot, kuten koulussa tapahtuva oppiminen.

Kehityspsykologi Barbara Rogoff kysyy sen sijaan, milloin lapsi "normaalisti" on valmis esimerkiksi vastaamaan pienimmistä sisaruksistaan, käyttämään teräaseita tai laittamaan ruokaa. Länsimaisessa yhteiskunnassa lapsen vastuulle uskotaan tällaisia asioita vasta huomattavan myöhään, lähellä murrosikää".

Jatkan seuraavaan viestiin, ettei tule ihan romaania. Sivuaa hiukan aihetta, mutta liittyy juurikin tuohon, miten paljon lapsi kykenee ottamaan vastuuta ja miten kulttuuri siihen vaikuttaa.

 

"Oseanialaisessa Kwara'ae-kulttuurissa 5-7-vuotiaat ja vielä nuoremmat lapset pitävät säännönmukaisesti huolta omista sisaruksistaan, sen sijaan että leikkisivät nukeilla. Kongon demokraattisen tasavallan Efe-kulttuurissa lapset puolestaan oppivat käyttämään viidakkoveistä ja käsittelemään tulta turvallisesti suunnilleen samaan aikaan, kun he oppivat kävelemään. Aka-kulttuurissa alle yksivuotiaat (8-10 kuukauden ikäiset!) lapset harjoittelevat heittämään pientä keihästä ja käyttämään teräviä pieniä kirveitä. 3-4 vuoden iässä he valmistavat jo nuotiolla ruokaa. Noin 10-vuotiaana nämä lapset taitavat kaikki taidot, joita tarvitaan selviytymiseen yksin viidakossa.

Nämä asiat ovat mahdollisia sen takia, että lapset kasvavat ja sosiaalistuvat ympäristössä, jossa on koko ajan aikuisia läsnä. Lapset oppivat aikuisilta syrjäsilmällä kyseisten työvälineiden tarkoituksenmukaisen käytön ja omaksuvat vastaavat sosiaaliset käytännöt. Heidän toimintansa nojautuu varhain omaksuttuihin korkeatasoisiin jäljittely- ja tarinallisiin malleihin. Tällaisessa ympäristössä kiinnitetään vain vähän huomiota lapsen biologiseen ikään. Pääsy vaativampiin tehtäviin tapahtuu silloin, kun lapsi itse saavuttaa vastaavia taitoja tapahtui se sitten hiukan nopeammin tai hitaammin.

Sosiokulttuurinen lähestymistapa antaa tukea olettamukselle, jonka mukaan haasteiden asettaminen pakottaa ihmisiä kasvamaan niiden mittaisiksi ja kehittämään tarvittavia älyllisiä ja sosiaalisia taitoja."

No joo, tällainen tietoisku. Luennolla muuten puhuttiin myös siitä, miten uhmaikä ja murrosikä on länsimaalaisia ilmiöitä.

Jos tuota tekstiä lukee niin tuntuu kummalta, että lapsi kykenisi tekemään vain paidan väriin liittyviä valintoja eikä osaisi edes ottaa vastuuta nukkumisestaan tai siitä, että syö riittävästi.

 

Lapsi on aika laaja käsite; puhutko nyt siitä kummilapsestasi 2v vai naapurin eskarista? Se tuo katsos turvaa lapselle kun hän ei JOUDU päättämään liian isoista asioista itse! Kerro toki jos olen väärässä ja olen ihan turhaan yliopistossa opiskellut näitäkin asioita 6v... ja äitinä yhtä monta vuotta!

Nukkuminen ja syöminen eivät ole liian isoja asioita.

 

Tytsi:
Siinä vaiheessa, kun lapsen on PAKKO oppia selviytymään viidakossa, niin kyllähän se oppii (moni kuolee siinä opetellessaan..) Se vaan ei millään tavalla saa lasta tuntemaan oloaan turvalliseksi, kun on PAKKO olla itsenäinen jo vauvasta lähtien.
Se, että vanhempi ei PAKOTA lasta tekemään isoja päätöksiä liian aikaisin ja antaa lapsen olla lapsi, antaa lapselle turvallisuuden tunteen.

 

[QUOTE="fillaristi";24050939]Jos lähdetään ihan elämän tosiasioista, niin PAKKO ei ole tehdä mitään, muuta kuin kuolla joskus aikanaan. Meillä on kaikenlaisia velvollisuuksia tässä elämässä (koulussa, arjessa, töissä jne) ja jos velvollisuuksiaan ei tee/suoria, niin niillä on seuraamuksia....[/QUOTE]

Kyllä ja on tavoiteltavaa, että lapsi sisäistää ne ja haluaa noudattaa niitä omasta halustaan eikä siksi, että vanhempi niin käskee. Eiköhän me kaikki tässä ketjussa toivota, että lapsista kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia. Ollaan lähinnä eri mieltä siitä, millä keinoilla heistä saadaan sellaisia kasvatettua ja mitkä keinot sopivat tähän tarkoitukseen parhaiten.

 

[QUOTE="minä vaan";24051001]Tytsi:
Siinä vaiheessa, kun lapsen on PAKKO oppia selviytymään viidakossa, niin kyllähän se oppii (moni kuolee siinä opetellessaan..) Se vaan ei millään tavalla saa lasta tuntemaan oloaan turvalliseksi, kun on PAKKO olla itsenäinen jo vauvasta lähtien.
Se, että vanhempi ei PAKOTA lasta tekemään isoja päätöksiä liian aikaisin ja antaa lapsen olla lapsi, antaa lapselle turvallisuuden tunteen.[/QUOTE]

Tietenkään lasta ei saa pakottaa itsenäistymään liian varhain. Eikä myöskään jarruttamaan tätä itsenäistymistä. Lapsi alkaa ottamaan asioita vastuulleen, kun on siihen valmis. En edelleenkään ymmärrä, miksei lapsi kykenisi tunnistamaan omaa väsymystään tai sitä, kuinka paljon ruokaa tarvitsee tullakseen kylläiseksi tms.?

 

Olen aina pitänyt tytsiä mukavana, napakkana likkana ja sitä hän on edelleenkin. Mielipiteitä saa ja pitääkin tällä palstalla viljellä ja on ihan kiva lukea mitä mieltä tytsi, nuori tyttö, on lapsista ja niiden kasvattamisesta. Mutta... kun se elämänkokemus pakostakin puuttuu. Sitä on niin helppo lapsettoman miettiä miten toimisi erilaisissa tilanteissa niiden nuppusten kanssa. Mutta sitten se todellisuus. Kun ne omat palleroiset siinä sitten on ja heidän kanssaan elää arkea niin siinä ei pelkät korulauseet autakaan.

Minä perhepäivähoitajana olen aitiopaikalla näkemään mitä tapahtuu, mihin perhe-elämä lasten kanssa menee jos antaa lapsen päättää kaikesta. Äiti tulee hakemaan lasta hoidosta kysyen "Mentäiskös nyt kotiin?" "Meidän pitäis käydä kaupassa, mentäiskös me kauppaan?" "Ulkona on kova pakkanen, laittaisitkos sinä hanskat käteen?" jne, jne, loputtomasti heitetään pienelle noita valintatehtäviä ja yleensä AINA lapsen vastaus on typerään kyselyyn tiukka "EI!" Ja äiti helisemässä että "No mutta kun meidän pitäis." Sitä vanhemman voimattomuutta ja avuttomuutta on hirveä katsella. Joskus puutun peliin ja tilanne laukeaa sillä mutta toisaalta mielestäni oman vanhemman pitää osata olla lapsensa kanssa se aikuinen. Miksi sitä taitoa ei ole kuin harvalla?

Mä olin aikoinaan päiväkodissa opiskeluaikana tekemässä sijaisuuksia. Lapsettomana. Ja kyllä näin jälkikäteen hävettää miten on "kaikkitietävästi" niitä vanhempia ohjeistanut... Oli niin ehdoton ja ajatteli paljon mustavalkoisemmin silloin kun ei ollut omia. Kyllä ne ajatukset siitä väkisinkin muuttuu sitten kun on niitä omia lapsia, ei ole niin ehdoton mutta myös ne vaaleanpunaiset harhakuvitelmat kyllä kaikkoaa...

 

Nukkuminen ja syöminen eivät ole liian isoja asioita.

Ai että 2v kykenee päättämään semmoisista asioista??? Salli mun nauraa... Meillä olis 2v varmaan niskat nurin jos sitä ei iltaisin kantaisi sänkyyn, menee sen verran ylikierroksille väsyneenä. Sitten oliskin parin tunnin raivoitkua lattialla. Sekö on ihanne?
Samoin ruokapöydässä 2veet söis lähinnä ketsuppia jos saisivat itse päättää. Ihan oikeasti, jos noilla ajatuksilla lasta kasvattaa, en yhtään ihmettele mistä ne lukuisat turvattomat lapset työpaikalleni tulevat... Se on surullista katsottavaa kuinka lapsi kärsii ilman turvallisia rajoja eli on turvaton.

 

Suosittelen tytsiä lukemaan kirjan: "seitsemännen portaan enkeli", joka aika valaisevasti kertoo meille miten pienestä pitäen lapsi meidän kulttuurissamme on valmis kantamaan vastuuta sisaruksistaan ja elämän päätöksistä.

Ja ainahan kehityspsykologiset tutkimukset kulttuurisidonnaisia, jotenkin itsestään selvää!

Anteeks nyt vaan, mutta tee pari lasta ja sitten voit kirjottaa mielipiteesi. Oot jotenkin liian idealistisessa maailmassa vielä.

 

Tietenkään lasta ei saa pakottaa itsenäistymään liian varhain. Eikä myöskään jarruttamaan tätä itsenäistymistä. Lapsi alkaa ottamaan asioita vastuulleen, kun on siihen valmis. En edelleenkään ymmärrä, miksei lapsi kykenisi tunnistamaan omaa väsymystään tai sitä, kuinka paljon ruokaa tarvitsee tullakseen kylläiseksi tms.?

No et ymmärrä, sen kyllä huomaa! Kierräppä kuule suomalaisia lapsiperheitä seuraamassa päiväkotipäivän jälkeen iltarutiineita ja vieraile uhmaikäisen ruokapöydässä. Tule sitten sanomaan tarvitseeko lapsi ohjausta tiettyihin asioihin...

 

En edelleenkään ymmärrä, miksei lapsi kykenisi tunnistamaan omaa väsymystään tai sitä, kuinka paljon ruokaa tarvitsee tullakseen kylläiseksi tms.?

Osa lapsista on vilkkaampia, kuin toiset ja eivät todellakaan tunnista väsymystään tai edes nälkäänsä, alkavat vaan kiukuttelemaan.
Mun vanhempi lapseni ei osannut edes vauvana nukahtaa itsekseen, pikkuhiljaa mun on täytynyt hänelle se "opettaa", nykyään kyllä nukahtaa viidessä minuutissa sänkyynsä, kunhan mä hänet sinne ensin vien, mutta ei todellakaan tunnista itse väsymystään ja mitä väsyneemmäksi menee, sitä kovemmiksi kierrokset kasvaa. Vauvanakin (0-18kk) alkoi vaan hirveä kitinä ja kiukku, kun alkoi väsyttämään, mutta ei vahingossakaan nukahtanut ilman apua.
Syömään kun pitäisi alkaa, tai kesken syömisen, saattaa keksiäkin jotain paljon kiinnostavampaa ja ruoka jää siihen, vaikka nälkä selvästi on ollut. En mä sitä syömään pakota, mutta joudun sitten nälkäistä lasta kestämään seuraavaan ruokailuun asti. Ei välttämättä syö silloinkaan, jos keksii jotain kivempaa..

Nuorempi onkin sitten toista maata, on nyt vielä vauva, mutta nukahtaa kun nukuttaa ja herää, kun herää, ilman kummempia apuja.

 

Herranjumala että on pitkiä kirjoituksia.

Juhannusrauhaa ihmiset. Sopiiko, että kaikki kasvattaa omansa omalla tavallaan, emmeköhän mahdu edelleen kaikki tähän maailmaan.

 

Kauheeta :O Meillä nukutetaan 2v sillätavalla, että laitetaan omaan sänkyyn omaan huoneeseen, peitellään ja annetaan hyvänyönsuukot. Lähdetään sitten huoneesta pois ja jätetään OVI AUKI, tyttö nukahtaa 15-30min sisällä, joskus saattaa nousta huoneen lattialle leikkimään jollain lelulla mutta menee takasin omaan sänkyyn. Ja jos alkaa itkemään niin meen rauhoittelemaan ja peittelen uudelleen yms. Mut ikinä ei tulis mieleenkään laittaa ovea lukkoon? huhhuh..