Onko miehet kaikki tällaisia?

[ap kiittää!]

Huoh. Jotain muutosta pitäisi tapahtua, tiedän. Olipa se sitten ero tai miehen käytöksen muuttuminen, mutta ei se ole niin helppoa. Haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden mutta tuntuu ettei sanominen mene perille. Mieheni ei ymmärrä, että hän tekisi jotain väärin, kääntää sen aina niin, että mä ylireagoin, olen liian herkkä tai vääristän hänen sanomisia. Eikä hän ymmärrä miksei hän saisi yllättäen muuttaa suunnitelmia. Miksi hänen pitäisi olla mun kanssa kotona kun tulikin sellainen tunne, että olisi kiva lähteä poikien kanssa.

Kaapissa on onneksi siideriä ja pari viinipulloa. Ihmeellistä. Ei tainnut mieheni niitä muistaa tai huomata, olisi ottanut ne muuten mukaan. Tai mieheni tuntien, soittaa kohta ja pyytää tuomaan ne sinne! En kehtaa soittaa kavereita läpi, että kenen seuraan saisin liittyä. Hävettää niin paljon, että mieheni teki taas näin Ehkä mä keksin jotain, mutta nyt täytyy mennä laittamaan lasta valmiiksi, mummo tulee pian!

 

[Keittiönoita]

Eksä voi lähteä mukaan mummolaan? Mutta ukkos on kyllä aika paska :/

 

[HuliHumppanpuli]

Sano sille, että käy ite kaupassa ni saa just sitä, mitä mieli tekee tai sit pitää suunsa kiinni ja syö sitä, mitä sä tuot. Miks te annatte niiden ukkojen pompottaa sata-nolla. Jos on sovittu ja suunniteltu, että ollaan yhdessä ilta ni sit ollaan, eikä toinen häippäse muualle kavereidensa kanssa. Jos ei kiinnosta, ni pysyköön sit poissa kokonaan. Mitä järkee on kerta toisensa jälkeen pahottaa omaa mieltään moisen ukon takia.

:hug:

 

[syli täynnä kultaa]

Älä vastaa miehelle, jos pyytää tuomaan unohtuneet juomat. Tai jos vastaat, sano meneväsi iltaa viettämään johkin, ja tarviit ite ne juomat. Jos semmonen auttas saamaan miestäs ymmärtään, miltä tommonen tuntuu susta... kun ite tekisit samoin sille.

:hug: :hug:

 

[vieras]

Otat ne juomat ja laitat piiloon siltä varalta että se pipipää ukkos tulee niitä hakemaan. Sit kun se tulee siihen niin sanot että kaadoit ne pois kun niin vitutti ja veit tyhjät pullot kauppaan ja ostit itelles karkkia. Tms. Et ainakaan anna niitä juomia sille apinalle.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Joo ei ole. :| Voi herran jestas... tajuat varmaan itsekin, ettei teillä ole kaikki kunnossa.

Helppohan se on sanoa, kun ei samassa tilanteessa ole, mutta ei vetelis meillä tommonen peli. :xmas: Toivottavasti säkin pian löydät voimaa muuttaa tota tilannetta...

 

[Otsoemo]

kuulostaa todella narsistisen ihmisen touhuilta, vaikka helppohan se on miun täältä sanoa, kun en tunne teitä paremmin...todellakin miehellä olisi peiliin katsomisen paikka!

sinulle jaksamista ja toivottavasti löydät mukavan tavan viettää juhannusta!

 

[vieras]

Googlaas vaikka
"narsistinen luonnehäiriö"
http://yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_mielenterveys&jutunid=3097

 

[ap]

Tuosta kaupassakäynnistä on ollut puhetta mutta mieheni ei suostu menemään koska ei jaksa kuulemma kaikkea aina hoitaa. Olen kertonut kuinka paha mieli tulee, meille molemmille, kun mieheni aina sitten moittii ostoksiani. Mieheni mielestä hänen kuuluu saada sanoa mielipiteensä , että ensi kerralla osaan sitten ostaa oikeita tavaroita. Mutta mistä mä tiedän mikä on milloinkin se oikea tavara?! Jos ostan aina sitä samaa, mieheni valittaa koska ei ikinä ole mitään erilaista. Jos ostan jotain uutta, valittaa koska ei ole sitä samaa, vanhaa, hyvää. Tai sitten hänen mieli muuttuu ihan yllättäen. Tästä voisin esimerkkinä mainita kerran kun tein ruokaa miehelleni ja hänen kavereille. Mieheni oli pyytänyt, että tekisin jotain "hyvää kotiruokaa", kysyin tarkemmin että mitä ja tein muutaman ehdotuksen. Mieheni vastasi, että jotain "ihan perusruokaa vaikka jauhelihasta". Niinpä tein jauhalihakastiketta ja keitin perunat. Nähtyään mitä ruokaa oli tarjolla, mieheni ihmetteli kavereille suureen ääneen että mitä mä olen tällaista ruokaa heille laittanut. Että enkö mä keksinyt mitään parempaa kun jotain jauhelihakastiketta. En kehdannut sanoa että mieheni itse pyysi jotain peruskotiruokaa. En halunnut nolata häntä hänen ystävien edessä. Mieheni kaverit kehui kovasti ruokaa ja kiitteli. Mieheni totesi, että oli erikoisen makuista.

Miten mä saisin hänet ymmärtämään miten pahalta tuo tuntuu minusta? Ettei mikään ikinä kelpaa, kaikesta löytyy aina jotain moitittavaa. Seurakaan ei kelpaa jos jotain parempaa ilmaantuu.

 

[v]

Tuosta kaupassakäynnistä on ollut puhetta mutta mieheni ei suostu menemään koska ei jaksa kuulemma kaikkea aina hoitaa. Olen kertonut kuinka paha mieli tulee, meille molemmille, kun mieheni aina sitten moittii ostoksiani. Mieheni mielestä hänen kuuluu saada sanoa mielipiteensä , että ensi kerralla osaan sitten ostaa oikeita tavaroita. Mutta mistä mä tiedän mikä on milloinkin se oikea tavara?! Jos ostan aina sitä samaa, mieheni valittaa koska ei ikinä ole mitään erilaista. Jos ostan jotain uutta, valittaa koska ei ole sitä samaa, vanhaa, hyvää. Tai sitten hänen mieli muuttuu ihan yllättäen. Tästä voisin esimerkkinä mainita kerran kun tein ruokaa miehelleni ja hänen kavereille. Mieheni oli pyytänyt, että tekisin jotain "hyvää kotiruokaa", kysyin tarkemmin että mitä ja tein muutaman ehdotuksen. Mieheni vastasi, että jotain "ihan perusruokaa vaikka jauhelihasta". Niinpä tein jauhalihakastiketta ja keitin perunat. Nähtyään mitä ruokaa oli tarjolla, mieheni ihmetteli kavereille suureen ääneen että mitä mä olen tällaista ruokaa heille laittanut. Että enkö mä keksinyt mitään parempaa kun jotain jauhelihakastiketta. En kehdannut sanoa että mieheni itse pyysi jotain peruskotiruokaa. En halunnut nolata häntä hänen ystävien edessä. Mieheni kaverit kehui kovasti ruokaa ja kiitteli. Mieheni totesi, että oli erikoisen makuista.

Miten mä saisin hänet ymmärtämään miten pahalta tuo tuntuu minusta? Ettei mikään ikinä kelpaa, kaikesta löytyy aina jotain moitittavaa. Seurakaan ei kelpaa jos jotain parempaa ilmaantuu.

muuttuminen on KOVAN työn tulosta eikä edes ole takeita onnistumisesta.. en edes usko että miehesi on valmis muuttumaan..
oletko onnellinen tälläisessä suhteessa? elämä on liian lyhyt haaskattavaksi.
minä lähdin puoli vuotta sitten, täytin valtameren kyynelillä, ikävöin ja kaduin. mutta en antanut periksi.
hetki sitten helpotti, ja olen onnellinen päätöksestäni..
voimia sinne, mitä ikinä teetkin :hug:

 

[lakaisukone]

Tuosta kaupassakäynnistä on ollut puhetta mutta mieheni ei suostu menemään koska ei jaksa kuulemma kaikkea aina hoitaa. Olen kertonut kuinka paha mieli tulee, meille molemmille, kun mieheni aina sitten moittii ostoksiani. Mieheni mielestä hänen kuuluu saada sanoa mielipiteensä , että ensi kerralla osaan sitten ostaa oikeita tavaroita. Mutta mistä mä tiedän mikä on milloinkin se oikea tavara?! Jos ostan aina sitä samaa, mieheni valittaa koska ei ikinä ole mitään erilaista. Jos ostan jotain uutta, valittaa koska ei ole sitä samaa, vanhaa, hyvää. Tai sitten hänen mieli muuttuu ihan yllättäen. Tästä voisin esimerkkinä mainita kerran kun tein ruokaa miehelleni ja hänen kavereille. Mieheni oli pyytänyt, että tekisin jotain "hyvää kotiruokaa", kysyin tarkemmin että mitä ja tein muutaman ehdotuksen. Mieheni vastasi, että jotain "ihan perusruokaa vaikka jauhelihasta". Niinpä tein jauhalihakastiketta ja keitin perunat. Nähtyään mitä ruokaa oli tarjolla, mieheni ihmetteli kavereille suureen ääneen että mitä mä olen tällaista ruokaa heille laittanut. Että enkö mä keksinyt mitään parempaa kun jotain jauhelihakastiketta. En kehdannut sanoa että mieheni itse pyysi jotain peruskotiruokaa. En halunnut nolata häntä hänen ystävien edessä. Mieheni kaverit kehui kovasti ruokaa ja kiitteli. Mieheni totesi, että oli erikoisen makuista.

Miten mä saisin hänet ymmärtämään miten pahalta tuo tuntuu minusta? Ettei mikään ikinä kelpaa, kaikesta löytyy aina jotain moitittavaa. Seurakaan ei kelpaa jos jotain parempaa ilmaantuu.

Hei tollanen tapaus ei ymmärrä vaikka suu vaahdossa selittäisit. Narsisti ei ajattele muita, ei koe empatiaa eikä sympatiaa. Hoidolla voi vähän auttaa asiaa mut sekin voi olla vaikeaa, eihän HÄNESSÄ ole vikaa vaan aina muissa. Harkitse vakavasti eroa, tuo ei tuosta muutu.
:hug:

 

[Candy Cane]

Voi herranjestas sentään miten annat miehen kyykyttää itseäsi! Nyt alat opetella pitämään puolesi ja antamaan takaisin samalla mitalla. Joku jo sanoikin täällä että mies pallottaa sinua juuri niin paljon kuin itse annat.

Jos miehellä on tapana tehdä tällaisia ohareita useinkin, niin tee jatkossa vain omat itsenäiset suunnitelmasi juhlapyhien vietosta omien kavereidesi kanssa. Kun menet kauppaan niin pistät miehesi kirjoittamaan tarkan ostoslistan tavaroista mitä hän haluaa tai muuten saa olla hiljaa ja tyytyä sinun valitsemiin tuotteisiin. Ja mitä tulee niihin juomiisi, niin et todellakaan lähde viemään niitä tai anna niitä miehelle! Sanot vaikka että joit ne tai annoit mummolle!

Kurjaa tuommoinen miehen käytös, toivottavasti hän aikuistuu. :hug:

 

[voi...]

:hug:

 

[luonnehäiriöstä]

Ajattele miltä toi tuntuu esim kymmenen vuoden päästä. Koet samaa kohtelua päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Noinko vähän itseäsi arvostat että annat käyttäytyä miehesi noin?

Minä pääsin tuollaisen kynsistä, kahdenkin, ellei jo kolmenkin.
Nyt en vapauttani vaihtaisi.

Se vaatii voimia, ja tuskinpa häntä tänäänkään jätät.
Nimittäin se vaatii sen, että itse älyät missä mennään. Kirjoituksistasi huomaa, ettet ole silmiäsi aukaissut.

Meet jonnekin kuppilaan lasilliselle, otat kirjan mukaan ja luet vaikka.
Nautit vapaaillasta.

 

[nellustiina]

Mikset mee lasten kaa mummolaan mukaan!!!??? :attn: Olis ainaski seuraa..

 

[toivon että tää ois provo]

Toivon että tää ois provo, muttei taida olla... Valitettavasti tuollaisia miehiä on. Narsistin piirteitä näyttää löytyvän. Kääntää kaiken sun syyksi jne. Kohtelee sua kuin roskaa ja keksii valittamista kaikesta. Jos arvostat itseäsi lähdet, jos et, jäät. Lapsen takia ei kannata jäädä, lapsi kärsii kuitenkin tilanteesta.
Mun ex-poikaystävä oli tuollainen, mä en osannut tehdä mitään oikein, toisessa hetkessä kehui ja antoi uskoa parempaan tulevaisuuteen, toisessa lyttäsi alimpaan helvettiin jne. Lähdin onneksi käveleen vielä kun kykenin.

 

[Tuplamamma2005]

 

[meiks]

kiinnitin huomiota mitä sanoit: haluaisin antaa hänelle mahdollisuuden... must sä oot antanu jo niin monta mahdollisuutta. nyt vois olla toisinpäin asettelun aika. sulla täytyy olla mahdollisuus onneen ja tuo mies ei sitä sinulle valitettavasti suo. ymmärrät vasta kun saat hänestä etäisyyttä, nyt olet vielä sokea.

 

[meiks]

hän vie pala palalta arvokkuutesi, hyväksyt hiljaa hänen tekemisensä ja tekemättä jättämisensä. älä alistu vielä kun sinulla on voimia!!!

 

[JääPrinsessa]

en millään pahalla sanot tätä vaan siksi että ymmärtäisit oikeasti, että miehesi on täys idiootti paskaläjä, miksi annat sen kohdella sua noin? tiedätkö että asiat ei valittamalla muutu? tästä viestistä päätellen ei ole eka kerta kun tekee sulle jotain tällasta,asia ei saletisti muutu niin kauan ku teet niille jotain, mä ainakin itse olen sen verran itsekäs että mä en kattelis yhtään kertaa,en edes juttelis asiasta,toi on mun mielestä yhtä kamalempaa ku pettäminen,se että polkee toista maahan ja kohtelee ku jotain tiskirättiä jatkuvasti, mun mielestä tollasta ei selitetä millään :headwall: jos mies käyttäytyy noin niin ei ole ihan normaali ja luulen että puhuminen tollasen narsistimaisen ihmisen kanssa on aivan turhaa, jos olisin sinä ni hakisin pussin siideriä ja pyytäsin jonkun hyvän kaverin teille,pakkaisin kaikki tavarat ja häipysin,en vastais puhelimeen ja ottasin maanantaina ekan vapaan asunnon, tosin mä oonki tosi radikaali ja vaikka olenkin näin nuori ni sen oppinut että sitä elää vain itseään varten ja että useimmat ongelmat miesten kanssa ei puhumalla parane,sitä terapiaa voi harkita sitte ku asutte erillänne mutta aivan paskanjauhamisesta että se onnistuis siinä suhteessa..

 

[Tsirppa]

Joo, niin kuin muutama aiempikin kirjoittaja totesi, miehesi taitaa olla persoonallisuushäiriöinen. Ihan ensin, LOPETA ITSESI SYYTTELY!!! Sä et ole tehnyt mitään väärin, päinvastoin, olet yrittänyt kaikkesi! Tuo miehesi käyttäytyminen tulee vain jatkumaan, ei hän ymmärrä sinun pahaa oloasi. Hän tulee alistamaan sinua vain enemmän ja enemmän, ja kun sinun itsetuntosi on poljettu lyttyyn, samaan aikaan hänen itsetuntonsa kohoaa (tai näin persoonallisuushäiriöinen asin kokee)... Suo on siis pohjaton. Kirjoituksessasi mielestäni näkyy jo aka pahoin sinun runneltu itsetuntosi :| Nyt nainen, katse tulevaisuuteen, rinta rottingille ja ajatukset itseesi, lapseesi ja teidän tulevaisuuteen. Sillä on vielä paljon annetavaa! IIIIISOT :hug:

 

[meiks]

kirjoituksesi perusteella olet kiltti ihminen...juuri oikeanlainen tälläisen miehen palvelijaksi! ansaitset parempaa, miehen joka palvoo sinua!

 

[tossuliini]

Kyllä mäkään en kattelis tollasta kovin kauaa, sais äijä mennä mun puolesta minne huvittaa. Mutta meidän ukolle onneksi kelpaa kaikki mitä ostan ja teen ruoaksi, ei ole pahemmin valittanut, meillä neiti nirsoilee enemmän kuin ukko ruoasta. Jätä ap se ukkos ja rupee suunnittelemaan elämää kaksin lapsesi kanssa. Vaikka helppoahan se on täältä sanoa kun ei tiedä toisen taustaa tarkemmin. Mutta voimia ja juhannusta sulle ap! :hug:

 

[.]

Sun mies tosiaankin on narsisti. Lähde meneen nyt, ennenkuin joudut keräileen itsetuntosi kappaleita. Narsismi on sairaus, luonnehäiriö, ei hän siitä muutu (paitsi ehkä terapialla ja hyvällä hoidolla, mutta mitenpä saat narsistin sinne menemään.)
Sä olet antanut hänelle tarpeeksi mahdollisuuksia, nyt on aika sun aloittaa omakin elämäsi. Voimia tulevaisuuteen!!!

 

[tuike]

Tuollaisia miehiä on olemassa. Mä en ihmettele sitä.

Mutta mä ihmettelen, että mikä helvetti siinä on, että ns. fiksut naiset sietää tuollaista skeidaa vuodesta toiseen |O |O |O .?

Moni fiksu nainen sietää tuollaista skeidaa kun ei paremmasta tiedä. Moni fiksu nainen sietää tuota, koska kuvittelee sen olevan normaalia. Moni fiksu nainen on yhdessä olo aikana saatu poljettua itsetunnoltaan alimpaan helvettiin, saatu uskomaan ettei hän pärjää yksinään, hän ei ole mitään ilman miestä joka on loistava, ihana ja rakastaa ihme kyllä tätä fiksua naista. Monella tämmöisella fiksulla naisella on narsistinen mies, joka on niin älyttömän taitava puhumaan ja esittämään, että saa sen mustankin valkeaksi, etenkin tämän vaimonsa korvissa ja silmissä. Ystävälleni terapeutti oli sanonut, että tämmöisestä suhteesta oikeasti lähteminen vaatii monen monta "lähtemistä". Tarkoittaen sitä että miettii lähtöä ja sanookin erosta ääneen, mutta mies saa ylipuhuttua vielä jatkamaan, kunnes tulee se viimeinen niitti. Sen jälkeen jossain vaiheessa vaimo miettii, miksi helvetissä olin hänen kanssaan x vuotta ja syyttelee itseään siitä. Kun eron hetkellä vielä miettii, että pitäiskö vielä yrittää, olenko varmasti tehnyt kaikkeni liiton pelastamiseksi...

Tämä oli yhden naisen tarina, 18 vuotta yhdessäoloa narsistimiehen kanssa. Ei omani, mutta minulle tärkeän ja rakkaan ihmisen tarinasta... Se on toisaalta hirveän helppo sanoa vahvana persoonana että miksi ihmeessä siedät tuota. Olen sinusta saanut kuvan, että olet vahva persoona, en kyllä tiedä taustoistasi yhtään mitään, mutta jos olisit kokenut jotain vastaavaa, et todennäköisesti ihmettelisi asiaa...