I
ihmettelen vaan
Vieras
Taas on päivä pilalla. Mä en taida enää jaksaa. Mikään ei ikinä kelpaa. Tässä vain nyt juhannukseen liittyvä esimerkki, muita olisi vaikka kuinka paljon.
Mieheni pyysi, että kävisin kaupassa ostamassa juhannukseksi jotain hyvää grillattavaa. Koska tiedän, että mieheni on erittäin tarkka ruoka-asioissa, kysyin monta kertaa että tarkalleen mitä ruoka tuon. Mieheni totesi joka kerta, että ihan sama kunhan jotain lihaa, hyviä juustoja ja salaatteja. Lopulta hän hermostui jatkuvaan kyselyyn ja tiuskasi, että on se kumma kun en osaa itse edes kaupassa käydä ja hänen tarvii jotain ruokalistoja vielä mulle tehdä!
Kävin kaupassa ja tulos oli tämä. Juustot oli vääränlaiset, kaikki juuri niitä pahoja joita mieheni inhoaa. Makkarat ei kelvannut, olisi pitänyt olla eri makua. Pihvejä, vaikka muuten olivat ihan ok, olin ostanut liikaa eikä mieheni kuulemma aio niitä syödä saatikka grillata. Kaiken lisäksi, tutkittuaan ostokset tivasi missä on raejuusto. No, en juuri nyt tällä kerralla sitä tietenkään ollut ostanut koska itse en sitä syö ja viimeisen puolen vuoden aikana olen heittänyt jokaisen ostamani paketin lopulta roskiin kun miehenikään ei ole sitä enää syönyt. Mutta nyt olisi juuri sitä pitänyt olla.
Tämä oli siis eilen. Oltiin sovittu, että lapsi menee mummolaan ja grillataan miehen kanssa kaksin ja vietetään yhteinen, rauhallinen juhannus. Aamulla mieheni meni jälleen tutkimaan jääkaappia mutta nyt valitti kun eihän täällä ole tarpeeksi ruokaa! Mä olin ihan ihmeissään ja kyselin, että kuinka niin. No, mieheni oli päättänyt, että hän lähtee poikien kanssa jonkun mökille grillailemaan ja hän lupautui viemään ruuat. Mä sitten kysyin, että ketkä kaikki on sinne menossa, ihan sillä että laskin riittääkö makkarat ja pihvit. Tulin siihen tulokseen, että yksi jää ilman mutta mieheni huokaisinkin helpotuksesta että riittäähän kaikille yhdet joka sorttia. Mä sitä ihmettelin ja kävin listan läpi johon laskin itseni ja mieheni mukaan. Mieheni katsoi minua ja nauroi, kuvittelinko minä että minäkin olin sinne menossa?! Poikien kanssa mökille?! No en todellakaan saanut tulla!
Mieheni lähti juuri, ruuat mukana. Mummo tulee pian hakemaan lapsen sinne ja minä jään yksin. En kehtaa perua lapsen yökyläilyä. Vietän juhannuksen siis yksin eikä olen edes mitään grillattava. Näin käy aina! Kaikki mitä teen on väärin tai ei kelpaa! Hän saa muuttaa suunnitelmat vaikka 10 minuuttia ennen, mun pitää aina joustaa! Vituttaa niin paljon! Jälleen kerran!
Mieheni pyysi, että kävisin kaupassa ostamassa juhannukseksi jotain hyvää grillattavaa. Koska tiedän, että mieheni on erittäin tarkka ruoka-asioissa, kysyin monta kertaa että tarkalleen mitä ruoka tuon. Mieheni totesi joka kerta, että ihan sama kunhan jotain lihaa, hyviä juustoja ja salaatteja. Lopulta hän hermostui jatkuvaan kyselyyn ja tiuskasi, että on se kumma kun en osaa itse edes kaupassa käydä ja hänen tarvii jotain ruokalistoja vielä mulle tehdä!
Kävin kaupassa ja tulos oli tämä. Juustot oli vääränlaiset, kaikki juuri niitä pahoja joita mieheni inhoaa. Makkarat ei kelvannut, olisi pitänyt olla eri makua. Pihvejä, vaikka muuten olivat ihan ok, olin ostanut liikaa eikä mieheni kuulemma aio niitä syödä saatikka grillata. Kaiken lisäksi, tutkittuaan ostokset tivasi missä on raejuusto. No, en juuri nyt tällä kerralla sitä tietenkään ollut ostanut koska itse en sitä syö ja viimeisen puolen vuoden aikana olen heittänyt jokaisen ostamani paketin lopulta roskiin kun miehenikään ei ole sitä enää syönyt. Mutta nyt olisi juuri sitä pitänyt olla.
Tämä oli siis eilen. Oltiin sovittu, että lapsi menee mummolaan ja grillataan miehen kanssa kaksin ja vietetään yhteinen, rauhallinen juhannus. Aamulla mieheni meni jälleen tutkimaan jääkaappia mutta nyt valitti kun eihän täällä ole tarpeeksi ruokaa! Mä olin ihan ihmeissään ja kyselin, että kuinka niin. No, mieheni oli päättänyt, että hän lähtee poikien kanssa jonkun mökille grillailemaan ja hän lupautui viemään ruuat. Mä sitten kysyin, että ketkä kaikki on sinne menossa, ihan sillä että laskin riittääkö makkarat ja pihvit. Tulin siihen tulokseen, että yksi jää ilman mutta mieheni huokaisinkin helpotuksesta että riittäähän kaikille yhdet joka sorttia. Mä sitä ihmettelin ja kävin listan läpi johon laskin itseni ja mieheni mukaan. Mieheni katsoi minua ja nauroi, kuvittelinko minä että minäkin olin sinne menossa?! Poikien kanssa mökille?! No en todellakaan saanut tulla!
Mieheni lähti juuri, ruuat mukana. Mummo tulee pian hakemaan lapsen sinne ja minä jään yksin. En kehtaa perua lapsen yökyläilyä. Vietän juhannuksen siis yksin eikä olen edes mitään grillattava. Näin käy aina! Kaikki mitä teen on väärin tai ei kelpaa! Hän saa muuttaa suunnitelmat vaikka 10 minuuttia ennen, mun pitää aina joustaa! Vituttaa niin paljon! Jälleen kerran!
:hug:
