Plussanneet Viilaajat 7

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joppuli
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Terkkuja täältäkin välillä!
Mä olen elämäni kunnossa! Ei oo ollut pahoinvointia tällä viikolla ollenkaan, ja muutkin vaivat ovat helpottaneet tissikipuja lukuunottamatta. Eilinen mariannesuklaalevyn syöminen ei tuntunut missään! :P No, tietysti tämä oireettomuus sitten huolestuttaa... mutta, noita pirun seinällemaalaamisia lukuunottamatta elämä tosiaan voittaa. Oon ollu nyt päivät koulussa ja iltapäivät töissä, ja pirteä kuin peipponen, pelottavaa! Lisäksi jollain perverssillä tavalla minusta on oikeasti mukavaa olla töissä. Kohta olisi tenttikin, pitää alkaa siihenkin lukemaan.
Ultraan aikaa 8 päivää, sitten selviää onko oireettomuus hyvä vai huono juttu!

Inkku, rv väh 9+5
 
Äkkiä nosto ylös kun oltiin tipahdettu sivun alareunaan.

Tänne on tullut kova väsymys. Hb:kin oli laskenut 135 ollen nyt 123, mutta mulla on normaalistikin ollu jopa 118, mut silloin oon joutunu rautakuurille. Noh aika näyttää miten alas se laskee.

Prinressa ja nöpö rv 9+4
 
Hei kaikille täältä Ruotsista! En ole ollut linjoilla, kun nyt taloon muuton yhteydessä vaihdettiin nettioperaattoria ja homma tietysti kämmäsi niinkuin AINA...eli ei pitänyt olla taukoa nettiyhteyksissä, mutta niin sitä vaan oltiin ilman nettiä reilut pari viikkoa :-( Loistava ajoituskin - AAAArgh!

Mutta asiaan: kaikki on mennyt oikein hyvin. Sektio oli kuten suunniteltu ma:na 20.8 ja kaikki kävi tosi nopsasti. Sairaalassa oltiin klo 7.00 aamulla ja ekaks vaihdoin sairaalan kuteisiin, katsoivat ultralla että kaikki hyvin ja että vauveli edelleen perätilassa, laittoivat katetrin virtsarakkoon ja tippaneulat käpäliin. Aviomies vaihtoi kanssa sairaalan vihreisiin ja sitten kello olikin jo 8 ja kärräsivät meikäläisen leikkausosastolle.

Siellä sitten odoteltiin leikkaavaa lääkäriä ja jutusteltiin muun henkilökunnan kanssa. Kehuivat, kuinka rauhallisia olimme molemmat; minä ja mies. Lähinnä uteliaina seurattiin mitä salissa tapahtui. Spinaalipuudutus tuntui TOSI oudolle. Neulaaminen ei sattunut, mutta koko vartalon puutuminen ja liikuntakyvyttömyys rinnoista alaspäin oli aika vinhan tuntuista.

Sitten virittelivät verhoa eteen ja kohta hoitsu sanoikin, että maha on jo viilletty auki. Olin ihan äimänä, kun en mitään ollut hoksannut. Sitten alkoivat retuuttamaan ja liikuttamaan koko kroppaa siinä pöydällä ja yhtäkkiä kuului kovia parkaisuja. Miehen kanssa ihmeteltiin, että mistä se kuuluu ja sitten hoksattiin että sehän on meidän vauva... Antoivat vauvelin heti siihen rinnalle ihoa vasten ja miehen kanssa vaivuttiin ihan onnihorrokseen ja tuijoteltiin vaan. Vauva selvisi tytöksi ja rauhoittui melkein heti kun pääsi meidän lähelle.

Minua piti vielä tikata kiinni ja viedä heräämöön tarkkailtavaksi. Mies ja kätilö häippäsivät johonkin ja minä olin johdoissa ja letkuissa ehkä tunnin verran syynättävänä. Kaikki oli hyvin ja vapauttivat sitten osastolle. Kärräsivät perhehuoneeseen ja mies ja vauva ilmaantuivat kohta hekin. Olivat punnineet ja mittaileet vauvelia. 3260g ja 51,5 cm olivat mitat ja niitä pisteitäkin tuli täydet 10.

Sairaalassa saatiin hoitaa tyttöä ihan vaan keskenämme koko ajan ja kävin suihkussa ja käpöttelemässä jo leikkauspäivän iltana. Kipulääkkeitä kyllä kului jokusen tunnin välein, mutta muuten voin yllättävän hyvin. Mielestäni virtsakatetrin laitto oli kaikkein ikävin homma koko reissulla. Se nimittäin sattui!

Haluttiin häippästä kotio jo kahden sairaalapäivän jälkeen. Ja saatiinkin sitten lähteä keskiviikko aamuna kun vähän jututettiin lääkäriä. Ajeltiin tietty edestakas, kun to:na piti käydä 2. lääkärintarkastuksessa ja kuulotestissä, mutta kannatti - oli ihana tulla kotiin vauvan kanssa :-)

Tyttö on aivan ihana, suloinen ja kiltti. Temperamenttiakin toki löytyy - varsinkin kun on ruoka-aika. Mutta naputtelen kotikuulumisia vähän myöhemmin...

Ihana lukea, mitä teille kaikille kuuluu - kommentoin sitten paremmalla ajalla!

Ewa ja Typykkä (2 viikkoa + 2 päivää)


 
Paljon onnea Ewalle ja perheelle!! Ihana että viimein pääsit kuulumiset kertomaan on niitä odotettukin :)!

Meille kuuluu kiireistä viikonloppuna kahdet synttärit ja mä olen luvannut ne leipoa, toiset on siis miehen juhlat, eli tietysti laitan, mutta toiset on kummitytön. Kummitytön perheellä on mökin rakennus pahasti vaiheessa ja lupasin siksi leipoa sinne kakun, pullaa ja pikkuleipiä. Kakkua ei kersat pahemmin edes syö, mutta se pitää silti olla, koska kynttilät pitää kuulemma saada puhaltaa täytekakusta :D. Tekemistä mulla siis riittää ja siksi en ole ehtinyt edes neuvolakuulumisia päivittää. Tiistaina siis oli neuvola ja siellä oli alunperin tarkoitus ultrata vauvan asentoa, mutta ultralaitetta oli jouduttu lainaamaan johonkin lääkärin äkkinäiseen tarpeeseen, eli ei sitten ultrattu. Siinä oli lopulta sitten ihan kaksi terkkaa mahaa painelemassa ja tutkimassa, mutta eivät uskaltaneet ihan varmaksi asentoa sanoa. Molemmat kallistuivat enemmän sen puoleen, että Löydös olisi raivotarjonnassa. Viimeyönä sitten sain ekaa kertaa kunnon tällejä kylkiluihin ja alan olla nyt itse sitä mieltä, että kyllä siellä oikein päin ollaan. Olin tuntevinani pienen terävän kantapään porautumassa luiden väliin ja teki ihan rehellisesti kipeää. Tuttu tunne esikoisen odotusajalta ja hän kelli raivotarjonnassa kokoajan.

Tämä kone valittaa nyt kokoajan jotain virushälyä, pitää alkaa tehdä sille jotain...

Entu&Löydös rv33+1
 
Onnea Ewalle ja sinun miehellesi.... Toivottuja uutisia täällä.

Omaa napaa... Olen sitten toissa yön viettänyt vessan lattialla oksennellen, eipä ole ikinä ennnen näin hurjaa vatsatautia ollut, jäin ihan suosiolla vielä täksi päiväksi kotiin, jos vaikka saisi jotain syödyksi... Ajattelin hakea pitsaa... Nam. Ja jonkun ihanan vauvalehden, hengen ravinnoksi. Oli kyllä jo pieni huoli kaalepista kun ei edes jaffa pysynyt sisällä, päätin et jos jatkuu niin lähden jorviin, laittavat varmaan tiputukseen, mutta onneksi meni ohi...

No eipäs täällä muuta,

Joppuli 8+4
 
Joppuli, mulla oli kans tän raskauden alussa tuollainen yö-vessanlattialla- tauti ja hyvin Löydös siitä selvisi. Mulla jäi siinä vielä vielä jälkilevot lepäämättä, kun esikoinen piti viedä sairaalaan nesteytettäväksi. Eli nauti levosta ja pizzasta kaikessa rauhassa :).
 
Onnea Ewalle ja koko perheelle!!! Meillä takana 3kk neuvola ja eka rokotus, itki kovasti rokottaessa, otettiin sitten tuttelitankkaus niin rauhoittui unille... Mitat nyt 4725g ja 56cm, hyvin kasvaa siis!

Aikku ja Kiira 3kk
 

Similar threads

Yhteistyössä